maanantai 1. joulukuuta 2008

Sukatuttaa

Elämänlangan sukkaputki jatkuu vahvasti. Viimeviikkoiset Kureyon-sukat ovat valmiit, ja niistä tuli oikein ihanat ja värikkäät (kuva tuossa merkinnän keskivaiheilla). Tekaisin saman tien myös reilut pohjemittaiset sukat ystävälle jonka syntymäpäiväjuhlia lauantaina vietettiin. Itseasiassa syntymäpäiväsankareita oli yhteensä neljä, mutta vain pienijalkaisinta lahjottiin sukilla.



Sukat syntyivät Isoveljestä suorastaan uskomattoman nopeasti, aloitin joskus alkupuolella viikkoa ja olin valmis perjantaina. Sukkien mitta on reilusti yli puolenvälin pohjetta, ja jalkaterän koko ehkä 35. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että sukat sopivat vastaanottajalle täydellisesti vaikka mitoitin aikalailla hihasta ja hatusta. Lahjottava kun oli ulkomailla koko juhlaa edeltävän viikon, ja lisäksi yritin saada sukat aikaiseksi yllätykseksi. Sain langan kulutettua sopivasti niin, että molemmista käytössä olleista keristä jäi muutama metri tähteeksi, eli ajelehtimaan ei jäänyt puolikkaita keriä mutta ei tarvinnut myöskään jännittää langan riittämistä.

Vaikka sukkaputki pysyisi pahana, ei myöskään näemmä tule tekemisen puutetta, sillä kaveripiirissä nousi heti useita käsiä kun totesin että saa ilmoittautua jos nyt sattuisi pitkittymään tämä hinku neuloa sileitä sukkia. Joskin täytynee käydä lähimarketissa lankaostoksilla, sillä ainakin parissa toiveissa oli seiskaveikkasukat, kun oma sukkalankavarasto on jokseenkin siihen ohuenohueen 420 metriä/100 grammaa -painottunutta. Jos oikein jaksaisi panostaa, voisi mennä Tapiolaan Neuletikkiin ostamaan Maijaa ja Jannea, jotka ovat suurin piirtein samanpaksuisia kuin Nalle ja 7 veljestä. Vai tuleeko jollekulle mieleen jotain muita mukavia paksuja sukkalankoja?



Myös nettilehtien päätoimittajat yllyttävät sukkahullua. Tarjosin viimeisimpään Knittyyn sukkaohjetta, joka ei lehteen asti päätynyt mutta päätoimittaja pyysi saada pitää ohjeen harkinnassa kevätnumeroa varten ja kysyi lisäksi mistä mahtaa olla peräisin ohjekuvissa vilahtava neulovia pupuja esittävä muki. Kyseessähän oli siis se Heljä Liukko-Sundströmin pupumuki jota suomalaisissa neuleblogeissa muutama kuukausi sitten näkyi yhdessä jos toisessakin osoitteessa. Lupasin lähettää hänelle mukin, ja Amy taas laittoi vastineeksi kanadalaista sukkalankaa. Kamera ei taas vanginnut sävyjä kovin hyvin, mutta kevyemmin sävytetty violetti on Indigo Moonin merinovillasukkalankaa joka tuntuu samalta kuin esim. Koigu, Jitterbug tai Shibuiknits Sock. Monivärisempi lanka taas on Dye-Version -nimisen kaupan lankaa jossa on merinovillaa, silkkiä, nylonia ja vyötteen mukaan vielä 2% sterlinghopeaa. Sävyt vaihtelevat syvästä pinkistä violetin ja indigonsinisen kautta tummansiniseen.



Uusista langoista ei kuitenkaan ole vielä ollut aikaa aloittaa mitään, sillä takavasemmalta iski suunnittelutehtävä. Knotionsin blogissa peräänkuulutettiin sukkia kevään numeron, ja olin juuri aloittanut pintaneulesukat toisesta jemmassa olleesta kerästä Kureyon-sukkalankaa. Niinpä Elämänlangalla siis neulotaan puikot solmussa raidoittuvaa lankaa, ja ohje on liki valmis koeneulontaan. Näissä sukkaisissa tunnelmissa siis tällä viikolla. Jotta älkäätten ihmetelkö jos loppuvuosi kuluu sukkien parissa. Ensi viikolla varmaaan ainakin vielä sukkaillaan.

2 kommenttia:

laura koo kirjoitti...

No mut joulunaikaanhan sukkau aina tarvitaan.

Vuorelman Veto on kans kiva ja vähän paksumpi sukkalanka. Ei tuppaa nöyhääntymään, kuten esim. veljessarja ;)

Tiina kirjoitti...

Ihanat keltaiset sukat!