Iso tyttö

Elämänlangan sydänkesään kuuluu väistämättä ajan kulumisen haikeus, kun Nea heinäkuun loppupuolella täyttää vuosia. Tänä vuonna synttärit juhlittiin viikkoa etukäteen. Tämän viikon viikonloppuna ei ole aikaa, koska saan tuntea itseni todella vanhaksi kummipoikani konfirmaatiossa, eikä viisivuotisbileitä kannattanut yrittää työntää samaan syssyyn.



Jotkut asiat näyttävät pysyvän vuodesta toiseen. Tänä vuonna Nea alkoi puhua autokakusta jo viikkoja ennen juhlaa, ja varmisti vielä koristelua aloittaessani että tuleehan siitä varmasti auto. Joku täti puistossa oli kuulemma kysynyt että eikö prinsessakakku olisi kivempi, mutta onneksi viisivuotiaan prinsessageeni ei ole vielä aktivoitunut niin pahasti että kakkusuunnitelmat olisi täytynyt laittaa uusiksi.

Tänä vuonna ilmassa oli jo lastenkutsujen tuntua, sillä normaalien Harmonia-"sukulaisten" lisäksi paikalle oli kutsuttu naapurirapun Jenni, ja onnistuimme saamaan kaikki lapset samaan aikaan saman pöydän ääreen syömään. Täytyyköhän ensi vuonna jo vuokrata juhlatila ja järjestää ihan ohjelmaakin? Nyt riitti vielä se, että oli tikkuihin pisteltyjä lihapullia ja pikkunakkeja joiden syöminen näytti olevan ihan oma ohjelmanumeronsa.



Viisivuotias alkaa otsikon mukaisesti olla jo aika iso tyttö, fiksu ja ketterä ja taitava. Lukeminen ja kirjoittaminen sujuvat jo, vaikka tahti on hidasta ja teksti haparoivaa, kaikenlaiset askartelut ovat iso hitti ja kesän suurinta hupia on ollut erilaisissa kiipeilytelineissä kiipeily ja uusien temppujen opettelu. Prinsessa pistää selkeästi esiin, ylläolevan kuvan Vaapukka-puseron värin piti ehdottomasti olla roosa ja pitsiäkin piti olla, ja hameet ja mekot ovat kovassa käytössä. Äidin iloksi prinsessat voivat kuitenkin paitsi hienostella myös esimerkiksi paeta merirosvoja ja lentää avaruusraketeilla. Neuleharrastuskin jatkuu, ja Nea innostuu aina välillä istumaan pitkän pätkän sohvalla oma kudin kädessä, vaikka lopputulos onkin vielä melko epätasainen ja äidin apua kaivataan säännöllisesti.

Aika hyvä näyttää tuosta ensimmäisestä koekappaleesta olevan tulossa, vaikka äidin homma onkin aika haasteellista työtä. Ensi vuonna pääsen ihmettelemään eskari-ikää ja seuraavana pohtimaan, että missä vaiheessa minun vauvastani muka tuli koululainen.

Ennen näitä edessä siintäviä valtaisia kriisejä, voisin kuitenkin siirtyä taas kriiseilemään neuleiden pariin. Kesäyön hullutuksen armonaika lähenee tasaisesti loppuaan, Linen Drape -puseroni on vielä vaiheessa eikä iso huivikaan ole vielä edes puolessa. Puhumattakaan kahdesta keskeneräisestä sukkaparista. Ensi viikolla mahdollisesti siis KYH-edistystä, mikäli sellaista tapahtuu. Puikot kilisemään, ja ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.