Näppärää

Maisteri Elämänlanka on tunnetusti näppärä naisihminen. Joskus tulee kyllä sotkeuduttua omaan näppäryyteensä. Kun viikon mittaan oli flunssan takia paljon ylimääräistä neuleaikaa, puikoilla oleva huivi eteni kovaa vauhtia ihan loppusuoralle. Olin aikeissa tehdä huivista mysteerihuivin, eli sellaisen jossa osallistujat saavat kerran viikossa uuden vihjeen huivin jatkosta. Ajattelin, että olisipa näppärää tehdä valmiiksi Ravelry-keskusteluryhmä ja Yahoo-lista, ja alkaa mainostaa sitten kun olen saanut tarkempia laskelmia tehtyä.

Vielä mitä. Lista on ollut nyt olemassa pari vuorokautta, ja tilaajamäärä ylitti jo kahdensadan rajan. Alkaa olla jo vähän suorituspaineita! Näppärää, tosiaankin. Ainakin on hyvä kannuste saada ohje ajoissa valmiiksi ja jakoon.



Päädyin nyt sitten mainostamaan täällä blogissakin. Tekeillä on siis ympyrähuivi. Joskus tämän viikon mittaan tuonne mainitun postituslistan tiedostoihin tulee ruutupiirros mallitilkkua varten, ja ensimmäinen vihje julkaistaan 8.4. Pidän listalle liittymisen avoinna vielä viikon ensimmäisen vihjeen jälkeen, mutta sitten liittyä ei enää saa. Huivin ohje tulee Ravelryyn myyntiin sitten kun knitalong on joskus toukokuussa loppunut. Listalla olevat saavat tietysti vihjeet ja ruutupiirrokset talteen, ja lisäksi heille tarjotaan mahdollisuus ostaa lopullinen ohje-pdf huomattavalla alennuksella.



Näppärästä puheenollen, valkoinen pitsi on muuten loistava keksintö. Huivia on neulottu pimeässä elokuvateatterissa, kynttilänvalossa sekä muutaman viinilasillisen jälkeen (viinihän on oleellinen osa neulesuunnittelua), ja kuvion pystyy hyvin erottamaan joka paikassa. Pitsin neulominen on myös yllättävän nopeaa, kun työtä pystyy edistämään joka paikassa. Seuraavaksi pitäisi tosin paneutua etsimään joku yksinkertainen pitsikuvio mallitilkkua varten, että saisi sellaisen julki lähipäivinä.

Taidan siis vetäytyä mallineulekirjastoni pariin. Ensi viikolla lisää pitsistä ja toivottavasti myös keväistä Elämänlankaa, lumisade nimittäin riittäisi minulle jo paremmin kuin hyvin.

Mielikuvituksellista

Lapsille neulominen on palkitsevaa, kun työt ovat pieniä, mutta toisaalta aina yhtä jännittävää. Koskaan ei tiedä, hyväksytäänkö työ käyttöön, vai haudataanko se kaapin pohjalle.

Viimeisin Nealle tekemäni työ on pieni tyynyliina, "masutyyny". Nea nimittäin tilasi jotain lämmintä vatsan päälle laitettavaksi jos sattuu olemaan syystä tai toisesta huono olo, ja hyväksyi varastosta kaivamani yksinäisen kerän Silk Gardenia projektiin. Hän kertoi tarkasti minkä kokoinen tyynystä pitäisi tulla, ja valitsi vielä varastosta napitkin joilla tyynyliinan läpän saa napitettua kiinni. Viikonloppuna ompelin tyynyliinan sivusaumat ja kiinnitimme yhdessä napit, ja tyyny pääsi heti... no... katsokaa itse:



Kyllä. Siitä tulikin välittömästi kissankorvapipo. Itse en olisi keksinyt kokeilla, mutta Nea vetäisi tekeleen heti päähänsä ja oli erinomaisen tyytyväinen, vaikkei ilme kuvassa niin säteilevä olekaan. (Tuo vaan sattui olemaan ainoa otos joka ei tärähtänyt.)

Omissa neuletulkinnoissani en ole aivan yhtä mielikuvituksellinen kuin jälkikasvu. Germaanipusero on kuitenkin työn pesua ja kuivatusta vaille valmis, mutta kuva oli tietysti napattava heti kun sain langanpäät pääteltyä. Pusero olisi varmaan ehtinyt jo pesunkin kautta kuviin, ellen olisi joutunut neulomaan ensimmäistä hihaa kolmeen otteeseen ennen kuin olin tyytyväinen.



Tässäkin ilme on vähän aneeminen eikä sisätilavalaistus mairittele. Syytän flunssaa, joka onnistui iskemään sopivasti viikonlopuksi. Viikonlopun aurinkoisilla keleillähän olisi saanut oikein säkenöiviäkin kuvia, mikäli olisi ollut ulkoilukunnossa.

Nyt vetäydyn takaisin potemaan, josko vaikka tauti pysyisi lievänä ja hellittäisi nopeasti. Menkää te sillävälin esimerkiksi ihastelemaan uutta Ullaa, joka ilmestyi myöhään eilen illalla. Ensi viikolla Elämänlankaa toivottavasti entistä keväisemmissä tunnelmissa.

Kevätmielellä

Viime viikolla kun lunta pyrytti pari päivää sanoin jo, että kiva kun on oikea talvi mutta eikös tämä lumi ole jo nähty. Nyt alkaa selvästi helpottaa. Muutama päivä sitten lähikauppamatka Nean ja pulkan kanssa oli jo vähän navigoimista sulien kohtien ohitse, ja viikonloppuna ulko-oven pielessä näytti tältä:



Jotain narsisseja tuosta lienee kasvamassa, joskin lehdet näyttivät vähän kellertäviltä. Ehkä yöpakkanen on sitten kuitenkin ollut vielä liikaa?

Päivisin on joka tapauksessa ollut jo mukava sää, joten sain viimein myös kuvattua kunnolla jo reilu kuukausi sitten valmistuneen salamanteripuseron. Aiemmin lämpötilat eivät nimittäin vielä ole sallineet minun viedä lasta ulos ilman toppahaalaria, ja nytkin tuli noin vartissa sen verran kylmä että piti pistää takki ja palata sisälle. Nea oli tosin kiitollinen malli, kun pitkästä aikaa vaatteet eivät niin kovasti haitanneet kiipeilyä.



Kiipeilytelineen ylätasanteella oli hymy herkässä, ja puiston retkipöydällä oli mukavan tasaista koittaa tehdä tähti-, puu- ja lentokoneasentoja niin kuin äidin jumpassa on opetettu. Alla syntymässä ilmeisesti tähti, jossa siis seistään yhdellä jalalla ja ojennetaan käsiä sivuille:



Kuvissa esiintyvä reipas oranssi pipo ei muuten ole omaa design-tuotantoa, vaan peräisin parin vuoden takaisesta Ullasta.

Vihreä villapusero on siis nimeltään Salamander Sweater, ja tämäkin ohje on Ravelry-myynnissä (in English, koska olen ollut kamalan laiska kääntämään ohjeita). Kokoja on 92 - 140 -senttisille, ja Nean päällä kuvattu koko on siis 104 cm. Salamander -nimi juontuu sileällä taustalla sekä etu- että takakappaleessa ryömivästä nurjin silmukoin neulotusta liskosta, mutta otusta oli kovin vaikea kuvata. Paras otos taitaa olla tämä selkäkuva:



Myös äitikokoinen pusero etenee, joskin nyt taas vähän hitaammin. Kuten kuvasta näkyy, germaanipuseroni vartalo-osa on valmiina, ja seuraavaksi pitäisi työstää tylsääkin tylsemmät hihat. Puseron etumuksen kuvio on siis peräisin Cookie A:n German Stocking -ohjeesta. Valitettavasti äiti ei nyt ollut yhtä säteilevä neulemalli kuin tytär, mutta itsensä kuvaaminen epämääräisessä valaistuksessa peilin kautta ei ole niin hilpeää kuin leikkikentällä auringonpaisteessa kiipeily.



Vielä loppukevennys: Marjut kirjoitti pari viikkoa sitten kollektiivisesta neuletajunnasta. Nyt se on sitten iskenyt minuun taas vaihteeksi. Juuri kun olen alkanut työstää ympyrähuivin ohjetta, ilmestyy ensin uudessa Knittyssä moinen, onneksi hyvin erilainen kuin se mitä minulla on mielessä, ja sitten vielä Tikrukin kirjoittaa mallitilkkuilevansa juuri vastaavaa. Ja taas saakin sitten tuntea itsensä imitaattoriksi.

En kuitenkaan taida iskeä neulepuikkoja naulaan, vaan mennä tikuttelemaan ystävän tilaamia kämmekkäitä ja pohtimaan ympyrän syvintä olemusta. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

Villapuseron vuosi?

Vuodenvaihteen pitkän sukkaputken jälkeen neulomiseni näyttää yllättäen pitkästä aikaa keskittyneen puseroihin. Olen tänä vuonna saanut neulottua alusta loppuun jo yhden puseron lapselle ja yhden itselleni, ja puikoilla on tällä hetkellä kaksi ihan hyvässä vaiheessa olevaa keskeneräistä paitaa. Viikonloppu kului ensin Knotions-puseroa kuvatessa ja sitten ohjetta viimeistellessä, ja sitten keskeneräisten töiden kasasta hyökkäsi yllättäen Germaanipuseroksi ristimäni tekele ja vaati päästä taas tekeille. Koska työ on ollut korissa varmaan vuoden, näkyy uudessa aloituskohdassa ikävä käsialanmuutosraita, mutta luotan kastelun ja muotoilun ihmeitätekevään vaikutukseen, varsinkin kun paita on täyttä villaa.



Germaanipuseron paluu on itseasiassa Tuulian syytä. Hän nimittäin otti ja julkaisi loistavan puserotemplaatin joka kutitteli istutettujen hihojen laskemista vihaavan neulesuunnittelija-wannaben mieltä niin että tiedosto kolahti oitis ostoskoriin. Tuulia on siis jo pari vuotta puurtanut metodia neuloa pusero istutetuin hihoin ylhäältä alas saumattomasti, ja myynnissä oleva paketti sisältää nyt paitsi laajan tutoriaalin myös taulukkolaskentadokumentin johon voi syöttää haluamansa mitat ja saa valmiin hartia- ja pyöriöohjeen.

Kuten kuvasta näkyy, Germaani on raglan eikä siis Tuulian ohjeella tehty. Itseasiassa kävi niin, että kaivelin lankalaatikosta taannoin hamstraamiani Malabrigoja aloittaakseni heti uuden paidan, kun kiinnitin huomioni siihen että ohje erittäin painokkaasti ohjeisti tekemään mallitilkun. Olin ajatellut voivani vain sooloilla kauluksen silmukat ja jatkaa siitä, mutta istutetut hihat vaativat melkoisesti enemmän tarkkuutta kuin standardiraglanit. Lisäksi tutoriaalissa kehotettiin neulomaan ensin pieni mallipusero, niin että tekniikka tulee tutuksi. Koska olin siinä mielentilassa että halusin jotain uutta neulottavaa ihanjustnythetipaikalla enkä vasta pitkällisen testailu- ja mallitilkkuiluprosessin jälkeen, kaivoin sitten samaisesta laatikosta paljastuneen keskeneräisen puseron esiin ja ryhdyin töihin. Eikö ikuisuuksia vanha UFO olekin melkein niin kuin uusi työ?



Ettei totuus sukista unohtuisi kaiken villapuserovimman keskellä, posti muisti loppuviikosta minua isolla säkillisellä Jitterbugia suoraan Colinettelta. Minä ja eräs kanssaneuloja sorruimme heti Lankahamsterien päätyttyä tilaamaan Jitterbug-sekoituspaketteja joissa on aina noin 250 g vaihtelevan kokoisia ja värisiä vyyhtiä. Iloisen värikäs kuva on saaliinjaosta, jossa saimme oikein sopuisasti paimennettua vyyhdit uusiin koteihinsa.

Nyt takaisin germaanipuseron kimppuun, josko sen vielä saisi käyttökuntoon ennen kesää. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

P.S. Kiitos kaikille jotka toivottelivat toipumista selän kanssa. Fysioterapeutti tutki liikkuvuuden ja kipukohdat, hieroi pahimmat jumitukset auki ja antoi kotiläksyksi paljon pieniä harjoituksia ja käski harrastaa kevyttä liikuntaa kykenemisen mukaan. Tiistain pilates ja keskiviikon treffit asiantuntevan kuntosaliohjaajan kanssa saivat selkää auki entisestään, ja nyt aletaan olla taas normaalitilassa. Ehkä kuitenkin muistan tämän seuraavan kerran kun yritän tehdä perässä punnerrussarjaa jonka minua puolta pienempi ja saman verran lihaksikkaampi ohjaaja tekee kevyesti...

Kops

Elämänlangalla on vietetty loppuviikko tuskaisissa tunnelmissa, kun intouduin ilmeisesti keskiviikon jumpassa huitomaan liikaa. Torstaina oli yläselässä pistävä kipu joka ei talttunut särkylääkkeillä, ja selkäkipuilu pisti tietysti jännittämään niskaa niin että sunnuntaihin mennessä olin sitä mieltä että pään voisi amputoida. Moukan tuurilla sain sentään varattua fysioterapia-ajan heti nyt maanantaiaamuksi, mistä toivottavasti on apua. Olenkin aina sanonut, että urheilu on vaarallista ja epäterveellistä, mutta harvemmin olen onnistunut liikkumaan itse niin reippaasti että siihen liittyvät krempat olisivat päässeet iskemään. Kerta se on ensimmäinenkin.



Onni onnettomuudessa oli, että olimme jo jokunen viikko takaperin sopineet, että jälkikasvu menee mummolaan viikonlopuksi, ja että me tulemme sitten sunnuntaina aamupäivästä lounaalle ja lorvimaan. Niinpä pahin särkypäivä kului mukavasti, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, testaten yhtä isän uusimmista hankinnoista, hierontatyynyä joka lisäksi vielä lämmittikin. Totesin heti että haluan myös moisen vehkeen, mutta kuulin sitten tämän nimenomaisen tyynymallin maksavan useamman satasen. Isä oli ilmeisesti taas käynyt joillakin messuilla säästämässä. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, sillä jokunen vuosi sitten kun äiti ja isä kävivät yhdessä kädentaitomessuilla koska paikallislehdessä oli ollut kaksi yhden hinnalla -tarjous (selvää säästöä siis!), isä oli päätynyt ostamaan messuilta äidille saumurin heräteostoksena.

Toinen onnekas sattuma on, että neulontastressiäkään ei nyt juuri ole. Sain kuin sainkin kesän Knotionsiin tyrkyllä olevan puseron viimeisteltyä ennen kaikkein pahinta selkä- ja päänsärkyä, ja kesä-Ullan deadlineen on reippaasti aikaa. Mielessä kummittelee huivi-idea, mutta se vaatisi vielä suuria määriä mallineulekirjojen selailua, ruutupaperia, lyijykynää ja vahvaa kahvia ennen neulomisvaihetta. Puikoilla on lähinnä sukkia ja peittotilkkuja, eli ei mitään kriittistä.



Koska neulomista ei näistä erinäisistä säryistä johtuen juuri voinut harrastaa, tuli sen sijaan opeteltua uudelleen Carcassonnen pelaamista. Jopa Nea innostui pelistä ja oppi heti miten pelilaatat ja puiset pikku-ukot saa asettaa, vaikka pisteidenlasku vaatikin tietysti vielä avustusta.

Tietokonettakaan en ole pystynyt kovin keskittyneesti käyttämään, mikä tietysti on onnetonta Lankahamsterien loppurutistuksen kannalta. Toivon kuitenkin, että fysioterapia ja kävely raittiissa ulkoilmassa auttavat niin että pääsen myöhemmin tänään järjestämään tämänvuotisen kisan loppujuhlallisuudet. Nyt siis pian kohti fysioterapiaa, ja ensi viikolla toivottavasti vähemmän särkyistä Elämänlankaa.