maanantai 16. kesäkuuta 2008

Neuloja ei tervettä päivää näe

Elämänlangalla podettiin viime viikolla monelle neulojalle tuttua startiittia kun useampi takavasemmalta hyökännyt neuleidea vaati päästä heti toteutettavaksi. Startiittihan on pakonomainen tarve aloittaa uusia neuletöitä. Epäilen että oma startiittini oli tällä kertaa ns. akuuttia välttelystartiittia, kun Ullaa tekeillä ollut työ oli loppusuoralla, deadline hiipi aina vain lähemmäs ja työ uhkasi tympiä.

Tuollaisessa tilanteessa paljon tervetulleempi neuletauti olisi ollut endiitti eli pakonomainen viimeistelytarve. Endiitti vain valitettavasti ei tule kutsumalla, vaan iskee esimerkiksi puolenyön aikoihin. Tiedättehän sen tunteen, että tekeillä oleva työ valmistuu aivan juuri kunhan vain jaksaa muutaman kerroksen neuloa tai pari saumaa ommella? Kerran jos toisenkin olen joutunut luovuttamaan kello kaksi aamuyöllä vaikka puseron toinen hiha on edelleen irti tai sukan kärkikavennukset tekemättä, kun silmät eivät enää pysykään auki.



Kuten arvata saattaa, endiitti iskikin sitten vasta Ulla-työn valmistuttua. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olin vakavan endiittikohtauksen kourissa kun yksi edellä mainituista neuleideoista oli ihan valmistumaisillaan ja halusin kastella ja muotoilla työn ennen nukkumaanmenoa. Työ valmistui ja kuvaukset on sovittu huomiselle, joten kenties pääsen ensi viikolla esittelemään mitä tuli tehtyä.

Loppukevään ja alkaneen kesän mittaan on vaivannut myös lievä hamsterioosi. Tällä kertaa iski vakava luksushamsterioosi, jonka laukaisivat syntymäpäivä- ja tuparilahjoiksi saadut lankalahjakortit. Olen havainnut, että lahjat altistavat luksushamsterioosille, vaikka normaalisti olen lähinnä tuurihamsteri ja saatan pysyä kuivilla pitkiäkin taukoja kunnes taas tapahtuu romahdus sopivan houkutuksen sattuessa eteen. Jotkut hamsterioosista kärsivät ovat suorastaan elämäntapahamstereita, ja heidän taudinkuvaansa kuuluu myös vakava sulovilenismi joka laukaisee hamsterioosin esimerkiksi Novitan tehtaanmyymälän pussilankalaareilla tai nettilankakauppojen alennusmyynneissä.



Neuletaudeissa on tietysti se ongelma, että ne altistavat toisilleen. Esimerkiksi vakava sukkalankahamsteriitti saattaa johtaa pahaan sukkasidonnaiseen startiittiin, jonka jälkimainingeissa iskee vielä toisen sukan syndroomakin. Elämänlangalla tämä on sentään jossain määrin hallinnassa, sillä kesken ei taida olla kuin kaksi sukkaparia. Epäilen, että pahaksi päässyt peittotilkkuaddiktio on syönyt sukkaneuleaikaa.

Nyt poistun takavasemmalle antamaan startiitille vapaat kädet, sillä nyt ei ole mitään deadlineneulottavaa. Lanka. Mikä ihana tekosyy. (Joskin tähän aikaan aamusta, kun lapset ovat heränneet puoli kuudelta, voi olla että peittotilkku onnistuu paremmin kuin mikään upea uusi luomus.)

Ensi viikolla taas uudenuutukaista Elämänlankaa.

14 kommenttia:

hanna_h kirjoitti...

Oletko tavannut sellaista neulojan vaivaa, jonka oireina on uuden projektin aloittaminen, mutta aloittamista seuraa pikainen työn purku äkillisen tyytymättömyyden tunteen vuoksi. Tätä aloittamista ja purkamista voi toistua useitakin kertoja. Mikähän sen nimi on.. Starttökkiitti?

tuijam kirjoitti...

Oi miten nerokas kirjoitus. Tuo muutes on luonnonlaki, uusi lähes valmis neule on aina "vielä kun vähän"-vaiheessa keskellä yötä! Valmistuuko mikään neule aamupäivällä kello 10 ?!
Hanna-h kuvaili aika sujuvasti lankamaanis-depressiivisyyttä, innolla työn touhuun, sitten lähes samantien iskee lama ja työ joutuu purkuun.

Matleena kirjoitti...

Tunnistan omakseni lähes kaikki näistä iiteistä, onhan minulla neulonismi. Olen siis neulonisti!

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on tällä hetkellä yhtä aikaa päällä sekä startiitti, että endiitti, että myös hamsterioosi. Sen siitä saa, kun on pitkään neulelamassa, sit iskee kaikki vaivat kerralla :)

Anonyymi kirjoitti...

Olipahan todella osuva kirjoitus! Kaikki -iitit löytyvät minultakin, mutta eikös se olekin niin, että kun taudille antaa nimen, niin se on jo puoli voittoa taudin voittamiseen?

Taija K kirjoitti...

Minua tuntuu vaivaavan tällä hetkellä hamsterioosi. Onneksi sen vastapainoksi vaivaa myös kaaospeittoioosi, jonka ansiosta hamsterioosin kanssa voi elää.

Sahrami kirjoitti...

Hamsterioosista puheenollen, sulovilenismi on perinnöllistä, ilmeisesti se periytyy dominoivasti, voi toki hypätä parin sukupolven ylikin.

Taija kirjoitti...

Vieläkö näistä kaikista taudeista voisi hakea sairaslomaa! :D

Makepeace75 kirjoitti...

Heh, saikuntarve olisi täälläkin. Noista löytyy ainakin hamsterioosi, joka alkaa lähennellä elämäntapasellaista sekä toki se iänikuinen sulovilenismi, joka kattaa kaikki käsillätekemisen osa-alueet, jotka suinkin kaupassa mieleen juolahtavat.. Oi voi. Oisko yhtä huonetta myydä..?

Kristiina kirjoitti...

Osuva kirjoitus. Minulla on periytynyt kroonistunut sulovilenismi ja hamsterioosi. Noita muitakin -iittejä oon sairastanu. Lisäksi minulla on leikkuufobia, joka iskee silloin kun pitkään kaapissa marinoitunut erityisen ihana kangas on valikoitunut leikkuupöydälle ja kaavatkin jo piirretty ja sitten pitäisi uskaltaa leikata. Että jos vaikka meneekin pieleen. Joskus yön yli nukkuminen auttaa.

KirsiÄr kirjoitti...

Mun geenirekisteristä puuttuu endiittikromosomi.

Tupuna kirjoitti...

Kyllähän niitä iittejä löytyy täältäkin aina mielialan ja ajankäytön myötä:)

satumh kirjoitti...

heheh, montaa tautia on näistä podettu.. :)

MysteryKnitter kirjoitti...

Tuttua. Just nyt mua vaan vaivaa stitchaamiskuume, eli kanavatyöt kiinnostavat enemmän kuin neulominen.