Jos kaikki Suomen langat...

Kun viettää harvinaisia neulojan vapaahetkiä keskellä yötä, ajatus kulkee välillä turhankin lennokkaasti. Männäyönä vietin laatuaikaa seuranani vain pitsihuiviohje ja kaksi kerää Merinosilkiä. Mieleeni juolahti (kenties Lankahamsterikisan inspiroimana), että jos pitäisi koko lopun ikäänsä neuloa vain yhtä lankaa, olisi Merinosilk kyllä melkoisen vahvoilla. Ajatelkaa nyt: villan pehmeys ja silkin kiilto, ja lanka jota voi neuloa niin yksin-, kaksin- kuin kolminkertaisenakin, ja josta kertaamisesta riippuen tulee joko unelmankeveää pitsiä tai tarpeeksi lämmintä ja paksua neulosta puseroon.



Toisaalta taas voisihan sitä tähdätä korkeammalle. Miksi rajoittua villaan ja silkkiin, jos koko loppuelämänsä aikana ei enää saisi tuntea sormissaan mitään muuta lankaa? Miten olisi vaikkapa Debbie Blissin Baby Cashmerino, se josta neuloin kuumeisesti helmineulepuseroita? Tai jos samaa sarjaa jatketaan, niin Sublimen Cashmere Merino Silk ei kuulostaisi lainkaan huonolta materiaaliyhdistelmänsä puolesta.

Valitettavasti hyvä materiaali ja hyvä väri eivät aina kohtaa. Esimerkiksi mainitussa Sublimen langassa on värikartan perusteella maisteri Elämänlangan makuun melko aneeminen värivalikoima. Valkoisella tai luonnonvalkoisella neulon mieluusti, mutta haaleanhempeät pastellit eivät juuri iske. Unelmalangassa pitää siis olla väriä. Riittäisivätkö kenties Noron syvät sävyt pitämään mielenkiintoa yllä niin, että voisin neuloa lopun ikääni Kureyonia tai Silk Gardenia?



Toisaalta raidoittuva lanka alkaisi viimeistään kolmannen työn kohdalla tympiä, kun en jaksaisi enää keksiä uusia muunnelmia vinoon neulottavista kuvioista. Sitäpaitsi raidat ja pätkävärjäykset eivät suosi pitsiä.

Kun esitin tämän syvällisen eksistentialistisen kysymyksen #neulonta-kanavalle, minua muistutettiin alpakan ihanuudesta. Pehmeää lämmintä lankaa, ja Dropsin Alpacan värikartassakaan ei ole valittamista. Alpaca kelpaisi niin huiveihin kuin puseroihinkin.

Mutta ei sukkiin. Alpacasta voi neuloa unisukkia tai sukkia pikkuvauvalle joka ei vielä kävele, mutta kunnon käyttösukkiin se on herkästi liian pehmeää.

Loppujen lopuksi päädyin siihen, että jos yksi lanka olisi pakko valita, se olisi varmaankin joku täysvillalanka, ehkä Sandnesin Lanett tai Smart. Perusvillalanka taipuu sekä pitsiin että palmikkoon, kestää sukkana ja lämmittää puserona. Sitäpaitsi luulen, että ne kaikki erikoisemmat ihanuudet ovat niin ihania juuri siksi, että on joku "peruslanka" johon verrata. Maisteri Elämänlanka on siis loppujen lopuksi ehkä tylsästikin perusvillaihminen.

Entä lukijat. Mitä lankaa te neuloisitte lopun ikäänne? Tätä ajatusta voittekin pohtia ensi viikkoon, jolloin taas luvassa aivan uutta Elämänlankaa.

Historia toistaa itseään

Muistatteko, kun viime vuonna kesäkuussa neuloin kuumeisesti sinistä neuletakkia, manasin neulonnan mustaa aukkoa, ja vannoin, etten enää koskaan anna Ullan deadlinen yllättää takavasemmalta? Historia kuitenkin toistaa itseään, ja huomasin taas neulovani kuin pieni eläin helmikuun kahdeksannentoista päivän lähestyessä vääjäämättä.



Amatöörineulesuunnittelijan työpaikka on koti, ja täällä työtä haittaavat melkoisessa määrin alle metrin mittaiset kovaääniset henkilöt. Ylläolevassa kuvassa neulesuunnittelija työn touhussa. Kuulosuojaimet paransivat ratkaisevasti elämänlaatua, vaikka kokonaisuus ei esteettisesti kenties olekaan kaikkein viehättävin mahdollinen. Huomatkaa maisterin äidin ompelema imetyspaita sekä tyylikkäästi vauvankuolatahraiset verkkarit. Todettakoon, että lähinnä metrin mittainen henkilö on sentään suosiollisesti alkanut antaa äidin neuloa samalla kun luetaan iltasatua ja odotetaan unen tuloa, joten senkin ajan voi nyt käyttää hyödyksi.

Alkuperäinen kunnianhimoinen suunnitelma oli neuloa lapsen pusero kolmessa koossa ja värissä Ullaa varten. Tavoitteesta oli kuitenkin tingittävä hieman, kun deadlinea edeltävänä yönä ensimmäisestäkin puserosta oli vielä saumat ompelematta, kello oli melkein kolme ja yösyötölle herännyt vauva kuvitteli että oli seurustelu- eikä nukkuaika. Sunnuntai-iltana juuri ennen deadlinen umpeutumista puseroiden tilanne oli tämä:



Tarkkasilmäinen lukija saattaa havaita, että kuvassa ei ole kolmea valmista lapsen puseroa. Itseasiassa kuvassa on yksi (1) valmis pusero, joka sekään ei olisi ehtinyt valmiiksi ilman kaikkien yli metrin mittaisten kanssa-asujien suosiollista avustusta alle metrin mittaisten suhteen. Valmiin puseron lisäksi koossa on kaksi takakappaletta, kaksi hihaa ja yhden etukappaleen alku. Siitä huolimatta, että minulle esitettiin eksoottisia ehdotuksia siitä, millaisen paidan tällä kokoonpanolla voisi saada aikaiseksi, ajattelin silti yrittää väkertää kaikki kolme kappaletta lähipäivinä kuvauskuntoon. Hyvällä onnella saan vielä ennen Ullan ilmestymistä otettua lisää valokuvia.

Vihreästä paidasta saa sentään grammoja lankahamsterikisaan, ja vaaleansinisen puseron neulominen sopii Project Spectrumin henkeen. Hempeän violettiin paitaan en ole vielä keksinyt mitenkään erityisen loistavia motivaatiotekijöitä, lukuunottamatta kenties ajatusta käytännönsosiologisesta sukupuolihahmotustestistä kun pääsen pukemaan puseron Joelin päälle ja esittelemään poikaa tädeille avoimessa päiväkerhossa. Kuinkahan monta "suloinen tyttövauva" -kommenttia mahtaa tulla?

Nyt maisteri Elämänlanka poistuu juomaan vielä vähän kahvia ja neulomaan lisää helmineuletta, tällä kertaa sitä hempeänlilaa. Jos kädet ja pää selviävät tästä hajoamatta, lupaan palkita itseni seuraavaksi pitsineuleella.

Uusi lelu

Lauantaina maisteri Elämänlanka miehineen uhmasi arktisia olosuhteita ja kävi Verkkokaupassa. Tuli jälleen kerran todettua, että kerrospukeutuminen kannattaa. Vilukissamiehen sormet eivät palelleet kun päällekkäin oli tavalliset lapaset ja huovutetut tumput, ja maisterilla oli suorastaan kuuma kun käytössä oli alla Eris ja päällä Bruno. Jäljelle jäi vain yksi polttava kysymys: kuka neuloisi maisteri Elämänlangalle villahousut?

Verkkokauppareissuun kului leijonanosa vaarin taannoin lahjoittamista "opiskelurahoista", mutta kyllä kannatti. Nyt reilusti yli puoli vuosikymmentä palvellut viime kuukausina tuttavallisesti Mopoksi ristitty tietokone pääsee kierrätyskeskukseen. Tilalle saapui tämä Acer Aspire, jolla pitäisi pärjätä taas muutaman vuoden ajan:



Kuvassa näkyy tietokoneen lisäksi jatkoa viimeviikkoiselle helmineulepsykoosille, tällä kertaa vihreänä. Nyt kaivataan lukijoilta upeita, mahtavia ja loistavia ehdotuksia. Ensinnäkin haussa on nimi maisterin uudelle elektroniselle lemmikille. Vanhan tietokoneen nimi on Solveig Ibsenin ja Griegin inspiroimana. Peer ei kuitenkaan kelpaa koneen nimeksi.

Toinen nimetön on lapsen helmineulepusero, jonka ohje on tekeillä tarjolle Ullaa varten. Etukappaleeseen tulee yksinkertainen palmikkoaihe, muuten pusero on tosiaan kokonaan helmineuletta. Nimeksi ei käy Helmi, sillä ensinnäkin Ullassa on jo aiemmin ilmestynyt Helmi-myssy ja toisekseen olisi mukavaa saada sekä tytöille että pojille sopivalle puserolle joku vähän enemmän unisex-nimi.

Nyt maisteri Elämänlanka poistuu takavasemmalle kokeilemaan onnistuuko blogipäivitys uudella leikkikalulla sekä jatkamaan helmineulepsykoottista toimintaa tällä kertaa hihojen muodossa. Ensi viikolla kenties jo valmiita puseroita.

Hempeyshyökkäys

- No nyt se on sitten lopullisesti seonnut.
- Jaa, vieläkö se tuosta pahemmin voi?
- Voi voi. Toissaviikolla se huitoi kokoon villatakkia niillä kahdentoista millin rautakangilla, ja katsos nyt tätä:



- Eikös tuo ole aika... hempeää. Eihän se koskaan neulo pastelleja?
- No ei. Ja katso tätä:



- Se on kuule helmineulepsykoosissa*! Äkkiä, keksitään jotain erilaista, jotain haastavampaa. Konttineuletta?
- Eipä siitä taida olla apua:



- No voi sun... Mitenkäs materiaalit? Jos vaikka alpakkaa?
- Nyt taitaa kuule toveri hyvä olla niin, että se on jo kaiken avun ulottumattomissa:



- Aijai, vakava tapaus. Kuka se on ja mitä se on tehnyt meidän Kristelille?
- Sas se. Onkohan tähän mitään parannuskeinoa?
- Eiköhän se ala olla aika kutsua valkotakkiset paikalle ja takavarikoida puikot. Tai hei, jos etsittäisiin sille jotain tummanvihreää lankaa! Ja kuppi vahvaa kahvia!

***



- No tuo näyttää jo paremmalta. Vähän jo pelästyin kuinka maisterin käy.
- Eiköhän se taas siitä vähitellen ala olla oma itsensä. Josko vaikka tuo haaleanhempeä vaihe menisi ensi viikkoon mennessä ohi.
- Toivoa sopii. Ehkä sitten päästään takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.


* Helmineulepsykoosi, psychosis seedstitchiorum: Neulojilla esiintyvä vakava todellisuudentajun hämärtymä, joka johtuu hypnoottisesta neulepinnasta. Tunnuksenomaista on äärimmilleen viety "vielä yksi kerros" -ajattelu ja siitä johtuva univaje, nestehukka ja aliravitsemus.

***

P.S. Internetin neuleihmemaan ulkopuolelta lähestyttiin tällaisella etsintäkuulutuksella, jonka lupasin välittää eteenpäin: tarpeen olisi kerä tai mieluummin kaksi Ornaghi Filati Merino Kind -lankaa tummansinisenä. Väri- ja eränumerot ovat 955 61187.

Etsijä voi toki maksaa langoista, mutta voi myös tarjota vaihdossa kaksi kerää samaa lankaa vaaleampana, farkunsinisenä versiona. Jos varastosta löytyy, laittakaa sähköpostia.