Aika rientää

Elämänlangalla vietettiin viime viikolla liikutuksen hetkiä: tästä merkinnästä tuli kuluneeksi vuosi. Nea-neiti saavutti siis kunnioitettavan kahden vuoden iän. Viime vuonna äiti haikeili sitä, kuinka pienestä nyytistä on kasvanut taapero, ja tänä vuonna taas saa tippa linssissä ihmetellä kuinka taaperosta on tullut jo kovasti jutteleva liki leikki-ikäinen. (Syytän niiskutuksesta raskaushormoneja. Niitä on hyvä syyttää kaikesta.)

Nea itse suhtautui ikävuosien karttumiseen tyynesti ja rauhallisesti, enimmäkseen siksi ettei sana "syntymäpäivä" vielä tuon ikäiselle merkitse juuri mitään. Suuremmat juhlinnatkin siirtynevät pitkälle elokuulle, kun viime viikonloppuna ei ehtinyt ja huomenna meidän puoliskomme Harmonian suurta sirkusta pakkautuu autoon ja suuntaa Seinäjoelle Teemun vanhempien luokse.

Synttärisankari on kasvanut huimasti sitten viime vuoden. Pieniä lauseita tulee jo, ja eilen Tapiolan-reissulla isän kanssa kuulemma esitettiin ensimmäisen kerran oleellinen kysymys "Mikä toi on?" kun vastaan tuli nosturi. Ennustan jatkossa pitkiä keskusteluja aiheiden "mikä" ja "miksi" -tiimoilta.



Sanavaraston karttuminen molemmilla kielillä ilahduttaa tietenkin äitiä, vaikka virallinen äidinkieli onkin näin suomenkielisessä ympäristössä hieman heikommissa kantimissa. Ylläolevasta kuvasta käy kuitenkin ilmi mitä oleellista ollaan opittu: "Nea stickar!" on viime viikkoina kovassa käytössä ollut lausahdus. Toistaiseksi Nean neulominen koostuu lähinnä puikkojen kilistelystä toisiaan vasten, mutta selvästi on kyllä tiedossa miten näitä hauskoja leluja kuuluisi pidellä.



Virallista syntymäpäivää juhlakalu vietti "matkoilla", tosin matkan virkaa toimitti neljän tunnin shoppailureissu äidin, Marjut-tädin ja Meira-tädin kanssa Helsingissä. Mukaan tarttui kaikkea mukavaa, ja molemmat tädit lahjoivat pientä juhlijaa. Yllä on kuva päivän tavarasaaliista, saa arvata mitkä suositut suomalaiset satuhahmot ovat meillä nykyään kova sana... Kirjakasa, värityskirja ja kynät ovat äidin hankintoja, Meira-täti toi palapelikuutiosalkun ja Marjut-täti taas sponsoroi Isonkarhun kaupasta pehmomuumimamman. Puolustan hieman käsistä päässeitä kirjaostoksia sillä, että edessä tosiaan on tuntikausien automatka Seinäjoelle kaksivuotiaan kanssa: uudet kirjat ovat olleet piilossa ja odottavat autossa iskevää tylsistystä.



Äitikään ei jäänyt täysin nuolemaan näppejään shoppailureissulla: mukaan tarttui muutama sata grammaa Grignascon Tangoa. Hups. Tähän minulla ei ole edes mitään järkevää puolustusta. Vai lasketaanko puolustukseksi se, että taapero on kasvanut isoksi ihan lupaa kysymättä, ja äiti tarvitsee lohdutusta?

Elämänlanka oli siis tänään suloisen haikeissa tunnelmissa. Ensi viikolla ehkä neuleitakin, sillä maisteri Elämänlanka aikoo käyttää huomenna alkavan pohjanmaan reissun hyvin tiiviisti puikot hyppysissä.

Salainen neuleystävä -väliaikatiedotus

Tiedotuksen kaikille Salaiseen neuleystävään osallistuville: koko sunnuntaipäivä siinä nyt suunnilleen vierähti, mutta lähes kaikille osallistujille on lähetetty oman parin tiedot. Poikkeuksena pari sellaista, jotka eivät olleet antaneet sähköpostiosoitettaan, ja joiden blogista ei löytynyt kontaktilinkkiä. Tarkistakaa blogikommenttinne, mikäli salaista ystävää ei ole kuulunut mailiin sunnuntain aikana!

Muutenkin kannattaa nyt laittaa viestiä, jos on jotain pielessä, esimerkiks jos teille on lähetetty salaisen ystävän asemesta oman lomakkeenne tiedot... Emäntää jännittää, ettei vain olisi tullut mitään kamalia lapsuksia! :)

Moni on jo kertonutkin muistaneensa salaista ystäväänsä nimettömällä blogikommentilla tai anonyymisähköpostilla. :) Muistakaa tosiaan mainita emännällekin kaikista huomionosoituksista, niin kirjanpito pysyy ajan tasalla!

Emännälle myös esitettiin pyyntö, että patistaisin kaikkia jonkinlaisen esimerkiksi Amazon-wishlistin pitäjiä päivittämään listansa.

Nyt emäntä jää viettämään vapaailtaa vähäksi aikaa ennen yöunia. Huomenna aamusella sitten se viikon virallinen Elämänlanka.

Irlantilaista menoa

...eli mallitilkun pojan koston paluu.

Elämänlangalla tutkitaan tänään jälleen kerran mallitilkkujen sielunelämää, tällä kertaa käytännön neulesuunnitteluesimerkin kautta. Maisteri Elämänlanka on vaihteeksi täysin luonteenvastaisesti kaukaa viisas: jos aikoo saada syksyn/talven Ullaan tarjolle neuleohjetta, on fiksumpaa aloittaa neulominen nyt eikä syyskuussa. Siperia nimittäin opetti. Tuossa ennen juhannusta tuli neulottua Lemmikki-takkia kamalalla kiireellä, kun ohjeiden deadline oli ja meni. Stressikiireneulominen ei ole hauskaa!

Hyllyssä lojui joutilaana jostain nettilankakaupan alennusmyynnistä aikoinaan hamstrattu säkillinen Jo Sharpin Silkroad Arania, ja mielessä on jo pidempään kummitellut idea Aran-tyyppisestä palmikkoneuleesta. Ilmeisesti helteetkin olivat sopivasti ehtineet pehmittää päätä, kun mustan paksun villalangan neulominen alkoi vaikuttaa aina vaan paremmalta idealta.



Toteutus alkoi mallitilkuista. Knitter's Reviewistä löytyi ystävällisesti jopa testausartikkeli Silkroadista, joten arvasin paitsi neuloa mallitilkun, myös mitata sen sekä ennen että jälkeen pesun. Toden totta, neuletiheys tosiaan muuttui pesussa.

Sileä neule ei kuitenkaan riittänyt, kun suunnitteilla oli palmikkoneule. Itseasiassa tässä vaiheessa aivoissa välähti: jos puserosuunnitelmassa on neljää erilaista pintaneuletta, on hyvinkin mahdollista että laskelmissa on otettava huomioon neljä erilaista neuletiheyttä. Laskin siis lankakeräni kahteen kertaan ja totesin, että minulla lienee varaa käyttää yksi kerä kokonaan mallitilkkuihin. Toivoa sopii, että laskelma tosiaan pitää paikkansa, sillä alennusmyynnistä varmaankin vuosi takaperin ostettua lankaa ei varmasti enää löydy ainakaan samaa värjäyserää.



Parin päivän ahkeran puurtamisen jälkeen mallitilkkuja olikin kokonainen kasa, tilkut oli pesty sekä kuivatettu patiolla. Sitten oli sommittelun vuoro. Vaan kuinka laskea puseron kappaleen silmukat, kun jokaisen mallineuleen tiheys tosiaan oli aivan erilainen? Mallitilkkujen lisäksi piti siis piirtää kaavakuva: arvioin kuinka monta senttiä halusin mitäkin mallipintaa, ja laskin sitten jokaiselle eri kuviopaneelille oman silmukkamäärän. Mittasin mallitilkut vielä toisen ja kolmannenkin kerran, laskin uudelleen, vertasin erilaisiin valmiisiin pusero-ohjeisiin vastaavanpaksuisilla langoilla, ja sain lopulta järkevältä kuulostavan silmukkamäärän.

Vaan eipä tässä vielä kaikki: puserossa yleensä pitää olla jonkinlainen helma, ja klassisessa irlantilaistyyppisessä neuleessa helman neule on yleensä joustinta. Mittailin ja mallailin lisää, kunnes sain päädyttyä jonkinlaiseen järkevään aloitussilmukkamäärään.



Urheasti loin silmukat ja ryhdyin neulomaan takakappaletta. Joustinneule sujui sukkelasti, mutta seuraava tenkkapoo tulikin sitten kun piti aloittaa pintaneuleet. Jos työssä on neljää erilaista pintaneuletta, niin kannattaako joustimen jälkeen lisätä silmukat tasaisin väliajoin? Vaikka aivotoiminta on kesällä rajoitettua, muistin kuitenkin, että monissa näkemissäni aran-palmikkoneuleohjeissa on hyvinkin tarkasti määritelty millaisin välein silmukoita lisätään. Seurasi lisää laskelmia sekä kuumeista ohjeen kirjoitusta. (Tosiaan, olen huomattavassa määrin parantanut tapojani, ja nykyään kirjoitan jo neulomisprosessin aikana ohjetta muistiin. Helpottaa muuten elämää huomattavasti.) Lopputuloksena pintaneuleet asettuvat kauniisti, eikä niistä tiiviinkään kisko joustinta ryttyyn. Hyvä minä!

Nyt kun takakappale on lähes valmis, on viimeinen jännitysmomentti kuitenkin jäljellä. Neuletiheydet on laskettu pestyistä mallitilkuista, ja pesemätön työ puikoilla on liki 10 senttiä haluaamaani kapeampi. Takakappaletta odottaa siis kylpy, kunhan pääsen kaula-aukkoon ja olkiin asti. Jäämme jännityksellä odottamaan, pettivätkö mallitilkut maisteri Elämänlangan luottamuksen, vai pelastaako kädenlämpöinen vesi tilanteen. Pysykää kanavalla, neulesuunnitteluseikkailut irlantilaisissa tunnelmissa jatkuvat vielä.

Eivät kuitenkaan ensi viikolla, vaan silloin on jälleen luvassa jotain ihan muuta.

P.S. Salaiseen neuleystävään on jo liki sata ilmoittautunutta, mutta mukaan ehtii vielä. Viimeinen ilmoittautumispäivä on siis lauantai. Jatkossa projektiin liittyviä päivityksiä on luvassa sitten ihan erillisinä viesteinään tarpeen mukaan, eikä enää näin maanantain jatkona.

Salainen neuleystävä

Maisteri Elämänlanka on tunnetusti sosiaalinen neulehörhö. Joskus kieltämättä tulee myös sellainen tunne, että olen suomalaisen nettineuleyhteisön puolivirallinen jokapaikanhöylä, kun kaikessa kerran täytyy olla mukana. Uusin hullutus on Salainen neuleystävä 2006, jonka sääntösivun ja ilmoittautumislomakkeen sain viimein viikonloppuna valmiiksi. (Ilmoittautumisen teknisestä toteutuksesta tosin kunnia menee armaalle hyvin kärsivälliselle aviomiehelle, joka viilasi kiltisti systeemin sellaiseen kuntoon että olin tyytyväinen.)

Salainen neuleystävä on lahjavaihtorinki, joka on tarkoitettu kaikille suomalaisille neulojille, jotka haluavat ilahduttaa toisia ja saada pieniä yllätyksiä omaankin eloonsa ja oloonsa. Lisätietoja siitä, mitkä Salaisen neuleystävän säännöt ovat, on tuolla linkittämälläni sivulla, ja sitä kautta voi myös ilmoittautua jos innostus iskee.

Maailmallahan näitä erilaisia lahjavaihtoja on ollut maailman sivu, ja moni on haikaillut vastaavaa kotimaahan. Itselleni kimmoke järjestää moinen tuli oikeastaan viimeisimmästä Nordisk hemmelig venn -kierroksesta, jonka järjestelyissä oli niin paljon kaikenlaisia ongelmia, että tuli vahva "Ei näin!" -olo. (Kaikkeen ei voi tietenkään vaikuttaa, NHV:ssä mm. emäntä sairastui vakavasti kesken kierroksen ja sellaiselle ei mitään mahda.) Tässähän nyt sitten tulee testattua tämä oma organisointikyky. Marraskuussa eli juuri sopivasti niihin aikoihin kun ollaan Salaisen neuleystävän loppusuoralla saattaa hyvinkin vierähtää se liki viikko synnytyssairaalassa netin ulottumattomissa... Saa nähdä käykö ylpeys lankeemuksen edellä.

Minulle tärkein syy järjestää erilaisia rientoja ei kuitenkaan ole mikään "itsekö pitää kaikki tehdä?" -olo tai se kuuluisa yleisön pyyntö, vaan ihan hauskanpito! Lankahamsterien laihdutuskuuri on saanut todella hyvän vastaanoton molemmilla kerroilla kun olen ollut järjestämässä, ja itse olen ollut ilolla mukana esimerkiksi viime viikolla mainitussa kansainvälisessä sukkavaihdossa, suomalaisessa lapasvaihdossa, neulojien laihdutusprojektissa ja parillakin kierroksella pohjoismaista salaista ystävää. Nyt kun olen viikonlopun aikana saanut lukea ensimmäisiä ilmoittautumisia Salaiseen neuleystävään, on tullut jatkuvasti parempi mieli siitä että jaksaa lähteä järjestämään, vaikkei nyt emäntänä voikaan osallistua itse vaihtoon. On niin hirveän mukavaa nähdä, miten ihmiset ovat ilolla mukana.

Kaikenkaikkiaan kyllä tuntuu siltä, että tälle suomalaiselle nettineulejoukolle on palkitsevaa järjestää huvituksia. Olette te sitten mukavaa porukkaa!

Nyt maisteri Elämänlanka poistuu takavasemmalle ja yrittää saada tehtyä jotain muutakin kuin neuleystävää välillä. Ensi viikolla sitten taas Elämänlankaa, kenties jopa kuvien kera.

Pois pois postin tieltä

This time there will be a short summary in English typed in italics, for the benefit of Lori.

Elämänlangalla vietettiin viime viikolla vallan mainiota postiviikkoa. Tunnetusti maisteri Elämänlanka on kovin neulesosiaalinen sekä innokas osallistumaan kaikenlaisiin rientoihin. Keväällä kun koitti kolmas kierros kansainvälistä sukkavaihtoa, maisteri olikin tikkana ilmoittautumassa. Vaihtosukat piti lähettää toukokuun ensimmäisenä päivänä, ja seuraavat viikot Espoon suunnalla odoteltiinkin innokkaasti postia. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Vaihtoemo varmisti, että paketti oli ilmoitettu lähetetyksi jopa ennen määräaikaa, ja vaihtopariltani Lorilta tuli huolestunut viesti jossa kyseltiin onko lähetystä näkynyt, mutta päivästä toiseen postipoika pudotti luukusta vain laskuja. Molemmat osapuolet olivat jo luopuneet toivosta, ja Lori ilmoitti aloittaneensa varasukkia. Lopulta odotus kuitenkin palkittiin:



Erinomaisen kauniit ja täsmälleen sopivat sukat 100% perulaisesta villasta. Lori on jopa itse värjännyt langat! Sukkien mukana tuli myös kaksi jäljelle jäänyttä pientä lankakerää, jotta voin parsia sukat jos ne hajoavat. Tai ehkäpä neuloa jotain pientä, esimerkiksi pikkulapsen sukat.



Paketissa oli kuitenkin muutakin, eli tämä kauniin vihreä Wisconsin-pusero! Paitsi että väri on juuri minun värini, pusero oli myös mainion kokoinen.

On this round of the international sock exchange I've been participating in, both my sock pal and I thought the postal services had let us down. I didn't expect the package to arrive anymore, and Lori had even started a pair of new socks for me, when finally the postman rang the doorbell last week. The postal markings on the package said it had been sent on April 24th! I think the package must have crossed the Atlantic by rowing boat.

The socks are beautiful (yarn coloured by Lori herself!) and fit very nicely. I also received the little balls of yarn left over from knitting the socks, and I'm thinking I might have enough for a child's pair too. (The little foot that can be seen on the edge of the sock picture belongs to my daughter Nea.)

As if it wasn't enough to finally receive the socks, there was an additional surprise in the box: a Wisconsin-sweatshirt, perfect in size and a beautiful colour. If I don't look as happy as I should, keep in mind I posed for the picture even though the temperature has been closer to 30 degrees centigrade for the past few days.



Posti ilahdutti toisellakin viestillä viime viikolla: Intialainen kummilapsi muisti maisteri Elämänlankaa pienellä kirjeellä. En tiedä, millä kielellä viesti on kirjoitettu, mutta onneksi mukana seurasi myös käännös.

Kirje oli kirjoitettu talvella, ja tyttö kertoi, että aamuisin ja iltaisin on kovin kylmä mennä ulos. Miten voi neuloja vastata tällaiseen?



Aivan oikein, kaivamalla lankahyllyään. Tekeillä on pienet säärystimet valkoisesta ja revontulenkirjavasta Nallesta, toivottavasti eivät ole liian kapeat lapsen jalkaan. Kuvittelisin kuitenkin, ettei intialaisen alakouluikäisen jalka voi olla paksumpi kuin maisteri Elämänlangan vähintäänkin hyvin muodostunut käsivarsi. Pohdin aluksi sukkia, mutta totesin että säärystimien koko on kuitenkin helpompi veikata oikeaksi. Posti siis paitsi tuo lahjoja, toivottavasti pian myös vie pian valmistuneen paketin Intiaan. Postin kulku syrjäseuduille on epävarmaa, joten voi jopa olla, että lahja osuu sopivasti syksylle...

Nyt jatkamaan säärystinten neulomista, niin että lahja valmistuukin joskus ja paketin saa lähtemään liikkeelle. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

P.S.

Tuhannet kiitokset kaikille onniteluista! Pieni nuttu on nyt kokonaan valmis nappeineen kaikkineen. Kotiraati kannatti vahvasti sydännappeja, joten niihin lopulta sitten päädyttiin pitkällisen mallailun ja pohdinnan jälkeen. Kuva ilmestyy neulesivuilleni, kunhan jaksan päivittää.

Jotain ihan pientä

Elämänlangalla viime kuukausina vaivannut neulelama alkaa hellittää otettaan, ja viikon aikana syntyi reippaan neulomisen tuloksena pikkuruinen nuttu:



Pienen villatakin pitäisi olla suunnilleen vastasyntyneen kokoa, mutta sitähän on kovin vaikea arvioida. Lankana on viime viikon merkinnässä vilahtanut Extra Tweed. Nutun vastaanottaja kulkee toistaiseksi työnimellä Ida-Elias, ja odotettu liittyminen Harmonian muonavahvuuteen on suurin piirtein neljän kuukauden päästä. Lapsi harjoittelee reippaasti kuperkeikkoja, äiti voi hyvin, ja kuten Neaakin odotellessa ei mistään raskausmahasta ole vielä tietoakaan vaikka viikkoja on jo yli 20. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, tulee syksylläkin vielä "ai, ootko sä raskaana?"-kommentteja.

Nuttu sai kotona aikaan ihmetteleviä kysymyksiä siitä, eikö meillä muka ole jo ihan tarpeeksi neulottuja vauvanvaatteita. Kuka tahansa neuloja kuitenkin tietää, että neulevaatteitahan ei koskaan ole tarpeeksi eikä ainakaan liikaa. Äiti lisäksi huomautti, että "sinulla on aina kovin persoonalliset värivalinnat noihin vauvanvaatteisiin" vaikka tiedossa onkin, että siinä vaiheessa maailmanloppu on jo uhkaavan lähellä, kun maisteri Elämänlanka tarttuu pastellisävyisiin vauvalankoihin.



Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että jotain puuttuu vielä. Nappien valinta tuottaa tuttuun tapaan päänvaivaa. Pitäisikö takkiin ommella a) metallinkiiltoiset napit, b) tavalliset pyöreät puunapit vaiko c) pienet vaaleaa puuta olevat sydämet? Tietysti on aina myös vaihtoehto d) eli "joku muu, mikä?". Kotona äänestettiin sydännappeja, mutta mitä sanoo raati?

Elämänlangalla jatketaan nyt muiden neuleiden parissa. Kenties tartun jopa johonkin aikuisen kokoa olevaan... Ensi viikolla taas lisää kesäistä Elämänlankaa.

P.S.

Ylläribonuksena tänään Elämänlangalla myös leivinohje. Periaatteessa täällä pitäisi noudattaa vähäsokerista ja -rasvaista ruokavaliota, mutta karkkipäivänjälkeinen sokerivieroitus iski sunnuntai-iltana, ja oli ihan pakko tehdä raparperipiirakkaa. Piirakasta ei tosin ole kuvia, koska se teki uunista päästyään yllättävän nopean katoamistempun, mutta hyvää tästä kuitenkin tuli. Kas tässä:

Pohjaan tarvitaan noin 100 g margariinia, 1,5 dl fariinisokeria, 1 kananmuna, 1 dl pikakaurahiutaleita ja 2 dl vehnäjauhoja. Niin, ja kanelia lisäsin myös pohjaan ehkä vajaan ruokalusikallisen verran. Huoneenlämpöinen margariini ja fariinisokeri vatkataan, joukkoon sekoitetaan kananmuna ja lopuksi hiutaleet ja jauhot (ja se kaneli). Tehosekoittimella tuli oikein hyvä massa, koska se hajotti pikakaurahiutaleita vähän. Taikina painellaan piirakkavuoan pohjalle.

Pohjan päälle laitetaan tietysti täyte. Tässä tapauksessa täytteeseen tuli pieniä raparperipaloja, jotka levitettiin piirakkapohjalle, ja niiden päälle kaadettiin seos jossa oli noin desin verran kuohukermaa, pari ruokalusikallista sokeria ja puolen desin tai vajaan desin verran pikakaurahiutaleita. Vatkasin täyteseosta sen verran, että kerma vaahdottui vähän, mutta en niin paljon, että siitä olisi tullut kunnolla kermavaahtoa.

Piirakka uuniin 175 asteeseen noin puoleksi tunniksi, ja sitten nautitaan. Raparperin kanssahan kuuluu syödä jotain maitotuotetta, Harmonian testiraati suosittaa kylmää kermavaahtoa.