Lopussa kiitos seisoo

Keskikesän juhla saapui, ja kaikki työ ja raadanta sai palkkionsa: sininen neuletakki on valmis. Kun neuloin hihoja, mustaan aukkoon kadonneet silmukat aineellistuivat salaperäisesti takaisin, ja jopa viimeistelyompelut sujuivat kohtalaisen kivuttomasti mukavan rauhallista juhannuslauantaita kotona laiskotellessa.



Saatte tyytyä juhannuslauantain iltana otettuun arvoitukselliseen kuvaan, koska ohje on tarjolla Ullaan ja on hauskaa pitää yllä pientä jännitystä. Mallikäsi kuuluu kanssa-asujalle, joka myös poseerasi paremmin neuletta esittävissä kuvissa lauantai-iltana keskikesän auringon laskettua jo puidenlatvojen taakse.

Kun intensiivisesti neulottu projekti on loppu, on aina vaikea päättää mihin ryhtyä seuraavaksi. Tällä kertaa varmaa oli vain, että en halunnut neuloa puuvillaa tai puuvillasekoitetta, sillä Trinity kävi käsille.



Vaihtoehtojahan hyllyssä onneksi on riittämiin. Ylläolevassa kasassaon lankahamsterikisan päätösromahdukseni: saalista Neuletikin alehyllystä sekä sukkalankavalikoimista. Erivärisiä Extra Tweedejä on yhteensä aikuisen villapaidan verran, mutta toisaalta houkuttaisi aloittaa niistä jotain ihan pientä neuletta...



Toisaalta myös Jannette's Rare Yarns houkutteli myymällä ihanaa Kidsilk Hazea kahta eri väriä. Plussaa palvelusta: maksoin langat maanantaina iltapäivällä, ja keskiviikkona paketti jo saapui. Huomatkaa myös, miten sievästi langat on pakattu shakkiruutukuvioksi. Huivilangoissa on vain se vika, että sitten pitäisi myös päättää mikä huivimalli houkuttaisi eniten.



Onneksi aina voi aloittaa uuden sukan.

Taisin viime viikolla luvata myös raporttia painonhallinnan ongelmista kesäaikaan. Ei nyt mennä siihen, kun kamerakin onneksi jäi kotiin juhannusgrillauksesta, mutta todettakoon että juhannus sekä kanssa-asujan maisterisuklaakakku ovat kohtalokas ongelma. (Nyt on koko Harmonian aikuisväestö korkeakoulutettu, onneksi olkoon Mirvalle! ;))

Tilikirja ja vaaka suosittelevat siirtymistä askeetin uralle, joten ensi viikon varaan ei kannata laskea jos haluaa nähdä Elämänlangalla uusia ihania lankaostoksia. Sen sijaan luvassa jotain aivan muuta.

Kesäneulontaa

Kesä saapui viimein, ja sitkeä päänsärkykin hellitti viimein siitä huolimatta, että Elämänlangalla raadetaan edelleen loppumattoman neuletakin parissa. Kiireestä huolimatta elo on kuitenkin suhteellisen leppoisaa, ja ensi viikolla mieskin on lomalla niin että toiveita takin valmistumisesta on kuin onkin.

Tämänvuotinen KIP-päiväkin oli ja meni jo viikko takaperin, tosin tänä vuonna täällä Espoon suunnalla mitenkään erityisemmin juhlistamatta. Itse julkineuloin lähinnä patiolla, joka on muutenkin ollut lämpiminä päivinä mieluisa neulepaikka. Erityisen mieluisaksi patio muodostui viikonlopun aikana kun todettiin, että talon seinusta on miellyttävän varjoisa jo melko varhain iltapäivällä kun on vielä oikein lämmin. Lisäksi keksittiin, että taaperokin viihtyy paikoillaan eikä karkaa pihateille juoksemaan, kun otetaan pesuvati tai amme, muutama leikkiastia tai muu muovilelu, pistetään hellehattu päähän ja riisutaan paita ja vaippa pois.



Ratkaisu on täydellinen: lapsi saa tunnin tai pari raitista ulkoilmaa, ei palellu lämpimällä kelillä eikä polta itseään kun on yläkerran parvekkeen ja pation aurinkovarjon varjossa, äiti saa edistää kiireneuletta senttikaupalla ja isäkin ehtii vähän puuhata omiaan ilman, että pieni käsi koko ajan nykii lahkeesta ja kirkas ääni hokee "mennään, mennään!".

Jossain määrin neuleaika on kuitenkin vähentynyt, koska kanssa-asuja ottaa kesän aikana pehmeän laskun töihin ja maisteri Elämänlanka vahtii kahtena päivänä viikossa kahta vauhdikasta taapertajaa. Onneksi lapsukaiset ovat sen verran samassa ikävaiheessa, että nukkuvat sentään ainakin osan päiväunistaan samaan aikaan. Lisäksi yläkerran naapuri (joka myös on käsityöharrastaja ja ymmärtää monenlaiset hullutukset) pistäytyy usein piristämässä pitkäksi käyvää iltapäivää.



Toisaalta kahden iloisen taapertajan kanssa on hauskakin olla. Ylläolevassa kuvassa tytöt poseeraavat virkatuissa kesähatuissa, joista allekirjoittanut ei valitettavasti voi ottaa kunniaa. Sievät päähineet ovat kanssa-asujan äidin käsialaa, ja ovat olleet koko alkukesän valtaisassa suosiossa jälkikasvun keskuudessa.

Kesä tuo mukanaan paitsi rentoa ulkoilmaneulontaa myös houkutuksia: jäätelöt, grilliruuat ja nyt Lankahamstereiden lopulta lakattua myös lankakaupat. Maisteri Elämänlanka onkin viettänyt runsaasti aikaa mm. Jannette's Rare Yarnsin sivuilla, ja luottokortti vapisee piilossa lompakon nurkassa, eikä vaakakaan oikein arvosta pakastimessa asuvia kermajäätelöitä.

Toistaiseksi romahdukselta on vielä vältytty sekä ruokien että lankaostosten suhteen, mutta katsotaan nyt juhannuksen lähestyesssä. Lisää raporttia kesäisistä seikkailuista ja mahdollisista lankeemuksista sitten ensi viikolla.

Päänsärkyä

Viime viikon musta neuleaukko näyttää poistuneen, mutta neuletakista puuttuu edelleen hihat. Loppu kuitenkin häämöttää jo, eli toivoa on vielä kesäullankin kannalta vaikka kiire tulee. Luvassa kuitenkin nyt kiireestä johtuen kuvaton merkintä.

Kiireistä neulomista hillitsee kuitenkin kotiäidin velvollisuuksien ohella myös ikävän sitkeä päänsärky. Jo jokunen viikko sitten alkoi vaimea jomotus, joka ei varsinaisesti tuntunut kaipaavan edes särkylääkettä, mutta häiritsi kyllä keskittymistä. Sittemmin tilanne ei juuri ole parantunut.

Kaikkea on jo kokeiltu:

Ulkoilu. Ei vaikutusta, paitsi että ylämäkeen kiipeäminen ostoksilla ja parivuotiaalla lastattuja lastenrattaita työntäen pahentaa säryn lähes sietämättömäksi. Aurinkokin tekee pahaa. Patiolla neulominen sentään sujuu aurinkovarjon turvin kivuttomasti.

Hieronta ja venyttely. Molemmat mukavia, mutta särkyyn ei ole juurikaan vaikutusta. Harkinnassa on kotihierojien ja kavereiden asemesta rahan investoiminen ammattilaiseen.

Kofeiini ja ruoka. Kahvi ei maistu ja kolajuomat ovat pahoja. Pienten määrien nauttimisella ei ole vaikutusta jomotukseen. Säännöllinen ruokailu niin ettei verensokeri pääse laskemaan tekee hyvää mielialalle, mutta päänsärky pysyy edelleen.

Särkylääkkeet. Käsikauppasärkylääke vaimentaa säryn hetkeksi. Reseptisärkylääke väsyttää, ja jomotus tuntuu yhä mutta ei satu, kuin pää olisi täytetty pumpulilla. Erilaiset geelit ja voiteet ovat ällöttäviä, niitä kokeillaan vasta kun pää on putoamassa.

Uni. Särky pahenee selvästi makuuasennossa. Joinakin öinä siihen herää, ja täytyy raahautua aamuyöllä hakemaan särkylääke. Nukkuminen on sitäpaitsi muutenkin huono kofeiinin korvike ja hyvän neuleajan tuhlausta.

Rentoutuminen neulomalla, lukemalla ja tietokoneen ääressä. Krhm. Näillähän ei ole mitään tekemistä sen säryn kanssa... Pitäisikö tässä nyt alistua lupaamaan, että kunhan neuletakkiprojekti valmistuu, pidän neulomistauon ja käyn hierojalla? Vaikka viikon tauon. Tai kolmen päivän. Tai ehkä seuraavaan iltaan asti.

Tai jos vaikka neuloisin seuraavaksi sukkia.

P.S. Valitettavasti jouduin poistamaan anonyymikommenttimahdollisuuden joksikin aikaa, koska sain asiattomia muihin kuin itseeni liittyviä kommentteja. Katsotaan muutaman viikon päästä uudestaan.

Mustan aukon arvoitus

Kesäkuu alkoi, vaikkei sää siltä vaikutakaan, ja Project Spectrumissa on uuden värin aika. Täytyy tosin myöntää, että otin siniseen projektiin varaslähdön, sillä tekeillä on ohje tarjolle Ullaan ja halusin olla valmis hyvissä ajoin ennen deadlinea.

Turha toivo. Vaikka puikoilla on pieni S-kokoinen vaate, sen valmistuminen kestää ja kestää, ja kestää vielä vähän. Olen mitä ilmeisimmin törmännyt pahamaineiseen neulonnan mustaan aukkoon, joka on sinänsä kiinnostava mutta ilmaantuessaan kovin harmillinen luonnonilmiö. Erityisen usein ilmiötä tavataan pitkissä suorakaiteenmuotoisissa huiveissa, puseroiden hihoissa ja pitkävartisissa sukissa.

Mustaan aukkoon joutumista ei välttämättä ensin edes huomaa. Epäilykseni alkoivat herätä vasta eilen, kun totesin että olen neulonut yhtä ja samaa neuletakin etukappaletta torstaisesta neuletapaamisesta lähtien. Mittasin kappaleen: kädentiekavennukseen oli enää pari senttiä. Neuloin kymmenisen kerrosta, jonka pitäisi olla vähintäänkin riittävästi, että kappale pitenisi tarvittavat sentit. Mittasin kappaleen uudelleen, ja samat pari senttiä puuttuivat edelleen. Jatkoin kuumeista neulomista, kunnes oli aika lähteä viettämään serkkutytön lakkiaisia. (Hyvänen aika, missä vaiheessa toiseksi nuorinkin serkku on ehtinyt kasvaa jo ihan aikuiseksi ihmiseksi?) Etukappaleesta puuttui edelleen tarvittavat pari senttiä. Laskujeni mukaan neuloin eilisen aikana kerroksia niin paljon, että kappaleen olisi pitänyt pidentyä vähintään 6-7 senttiä. Nyt neulomani kerrokset ovat kuitenkin salaperäisesti kadonneet.


Kuva: Nasa

Yksi teoria on, että musta aukko imee neulematerian itseensä, eikä tuhansista turhaan neulotuista silmukoista koskaan enää nähdä jälkeäkään. Itse kuitenkin olen alkanut epäillä, että kyseessä on itseasiassa madonreikä. Kuumeisessa kiireessä neulotut ylimääräiset kerrokset matkustavat aika-avaruudessa jonnekin aivan muualle, ja aineellistuvat pahaa-aavistamattoman neulojan muihin töihin, tai kenties aivan toiselle neulojalle. Näin syntyvät mm. aivan liian pitkät kaulaliinat. Joskus kerrokset myös ilmaantuvat vasta työn viimeistelyn jälkeen, esimerkiksi niissä tapauksissa kun huolellisesti mitatut hihat lopulta ovatkin neljä senttiä liian pitkät.

Valitettavasti näitä neulonnan mustan aukon aikaansaamia madonreikiä ei pysty ohjailemaan. Muuten vetoaisin lukijakuntaan, että lähettäisitte muutamia lisäkerroksia tänne minun suuntaani, niin että neule valmistuisi kesäUllaan. Koska tämä luultavasti ei onnistu, poistun nyt takavasemmalle jatkamaan taistelua aikaa ja luonnonvoimia vastaan.

Katsotaan, onko ensi viikolla luvassa kramppeja ja rasitusvammoja.