Hän on täällä tänään!

...nimittäin uusi kirjani Pipo on pääasia. Tämä on yhteistyökirja, jonka muut tekijät ovat Hanna, Niina ja Suvi. Ihanat kuvat otti Krista, jonka blogiosoitetta en juuri nyt saa päähäni. Kustantamo oli tällä kertaa Minerva, jolle olen aiemmin tehnyt kirjakäännöksiä ruotsista ja englannista, mutta tämä oli ensimmäinen alkuperäisteos-yhteistyö.

Minun käsialaani kirjassa ovat kaksi alkuperäisohjetta, kolme ohjetta, jotka minulla on aiemmin jo ollut Ravelryssä myynnissä englanniksi sekä suurin osa yleisteksteistä. Minulla on siis sormeni pelissä esimerkiksi esipuheessa ja tekniikkaohjeissa.

Olen erityisen iloinen Fölis -ohjeesta. Neulon hyvin harvoin kirjoneuletta ja suunnittelen kirjoneuleita vielä harvemmin. Tämä on sellainen kohta, jossa minun neuletaitoni rajat tulevat vastaan. On siis oikein piristävää saada vähän niitä omia rajoja venytettyä!

Tämän ohjeen lähtökohta oli itseasiassa kuviota reunustava mustavalkoinen kalanruotoraita, jonka näin ensin mielessäni ennen kuin tiesin myssystä mitään muuta. Punainen lehtikuvio on myös omaa tuotosta - piirrustelin lehtiä ja oksia, kunnes sain aikaiseksi silmää miellyttävän kuvion, joka näissä väreissä toisaalta näyttää ihan perinnekirjoneuleelta, mutta toisaalta ei ole lainkaan sellainen geometrinen ja symmetrinen kuin perinteiset kuviot yleensä ovat.

Tästä voi muuten myös päätellä, että viime viikolla kommenteissa esitetty arvaus seuraavan kirjan kirjoneuleteemasta ei ihan osunut. Leikillään olemme kyllä puhuneet myös Kirjoneuleet kutimille -kirjasta, mutta toistaiseksi suunnittelija ei vielä uskalla väittää osaavansa. Pidetään siis toistaiseksi vielä hullua jännityksessä, ja sanotaan, että lisätietoja ehkä ensi viikolla. Silloin siis uutta Elämänlankaa!

Sormia

Tämän syksyn neuleiden jälkeen tekisi mieli sanoa, että en koskaan enää neulo sormikkaita. Kolmannet lasten sormikkaat putkeen valmistuivat viikolla, ja nyt pienet sormet ja massiiviset määrät langanpäitä alkavat riittää.

Muuta neulottavaa on kyllä tuloillaan. Pipo on pääasia ilmestyy toivottavasti kauppoihin lähiaikoina. Vaikka kuvittelisi, ettei enää tekisi mieli neuloa päähineitäkään, niin näin syksystä hatuttaa. Sain muutama kuukausi sitten tuliaisiksi BC Garnin Sarah Tweediä, ja nyt sormia kutkuttelee taas jonkinlainen myssy tai baskeri. Suorastaan saattaisi huvittaa kirjoittaa ihan neuleohje, mutta välillä kyllä tuntuu siltä, että toistan itseäni pahasti noiden päähineiden suhteen. Harmillisesti nyt vain on sellainen tilanne, että baskerit ovat kivoja ja sopivat minulle, kun taas tiukemmat myssyt eivät. 

Neuleohjeiden kirjoittamista on kyllä luvassa tulevaisuudessakin. Tiedän, että sanoin uusimman kirjaprojektin kohdalla, että en koskaan enää tee neulekirjoja. Tämä ei kuitenkaan estänyt käymästä keskusteluja kustantamojen kanssa, ja lopputuloksena minä ja Langankuluttaja palaamme takaisin BTJ:n helmoihin tekemään jatkoa puikoille -sarjaan. Tästä jatkossa lisää.

Tällä erää jätän kuitenkin niin sanotusti hullut jännitykseen siitä, mitä on tuloillaan. Arvauksia saa toki esittää seuraavasta teemasta! Näihin tunnelmiin Elämänlangalla jäädään tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa.

Kuumeista menoa

Elämänlangalla viikko alkoi kuumeisissa merkeissä. Joel heräsi eilen iltayöstä 40 asteen kuumeessa, joten päivän ohjelmassa on kuunnella tuhisevaa lasta.

Tauti on vakavampaa sorttia, jos lapsi saa luvan pelata Angry Birdsiä minun tietokoneellani, mutta toteaa parin kentän jälkeen, että ei jaksa kun sattuu. Sen sijaan lapsen syliin pääsi uusi suosikki, pieni Angry Birds -pehmolelu, ja nyt on aamutorkkujen aika.

Oikean kuumeen lisäksi ohjelmassa on ollut kuumeista langanpäiden päättelyä. Toiset tilauksessa olleet lasten sormikkaat ovat olleet valmiina jo jonkin aikaa. Langanpäiden määrä oli vain niin lannistava, että käsineet käivät päiväkausiksi sohvankulmalle odottamaan. Eilen illalla sain sitten viimein otettua itseäni niskasta kiinni. NFL:n jenkkifudiskausi alkoi, joten sen kunniaksi söimme pienellä porukalla liikaa texmexiä ja istuimme sitten yötä myöten katsomassa yhtä avausmatseista. Myös langanpäiden päättely on seurassa hauskempaa!

Sormikkaille tekivät seuraa vaaleanvihreät sukat, jotka ovat jo varmaan pari kuukautta olleet neljän langanpään päättelyä vaille valmiit. Näiden suhteen oli jo aikakin ryhdistäytyä, sillä paljasjalkakausi alkaa olla ohi, mutta parillisten sukkien metsästys minun vaatekaapistani vaikuttaa aika tuhoon tuomitulta yritykseltä.

Eilen päättelin vihdoin ja viimein langanpäät myös monta kuukautta kaapissa hävenneestä Huldan takista. Kun suuritöinen neule osoittautui sinänsä kyllä oikein hyväksi, mutta vain minulle täysin väärän malliseksi, en jaksanut vaivautua. Neuleelle löytyi kuitenkin paremman mallinen käyttäjä, joten nyt on takistakin langanpäät pistelty piiloon. Nyt myös tiedän vähän paremmin, miten minun kannattaisi muotoilla tuontapainen neule itselleni. Voi siis olla, että pääsen taas jossain vaiheessa neulesuunnittelemaan.

Jotta totuus ei unohtuisi, jatketaan Elämänlangalla myös uusien langanpäiden tuottamista. Työn alla kolmannet pienet sormikkaat, tällä kertaa Joelille. Hetken aikaa kesti jäljittää, mitä lankaa tämä on. Kyseessä on Östergötlands Ullspinnerin 100 % villalanka Visjö, jota aikoinaan sain Tinttamarellista. Neuloin siitä Ullaan kaulurin ja kaulaliinan miehelle. Langan loppu oli aivan hirveässä solmussa, mutta Zeska otti epämääräisen mytyn selvitettäväkseen. Kesällä Ropeconissa sainkin sitten suoraan käteen toimitettuna kauniin pyöreän kerän. Kerästä riittää Joelille sormikkaiden lisäksi myös villasukkiin, vaikka superwash-käsittelemättömässä villalangassa onkin riskinsä.

Tällaisissa melkoi aikaansaavissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti terveitä lapsia ja ehkä jotain aivan muuta neulerintamaltakin.

Voihan langanpää

Olipa kerran pieni kiltti keiju, Lankakeiju nimeltään.
Se innoissansa päättelee langanpäitä aamusta yöhön pimeään.
Se on niin pieni että neulojat ei pysty sitä näkemään,
mutta silti se niiden neulenurkkaan tulee kyläilemään.

Jos Lankakeiju tule ei iltaisin, pääse neuloja ei nukkumaan.
Hän kääntelee käsissään neuletöitä ja neula pistää sormeaan.
Lanka se osu ei neulansilmään eikä sauma pysy piilossa.
Lapset saa lukea iltasatunsa omassa rauhassa. 

Kyllä kylässä sais käydä Lankakeiju kun on päättelypäivä.
Onhan se kiva että neulojilla on oma näppäräsorminen keiju.
Mutta mikset tule koskaan meille lankakeiju? Tulisit ees kerran viikossa!
Kun sä pistät kaikki langat järjestykseen.
Langanpäät ei lopu neulojilta, ja päätellessä kuluu koko pitkä ilta. 

Kun aamulla täytyis töihin lähteä niin neulojaa kiukuttaa.
Koska Lankakeiju viipyi ja neuletta ei pääse päälle laittamaan.
Lankakeijun takia lasten varpaita saappaissa paleltaa,
sillä villasukka oottaa päättelijäänsä sohvan reunalla.

Kyllä kylässä sais käydä Lankakeiju kun on päättelypäivä.
Onhan se kiva että neulojilla on oma näppäräsorminen keiju.
Mutta mikset tule koskaan meille lankakeiju? Tulisit ees kerran viikossa!
Kun sä pistät kaikki langat järjestykseen.
Langanpäät ei lopu neulojilta, ja päätellessä kuluu koko pitkä ilta. 

Luova tauko

Elämänlangalla on tänään ollut hiljaista, sillä viime viikko meni erittäin tiiviisti tulevan Pipo on pääasia -kirjan viimeistelyssä muiden tekijöiden sekä oikolukijan kanssa. Tänään kirja meni kustantajalle ja toivottavasti myös painoon.

Kuten neuleissa, myös kirjaa tehdessä siisti viimeistely vaatii aika paljon työtä. Tekemistä on paljon, mutta koko ajan tietää myös, että mitä huolellisemmin viimeistelyn hoitaa sen parempi lopputulos on. Valitettavasti viimeistely ja viilaaminen ei ole vahvimpia puoliani, joten olen ollut viikon verran stressaantunut ja väsyneen känkkäinen. Aiemmista projekteista tuttu "en koskaan enää tee neulekirjaa!" -tunne hiipi jälleen kimppuun, mutta onneksi näin kolmannella kierroksella sitä osaa jo odottaa.

Nyt on aika vähän hellittää. Olen viettänyt tämän päivän ensin tavallisissa töissäni - vain pari tuntia aamusta, sitten lähinnä nukkuen ja nyt iltapäivästä lasten kanssa. Olen neulonut sormikasta ja katsellut, kuinka reipas koululainen tekee matikanläksyjä.

Lupasin itselleni, että parina seuraavana päivänä voin pitää vapaata kaikenlaisesta neulesuunnitteluun liittyvästä. Katsotaan kuinka pitkään osaan ottaa rennosti. Onneksi nyt kun käsikirjoitus on valmis, kustantajalla ja kirjapainossa ei voi enää tehdä muuta kuin odottaa julkaisua. Minervan kustannuspäällikkö sanoi, että kustantamolla on tekeillä mainoskampanja viikolla 39, eli noin kuukauden kuluttua tulee sitten toivotavasti valmis kirjalapsi ihailtavaksi!

Näissä välivaiheen tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä vähän pirteämpänä?