Tiskirätin pojan kosto

Olen vuosien varrella joutunut uhriksi yhdelle jos toisellekin neulojaversiolle kuuluisista viimeisistä sanoista. Kuten esimerkiksi "ja minähän en tiskirättejä neulo". Olin kuvitellut olevani täysin immuuni rättien houkutuksille koska en neulo puuvillaa (ne toiset kuuluisat viimeiset sanat), mutta sitten sattui lasten viimeviikkoisiin kesäpipoihin johtanut tapaturma Anttilan lankaosastolla. Sekä Nean että Joelin myssy söi selkeästi yli kerän mutta kuitenkin reilusti vajaat kaksi lankaa, joten minulle jäi puolikas kerä roosaa ja puolikas vihreää sohvannurkkaan.



Rätithän niistä oli pakko vääntää, ja juuri sen verran reilun kokoiset kuin mihin langat riittivät. Neuloin ensin tuon kirjavan jonka kuvio ei hirveän hyvin kuvasta erotu, ja sitten vaakatilkkumallisen josta tein niin ison kuin uskalsin. Roosassa Luxus Cottonissa vain harmillisesti oli katkennut pari säiettä ja kadonnut johonkin, joten kymmenisen metriä lankaa meni Nean leikkeihin kun oli melkein puolet loppulankaa ohuempaa. Solmujakin kerissä oli harmittavan runsaasti (tai ehkä ne alkoivat harmittaa enemmän vasta sen jälkeen kun sain keriä pois metreittäin ohentunutta lankaa?) mutta en jaksanut enää valittaa Novitalle kun olin juuri viime viikolla antanut palautetta Bambu-kerän maanantaikappaleesta jossa oli solmujen lisäksi lanka ihan kokonaan poikki. Sekä Luxus Cotton että ennestään tuttu Bambu olivat kuitenkin neulomiskokemukseltaan oikein myönteisiä ja mukavia, ja käyttökestävyydenhän näkee sitten tässä kesän mittaan.



Viime viikolla ohimennen mainittu Nean kesäpusero, sitä Bambua, valmistui kuin valmistuikin ihan hyvissä ajoin Ullan ohjedeadlineen. Puseron nimeksi tuli Vaapukka, ja vaikka sain ensimmäisiin kuvauksiin lahjoa mallin jätskillä, oli paita sitten viikonloppuna päällä molempina päivinä ja Nea selitti innoissaan kaikille tutuille että äiti teki puseron ja "tässä helmassa on näitä lehtiä ja sain itse valita ne". Orastava nuori neulesuunnittelija siis valitsi paitsi langan ja värin myös pitsineuleaiheen, kaksi ensimmäistä hyvinkin itsenäisesti ja viimeisen reippaasti äidin avustamana.



Koska ostan mieluummin lankaa aina liikaa kuin liian vähän, jäi Nean puseroa varten varattua sitten reilut kaksi kerää ajelehtimaan. Miettimättä sen enempiä aloitin nutun toivottavasti noin 60-senttisen vauvan kokoa, ja totesin vasta hetken neulottuani että saattaapi olla että joudun sitten ostamaan lisää lankaa että saan hihatkin. Varovaisesti kyllä jo tiedustelin kaveripiirin uusimman tyttövauvan vanhemmilta joko he ovat täysin kyllästyneet roosaan ja mitä jos tulisi lyhythihainen pusero, ja kaikki kuulemma käy. Olen vaaleanpunaisten lahjusten kanssa yleensä aika varovainen, kun itselläni suurin osa vaaleanpunaisen ja pinkin sävyistä on ollut vuosikausia inhokkilistalla ja olen alkanut siedättyä vähitellen vasta nyt kun Nean pinkkigeenit ovat aktivoituneet.



Loppukevennyksenä vielä trendikäs muotiblogikuva, tai olisi jos ei olisi noin pahuksen hämärä ja rakeinen käsittelystä huolimatta (koittakaa itse valokuvata itsenne peilin kautta hämärässä rappukäytävässä aurinkolasit päässä tultuanne juuri sisään kirkkaasta auringonpaisteesta). Meidän rappukäytävässämme siis tosiaan on tuollainen kokovartalopeili, ja olin päivänä muutamana hiekkalaatikolta saapuessani niin tyylikäs että pakkohan kuva oli napata. Baskeri ja paita Kristel Nyberg Designin tuotantoa, Parnassius Apollo Beret sekä Venla, eli käytän siis ihan oikeasti näitä neuleitani joskus. Aurinkolasit vahvuuksilla Sellon Optica (kiva pieni optikkoliike, olen tykännyt palvelusta) ja housut Lindexin jotain vuosien takaista valikoimaa. Kädessä oleva trendikäs valkopunainen muovipussi Anttila, oranssi saippuakuplapurkki Sellon lelukaupasta, muki Arabian 24h jo lakkautettuna vihreänä kivikeramiikkana. Näin tyylikkäästi siis meidän hiekkalaatikollamme! Huomatkaa hämäristä kuvausolosuhteista huolimatta myös tyylikäs poseerausasento.

Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa, nyt viemään lapsia taas aamupäiväksi puistoon niin kauan kun auringonpaistetta riittää.

Onnistumisia

Ihmisluonto on mutkikas asia. Itselläni on varsinaisena helmasyntinä potea ”minusta ei tule koskaan mitään”- sekä ”minä en koskaan saa mitään aikaiseksi”-ajatuksia vaivaksi asti ja unohtaa että esimerkiksi maisterintutkinto, oma perhe sekä kukoistava neuleharrastus ovat aivan mainioita saavutuksia. Kuluneen viikon aikana onnistumisen kokemuksia on kuitenkin tarjoiltu kukkuramitalla. Suuri kiitos kuuluu teille kaikille lukijoille ja niille kannustaville onnittelukommenteille joita sähköpostiin on putoillut tasaiseen tahtiin koko viikon. Hyvistä toivotuksista liikuttuneena kaivelin hyllyjäni ja löysin arvottavaksi vielä toisenkin kappaleen Punoksia tekijöiden nimmareilla. Arvontaan otin avuksi Random.org -satunnaislukugeneraattorin, ja onnetar suosi tällä kertaa kommentoijia Pepsun ja Katja.



Myös neuleet ovat tuoneet onnistumisen elämyksiä viikon mittaan. Olen saanut seurata kuinka monet ovat neuloneet Springtime Swirl-mysteerihuiviani, ja lopulta sain omatkin huivini julki pitsineulekriiseistä huolimatta. Swirlit ovatkin ehkä kauneinta mitä olen koskaan neulonut.



Kriisittömämpänä pitsineuleena valmistui Parnassius Apollo Beret, kesäbaskeri ihan minulle itselleni. Lasten kanssa joka päivä tuntikausia ulkoillessa kaipaa jotain päähän pantavaa, eivätkä villamyssyt sovi tämänhetkisiin säihin. Baskerissa on hauska pitsineule jossa on langankiertoja ja kavennuksia joka kerroksella, ja työn alla on kapea kaulahuivi saman kuvioaiheen muunnelmalla. Lankana tässä on Sea Silk, joka kerimispulmista huolimatta oli mukavaa neuloa.



Lapsetkin ovat saaneet osansa viikon ehtiväisyydestä, sillä myös Joelille ja Nealle on valmistunut kesähatut. Novitan uusi Luxus Cotton oli lähi-Anttilassa tarjouksessa, ja pitihän lanka ottaa kokeiltavaksi. Lasten myssyjen ohjeita ajattelin tarjota kesän Ullaan, kun deadline pian kolkuttelee ovelle. Joelin pikkupalmikollisen pipon työnimi on Aatos...



...ja Nean pitsimyssykkä kulkee toistaiseksi nimellä Adalmiina, ellei joku ehdota jotain raflaavampaa. Nealle aloittelin myös puseroa Bambusta, mutta se ei sentään edennyt kaula-aukkoa pidemmälle kaikesta tästä aikaansaavuudesta huolimatta, joten siitä ei ole kuvia vielä tällä erää.

Tässä lienee tarpeeksi Elämänlankaa yhdelle viikolle. Ensi viikolla sitten lisää.

Synttärihumua

Elämänlangalla palataan tänään synttärijuhlallisuuksiin joiden piti olla jo viime viikolla, mutta joita lykättiin pitsineuleonnettomuuden iskiessä.

Maisterin virallinen syntymäpäivä osui tänä vuonna äitienpäivään, jolloin juotiin suvun yhdistyneet syntymäpäivä- ja äitienpäiväkahvit. Juhlahumu jatkui vielä nyt viikonloppuna, jolloin lauantaina joukko ystäviä kävi iltapäivän ja illan mittaan tervehtimässä. En erityisemmin pyytänyt lahjoja, mutta neulojathan toki tietävät mitä neuloja haluaa.



Keltavihreää Gjestalin Vestlandsgarnia on neljä kerää. Lanka on suurin piirtein seiskaveikan vahvuista ja on ilmeisesti huopuvaa kun vyöte ohjeistaa käsinpesuun eikä pukahda mitään superwashista. Kirjopirkka on ohutta sukkalankaa, ja loput vihreät ihanuudet ovat Utunan lankoja jotka ovat minulle uusia tuttavuuksia ja joita olen aiemmin vain etäältä netistä ihaillut. Isosta villavyyhdistä tulee joku ihana huivi, ohuemmat saattaisivat ehkä olla jonkinlaiset käsineet, tai ehkä kauluri. Katsotaan. Niin, ja kuvassa toki vielä Menitan lahjakortti. Mikäs sen mukavampaa?



Näin sopivasti Elämänlangan juhlallisuuksiin saapui hyviä uutisia. Kävimme Langankuluttajan kanssa kustantajalla palaveeraamassa viime viikolla. Punosten painos on ollut loppu jo jonkin tovin, ja kyselyitä uusintapainoksesta on tullut paljon. Nyt saimme laittaa puumerkkimme papereihin, joten lisää Punoksia saapuu kirjakauppoihin hyvässä lykyssä jo heinäkuussa. Hintakin laskee ilmeisesti hiukan, koska uusi painos tehdään ilman irtonaisia suojakansia jotka tietysti ovat hienot, mutta painoteknisesti kalliimmat. Näiden hyvien uutisten sekä toki myös maisterin ja blogin vanhenemisen johdosta Elämänlangalla järjestetään syntymäpäiväarvonta. Hyllystäni löytyi vielä tekijänkappale Punosten ensimmäistä painosta, molempien tekijöiden nimikirjoituksilla. Jätä kommentti tähän merkintään ensi sunnuntaihin puoleenyöhön mennessä, niin arvon kirjan kommentoijien kesken.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tältä viikolta. Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa.

Naps

Elämänlangan syntymäpäivälähetys on peruutettu tämän tärkeän ja kiireellisen onnettomuusraportin vuoksi. Herkimpiä lukijoita kehotetaan varaamaan käden ulottuville kerä lohtualpakkaa tueksi ja turvaksi, sillä merkintä sisältää järkyttävää kuvamateriaalia.

Tapahtumasarja alkoi lauantai-iltana rauhallisessa kerrostaloasunnossa Leppävaarassa, kun maisteri Elämänlanka viimeisteli juuri valmistunutta Springtime Swirl -huivia pingottamalla työtä parisängyn petauspatjan alle. Viimeisiä pingotusneuloja asetellessa huivista kuului vaimea "naps", ja kohta jonka olisi pitänyt näyttää tältä:



...pakeni silmukat kiemurrellen joka suuntaan, ja näytti lopuksi paniikissa työhön pisteltyjen tukineulojen jälkeen tältä:



Koska myöhään illalla ei ollut mitään tehtävissä, huivi jäi pingotukseen yöksi ja koko seuraavaksi päiväksi. Huivikuvaukset myyntiohjetta varten on kuitenkin sovittu jo tiistaiksi, joten äitienpäivän iltana täytyi uskaltautua irrottamaan neulat ja pelastamaan mitä pelastettavissa oli.

Onneksi sankarineuloja ei pienistä pelästy. Ystävä huomautti, että huivissa käytetty TitanWoolin Merinos Extra huopuu, joten aivan alkajaisiksi kaivettiin urheasti työstä katkenneet langanpäät ja huovutettiin niiden jatkeeksi kunnollisen mittaiset langat päättelyä varten. Sitten huivitohtorimme pudotti varovasti epämääräisimmät irronneet silmukat kunnes sai poimittua ehjän kerroksen sukkapuikolle. Tämän jälkeen seurasi se inhottava vaihe, jossa yritetään rekonstruoida pitsistä pudonneita silmukoita takaisin oikeanlaiseksi kuvioksi. Yritys ei onnistunut täydellisesti, mutta aivan tarpeeksi hyvin:



Hurjan huivinpelastusoperaation jälkeen sankarineuloja palkitsi itsensä suurella annoksella suklaajäätelöä ja kermavaahtoa, ja palasi jälleen pitsineuleiden pariin. Nyt puikoilla on tosin paksumpi lanka ja pienempi projekti. Tulevasta pitsistä vielä tuokiokuva, joka otettiin äitienpäivänä Tuusulassa: japanilainen neulekirja ja tekeillä oleva kesähattu.



Näihin rauhallisempiin tunnelmiin päätämme tämänkertaisen raporttimme Elämänlangalta. Ensi viikolla palaamme normaalilähetykseen ja luvattuun syntymäpäiväreportaasiin.

Joskus jopa jotain nähtävää

Elämänlangalla eletään tänään taas jännittäviä hetkiä, kun Knotionsin kesänumeron pitäisi ilmestyä joskus tämän illan aikana. Minulla on tällä kertaa ilmestymässä vaihteeksi isompi ohje, Venla-pusero. Koska itsestään on vaikea ottaa julkaisukelpoisia kuvia, pyysin Zeskaa kuvaamaan, ja hän sai sekä neuleen että mallin esiintymään loistavasti edukseen.



Paidassa on käytetty Garnstudion Cotton Viscosea, joka on lojunut varastossani vuosikausia, ja josta jo kertaalleen joskus ennen Nean syntymää ehdin neuloa suurin piirtein puolikkaan paidan. Olen mitenkään kenellekään mitään lupaamatta elätellyt viime aikoina pienimuotoista "neulo lankavarastostasi" -projektia. Tavoitteeni on ollut valita uusiin töihin valmiiksi omasta hyllystä löytyviä ihanuuksia ja samalla ehkä hiukan säästää jättämällä lankaheräteostokset väliin. Molemmat tavoitteet ovat toteutuneet jotenkuten, joskin Little Knits on osoittautunut varsinaiseksi paheiden ja houkutusten pesäksi.



Viimeisin täysin tarpeeton "tuota on pakko saada" -lankaostos kotiutui jo joskus viime viikolla: kaksi vyyhtiä Handmaiden Sea Silk -ihkulankaa. Langassa on 70% silkkiä ja 30% Seacelliä joka on ilmeisesti yhdistelmä puuviskoosia ja merilevää. Järjettömän kaunista mutta hirveän liukasta lankaa, ja muistin taas (liian myöhään) että ai niin, silkkiä ei kannata yrittää keriä kerijällä vaan tehdä suosiolla kerä käsin. Samaten muistin (myöskin liian myöhään), että silkkilankakerää kannattaa lähteä purkamaan ulkopuolelta eikä kerän sisältä. Kun ensimmäinen vyyhti oli isolla solmukasalla sekä neljällä tai viidellä erillisellä yllämainittujen solmujen yhdistämällä kerällä tai mytyllä, päätin että on aika lähteä lasten kanssa ulkoilemaan. Pari tuntia leikkipuistossa selvitti sekä päätä että ilmeisesti lankaa, koska yksi vyyhdeistä on ehtinyt muuttua sieväksi pyöreäksi keräksi, mutta tulevat kesämyssyni ja -huivini eivät vielä ole ehtineet puikoille asti.



Muuta pitsilankapuuhastelua täällä harrastetaan kyllä, nimittäin edelleen Springtime Swirl -mysteerihuivia. Kuten kuvasta näkyy, lapsityövoiman käyttö on Elämänlangalla voimissaan, vaikkakin Nea kyllä väsyi kerimään TitanWoolin ohuenohutta huivimerinoa noin kolmannesvyyhdin jälkeen, ja jouduin itse jatkamaan loppuun.

Huomasin muuten, että maisterin lisäksi myös Elämänlankaa viettää viikon loppupuolella syntymäpäiväänsä: blogi on ollut toivottavasti ainakin jonkinasteisena huvinanne pian neljä vuotta lähes joka ainoana maanantaipäivänä. Ensi maanantain Elämänlangalla kenties jotain syntymäpäivätunnelmia. Siihen saakka neulomisiin!