Ahkeria päiviä

Elämänlangalla on vietetty oikein ahkeria neulepäiviä ja lankashoppailunkin alalla on ollut onnistumisia; larppipuseroon Colourmartista tilattu epämääräinen ruskeanvihreä tai vihreänruskea villalanka saapui. Huomenna pääsen luultavasti luovuttamaan ne isälle neulekonekäsittelyä varten.

Oli kyllä ihan lämmin ailahdus avata lankapussi, sillä silloin kun minä olin lapsi lanka esiintyi usein nimenomaan tällaisina hyvin ohuina lankoina kartioilla.

Varsinaisilla puikoilla on ollut itselle pipo samaiseen larppiin. Opettelin taannoin Rikke-myssyä varten Twisted German Cast-on -menetelmän, ja totesin että sama näyttää aika sievältä pipon reunassa.

Opettelin menetelmän tämän videon avulla: https://www.youtube.com/watch?v=BfFadEumBakReunasta tulee hyvin joustava ja lisäksi vaikka silmukoiden luominen muistuttaa paljon tavallista ristikkäin luomista, luontireunaan ei jää samalla tavalla oikeaa ja nurjaa puolta.

Noin muuten olen tämän nimenomaisen myssyn kanssa huvitellut neulomalla työhön valmiiksi kohtia silmukoiden pudottamiselle, että saan päähineeseen kulunutta näköä ja maailmanlopun tunnelmaa. Kuvassa otsan puolella näkyvä pieni silmäpako on tehty langankierrolla jonka jälkeen on neulottu vain pari kerrosta ennen kuin silmukka on sitten pudotettu langankiertoon saakka. Löysät lankalenkit syntyivät siitä, että tein useamman langankierron peräkkäin ja neuloin neljä tai viisi silmukkaa muutaman kerroksen ajan ennen kuin pudotin ne kaikki.

Lanka on jotain parvekkeelta laatikosta löytynyttä mysteerilankaa, joka on ilmeisesti ollut mallitilkkulankana johonkin minun ja Johannan kirjoista, mutta koska se oli epämääräisellä kerällä ilman mitään vyötteitä tai merkintöjä en kuollaksenikaan muista mitä se on. Sieväksi se neuloituu 4,5 -millisillä puikoilla, ja tuntuu pehmeältä ja lämpöiseltä.

Sukka-aapinenkin edistyy.

Kuvassa valokuvausstudion tarpeiston hinta nousi juuri 1000 eurolla, kun otimme rukin tukemaan valkoista heijastinkangasta paikoilleen.

Teksti menee luultavasti huomenna kustantamoon, ja kuvatkin on otettu toivottavasti kaikki. Aivan aikataulussa siis mennään, ja kirja on toivottavasti parin kuukauden päästä käsissä!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla ensi viikolla - katsotaan, mitä seuraava tuo tullessaan!

Sukkia ja valmistautumista maailmanloppuun

Kuten viime viikolla kirjoitin, Elämänlangalla aika kuluu tällä hetkellä hyvin tiiviisti Sukka-aapisen parissa. Materiaalideadline on ensi viikolla, ja käytimme siis viime viikonlopun ottaen oppaaseen runsain mitoin tekniikkakuvia.

Minun keskeinen tehtäväni oli neuloa käteen annettu sukka aina seuraavaan työvaiheeseen. Maalaustelineelle ja silityslaudalle viritetyssä studiossa kuvataan luultavasti yhdenlaisia kärkikavennuksia samalla kun minä viimeistelen toisenlaisia. Vähitellen alkaa taas tulla sellainen olo, että kyllä siitä kirja tulee!

Viime viikolla mainitsin myös, että olen matkalla scifilarppaamaan ruotsiin keväällä. Sitäkin varten olen neulonut: kaivoin varastoistani Esmeralda -huivin, jota en ole tullut käyttäneeksi ja muutin sen yhdessä lankavarastoni syövereistä löytyneen seiskaveikkakerän kanssa pieneksi hameeksi.

Koska pelissä ollaan maailmanlopun tunnelmissa, hame pääsee vielä jatkokäsittelyyn. Ainakin yläosan joustin pitää värjätä joksikin epämääräisen ruskehtavaksi ja kirkkaimpia värejä täytyy ehkä myös koittaa taittaa ruskealla tai harmaalla. Käytettävyyden kannalta joustin löystyy käytössä nopeasti, joten täytynee ommella yläreunaan joustimen lomaan esimerkiksi mustaa kuminauhanyöriä. Hamosen perimmäinen tarkoitus on pitää takamukseni lämpimänä bunkkerissa, jossa on noin 10 astetta lämmintä ja jossa pitäisi majailla noin 48 tuntia. Niillä keleillä en tietenkään meinaa olla pelkästään hameessa, vaan alle tulee merinokerrasto ja työhousut.

Myös harmaat villasukkani ovat päässeet tuunauksen kohteeksi. Ne ovat muuten aivan täydellisen väriset peliin, mutta kuten vasemmalta näkyy, pohjista oli alkanut paistaa päkiän alta päivä läpi. Ensimmäisessä sukassa on nyt upouusi tummanvihreä kärki, ja toinen sukka pääsee pian käsittelyyn. Lisäksi ompelen vielä jollain kolmannella värillä kärkiin vahvikkeet isovarpaan kynnen kohdalle, joka on siis se paikka josta itselläni sukat ensimmäiseksi kuluvat.

Larppiteemaisia päivityksiä tulee varmasti vielä lisääkin, kunhan seuraavat projektit etenevät. Kaikenlaista neulottavaa on kyllä mielessä!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sukkakirjan viimeiset valokuvat on otettu ja käsikirjoituksen käsittely on loppusuoralla!

Hupsistakeikkaa

Hei taas, edelleen hengissä! Viime viikon Elämänlankaa unohtui, kun ilmeisesti olin niin hämmennyksissäni siitä, että piti aloittaa työt loman jäljiltä. Nyt elämä alkaa vähitellen taas asettua uomiinsa, joskin mielestäni on epäreilua että olen taas flunssassa, kun vasta marraskuun lopulla viimeksi podin.

Neuleet ovat edistyneet hitaanlaisesti. Paljon aikaa on kulunut esimerkiksi pintaneulemalleja Sukka-aapista varten neuloessa, mikä tietysti sitten hidastaa kaikkea muuta neuletyöskentelyä.

Kirjan deadline on tämän kuun lopussa, joten viikonloput on pyhitetty neulekuvaamiselle - paitsi viime viikonloppu, jonka vietin taas keinuen laineilla kansanmusiikin tahtiin Folklandialla. Instagramistani löytyy jokunen kuva ja videopätkä aihetunnisteella #folklandia.

Lisäksi Elämänlangalla on tehty larppivalmisteluja, kun olen huhtikuussa menossa pelaamaan post-apokalyptiikkaa ruotsiin Lotka-Volterra -nimiseen peliin. Tähän liittyen nostalgisoimme juuri isäni kanssa pari tuntia 80-lukulaisia koneneulelehtiä: ei sen vuoksi, että peliin kuuluisi puhvihihat ja kasaripermanentti, vaan siksi, että koneneulotun puseron raaskii paljon helpommin tuhota maailmanlopun jälkeisen näköiseksi kuin käsin neulotun, ja koneneulelehdistä löytyi osviittaa sille minkä paksuista lankaa ja kuinka paljon kannattaa tilata.

Näistä Passapin malleista voisi tietysti hakea inspiraatiota toiseen larppiin, johon olen menossa kesällä, ja joka sijoittuu 80-luvulle. Itse olen neulonut koneella viimeksi silloin 80-luvulla, jolloin alakouluikäisenä tein isän paksulankakoneella itselleni kananpojankeltaisen puseron. Ohutlankakoneeseen en saanut koskea, koska se oli liian hieno.

Tällaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, ehdinkö viikonlopun neulekuvauksissa napata ensi viikoksi vähän tunnelmapaloja Sukka-aapisen edistymisestä.

Uusi neulevuosi!

Elämänglangalla on vietetty kohtuullisen aktiivista neulevuotta 2017. Uusi vuosi tuo tullessaan näillä näkymin ainakin uuden kirjan, kun Sukka-aapisen materiaalit pitää jättää kustantajalle tammikuun lopussa.

Vuosi on ollut Sukka-aapisen kirjoittamisen lisäksi ollut muutenkin hyvin sukkaisa, kun polvisukkia on jälleen ollut työn alla jatkuvasti. Tein myös kahdet ylipolvensukat, yhdet Nealle ja yhdet hänen kaverilleen. Tällä hetkellä kesken on sahraminkeltainen pari.

Koitin laskea neuletöitäni Ravelrystä, mutta olen ollut vähän laiska päivittäjä ja osa valmiista töistä on jäänyt uupumaan. Laakson lilja -pusero kuitenkin pääsi hyvin esiin, ja taitaa olla tämän vuoden suurin ja suuritöisin valmistunut neule.

Vaikka en alunperin ollut puseroon aivan täysin tyytyväinen, on oranssi valopilkku piristänyt kyllä tätä eteläisen Suomen hyvin synkänharmaata mustaa talvea. Paita on siis päässyt aktiiviseen käyttöön ja on ollut siinä mieluisa.

Alkaneelle neulevuodelle en ole miettinyt erityisemmin uudenvuodenlupauksia. Tavoitteenani voisi olla, että neulominen olisi kivaa. Ehkä siis aloitan enemmän neuleita enkä stressaa siitä että täytyy saada edelliset ensin valmiiksi? Saatan myös harkita ostavani jotain ihanaa lankaa, vaikka sille ei olisi ihan heti mielessä käyttötarkoitusta! Olen jokusen vuoden pitänyt vähän ryhtiliikettä neulomisen ja lankaostosten suhteen, mutta nyt voisi ehkä luvata vaihteeksi itselleen vähän rentoutta!

Hyvää uutta neulevuotta 2018 kaikille Elämänlangan lukijoille. Olkoon se pehmoinen ja lankaisa!