Parvekepuuhia

Näin toukokuun lopun häämöttäessä on aika pitkästä aikaa kaivaa Lifestyle-Elämänlanka naftaliinista. Jo muutama viikko sitten pohdiskelimme täällä kotona, että vaikka parvekkeen raivaus viime vuonna jäi kotonaan, niin saisikohan sen tänä kesänä aikaiseksi. Sunnuntaina olin sitten pitkän viikonlopun myötä saanut kerättyä tarpeeksi voimia ja tartuin projektiin.

Vaiheessa 1 kurkistin varovasti parvekkeen ovesta:

Sitten mietin hetken aikaa, pistäisinkö vain oven takaisin kiinni ja antaisin olla.

Onneksi jaksoin kuitenkin ryhtyä raivaamiseen, sillä moni laatikoista oli yllättävän kevyt ja tavaroiden siirtäminen sujui helpommin kuin odotin. Vaiheessa 2 parveke näytti jo tältä:

Tässä kohdassa parvekkeella oli siis ainoastaan sellaista tavaraa, jonka paikka on, tadaa, parvekkeella! Ikävä kyllä olohuone näytti sitten tältä:

Olohuone täynnä pahvilaatikoita agitoi kuitenkin myös muuta perhettä mukaan talkoisiin, joten sillävälin kun itse pyyhin parvekkeen puuritilät rätillä ja asettelin ne paikoilleen, käytiin sisällä kaikkien laatikoiden sisältö läpi, lajiteltiin, tiivistettiin ja kannettiin sorttiin meneväksi tuomitut autoon. Yhdestä Bilteman laatikosta tuli pahviroskalaatikko, joka lopulta täyttyi poistoon menevistä tyhjistä ja rikkinäisistä bokseista.

Tänään päädyin vielä pitämään päivän verran jatkoa pitkälle viikonlopulle ja mm. pesemään parvekelasit sekä olohuoneen ison maisemaikkunan - en sentään sisintä lasia, koska joku raja reippaudellakin: olkkarissa pitäisi nimittäin siirtää mm. sähköpiano sitä varten. Nyt parveke näyttää tältä:

Nuo muutama laatikko nurkassa odottavat vientiä kellariin, vaaterekki etsii paikkaansa sillä vaikka parveke on ollut mitä on, se on ollut käytössä vaatteiden tuuletusta varten. Yritin jo agitoida muuta perhettä lähtemään HETI kanssani Ikeaan ja Plantageniin, mutta voi olla että eivät siihen innostu.

Puuritilöistä huomasin tänään käytössä, että ne eivät ole ihan hirveän kestävän tuntuiset ja ainakin yksi lauta rasahti jo jalan alla sen kuuloisesti että se katkesi, mutta eiköhän näillä tämä kesä pärjätä. Jos visioni toteutuu ja parvekkeesta tulee kunnollinen oleskelunurkkaus, voi lautojen uusimista harkita myöhemmin, varsinkin kun meillä on ilmeisesti monista viivästyksistä huolimatta ihan aikuisten oikeasti jossain vaiheessa tulossa julkisivuremontti.

Näissä kesäisissä lifestyletunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla! Katsotaan, tuoko ensi viikko tullessaan neuleita. Parvekkeellekin palataan kyllä sitten, kun projekti etenee.

Hiljaiseloa

Isojen neuleprojektien kirous on se, että niiden edistäminen vie aikaa. Niinpä Elämänlangalla ei tälläkään viikolla ole mitään mielenkiintoista näytettävää. Harkitsin jo epätoivoissani ryöstäväni Nean bestiksen itse virkkaaman kännykkäpussin blogiesittelyä varten, mutta pidättäydyin sitten kuitenkin.

Viime viikolla neulomista on hidastanut migreeni; joko täysin tukossa oleva niska-hartiaseutu laukaisi sen, tai sitten vetäisin niskani jumiin sen seurauksena, mutta lopputulos on sama. En uskaltanut koskea neulepuikkoihin lainkaan torstai-illan jälkeen, kun töistä lähtiessäni alkoi näkökentässä kiemurrella häiveteknologia-asuihin pukeutuneita käärmeitä. Tänään koitan ehkä varovasti taas lähestyä puseroa jossain vaiheessa iltaa. Kesäksi voisi tietysti ajatella myös kehittävänsä vaihteeksi jonkin kevyen pitsihuivin tai muun vastaavan neulottavan, sillä vaikka näin suomalaisittain tietää tulevan talven olevan jo ihan nurkan takana, niin kummasti motivaatio tarttua paksuun villapuseroon vähenee lisääntyvän auringonpaisteen myötä.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan!

Kiireitä

Kuten viime viikolla vähän ennustelin, ei paita ole edistynyt niin että olisi mitään varsinaisesti uutta valokuvattavaa tälle viikolle. Voitte siis kuvitella viime viikon oranssin puseron mutta nyt niin, että helmaa on kolmisenkymmentä senttiä.

Viikko meni aikamoista matalalentoa, koska töiden puolesta oli pari iltayhdeksään venynyttä päivää. Harmillisesti toinen näistä oli syntymäpäiväni jota ei siis mitenkään erityisemmin jaksettu huomioida, mutta syötiin sitten äitienpäivän iltana vielä jälkikäteen synttärikakkuakin. Täytin tänä vuonna 41, eli vähän mitäänsanomattoman keski-ikäinen luku tuli mittariin. Ensi vuonna täytyy sitten varmaan koittaa panostaa vähän enemmän ikääntymiseen, kun kunnioitettavat 42 tulee täyteen.

En myöskään toivonut enkä saanut mitään syntymäpäivä- tai äitienpäivälahjoja, mutta lapset olivat sentään taas askarrelleet koulussa kortit.

Tällä neulomistahdilla en tarvitse lisää lankaa ensi vuonna enkä ehkä edes seuraavalla vuosikymmenellä, mutta voi kyllä olla että jossain vaiheessa on taas itseään jollain tilauksella tai shoppailureissulla muistettava.

Seuraavaksi kiireet vievät illaksi roolipelaamaan, mutta siellä sentään aion neuloa samalla sukanvartta! Katsotaan, josko ensi viikolla olisi taas jotain näytettävää.

Kuvauksellista

Elämänlangalla ollaan kuluneen viikon aikana varovasti leikitty uudella lelulla:

Valokuvausta harrastava ystävä on siirtynyt uudempaan kalustoon, joten sain hyvin palvelleen Canonin EOS 450D:n pitkäaikaislainaan. Olen pidempään miettinyt, että digijärkkäri olisi kiva omistaa, mutta koska nuo mokomat maksavat rahaa, en ole päässyt tässä kovin pitkälle.

En tiedä valokuvaamisesta yhtään mitään, mutta onneksi olen käyttänyt Canonin kompaktikameroita, joten asetusmerkinnät ovat kohtuullisen tuttuja.

Mitään erityisen julkaisukelpoista en vielä saanut aikaiseksi, mutta tämän verran kehtaan vilauttaa tekeillä olevaa villapuseroa. Helma on nyt ehkä puolessa ennen kädenteitä, eli nyt kaivattaisiin vain paljon sopivaa TV-viihdettä, että neule edistyisi.

Näissä tunnelmissa tällä neuleviikolla. Katsotaan, olisiko pusero ensi viikolla pidemmällä vai mennäänkö edelleen loputtomassa helmassa.

Valmista vapuksi!

Elämänlangalla saatiin viikonloppuna vihdoin pääteltyä langanpäät silkkijakusta. Kävimme pihalla kuvaamassa lauantaina todella pikaisesti ennen kuin iltapäiväksi ennustettu ja melkoisen mahtavana sitten toteutunutkin räntäsademyräkkä ehti meille asti. Hetken aikaa piti etsiä kerrostalon kulmalta paikkaa, joka olisi ollut niin tuulensuojassa että neule pysyi paikoillaan.

Silkkijakku on osoitus siitä, että joskus ne pitkäänkin pyörineet keskeneräiset työt valmistuivat! Tämä neule majaili itse asiassa arvotavarana pakastimessamme, ja oli jäänyt kohtaan jossa vartalo-osa oli neulottu, hihojen silmukat langoilla odottamassa ja pitsireunus aloitettu. Kun kaivoin sen esiin kesti hetken ennen kuin hahmotin mitä olin tekemässä - varsinkin kun minkäänlaisia muistiinpanoja ei ollut. Onneksi pitsineule oli hyvin yksinkertainen, joten siitä sai nopeasti taas kiinni, ja perinteisellä hyväksi havaitulla "hihasta ja hatusta" -metodilla tuli oikein mainio lopputulos.

Jakku pääsikin heti tositoimiin, kun suuntasin sunnuntaina vappunaamiaisiin. Tässä kuvassa Neiti Kevät tarkastelee tihkusateista vappuaaton säätä. Rankkasateeseen mennessä olin jo sentään jälleen onnellisesti sisätiloissa.

Alunperin mietin että uskallanko koskaan käyttää valkoista silkkiä. Minulla on lievästi neuroottinen suhtautuminen rinnuksille putoavaan ruokaan josta jää tahroja vaatteisiin, joten vaaleat vaatteet jäävät herkästi kaappiin. Vappuaattona siis ylitin itseni ja laitoin valkoisen silkkijakun lisäksi valkoisen mekon! Yllätyksekseni kaikki vaatekappaleet selvisivät tästä hurjasta riskinotosta hengissä.

Näissä tyytyväisissä valmistuneen neuleen tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!