Parsimista

Elämänlangalla on viime aikoina harjoiteltu sukkien parsimista. En osaisi tehdä siistiä perinteistä ristikkoparsintaa vaikka aseella uhattaisiin, joten yritän pelastaa kuluneet sukat jo siinä vaiheessa kun langat alkavat hiutua ohuiksi, ennen kuin neuleeseen kuluu varsinaista reikää.

Minun sukkani kuluvat yleensä aina ensimmäiseksi kärjestä, siitä kohdasta jossa neulepinta jää isovarpaan kynnen ja kengän sisäpinnan väliin. Nyt tuli kuitenkin vastaan harvinaisempi pulma: ihanat oranssinkeltaiset polvisukkani ovat alkaneet kulua puhki päkiän alta.

Onneksi huomasin kuluman jo ennen kuin mikään lanka katkesi, joten neulepinnan vahvistaminen silmukoita jäljitellen onnistui vielä mainiosti. Tiedän, että tästäkin langasta on pieni kerä jossain jäljellä, mutta ei se tähän hätään löytynyt. Onneksi samaa lankaa osui näppärästi käteen vihreä kerä.

Tältä näyttää valmis paikka. Se tuntuu jalan alla vähän hassulta, mutta pääsen kokeilemaan kunnolla vasta kun saan toisenkin sukan paikattua vastaavasti. Toivon, että tämä pidentää sukkaparin elinikää taas muutamalla kuukaudella.

Sukkakirjakin on koko ajan työn alla, ja tätä hommaa tehdessäni pohdiskelin erilaisia tapoja vahvistaa tai paikata sukkia. Valitettavasti tämä ei ole oma leipälajini, mutta ehkä työryhmästä löytyy asiantuntemusta!

Näissä tunnelmissa tällä viikolla. Ensi viikolla taas sitten uutta Elämänlankaa.

Kevätväsymystä

Elämänlangalla ollaan menty vajaa viikko ihan suhteettoman väsyneissä tunnelmissa. Minulle on avuliaasti kerrottu, että nyt on mahatautia liikkeellä sekä spekuloitu, että syksyllä rokotetulla saattaa hyökkäystä yrittävä influenssa oireilla vain kevyesti väsymyksellä ja pienellä lämmöllä. Johtui mistä lienee, niin viimeistään illaksi on sitkeästi nostanut lämpöä ja kotoa liikkeelle lähteminen on ollut melkein ylivoimaisen vaikeaa.

Tänään ohjelmassa on siis ottaa rauhallisesti. Luen työsähköpostit kotoa käsin, kuuntelen toisella korvalla mitä hiihtolomaileva jälkikasvu (joka onneksi on sen verran isoa jo, että huolehtii enimmäkseen itsestään) puuhaa ja neulon sukkaa.

Sukkakirjaprojektia varten kuvattiin vielä eilen, mutta enimmäkseen aletaan nyt päästä siihen työvaiheeseen, jossa voin tekniikkatekstien kirjoittamisen lomassa suunnitella kirjaan tulevia ohjeita ja neuloa mallikappaleita. Nyt puikoilla on Tuulian värjäämää Väiski (virallisemmin Väinämöinen) Sportia värissä Mauste. On kuulkaa todella miellyttävää lankaa neuloa, Elämänlankaa suosittelee.

Ensi viikolla alkaa jo maaliskuu häämöttää, kevät on ihan kulman takana ja neulojakin ehkä piristyy bloggaamaan pitkällisemmin. Kuka tietää? Stay tuned!

Tietokirjailua

Elämänlangalla ollaan viikon mittaan jatkettu neulekirjatouhuja. Lauantaina kävimme kuvaamassa lankakauppa Vihreässä Vyyhdissä, joka oli oikein mukava kuvauspaikka. Kuvattavaa on vielä paljon, joten saatamme viettää siellä kesemmällä vielä toisenkin kuvauspäivän. Kauppias Lea myös lupasi lainata meille kaikenlaista tarpeellista kuvausrekvisiittaa.

Kuvassa malli Minttu siirtelee jalkojaan kuvaajan mukaan. Hanna tähtäilee kameralla ja Niina puolestaan toimii kuvausassistenttina. Jalassa oleviin sukkiin tulee välittömästi johonkin kohtaan ryppyjä kun jalkaa siirtää, ja kaikki epätasaisuudet korostuvat kuvissa, joten Niina oikoi sukat joka asennonvaihdoksen jälkeen. Jos oikein tarkasti katsoo, niin ylätasanteen perällä mallin takana näkyy läppärini ruutu: kopioimme kuvat aina välillä kameralta tietokoneelle, jonka ruudulta otoksia sai tarkasteltua paremmin.

Ennakkomateriaalit on nyt toimitettu kustantajalle, vaikka lisäkuvia tarvitaan vielä jonkin verran. Seuraavaksi pääsemme siis tekemään seuraavia neule- ja tekniikkaohjeita.

Sopivasti kirjaprojektin kiireisten päivien aikaan saapui myös kirje Suomen Tietokirjailijat ry:stä. En ollut aiemmin tullut hakeneeksi jäsenyyttä, kun en ollut varma riittävätkö meriitit. Nyt kuitenkin aloin laskeskella, että neljä neulekirjaa osana työparia tai -ryhmää, viides tulossa ja lisäksi useampi kymmenen neuleohjetta nettijulkaisuina riittää paremmin kuin hyvin. Huijarisyndrooma on tietysti vahva, mutta ehkä tässä on alettava vähitellen myöntää itselleen, että ehkä en olekaan valeneulesuunnittelija. (Ja onneksi neulesuunnittelijana esiintymisestä ei ole niin pahoja sanktioita kuin esimerkiksi valheellisesti lääkärinä esiintymisestä, joten lienen suurin piirtein turvassa.)

Näissä tietokirjallisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

Kuvauspäivän satoa

Elämänlangalla on ollut aktiiviviikonloppu. Meidän oli tarkoitus kuvata sukkakirjan ensimmäisiä tekniikkakuvia viikko sitten, mutta sairastapaus muutti suunnitelmia ja päädyimme kuvaamaan vasta nyt lauantaina. Onneksi valo oli keskipäivällä mukavan pehmeän tasainen, mutta tarpeeksi voimakas.
 

Tässä Hanna ottaa havainnekuvaa johdantoa varten. Johdantoluvun alustava otsikko on "Mikä on villasukka", eli lähdemme liikkeelle ihan alkeista ja esittelemme sukan osat.

Tekniikkakuvia varten neuloin viikkokausia pelkkiä kantapäitä. Ohjeita on tällä hetkellä kuudelle erilaiselle kantapäälle, joskin yksi vaatii vielä monenlaista tarkastelua ennen kuin on julkaisukelpoinen - yritin neuloa kyseisen kantapään oman ohjeeni mukaan ja jouduin luovuttamaan, mikä ei ole erityisen hyvä piirre ohjeessa.

Tekstiä on jo yllättävä määrä - en ole varma, tiesikö kustannuspäällikkö mitä teki, kun ehdotti että kantapääluku olisi hyvää ennakkomarkkinointimateriaalia. Kaikkea ei tosin tarvitse taittaa ennakkomyyntiä varten, kuvittelisi parin aukeaman riittävän.

Kuvasimme lauantaina myös ensimmäisen neuleohjeen ennakkokuvia. Valokuvaaja pääsi pöydän vierestä pöydän alle, kun huonekaluja siirrettiin parhaan tilan ja valon aikaansaamiseksi.

Näissä making of -tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Jahka ennakkomateriaalit menevät kustantajalle, luvassa onkin sitten hiljaisempia kuukausia kun keskityn jälleen kirjoittamiseen. Katsotaan, millaiset ovat tunnelmat ensi viikolla.

Välipalapöksyjä

Elämänlangalla ollaan tultu toviksi pois villasukkien maailmasta, ja puikoilla on nyt villavaippahousuja ystäväpariskunnan muutama viikko sitten syntyneelle vauvalle.

Tämän kokoiset pöksyt valmistuvat näppärästi yhden illan aikana telkkaria katsoessa. Ohje on Ullasta, kuinkas muuten: Villapöpät. Tietysti minulla on eri lanka ja erilaiset puikot, joten kokoa saa veikkailla - koska lankaa riittää, teen vielä parilla eri silmukkamäärällä kokeiluversiot. Jos pienimmät ovat liian pienet, niin sittenhän lapselle on valmiiksi yhdet vaippahousut ensimmäiselle vauvanukellekin.

Lankana on nyt eksoottisesti uusi tuttavuus Novitalta, huopuva Joki-täysvillalanka. Lanka on neulottaessa hieman karkean tuntuista, mutta toivon että lanoliinikäsittely pehmentää.

Vauvahuuruisissa tunnelmissa odotellaan siis, että päästään viemään pöksyjä uudelle tulokkaalle. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa!

P.S. Vaippa-asioihin liittyen, kai olette tutustuneet Äitiyslaki -kansalaisaloitteeseen? Käykää ihmeessä allekirjoittamassa!