Loppuvuoden tunnelmia

Elämänlangalla on vietetty joulunpyhiä ja pitkää vapaata onnellisesti lankoihin hautautuneena, joskin hieman flunssaisena. Onneksi olimme pyhät Seinäjoella, jossa saatoin käpertyä sohvannurkkaan suklaan, neulepuikkojen ja läppärin kanssa ja keskittyä niistämään nenääni ja neulomaan. Täällä kotona on tietysti aina vähän enemmän kodinhoidollisia velvollisuuksia, mutta on tässä silti mainiosti neuleaikaa.

Minulla on vuosikausia ollut perinteenä, että Seinäjoella neulon jotain ihan vain itselleni riippumatta siitä, mitä muille meneviä asioita on tekeillä tai tilausjonossa. Tänä vuonna tekeillä on ollut paksu pusero, sillä muutaman vuoden takainen Cascade -puseroni on jo niin loppuun kulutettu, että sitä ei enää oikein kehtaisi päälleen pistää. Uusi pusero on syntymässä Karnaluksista haetusta Austermannin Merino 85:stä. Yllä olevassa kuvassa mallina Nea, koska pusero on 80-senttisillä puikoilla, eikä minun olisi ollut mitenkään mahdollista päästä siihen sisään pudottamatta kaikkia silmukoita.

Manailin, että mikä on, kun minulla on neulekirjastossani varmasti satoja erilaisia palmikkoneuleita, niin silti silmää miellyttää eniten tuo perinteinen Saxon Braid. Ehkä on syynsä siihen, että tuo nimenomainen punos on klassikko.

Koska olen ollut erittäin kiltti neuloja, joulupukki toi minulle lankaa. Ihana vihreäsävyinen vyyhti on Ilun merino-kashmirsekoitetta ja tuntuu aivan unelmaisen pehmeältä. Siitä täytyy varmaankin tehdä itselle esimerkiksi kauluri tai kaulaliina, tai sitten pipo korvaamaan hukkunutta Syyskoivu-baskeria.

Tänään posti soitti ovikelloa ja toi lähetyksen punaista Cascade 220 Superwashia. Tästä on tulossa jonkinlainen toukapussi eräälle hyvälle ystävälleni, joka odottaa jälkikasvua alkukeväälle. En vielä tiedä kehitänkö oman ohjevariaation Ullaa varten vai noudattelenko tuota linkattua, saa nähdä miten neulesuunnittelu sujuu vuodenvaihteen jälkeen.

Veljeni valkoinen pusero etenee edelleen, joskin on toistaiseksi vähän tylsä kuvattava. Kohta pääsen sentään jakamaan työn etu- ja takakappaleeseen ja pitää alkaa miettiä pääntien muotoiluja sun muita yksityiskohtia. Oma pusero on vähän tauolla tätä tehdessä, mutta katsotaan josko jossain vaiheessa taas varaisin itselleni ihan ikiomaa neuleaikaa. Reissuneuleena kulkevat mukana myös lahjaksi menossa olevat sukat, jotka poseerasivatkin viime viikolla lomamatkakuvassa ahnehtien jälkiruokaani.

Näissä tunnelmissa mennään vuoden viimeisinä päivinä. Jännityksellä odotamme, jäikö Braid Hills Cardigan vuoden viimeiseksi valmistuneeksi neuleeksi, vai kiilaavatko sukat vielä ohitse. Entä mikä tulee olemaan vuoden 2015 ensimmäinen valmis työ? Selviääkö tämä jo ensi viikon Elämänlangalla?

Onnekasta alkavaa neulevuotta kaikille, liukkaita lankoja ja sujuvia silmukoita!

Lomatunnelmia

Elämänlangalla on aloiteltu joululomaa selvästi erittäin rentouttavissa tunnelmissa. Olin nimittäin täysin unohtanut, että tänään on maanantai. Onneksi tässä puolenyön korvilla vielä muistin asian, niin voin väittää, että olen aikataulussa.

Syksy on ollut pitkä ja ylityötunteja on kertynyt. (Siitä ei ole kovin pitkä aika kun totesin pomolleni 12-tuntisen työpäivän jälkeen, että on se hyvä että olen vain 50 % työajalla, koska sadalla prosentilla alkaisivat pian tunnit loppua vuorokaudesta.) Jäin siis jo perjantaina joululomalle ja palaan töihin vasta loppiaisen jälkeen.

Loman alkajaisiksi kävin pistäytymässä pitkästä aikaa Tallinnassa. Matkatoimisto Matkapojat muistaa minua aika usein tarjousviesteillä, ja nyt aikatauluihin sopi mainiosti oopperamatka: yli lautalla, ilta oopperassa, yö hotellissa ja paluu seuraavana päivänä. Yllä olevasta kuvasta saattaa huomata, että reissulla ei keskitytty ihan pelkästään oopperaan. Lautta saapui satamaan kahdelta ja Karnaluks meni kiinni vasta kolmelta, joten mainiostihan sitä ehti käydä shoppailemassa kilon tai pari lankaa.

Oranssinruskeasta paksusta merinosta tulee minulle talvipusero, joten pahoin pelkään että keskeneräinen oranssi Cashmerino-pusero jää taas ainakin vähäksi aikaa lapsipuolen asemaan. Vihreä lanka on kashmirsekoitteista sukkalankaa, josta tulee kummityttöselle neuletakki ja villahousut. Joululahjashoppailut ovat tänä vuonna vähän jääneet, joten ilmoitin, että tarvittavaa neulevaatetta tulee kunhan kerkiää. Pari liukuvärjättyä huivilankaa jäi myös haaviin, katsotaan mitä niistä keksin.

Majoituimme klassisessa Viru-hotellissa. Harmillisesti aikataulut eivät osuneet niin, että olisimme päässeet katsomaan hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaa KGB-museota, se olisi nimittäin ollut mielenkiintoinen kohde. Pääsimme silti nauttimaan korkeuksista, sillä huone oli 21. kerroksessa. Ihan hirveän paljon ei näköaloja ehditty ihailla, kun lankakauppareissun jälkeen oli jo vähän kiire ehtiä syömään ennen oopperaa. Viron kansallisooppera oli erinomaisen viihdyttävä. Hauskana yksityiskohtana La Traviatan illan Violetta oli oikealta nimeltään Kristel. Tapaan hyvin harvoin etunimikaimoja, mutta nimi on ilmeisesti Virossa paljon Suomea tavallisempi.

Sunnuntaina ehti vielä vähän kävellä Vanhassakaupungissa ennen laivan lähtöä. Sain kontakteilta vinkin Müürivahen varrella sijaitsevasta Kohvik Must Puudel -kahvilasta, joka osoittautuikin mukavaksi paikaksi pysähtyä toviksi. Varsinkin nyt joulutorin aikaan turistivirrat olivat vähän eri suunnassa, ja paikalla näyttikin olevan enemmän paikallisia kuin ulkomaalaisia. Kuvassa matkaneuleena mukana ollut Wollmeise-sukka yrittää omia Irish Coffeeni ja pekaanikakkuni, mutta onneksi sain ne kuitenkin pelastettua ahneen neuleen kynsistä.

Näissä tunnelmissa siis tässä juuri joulun alla. Ensi viikolla katsotaan, muistuisiko silloin viikonpäivä mieleen vähän aikaisemmin kuin keskellä yötä. Toisaalta eikös silloin tiedä, että loma on onnistunut, kun ei enää niin tarkkaan muistele kellonaikoja ja viikonpäiviä?

Satumaista

Elämänlangalla ollaan neuleiden suhteen satumaisissa tunnelmissa. Tekeillä on paita, valkoinen kuin lumi:

(Cascade 220 Superwash, veljelleni.)
 
 Viikonloppuna valmistuivat sukat, punaiset kuin veri:

(Polvisukat, Wollmeise Twiniä, väri Vamp.)

Ja toki villatakki, musta kuin eebenpuu.

(Braid Hills Cardigan, lankana Drops Merin Extra Fine.)

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ollaan jo melkein joulussa ja katsotaan, onko täällä ollut kilttejä neulojia.

Toverit!

Elämänlangalla pidetään yleensä poliittisesti melko matalaa profiilia. Mainittakoon tässä vaiheessa kuitenkin, että lupauduin kevään 2015 eduskuntavaaleihin Jaana Wessmanin (Vasemmisto, Uusimaa) kampanjapäälliköksi. Väitin vuosikausia, että vanhempieni järjestöaktiivisuusgeeni on hypännyt yli sukupolven ja olen immuuni, mutta tämä vaiva näemmä aktivoituikin vasta aikuisiällä ja on pahentunut tasaisesti vuodesta toiseen.

Heti alkuun kerron vaalimainoksena, että Jaana on mainio ehdokas: nelikymppinen lääkäri ja tietojenkäsittelytieteilijä, joka väitteli tietojenkäsittelystä muutama vuosi sitten ja erikoistuu tällä hetkellä lääketieteen puolella lastenpsykiatriaan. Lisäksi hän pelaa roolipelejä, mikä hyvittää sen valitettavan piirteen, että hän virkkaa mieluummin kuin neuloo.

Vaikka ehdokas suuntautuukin epäilyttäviin lankatekniikoihin, hän ymmärtää neuleiden päälle. Niinpä hän ilahtui suuresti täysin luonnollisesta inspiraatiostani neuloa Vasemmiston logoon perustuva ehdokaspipo kampanjan tueksi.

Koska suuntana on Arkadianmäki, kävimme tietysti eduskuntatalon portailla ottamassa ohjekuvia. Seistessämme niskat kenossa rappusilla katsomassa taloa totesimme, että on se kyllä pahuksen vaikuttava rakennus.

Pipo on neulottu Karismasta osittain siksi, että se on hyvää ja edullista peruslankaa ja osittain siksi, että siitä löytyi suurin piirtein Vasemmiston logon värit. Tarkkaavainen neuloja huomaa,että kirjoneuleraidassa on valkoisella pohjalla yhteensä neljää eri väriä, eli heitin ensimmäiseksi romukoppaan ohjeen siitä, että yhdellä kirjoneulekerroksella pitäisi olla vain kahta väriä. Yllättävän tuskattomasti se kuitenkin toimi, ja nurjasta puolesta tuli sen verran siisti, että sitä kehtaa näyttää:

Totesin, että jos käsittelee kaikkia kirjoneulevärejä yhtenä paksuna lankana, jossa on monta säiettä, neulominen sujuu suhteellisen kivuttomasti. Koska minulla on tiukka käsiala, uhkasi kirjoneule aluksi hieman kiristää vaikka vaihdoin työhön niitä kerroksia varten suuremmat puikot. Onneksi työn kastelu ja muotoilu ratkaisi ongelman.

Kuten alussa sanoin, on pipo suunniteltu kampanjan tueksi. Ohjeen voi ladata ilmaiseksi Ravelrystä: http://www.ravelry.com/patterns/library/toverit (ohjeen lataaminen ei vaadi kirjautumista palveluun).

Ohje on maksuton, mutta halutessasi voit tukea Jaana Wessmanin eduskuntavaalikampanjaa pienellä lahjoituksella. Kampanjalla on tällä hetkellä menossa varainkeruu joukkorahoituspalvelu Mesenaatissa, http://mesenaatti.me/jaana-wessman-eduskuntaan/. Joukkorahoituskampanja päättyy vuodenvaihteen jälkeen, sen jälkeen ehdokkaalle ohjataan lahjoitukset puolueen tilin kautta - päivitän oikean tili- ja viitenumeron tänne siinä vaiheessa.

Tällaista yhteiskunnallista aktiivisuutta Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä sitten vähemmän poliittisissa tunnelmissa.

Luopumisen aika

Elämänlangalla eletään näin joulukuun aluksi raskaita päiviä. Vanha mummokissamme Vinga alkaa vähitellen tulla tiensä päähän. Vinga on 18 vuotta vanha, ja viime aikoina ikä on alkanut vaivata ihan näkyvästi. Ennestäänkin hoikka kissa on laihtunut kovasti, eikä turkki kiillä kuin ennen. Hyppy ei enää nouse niin kepeästi, hiekkalaatikon löytäminen on jo jonkin aikaa ollut kyseenalainen projekti, kuulo on kadonnut ja ihan viime aikoina pöhkö otus on alkanut jäädä ihmisten jalkoihin kun ei enää osaa väistää.

Tänään tein lemmikin omistajan raskaan päätöksen ja varasin ajan viimeiselle matkalle. Vielä pari päivää hemmotellaan vanhusta rapsutuksilla ja makupaloilla, ja sitten on aika jättää hyvästit. Onneksi aivan naapurissa on eläinkääkäriasema, niin ei tarvitse ikänsä matkustamista vihannutta eläintä viedä autolla tai bussilla mihinkään kauas tätä viimeistä matkaa varten. Seuraavana vaikeana asiana on sitten jutella aiheesta lapsille, joiden elämässä Vinga on ollut aina.

Näissä synkeissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten toivottavasti jotain iloisempaa asiaa.