Syksyisiä lehtiä

Syksy saapuu litisten ja lotisten, vaikka sitä viime viikolla haikailemaani ruskaa ei  vielä ole näkynyt. Perhe on ollut vuorotellen flunssassa koko männäviikon, ja nyt yrittää vähän nenän taustaa itselläkin kutitella. Vakaasti olen kuitenkin sitä mieltä, että ei ole mitään flunssapöpöjä, ja kyllä tämä tästä kunhan saan tarpeeksi kahvia. Pitkin viikkoa on luvassa mm. roolipeliä (jos pelinjohtaja ei ole liian flunssainen), mielenkiintoinen työilta sekä keikka Jyväskylään katsomaan amerikkalaisen jalkapallon naisten SM-sarjan finaalia.

Puikoilla on sentään sopivasti ruskan värejä: Wetterhoffilta ostettu oranssi Sivilla on taipumassa ohueksi baskeriksi.

Toistaiseksi vielä nimetön myssy on tekeillä Ullan syysnumeroa varten. Sivilla on tosi miellyttävää neulottavaa ja lisäksi erittäin riittoisaa: 50 gramman vyyhdillä on 250 metriä lankaa, eli useampi kymmenen metriä enemmän kuin vastaavan paksuisissa sukkalangoissa. Minulla on oranssia toinenkin vyyhti, ja nyt vaikuttaa siltä, ettei sitä laisinkaan tarvitse aloittaa tätä projektia varten.

Myös isompaan neuleeseen olisi idea Ullaa varten, mutta en vielä ole ehtinyt kaivella läpi lankalaatikoita. Mikä mahtaa olla todennäköisyys sille, että sopiva lanka löytyy omasta varastosta, eikä tarvitse harkita ostavansa mitään uutta? Todennäköisyyslaskenta oli aina koulumatikassa heikkoja kohtiani, mutta äkkiseltään veikkaisin, että tässä tapahuksessa todennäköisyys lähestyy pikemminkin nollaa kuin yhtä.

Ensi viikolla myssy on toivottavasti jo valmis, ja voisi myös toivoa, että sää sallisi valokuvaamisen. Mistähän mahtaisi löytyä mallipää?

Syksy ja sukkaset

Syksy on tullut! Ruskaa vielä odotellaan, mutta lämpötila on laskenut sellaiseksi, että ajatus taas kulkee ja neulominenkin on mukavaa. Minä tarkenen vielä T-paidassa, mutta Nea pisti jo kouluun takin päälle. Joel puolestaan aloitti syksyn räkätautikauden ja jäi kotiin tänään. Saa pitää peukkuja, että loppuperhe selviää ilman tauteja.

Neulepuolella on näyttää nyt lähinnä villasukkia. Sarjani GS Demons -fanituotteita kasvoi parilla villasukkaparilla, joista toista esittelee mainiona sukkamannekiinina Minttu.

Alempi sukkapari on pari kokoa suurempi, joten saavat poseerata ihan ilman jalkoja. Hurjan originellisti olen käyttänyt näissä 7 veljestä: poistuvissa väreissä oleva tumma viininpunainen oli melko lähellä Demonsin maroon -sävyä. Pienempää nyperrystä varten ostin Hämeenlinnasta Sivillaa vastaavissa viininpunaruskehtavan ja luonnonvalkoisen sävyissä, joskaan en vielä yhtään tiedä mitä Demons -aiheista niistä olisi tulossa.

Syksyn Ulla lähestyy, ja siihenkin on nyt jotain pientä tekeillä, viime viikolla vilahtaneesta oranssista Sivillasta. Katsotaan, mitä tulee! Kuvia ei vielä ole, sillä työ on sen verran alkutekijöissään. Hauskaa, kun taas oikeasti tuli idea siihen, mitä tekisi - joskin taas vaivaa tunne, että suunnittelen saman asian uudelleen ja uudelleen vain vähän eri kuvioinneilla. Mieleen voisi tulla joku päivä taas vanhan ja hyväksi havaitun lisäksi jotain uutta ja innovatiivista.

Näissä syksyisestä säästä piristyneissä tunnelmissa tänään. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa!

Kotiseutu kullan kallis

Maisteri Elämänlanka on muutaman viime vuoden tehnyt leipätyökseen järjestötyötä. Olen siis osa-aikaisena järjestösihteerinä Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitossa. Viime viikonloppuna oli suomalaisen kotiseututyön vuoden suurtapahtuma, valtakunnalliset Kotiseutupäivät, tällä kertaa Hämeenlinnassa otsikolla Kotiseutu kullan kallis. Kotiseutupäivät tulevat luultavasti tulevan vuoden mittaan vuotamaan myös tänne henkilökohtaiseen blogiin, sillä vuonna 2015 tapahtuma järjestetään Espoossa.

Edustaminen ja verkostoituminen torstaista sunnuntaihin oli toisaalta raskasta (ja kostautui tänään reipashenkisellä päänsärkykohtauksella, jonka vuoksi Elämänlankaakin on näin myöhässä tänään), mutta toisaalta taas erittäin palkitsevaa. Järjestökenttä on selvästi minun työpaikkani!

Pitkäaikaisena roolipelaajana minua ilahduttivat suuresti Hämeenlinnassa tavatut historialliset hahmot. Kotiseutupäivien ensimmäisen illan iltapalalla vieraili herra sekä rouva ja neitejä 1700-luvun lopun Hämeenlinnasta. Lauantain Hämeenlinna 375 vuotta kierroksella taas pääsimme tapaamaan fröken Fredrika Wetterhoffin, joka aikoinaan perusti Hämeenlinnaan Wetterhoffin työkoulun. 

Kun nyt kerran Wetterhoffin talossa vierailtiin, niin täytyihän sitä ihan vähän lankojakin sormeilla. Kauniisti sävyittäin järjestettyjä lankahyllyjä on vaikea vastustaa, ja vaikka nyt varsinaisesti en mitään olisi tarvinnutkaan, tarttui mukaan muutama vyyhti Sivillaa.

Lauantaina vietettiin myös Ullan 10-vuotispiknikkiä useammassa eri kaupungissa. Virallisten Helsingin, Turun ja Tampereen lisäksi olen kuullut varjotapahtumista monessakin paikassa. Itse nostin maljan Aulangolla seuranani nuo uudet Sivillat sekä vähän hintava mutta oikein maittava kylmä lounasbuffet. Noista oransseista Sivilloista voisi ehkä tulla jotain 10-vuotisjuhlaullaan. Mielessä olisi taas vaihteeksi baskeri, ehkä koivunlehtikuviolla. Edelleen tekisi mieli myös jonkinlaista puseroa tehdä syysnumeroon, mutta ideat ovat vähän vähissä. Älkää kuitenkaan luulkokaan, että saisitte juhlanumeron ilman jotain minun suunnittelemaani! On sentään ihan täysin Ullan syytä, että minusta tuli isona neulesuunnittelija.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Huomenna palataan arkeen kun lapsilla alkaa koulu, ja helteiden loppumistakin on lupailtu. Ensi viikolla siis ei toivottavasti enää ole aivan näännyttävän kuuma!

Loma loppuu, kesä jatkuu

Elämänlangalla ollaan viikon verran varovaisesti harjoiteltu töihin paluuta. Onni on osa-aikainen työ, sillä kotiseututalo Parkvillan yläkerrassa on helteillä melkoisen lämmin. Viimeksi tänään harkitsin siirtäväni toimiston pihalle, mutta siinä vaiheessa olin valitettavasti jo sulanut lätäköksi työtuolilleni enkä enää jaksanut liikkua. Neulominenkaan ei ihan hirveästi inspiroi. Puikoilla on paksu seiskaveikkasukka, mutta se ei toistaiseksi ole mitenkään erityisen valokuvauksellinen, enkä sitäpaitsi tänään suostu vetämään keskeneräistä sukkaa jalkaani edes valokuvauksen ajaksi, joten ei siitä sen enempää tänään.

Osa-aikainen työ sallii kyllä muuten hyvin harrastetoimintaa. Pari viikkoa sitten esitelty rouvain päivällinen -konsepti siirtyi viime viikolla taloyhtiömme pihan pöytäkatokseen teemalla salaatit ja kylmät juomat.

Erityisenä ilahduksen aiheena tässä ruokailussa oli ensimmäinen hummus -kokeiluni. Tahna osoittautui helpoksi valmistaa ja siitä tuli erinomaisen hyvää, joten luulen, että hummusta nähdään ruokapöydässämme toistekin. Päivän yllättäjä oli jäätee, josta tuli erinomaisen hyvää, sekä valkoviinipohjainen versio sangriasta. Moni punaviini aiheuttaa minulle ikävän päänsäryn, joten tavallisen sangrian jätän yleensä muiden juotavaksi.

Vaikka minulta loppui kesäloma, on jälkikasvu edelleen vapaalla. Viikonloppuna vietimme yhden päivän Linnanmäellä, jossa Nea viihtyi odotetun hyvin ja Joelkin yllättävästi. Toistaiseksi menimme Joelin kanssa vielä pienten lasten ilmaislaitteilla ja parilla laitelipulla, mutta ensi vuonna voisi panostaa jo rannekkeeseenkin. Kuvan Vankkuripyörä oli aikalailla hurjuutemme huippu, vaikka sekin meni Joelin mielestä vähän korkealle.

Minä pidän maailmanpyöristä ja leppeistä perinteisistä karuselleista, mutta minulta puuttuu selvästi se ominaisuus, että osaisin pitää erilaisia kieputtimia hauskalla tavalla jännittävinä. Olen käynyt Linnanmäen klassikkovuoristoradassa kahdesti: kerran isän kanssa kun olin noin 6-vuotias, mikä niihin muinaisiin aikoihin oli Vuoristoradan ikäraja, ja kerran vähän päälle kaksikymppisenä silloisen poikaystävän kanssa, kun "eihän se oikeasti voi olla niin kamalaa kuin miltä se kuusivuotiaana tuntui". Oli se, eikä ole sen jälkeen tarvinnut käydä. Onneksi mukana oli kolme muutakin aikuista, niin Nealla oli seuraa laitteisiin.

Näissä edelleen kesäisissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Taitaa olla turha toivoakaan, että helteet hellittäisivät ensi viikkoon mennessä?