Tyhjää täynnä

Valmistuneiden neuleiden pino huutaa tyhjyyttään ja uuttakin on kesken vain yhdet mustat ribbisäärystimet. Mustan ribbin valokuvaaminen on turhauttavaa paremmissakin valaistusolosuhteissa, joten nyt saatte tyytyä valokuvattomaan merkintään.

Päässäkin kaikuu tyhjyyttään, kun puolet viime viikosta meni sängyn pohjalla. Meidän taloudessamme sairastetaan Luojan kiitos hyvin harvoin vatsatauteja, mutta viime viikolla mahapöpö teki tuhojaan ja söi kaiken hyödyllisen tekemisen. Tällä viikolla pitäisi päästä takaisin jonkinlaiseen tekemisen meininkiin, joskaan vielä ei ihan ole käynyt selväksi että millä aivonystyröillä.

Sileä polvisukan varsi sekä yllä mainittu musta säärystin eivät onneksi vaadi kovin paljon aivotoimintaa. Säärystimen tilaajan kanssa tosin käytiin männäiltana keskustelu.
Minä: "Näihin säärystimiin tulee sitten sellaisia viehättäviä rustiikkisia detaljeja kissankarvoista. Ne on design feature."
Tilaaja (myöskin kissataloudesta): "Jos et itse jaksa laittaa niitä, niin onnistuu se sitten täällä meilläkin."

Perheen ahkerin neuloja on lähipäivinä ollut Nea, joka taannoin leveili sillä, että kun muut kolmasluokkalaiset olivat opetelleet tekemään pannulappua neuloen, niin hän saa tehdä kaulaliinan kun osaa jo. Kotioloissa neulehittinä ovat tällä hetkellä kirjanmerkit, joissa pääsee harjoittelemaan sekä silmukoiden luomista että päättelyä. Tähän mennessä kirjanmerkit ovat olleet aina oikein -neuleisia, mutta nyt ennakoin oppimiskokemusta, sillä tekeillä näytti seuraavaksi olevan sileää neuletta oleva merkki. Jossain vaiheessa mahdollisesti pääsemme keskustelemaan siitä, miten neuleen saa olemaan käpristymättä. Olen varovasti yrittänyt kertoa esimerkiksi joustimen ja helmineuleen olemassaolosta, mutta ne kuulostavat toistaiseksi vielä liian vaikeilta.

Seuraavaksi päivätorkuille, jotta jaksan, jahka olen hakenut iltapäiväkerholaisen ja kehittänyt perheelle syötävää, ryhtyä toiseen työpäivääni ja tarttua neulekirjakäännökseen.

Ensi viikolla voisi toivoa Elämänlangallekin kuuluvan jotain uutta.