Valmistuneiden neuleiden pino huutaa tyhjyyttään ja uuttakin on kesken vain yhdet mustat ribbisäärystimet. Mustan ribbin valokuvaaminen on turhauttavaa paremmissakin valaistusolosuhteissa, joten nyt saatte tyytyä valokuvattomaan merkintään.
Päässäkin kaikuu tyhjyyttään, kun puolet viime viikosta meni sängyn pohjalla. Meidän taloudessamme sairastetaan Luojan kiitos hyvin harvoin vatsatauteja, mutta viime viikolla mahapöpö teki tuhojaan ja söi kaiken hyödyllisen tekemisen. Tällä viikolla pitäisi päästä takaisin jonkinlaiseen tekemisen meininkiin, joskaan vielä ei ihan ole käynyt selväksi että millä aivonystyröillä.
Sileä polvisukan varsi sekä yllä mainittu musta säärystin eivät onneksi vaadi kovin paljon aivotoimintaa. Säärystimen tilaajan kanssa tosin käytiin männäiltana keskustelu.
Minä: "Näihin säärystimiin tulee sitten sellaisia viehättäviä rustiikkisia detaljeja kissankarvoista. Ne on design feature."
Tilaaja (myöskin kissataloudesta): "Jos et itse jaksa laittaa niitä, niin onnistuu se sitten täällä meilläkin."
Perheen ahkerin neuloja on lähipäivinä ollut Nea, joka taannoin leveili sillä, että kun muut kolmasluokkalaiset olivat opetelleet tekemään pannulappua neuloen, niin hän saa tehdä kaulaliinan kun osaa jo. Kotioloissa neulehittinä ovat tällä hetkellä kirjanmerkit, joissa pääsee harjoittelemaan sekä silmukoiden luomista että päättelyä. Tähän mennessä kirjanmerkit ovat olleet aina oikein -neuleisia, mutta nyt ennakoin oppimiskokemusta, sillä tekeillä näytti seuraavaksi olevan sileää neuletta oleva merkki. Jossain vaiheessa mahdollisesti pääsemme keskustelemaan siitä, miten neuleen saa olemaan käpristymättä. Olen varovasti yrittänyt kertoa esimerkiksi joustimen ja helmineuleen olemassaolosta, mutta ne kuulostavat toistaiseksi vielä liian vaikeilta.
Seuraavaksi päivätorkuille, jotta jaksan, jahka olen hakenut iltapäiväkerholaisen ja kehittänyt perheelle syötävää, ryhtyä toiseen työpäivääni ja tarttua neulekirjakäännökseen.
Ensi viikolla voisi toivoa Elämänlangallekin kuuluvan jotain uutta.
maanantai 27. tammikuuta 2014
maanantai 20. tammikuuta 2014
Sanoja ja silmukoita
Elämänlangalla on viikon mittaan vietetty neuleaiheisia hetkiä sekä neuleiden, että Ullaa julkaisevan Suomen Verkkoneuleyhdistyksen tiimoilta. Vuoden 2014 jäsenmaksulasku on lähetetty alkukuusta, mikä merkitsee, että jäsenpostiin tulee paljon tehtävää. On taas ollut palkitsevaa seurata, kuinka toisaalta aivan alusta asti jäseninä olleet jatkavat suomalaisen verkkoneulelehden mahdollistajina, ja toisaalta taas tulee myös aivan uudenuutukaisia jäseniä.
Tämän viikon sunnuntaina on muuten myös vuoden ensimmäisen Ullan materiaalideadline! Jos pöytälaatikossa on joku neuleohje odottamassa julkaisua, sinne siis rohkeasti! Itse en ehdi saada aikaiseksi mitään tämän viikon aikana, mutta toiveissa olisi saada suunniteltua jotain kivaa 10-vuotisjuhlanumeroon syksyllä. Pitäisikö ottaa joku vanha Ulla-ohjeeni ja tehdä siitä uusittu versio? Jos, niin mikä?
Neuleissa kummityttösen perusraglanpusero valmistui. Nyt pitäisi vielä yhyttää kummityttösen äiti tai isä joku kerta, että saisi vaatteen toimitettua niin kauan kun pakkasia riittää - tai ennen kuin lapsi kasvaa ohi puserosta. Olin unohtanut, miten ihanaa lankaa Flavia Baby on, riittoisaa ja pehmeää.
Myös neuleaiheisia sanoja on tarjolla: The Art of Seamless Knitting, kirjoittanut Simona Merchant-Dest ja Faina Goberstein. Kirjassa esitellään saumattomia tekniikoita palmikoille ja pitsineuleille, helmasta ylös ja kauluksesta alas. Jos hyvin käy, pääsen kääntämään kirjan suomeksi - tosin vähän lyhennettynä.
Juuri nyt on meneillään toinen, harrastuspohjainen käännöstyö, toisen harrastuselämäni tiimoilta. Lupauduin vetämään roolipelikerhoa Nean ja Joelin koululla, ja peli täytyy siis kääntää ruotsiksi. Päädyin nimittäin tuoreeseen nimenomaan lapsille suunniteltuun suomalaispeliin Myrskyn sankarit. Olen iloisesti yllättynyt siitä, kuinka moni oli kiinnostunut kerhosta, ja vedän nyt näemmä kerhoa joka perjantai pääsiäislomaan asti.
Näissä kiireissä lankashoppailu omasta varastosta neulepuseroa varten itselle on vielä vaiheessa, mutta vahvana ehdokkaana on iloisen oranssi Gedifran Cashmerino, jota löytyi kilon verran.
Tällaisissa mukavan kiireisissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!
Tämän viikon sunnuntaina on muuten myös vuoden ensimmäisen Ullan materiaalideadline! Jos pöytälaatikossa on joku neuleohje odottamassa julkaisua, sinne siis rohkeasti! Itse en ehdi saada aikaiseksi mitään tämän viikon aikana, mutta toiveissa olisi saada suunniteltua jotain kivaa 10-vuotisjuhlanumeroon syksyllä. Pitäisikö ottaa joku vanha Ulla-ohjeeni ja tehdä siitä uusittu versio? Jos, niin mikä?
Neuleissa kummityttösen perusraglanpusero valmistui. Nyt pitäisi vielä yhyttää kummityttösen äiti tai isä joku kerta, että saisi vaatteen toimitettua niin kauan kun pakkasia riittää - tai ennen kuin lapsi kasvaa ohi puserosta. Olin unohtanut, miten ihanaa lankaa Flavia Baby on, riittoisaa ja pehmeää.
Myös neuleaiheisia sanoja on tarjolla: The Art of Seamless Knitting, kirjoittanut Simona Merchant-Dest ja Faina Goberstein. Kirjassa esitellään saumattomia tekniikoita palmikoille ja pitsineuleille, helmasta ylös ja kauluksesta alas. Jos hyvin käy, pääsen kääntämään kirjan suomeksi - tosin vähän lyhennettynä.
Juuri nyt on meneillään toinen, harrastuspohjainen käännöstyö, toisen harrastuselämäni tiimoilta. Lupauduin vetämään roolipelikerhoa Nean ja Joelin koululla, ja peli täytyy siis kääntää ruotsiksi. Päädyin nimittäin tuoreeseen nimenomaan lapsille suunniteltuun suomalaispeliin Myrskyn sankarit. Olen iloisesti yllättynyt siitä, kuinka moni oli kiinnostunut kerhosta, ja vedän nyt näemmä kerhoa joka perjantai pääsiäislomaan asti.
Näissä kiireissä lankashoppailu omasta varastosta neulepuseroa varten itselle on vielä vaiheessa, mutta vahvana ehdokkaana on iloisen oranssi Gedifran Cashmerino, jota löytyi kilon verran.
Tällaisissa mukavan kiireisissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!
maanantai 13. tammikuuta 2014
Neuleita ja reikiä
Elämänlangalla ei tällä viikolla ole mitään erityistä näytettävää, mutta voitte katsoa viime viikon kuvia ja kuvitella lapsen puseron vartaloon joustimen ja sukanvarteen kantalapun.
Lisäksi tässä voisi olla kuva etusormen päästä, jossa on edelleen reikä, joka hämmästyttävästi muistuttaa neulepuikon kärkeä. Viikon mittaan olen mm. havainnut, että tiiviin sukan neulominen sattuu, sillä tökkään aina samaan kohtaan kun yritän työntää vasenta puikkoa taaksepäin, ja että paljon löysemmällä neuletiheydellä neulottu lapsen pusero on huomattavasti kivuttomampi työstää. Harmillisesti huomasin tämän vasta sunnuntaina, kun ensin olin perjantaina ja lauantaina neulonut sukkaa Folklandia -risteilyllä kiroillen kipeää sormea ja sitä, että nykyisenä kosketusnäyttöjen aikakautena en oikein voi pitää laastariakaan juuri tuossa oikean etusormen päässä.
Rei'istä puheenollen, sormeni ei ole talven ainoa uhri. Aivan mainio Cascade 128 -puseroni, joka muuten myös toimi innoittajana Puseroiden Tarvo-vetskarikauluspuserolle, vetelee viimeisiään. Harmillisesti pakkaset saapuivat juuri, joten luvassa on viluisia päiviä, ellen pian neulo itselleni uutta paitaa. Paikkasin kyljistä muutaman pahan näköisen reiän vain muutama viikko sitten, mutta nyt langat ovat katkeilleet paikkojen ympäriltä. Tämä tarkoittanee, että pusero on pian matkalla villapaitojen taivaaseen, jossa ei koi syö eikä pesukone huovuta.
Ensi viikon projektina on siis lankashoppailu, ja mikäli aion noudattaa puolittaista uudenvuodenlupaustani, ensimmäinen lankaliike on oma varasto. Tästä toivottavasti lisää jo ensi viikolla, mikäli pakkaset jatkuvat!
Lisäksi tässä voisi olla kuva etusormen päästä, jossa on edelleen reikä, joka hämmästyttävästi muistuttaa neulepuikon kärkeä. Viikon mittaan olen mm. havainnut, että tiiviin sukan neulominen sattuu, sillä tökkään aina samaan kohtaan kun yritän työntää vasenta puikkoa taaksepäin, ja että paljon löysemmällä neuletiheydellä neulottu lapsen pusero on huomattavasti kivuttomampi työstää. Harmillisesti huomasin tämän vasta sunnuntaina, kun ensin olin perjantaina ja lauantaina neulonut sukkaa Folklandia -risteilyllä kiroillen kipeää sormea ja sitä, että nykyisenä kosketusnäyttöjen aikakautena en oikein voi pitää laastariakaan juuri tuossa oikean etusormen päässä.
Rei'istä puheenollen, sormeni ei ole talven ainoa uhri. Aivan mainio Cascade 128 -puseroni, joka muuten myös toimi innoittajana Puseroiden Tarvo-vetskarikauluspuserolle, vetelee viimeisiään. Harmillisesti pakkaset saapuivat juuri, joten luvassa on viluisia päiviä, ellen pian neulo itselleni uutta paitaa. Paikkasin kyljistä muutaman pahan näköisen reiän vain muutama viikko sitten, mutta nyt langat ovat katkeilleet paikkojen ympäriltä. Tämä tarkoittanee, että pusero on pian matkalla villapaitojen taivaaseen, jossa ei koi syö eikä pesukone huovuta.
Ensi viikon projektina on siis lankashoppailu, ja mikäli aion noudattaa puolittaista uudenvuodenlupaustani, ensimmäinen lankaliike on oma varasto. Tästä toivottavasti lisää jo ensi viikolla, mikäli pakkaset jatkuvat!
maanantai 6. tammikuuta 2014
Startiitin koston paluu
Elämänlangalla ollaan neulevuoden alkumetreillä podettu keskivakavaa startiittia. Startiittihan on neulojille iskevä tila, joka pakottaa aloittamaan aina vain uusia neuletöitä. Vakavimmissa tapauksissa keskeneräisiä neuleita on taloudessa joka huoneessa, mukaanlukien se yksi kaulaliina jota neulotaan vessassa sekä pannulappu, jonka voi autossa napata käteensä liikennevaloissa seistessä. On dokumentoitu joitakin harvinaisia tapauksia, joissa neuloja on immuuni startiitille ja keskittyy aina yhteen neuleeseen kerrallaan.
Todistuskappale 1: Vuoden 2014 ensimmäinen valmistunut neule on Calorimetry entiselle kanssa-asujalle. Nea toimi ansiokkaasti mallipäänä. Lankana on Noron Silk Garden, jonka kerältä ei tällä kertaa paljastunut kammottua Noro-persikkaa. Yhden epämääräisen harmaan pätkän kerin välistä pois, ja aloitin vastoin tapojani neulomisen kerän ulko- enkä sisäpuolelta väistääkseni keskeltä kerää pilkottaneen räimeän vaaleanvihreän.
Niskan nappi on muuten muinaisneulehistoriallista perua: minulla on ollut viitisentoista vuotta sitten Fjörgyn -takki, johon äiti ja isä toivat tuliaisina lapista luisia nappeja (luultavasti poronsarvea). Kun kaivelin varastojani, löysin kuin löysinkin vielä yhden näistä napeista pölyisen neulekorin pohjalta, ja nyt se päätyi uudelleen käyttöön.
Todistuskappale 2: Ylösalaisinraglan Grignascon Flavia Babystä. Neuloin jouluksi pienelle kummityttöselle villahousut, ja kun inventoin jäljelle jääneet vihreät Flavia Babyt totesin, että eihän tämä lanka enää riitä Nealle tai Joelille neulepuseroon. Niinpä kummityttönen saa villahousujen kaveriksi puseron. Kummityttösen äiti sanoi, että kun isosisko on ehkä kerran elämässään palellut, niin kummityttönen puolestaan on ehkä kerran ollut kuumissaan. Villavaatteille on siis viluisella lapsella oikeasti käyttöä.
Tästä toivottavasti tulee kooltaan noin suurin piirtein hoikalle lapselle sopiva 90 cm, mutta koska ohje on mallia Stetson & Sleeve, suomalaisemmin kumppanien Hiha ja Hattu tuotantoa, en ole ihan varma. En myöskään totellut itseäni ja neulonut mallitilkkua, sillä "hyväthän niistä housuistakin tuli".
Todistuskappale 3: Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä projektina ovat uudet Muhkean pohkeen polvisukat itselleni. Neulon jälleen Cascade Heritagesta, eli vähän ohjetta ohkaisemmasta langasta. Olen todennut, että minulle Nalle on liian paksua ja kuumaa sukkalankaa, ja Nalle-polvisukille on paljon vähemmän käyttöä kuin näille ohkaisille. Tilasin tämän langan WEBS -lankakaupasta samalla kun metsästin yllä olevan Calorimetryn Noroa. Ensimmäisen kerran koko neulojan urallani jouduin sitten tullaamaan paketin.
Tullimaksut eivät onneksi korottaneet hintaa erityisen paljon, mutta pitäisi kyllä laittaa paluupostissa lasku henkisestä kärsimyksestä. En ymmärrä, miten tullikoodien lista ei voi nykyään olla netissä ihmisten saatavilla, vaan on soitettava palvelunumeroon. Todettakoon kuitenkin, että kun nettitullauksen sai tehtyä, niin paketti tuli kotiin hyvin nopeasti postin mukana.
Nousussa: Vahva idea aloittaa itsellekin uusi neulepusero. Tai purkaa yksi vanha keskeneräinen ja tehdä paksu hartialämmitin/toppi/liivi poolokauluksella. Tai jotain aivan muuta. Katsotaan ensi viikon Elämänlangalla, mihin päädyin.
Todistuskappale 1: Vuoden 2014 ensimmäinen valmistunut neule on Calorimetry entiselle kanssa-asujalle. Nea toimi ansiokkaasti mallipäänä. Lankana on Noron Silk Garden, jonka kerältä ei tällä kertaa paljastunut kammottua Noro-persikkaa. Yhden epämääräisen harmaan pätkän kerin välistä pois, ja aloitin vastoin tapojani neulomisen kerän ulko- enkä sisäpuolelta väistääkseni keskeltä kerää pilkottaneen räimeän vaaleanvihreän.
Niskan nappi on muuten muinaisneulehistoriallista perua: minulla on ollut viitisentoista vuotta sitten Fjörgyn -takki, johon äiti ja isä toivat tuliaisina lapista luisia nappeja (luultavasti poronsarvea). Kun kaivelin varastojani, löysin kuin löysinkin vielä yhden näistä napeista pölyisen neulekorin pohjalta, ja nyt se päätyi uudelleen käyttöön.
Todistuskappale 2: Ylösalaisinraglan Grignascon Flavia Babystä. Neuloin jouluksi pienelle kummityttöselle villahousut, ja kun inventoin jäljelle jääneet vihreät Flavia Babyt totesin, että eihän tämä lanka enää riitä Nealle tai Joelille neulepuseroon. Niinpä kummityttönen saa villahousujen kaveriksi puseron. Kummityttösen äiti sanoi, että kun isosisko on ehkä kerran elämässään palellut, niin kummityttönen puolestaan on ehkä kerran ollut kuumissaan. Villavaatteille on siis viluisella lapsella oikeasti käyttöä.
Tästä toivottavasti tulee kooltaan noin suurin piirtein hoikalle lapselle sopiva 90 cm, mutta koska ohje on mallia Stetson & Sleeve, suomalaisemmin kumppanien Hiha ja Hattu tuotantoa, en ole ihan varma. En myöskään totellut itseäni ja neulonut mallitilkkua, sillä "hyväthän niistä housuistakin tuli".
Todistuskappale 3: Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä projektina ovat uudet Muhkean pohkeen polvisukat itselleni. Neulon jälleen Cascade Heritagesta, eli vähän ohjetta ohkaisemmasta langasta. Olen todennut, että minulle Nalle on liian paksua ja kuumaa sukkalankaa, ja Nalle-polvisukille on paljon vähemmän käyttöä kuin näille ohkaisille. Tilasin tämän langan WEBS -lankakaupasta samalla kun metsästin yllä olevan Calorimetryn Noroa. Ensimmäisen kerran koko neulojan urallani jouduin sitten tullaamaan paketin.
Tullimaksut eivät onneksi korottaneet hintaa erityisen paljon, mutta pitäisi kyllä laittaa paluupostissa lasku henkisestä kärsimyksestä. En ymmärrä, miten tullikoodien lista ei voi nykyään olla netissä ihmisten saatavilla, vaan on soitettava palvelunumeroon. Todettakoon kuitenkin, että kun nettitullauksen sai tehtyä, niin paketti tuli kotiin hyvin nopeasti postin mukana.
Nousussa: Vahva idea aloittaa itsellekin uusi neulepusero. Tai purkaa yksi vanha keskeneräinen ja tehdä paksu hartialämmitin/toppi/liivi poolokauluksella. Tai jotain aivan muuta. Katsotaan ensi viikon Elämänlangalla, mihin päädyin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)