Neuleohjeen vuosi

Elämänlangalla on ollut keskinkertainen neulevuosi, mutta ohjeiden kannalta suorastaan mainio. Useampaan kertaan väitin, että en aio koskaan enää kirjoittaa yhtään ohjetta, mutta näin siinä näemmä kuitenkin aina käy.

Henkilökohtaisesti suurin saavutus on uusi neulekirja Puserot puikoille. Kirjan tekeminen on aina iso rutistus, ja vaikka ensin kuvittelinkin selvinneeni tällä kertaa vähällä niin kyllä tämä vuoden loppu on mennyt melkoisessa sumussa. Ainakaan puseroita en varmasti ikinä enää suunnittele! Ainakaan ennen kuin ensi kerralla.

Toinen saavutus, jossa minulla on vain pikkuruinen osa, on Ullan neulekalenteri vuodelle 2014. Ulla täyttää ensi vuonna 10 vuotta, joten yhdistys teki jäsenille lahjaksi kalenterin, joka lähetettiin kaikille joulukuun alkuun mennessä jäsenmaksunsa maksaneille. Itselläni on kunnia aloittaa kalenteri tammikuun Tifara-säärystinohjeella.

Kolmas saavutus liittyy myös Ullaan. Viime vuosina olen välillä potenut huonoa omaatuntoa siitä, että en ole ehtinyt suunnitella lehteen, mutta tänä vuonna minulla on ollut vähintään yksi ohje joka numerossa sekä lisäksi kaksi jäsenohjetta. Tästä olen erityisen ylpeä, varsinkin kun samaan aikaan oli tekeillä neulekirja!

Näissä neuleohjetunnelmissa on aika päättää neulevuosi 2013. Uudenvuodenlupauksena voisin päättää yrittää neuloa ensi vuonna enemmän itselleni. Olen viime kuukausina myös yrittänyt ostaa vähemmän lankaa ja sen sijaan käyttää varastosta löytyviä materiaaleja. Varsinaisessa langanostolakossa en yleensä ole erityisen hyvä, joten sellaiseen en näillä energioilla ryhdy, mutta yritän jatkaa omassa varastossa shoppailun linjalla myös vuonna 2014.

Ensi viikolla Elämänlangalla ollaan jo uudessa vuodessa. Hyvää uutta neulevuotta kaikille lukijoille!

Joulu on taas

Elämänlangalla aletaan rauhoittua joulunviettoon. Lahjaneulonta on vielä vähän kesken, mutta kriittisimmät on jo toimitettu eteenpäin. Viimeisimpänä valmistuneena neuleena joulupukin tilauksesta ohuet harmaat perussukat Cascade Heritagesta.

Huomasin, että oikean etusormen päässä on kovettuma, eli on tässä ehkä tullut neulottua ihan urakalla. Toisaalta havaitsin taas, että kyllä Heritage on tällä hetkellä lempisukkalankani. Onneksi posti toi yllättäen paketin, jossa oli lisää: paketti oli jäänyt tulliin ja vaikka nettitullasin sen perjantaina, kuvittelin tietysti että langat ehtivät postin jouluruuhkassa vasta uudeksivuodeksi. Joululahjana itselleni taidan siis aloittaa vihreät polvisukat.

Ensin täytyy kuitenkin neuloa valmiiksi viimeinen joululahja. Kummityttösen äiti oli ensin sitä mieltä, että neuleita on riittämiin, mutta sitten talvi yllättikin ja tuli tarve ohuille villahousuille. Näissä housuissa on lankana Grignascon Flavia Baby, joka muuten myös on aivan ihastuttava neulottava. Tarkoitus olisi, että nämä venyisivät käyttöön toivottavasti vielä seuraavanakin talvena, siksi joustinneuleinen vyötärökaitale on niin korkea. Lahkeensuihin tulee myös vastaavasti pitkät joustimet, jotka voi taittaa ylös kun lapsi on pieni ja sitten alas kun taapero kasvaa. Housujen takaosa on muotoiltu lyhennetyin kerroksin, että jää vaippavaraa.

Olen menossa tapaninpäivänä kyläilemään, ja siihen mennessä housut hyvinkin valmistuvat tätä  menoa. Vuoden vanhalle ei ehkä ole niin väliä, vaikka lahja tuleekin vasta jouluaaton jälkeen. Omilla lapsilla ainakin meni useampi joulu ennen kuin kykenivät käsittelemään useampaa kuin paria pakettia kerralla, ja lahjoja avattiin vähitellen monta päivää.

Elämänlankaa toivottaa lukijoille oikein hyvää ja lankaisaa joulua ja paljon ihania pehmeitä paketteja! Ensi viikolla ollaan vielä välitilassa, ja sitten onkin aika suunnata uuteen neulevuoteen.

Joulupukin hommissa

Elämänlangalla käytiin juuri äsken keskustelu:
- Tänään on maanantai?
- Mmm...
- Maanantai?!
- On joo.
- Mä en ole kirjoittanut Elämänlankaa!

Pikaisena ilmoituksena siis vain kerron, että olen hengissä ja kovasti joulupukin apuhommissa. Sekä yllä olevat sukat (että toinen pari hyvin samannäköisiä) että alla olevat säärystimet on tilattu jouluksi. Vielä yhdet sukat, tosin ihan eri langasta, ovat puikoilla.

Säärystimistä kirjoitin vähän vahingossa ohjeenkin saman tien. Ohjeen lahjoitin Ullan jäsensivuille Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n jäsenille joululahjaksi tai viime hetken lahjavinkiksi. Paksut säärystimet on neulottu Dropsin Big Merinosta joten valmistuvat nopeasti, ja kokoja on monenpaksuisille koiville. Nämä nimenomaiset säärystimet yritin kuvata Nealla, mutta vaikka Nean voikin jo sukkamallina fuulata aikuiseksi, säärystimet ulottuivat puoleenreiteen. Onneksi Harmonia-kämppikset tulivat kylään sopivasti, ja ovat entisinä kanssa-asujina täysin tottuneita "istu tohon, pistä nää jalkaan, mä otan valokuvan" -komentoihin.

Seuraavana jouluisena projektina on vielä villahousut kummityttöselle. Sanoin kyllä, että luultavasti ehtivät vasta uudenvuodenlahjaksi, mutta reilun vuoden ikäinen ei vielä niin tarkoista päivistä perusta.

Näin Elämänlangalla joulun alla. Tietysti vihjaisen vielä, että oikein hyvää ja mainiota uutuuskirjaa Puserot puikoille saa ainakin Suomalaisista kirjakaupoista, jos joululahjoista on pulaa!

Ensi viikolla toivottavasti päästään jo rauhoittumaan joulun viettoon.

Julkkaritunnelmia

Viime viikolla vietettiin vihdoin Puserot puikoille -kirjan julkkareita. Ensimmäistä kertaa menin kirjani julkkareihin niin, että en ollut itse nähnyt painettua kirjaa ennakkoon, mikä tietysti oli erityisen jännittävää. Tekijänkappalee olivat nimittäin tulleet suoraan Jennille Villavyyhtiin samalla kuin kaupan myyntikappaleet.

Siitä tuli kuin tulikin oikea kirja! Puserot on hieman ohuempi kuin aiemmat puikoille -sarjan kirjat, sillä meillä oli kustantajan puolelta sivumäärärajoite "ei missään nimessä enemmän kuin Pitseissä". Valmiissa käsikirjoituksessa oli merkkejä itse asiassa ihan selvästi enemmän, mutta neulekirjassa taitto vaikuttaa niin paljon kun on kuvia ja ruutupiirroksia.

Puseroiden suhteen oli tärkeää, että saamme mukaan paljon detaljikuvia, ja pyrimme mm. saamaan ainakin useimmista vaatteista mukaan jonkun takaapäin otetun kuvan. Esimerkiksi alla olevassa oranssissa Ahto-puserossa on satulahihat, palmikot nousevat helmassa ja hihansuissa suoraan joustimista, ja selkä on eri näköinen kuin kuviollinen etupuoli. Taittaja sai kaikki yksityiskohdat mahdutettua mukaan.

Julkkareissa Jenni luovutti käyttöömme mm. kaupan kaikki ne mallinuket, jotka eivät olleet ikkunoissa. Ahto-puseron vieressä hengailee Taimi-slipari. Ohuimmat ja kevyimmät neuleet saattoi laittaa näytille myös vaateripustimille. Moni vaate oli myös ihan vain kaupan kammarin pöydällä hypisteltävänä ja kokeiltavana.

Oras-keeppiä kokeili useampikin ihminen, ja sitä ihasteltiin kovasti. Kun vihdoin sain kirjan ohjeet myös syötettyä Ravelryn ohjetietokantaan, Oras on ollut sielläkin tykkäystenkeruuhitti. Yllä oleva kuva on siis Antti Tuomisen käsialaa ja on poiminta kirjan kuvituksesta. Lankana on Wollmeisen Pure 100 % merinovilla. Wollmeise-vihkiytyneet tutut eivät ollet uskoa, että saimme vaatteeseen kulutettua liki 5 vyyhtiä, mutta pintaneule on neulottu nostetuilla silmukoilla ja on hyvin tiivis. Keeppiä voi siis käyttää halutessaan ulkovaatteenakin.

Meillä kotona Nean saama Satu-bolero on ollut ehdoton hitti. Mainittakoon muuten ihan erityisesti lankakehuna, että tässä lankana oleva Dropsin Babyalpaca Silk ei aiheuta normaalia "äiti, tää kutittaaaaaa" -valitusta.

Emme ole erityisemmin harrastaneet kirjoissa lastenvaatteita, mutta tämä aikuisen bolero sarjoittui ihan kätevästi myös pariin koululaiskokoon. Nea myös vei minun kappaleeni kirjaa kouluun esitelläkseen, että hän on kirjakuvissa. Lapselle ei ehdi tulla ihan hirveästi harhaluuloja mallin töistä, kun joka välissä joutuu jotain neuletta esittelemään. Lainalapsi ilmoitti minulle, että seuraavassa kirjassa pitää sitten olla hänenkin kuviaan, joten mikäli seuraava kirja tulee, sinne täytynee kehittää joku kouluikäiselle pojalle sopiva vaatekin.


Näin Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla mahdollisesti sitten joulupukin asioilla.

Neuleaikaa!

Elämänlangalla odotellaan edelleen kovasti Puseroiden julkkareita. Kirjat ovat kuulemma tulleet painosta ja lähetyksen pitäisi tulla Villavyyhtiin ajoissa, joten meidän kirjailijattarien täytyy vain onnistua hankkiutumaan itse paikalle.

Viimeisen kuukauden aikana neuleaika on ollut vähissä, koska osallistuin NaNoWriMo -tempaukseen. Kaikki vapaa-aika kului siis tietokoneen ääressä tarinaa naputellen. Tavoitteena ollutta 50.000 sanaa en saavuttanut, mutta sain tarinani valmiksi, mikä tietysti oli pääasia.

Nyt kun kuukausi on vaihtunut, on neuleaikaa taas huomattavasti enemmän. Tässä kuvassa pukinkonttiin matkalla olevat villasukat. Minun on pitkään tehnyt mieli kokeilla seiskaveikan vihreää raitaväriä, ja nyt sattui sopiva tilaisuus. On muuten yllättävää, miten nopeasti tavallisen mittainen sukka syntyy seiskaveikasta, kun viimeaikaiset sukkaprojektit ovat yleensä olleet lähinnä polvisukkia paljon ohuemmasta langasta!

Sukkien lisäksi suunnitelmia olisi vaikka kuinka, jos vain olisi muutama lisäpari käsiä toteuttamaan kaikki. Piirustuspöydällä ovat esimerkiksi kämmekkäät, joissa olisi lyhennetyin kerroksin neulottu pidempi läppä sormien päälle, koska pihalla neuloessa tai kännykän kanssa kulkiessa alkaa tulla melkoisen vilu näinä päivinä. Nealle puolestaan voisi neuloa puseron samalla mallilla kuin muutaman viikon takaisen ekaluokkalaisen punaisen puseron, ja ehkä jopa kirjoittaa sitten ohjeen. Ja tietysti näin säiden kylmetessä kutkuttaisi itseäkin ajatus uudesta villapuserosta.

Tällaista Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla luultavasti raporttia julkkareista!