Valmista tuli!

Juhannus meni rauhaisasti ja neuleaikaa oli riittämiin. Tänään alkaa ihan virallisesti kesäloma, mikä onkin eksoottinen asia. Itse asiassa minulla on viimeksi tainnut olla palkallista vuosilomaa silloin kun Nea syntyi, ja siitä on kahdeksan vuotta aikaa. Kesäloman alkajaisiksi sain vastineeksi Pirpana-piposta vielä eilen yllättäen muutaman kerän Austerman Royal -sukkalankaa, joista välittömästi (kylässä, päivälliskutsuilla) aloin luonnostella ja testailla huivin alkua. Olen myös neulonut mallitilkkua Geilskin villa-puuvillasekoitteesta, josko siitä vaikka tulisi minulle ihan itselleni pusero. Katsotaan, osaanko neuloa ihan vaan omaksi iloksi, vai meneekö kesäloma neulesuunnitteluksi.

Viikonlopun runsaan neuleajan jäljiltä Elämänlangalla on vihdoin ja viimein esittää valmis GS Demons -fanihuivi! Monenlaisten vaiheiden jälkeen onteloneule osoittautui oikein viehättäväksi uudeksi neuletekniikaksi ja erinomaisen sopivaksi tällaisille isoille kuvioille.

Aivan täysin ongelmatonta ei työ kyllä loppuvaiheessakaan ollut. Koska huivi on aika paksu, en solminut sitä niskasta vaan laitoin kulmiin molemmille puolille nepparit. Ommellessa kuitenkin iski ajatusvirhe ja ompelin niin, että valkoisen puolen nepparit sopivat yhteen ja punavioletin puolen puolestaan yhteen. Ei näin. Menin takaisin nukkumaan pariksi tunniksi, purin sitten toisen puolen ompelet ja ompelin nepparit niin, että valkoinen puoli napittuu violetille ja vice versa.

Loppujen lopuksi huivista siis tuli kuin tulikin oikein käyttökelpoinen. Näissä kuvissa tumma puoli on päällä, mutta tietysti huivin voi kääntää toisin päin silloin, kun joukkue pelaa valkoisissa paidoissa. Vaikka korjailin ruutupiirrosta vähän matkan varrella, on kuvio silti vielä hieman litistynyt. Jostain neuleteknisestä syystä minun kerrostiheyteni on aina jokseenkin tiivis, ja tällaisissa isoissa kuvioissa sen huomaa erityisesti.

Vaihteeksi vielä myös kasvokuva. Teemu huomautti kuvatessaan, että minulla on aina samanlainen ilme kuvissa. Paljastin suurena salaisuutenani, että tuolla ilmeellä ja tuosta kuvakulmasta kaksoisleuka ei niin erotu. Lisäksi näytän aina hölmöltä kun hymyilen kuvissa.

Näissä onnistumisen tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Ensi viikolla taas jotain uutta!

Ullatus!

Elämänlangalla vietettiin eilen koko päivä tien päällä, iltapäivä kaatosateessa seisten, kun olin mennyt lupautumaan avustavaksi henkilökunnaksi GS Demonsin vierasotteluun Turku Trojansia vastaan. Demonihuivin kakkosversio eteni vauhdikkaasti loppua kohden bussimatkoilla ja odotellessa, mutta itse ottelun aikana ei tällä kertaa tullut neulottua. Sen sijaan jätin neuleen turvalliseen tiukasti suljettuun muovipussiin ja kiittelin mielessäni fiksuuttani, kun käytin viime viikolla muutaman kympin kunnolliseen isoon sadeviittaan.

Kun pääsin kotiin päivän reissaamisen jälkeen huomasin, että uusin Ulla on ilmestynyt!

Pitkästä aikaa minulla on Ullassa ohjeitakin. Yllä siis Otto, alla Pirpana. Näiden lisäysten jälkeen minulla on muuten Ravelryyn listattuna jo 95 neuleohjetta! Katsotaan, rikkoutuuko sadan ohjeen rajapyykki tänä vuonna. Millainenhan sadannen ohjeen pitäisi olla? Pipo, huivi, hattu vai hansikkaat? Sukat, säärystimet tai jotain ihan muuta?

Ullassa on ohjeiden lisäksi myös minua kiinnostava kirja-arvostelu: Löydä perinteiset kädentaidot. Tässä minulla on sormeni pelissä sen verran, että käännös on minun käsialaani. Tuo oli harvinaisen kiinnostava ja haasteellinen työ, kun kirja ei ole neuleaiheinen vaan teemat vaihtelevat kynttilöistä kierrätykseen ja ompelusta saippuantekoon. Sanaston metsästämisessä meni tunti jos toinenkin, ja esimerkiksi kudontaa ja tilkkutöitä harrastavat ystävät saivat vastailla kaikenlaisiin enemmän tai vähemmän tyhmiin kysymyksiin.

Näissä iloisen ullatuksellisissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla jotain muuta. Menkää ja neulokaa jotain Ullasta sillä välin!

Älkää tehkö niin kuin minä teen

Tämä on varoittava tarina itsepäisyydestä, ylimielisyydestä ja siitä, kuinka käy kun ei usko viisaampien ohjeita.

Tiedättehän, kuinka neulekirjoissa ja neulesuunnitteluoppaissa aina neuvotaan neulomaan mallitilkku. Lisäksi, muistattehan, on neuleohjeissa yleensä nuo maagiset sanat "tai käsialan mukaan". Kuten tiedämme, ei lankavyötteen suositustiheydellä ja suosituspukkokoolla myöskään ole mitään tekemistä keskenään, jos käsiala sattuu olemaan erilainen kuin sen mummon, joka lankatehtaan takahuoneessa kiikkustuolissaan päivät pitkät neuloo mallitilkkuja.

Tässä muistin virkistykseksi kuva viime viikolta. Tekeillä on siis onteloneulehuivi GS Demons -joukkueen logolla fanihuiviksi. Tarkoituksenani on, että huivi menisi juuri pään ympäri ja sen voisi kiinnittää neppareilla niskan taakse. Arvatkaapa huvin vuoksi kuinka leveä huivin yläreuna on? Neiti siellä takarivissä? Aivan oikein, seitsemänkymmentäkahdeksan (78) senttimetriä. Vaikka kuinka olisi hyvinmuodostunut otsaluu (tai paksu pää), niin lähemmäs kahdeksankymmenen sentin päänympärys taitaisi sopia parhaiten vähintään noin kolmemetriselle henkilölle.

Tarkkaavaiset saattavat huomata työssä toisenkin ongelman. Jos demonin pää on tuon levyinen, ja molemmissa laidoissa näyttää  olevan noin paljon yksivärisiä silmukoita, kuinka pitkä demonin leuan tulisi olla, jotta se ulottuisi edes lähimaille vastaavalle etäisyydelle kolmiohuivin kärjestä kuin sarvet huivin yläreunasta? Niinpä niin, noin viisi kertaa pidempi kuin varsinaisessa logossa. Ja mistä johtuu, että havahduin tähänn vasta neulottuani demonin sarvet kokonaan ja silmiä puoleenväliin? Silkasta itsepäisyydestä ja tyhmyydestä, kun määrätietoisesti jätin järjen äänen huomiotta ja ajattelin että kyllähän se siitä kun vielä vähän matkaa neulon.

Kerin siis kaksi vyyhtiä lisää Allhemp3:a, koska en aivan vielä henno purkaa ensimmäistä yritelmää. Viikonloppuna ansiokkaasti kaksi jenkkifudismatsia katsomosta seuraten sitten neuloskelin huivia vähän fiksatulla ruutupiirroksella ja 40 s kapeammalla aloitusreunalla. Eiköhän tästä hyvä tule.

Vaihdoin muuten silmukkamäärää säätäessäni samalla puikot ihan eri tyyppisiin ja 0,5 mm suurempiin, mutta en turhaan kokeillut mitään mallitilkun tapaistakaan. Mitä sellaisella mallitilkulla tekee, puoli milliä sinne tai tänne.

Jos tästä voimme mitään päätellä, GS Demons -huivin seikkailut Elämänlangalla jatkuvat vielä myös ensi viikolla. Paitsi jos annan periksi houkutukselle, ja aloitan itselleni vaihteeksi puseron.

Kierteessä

Elämänlangalla ei tänään ole valmista neuletta näyttää. Sen sijaan olen taas sairaslomalla, poden vuoden neljättä streptokokkia. Lääkäri uhkaili, että seuraavaksi katsotaan korva-nenä-kurkkuspesialistin kanssa, pitäisikö nielurisat leikata. Onneksi streptokokki ei haittaa neulomista, paitsi sen verran että taudin kivuliaimman alkuvaiheen särkylääkitys vähän verottaa keskittymiskykyä.

Kaikesta huolimatta onteloneulehuivi etenee ja tekniikka tuntuu ihan hauskalta. Kuviosta näyttäisi tulevan hieman litistetty versio, sillä paitsi että olen hyvin tiukka neuloja muutenkin, niin kerrostiheyteni on aina jotain aivan muuta kuin vyötteiden suosituksissa. Istuskelin sunnuntai-iltana Velodromilla neulomassa ja katsomassa vaihteeksi Vaahteraliigan amerikkalaista jalkapalloa eli miesten peliä, sillä logiikalla että jos on tarpeeksi lämpimästi päälle voi istua ihan yhtä hyvin katsomossa sairastamassa kuin kotisohvalla sairastamassa.

 
GS Demonsin naisia oli talkookeikalla lipunmyynnissä, ja huivin alku sai osakseen asiaankuuluvaa ihailua. Neulojana aina hivelee mieltä "oletpa sinä taitava" -kommentti, mutta huomasin taas että esiin pyrki refleksinomaisesti itseä ja omia taitoja vähättelevä vastaus. Onhan se totta, että neulominen ihan mekaanisena suorituksena ei ole hirveän vaikeaa, mutta kyllä sitä harjoitella pitää. On helppo sanoa myös, että "kuka tahansa tällaisen yksinkertaisen huivin suunnittelisi", mutta aiheellisempaa olisi ottaa kehu kiittäen vastaan. Vaatimattomuus on hyve, sanotaan, mutta kyllä omakin taitojaan saa silti arvostaa! Veikkaanpa että monelle meistä tekisi ihan hyvää pistää päälle itse neulottu pusero, kaulaan huivi tai päähän pipo, mennä sitten seisomaan peilin eteen ja oikein mielessään kehua itseään. "Oletpa sinä taitava! Kylläpä sinä osaat!"

Ettei menisi aivan saarnaamiseksi, niin esittelen vielä tuliaiset, jotka sain viikonloppuna Norjasta. Neuloja tietää mitä neuloja arvostaa: paketista paljastui kaksi vyyhtiä Sarah Tweed -silkkivillasekoitetta sekä hauskat kulmikkaat neulepuikot jollaisia en vielä olekaan päässyt kokeilemaan. Seuraavaksi pitäisi vain päättää, miksi nuo vyyhdit haluavat muotoutua. Toisesta vyyhdistä ainakin tulee jonkinlainen myssy, mutta neuloako loppulangasta jotain käsiin vain jotain kaulalle, kas siinä pulma!

Näin siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uusia aiheita!