Otto on lonkero

Elämänlangalla neulotaan harvoin mitään kovin hassunhauskaa tai leikillistä, olemmehan vakavastiotettava blogi. Uusimpaankin neuleasusteeseen tulee siis suhtautua asiaankuuluvan vakavasti ja pidättyväisesti. Kuvassa kaulassani on uusin ystäväni Otto. Otto on lonkero. Kuten näkyy, Otto on erittäin asiallinen ja ankara lonkero.

Otto on siis kaulahuivi, jonka neuloin asusteeksi eräisiin lonkeroteemaisiin pukujuhliin. Neule on aloitettu neljän silmukan i-cordina, jota on vähitellen levennetty 12 silmukkaan, jossa kohtaa yhdistin työn suljetuksi neuleeksi. Jatkoin lisäyksiä kerroksen alussa harvakseltaan, kunnes työssä oli yhteensä 48 silmukkaa. Pohja on siis sileää neuletta suljettuna neuleena, ja lankana on varastosta löytynyt ärhäkänvihreä Lana Grossan Silana. Imukupit neuloin vajaasta kerästä sopivan violettia vastaavan paksuista lankaa, jota oli jäljellä vajaa kerä tekeillä olevan pipokirjan mallitilkuista. Poimin neuleen pinnasta suurin piirtein ympyrän muodossa neljälle sukkapuikolle lonkeron kärjessä 8, kauempana kärjestä 12 silmukkaa ja neuloin kolmisen kerrosta sileää neuletta. Kun silmukat päätteli, lisätty osa rullautui jo valmiiksi, ja langanpäitä päätellessäni harsin imukuppien päättelyreunat vielä kiinni pohjaneuleeseen. Imukupit ovat tuolla tavalla tipotellen eivätkä siistissä paririvissä, koska lonkeron kärki oli siihen aivan liian ohut (ja lisäksi halusin työn vielä joskus valmiiksikin.

Imukuppeja on neulottu Oton kumpaankin päähän vähän yli 35 sentin matkalta. Niitä on molemmissa päässä vielä kolme kappaletta sen jälkeen, kun lisäykset/kavennukset ovat loppuneet. Sileää neuletta ilman lisäyksiä, kavennuksia tai imukuppeja on niiden välissä noin 90 senttiä, tarpeeksi löysään kravattisolmuun kaulani ympärille. Kaiken kaikkiaan Otto oli oikein hauska projekti. Minulta on yritetty pyytää ohjetta Ullaan, mutta on tunnustettava, etten erityisen tarkasti laskeskellut lisäysten ja kavennusten välikerroksia tai muutenkaan pistänyt muistiin, mitä tein. Harkitaan, onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa. Näissä lonkeroisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten jotain muuta!

Pipo on pääasia

Elämänlangalla on suurin piirtein vuoden päivät puuhasteltu jälleen yhtä neulekirjaprojektia. Nyt kun deadline lähestyy ja olemme julki jo kustantajan katalogissakin, uskaltaa asiasta vähitellen alkaa puhua.

Olemme siis neljän hengen työryhmällä tekemässä Minerva kustannukselle erilaisiin päähineisiin keskittyvää Pipo on pääasia -kirjaa. Muut tekijät ovat siis Niina, Suvi sekä Hanna.

Markkinointikannen epätarkka kuva on napattu pdf-tiedostosta. Parempi kuva löytyy Minerva kustannuksen syksyn katalogista (linkki pdf-tiedostoon) sivulta 28. Kirjaan tulee parikymmentä erilaista päähinettä ja lisäksi muutama asuste.



Minulta itseltäni uuden designin osuus on aika vähäinen. Kirjassa julkaistaan suomeksi kolme sellaista ohjetta, jotka ovat ennen olleet myynnissä ainoastaan englanniksi yksittäiskappaleina Ravelryssä. Lisäksi minulta on kaksi uutta ohjetta; peruspipo tupsulla lapsen ja aikuisen koossa sekä tuossa esitteen pikkukuvassa vilahtava punavalkoharmaa kirjoneulemyssy. Sen sijaan kirjan tekniikkaosion tekstit ovat enimmäkseen minun käsialaani.

Juuri tällä hetkellä kun deadlineen on enää pari viikkoa aikaa, on minulla tekeillä kokonaisuuden koostaminen. Kaikki toimittavat omat tekstinsä oikolukijalle ja sitten oikoluettuina minulle, ja minä kokoan erillisistä palasista kokonaiskäsikirjoituksen.

Ettei pääsisi tylsää tulemaan, on minulle kirjadeadlinen kanssa samaan aikaan töissä tuloillaan kevätkokous sekä vuoden suurin deadline eli järjestön toiminta-avustuksen haku vuodelle 2013. Tämä selitykseksi, mikäli Elämänlangalla vietetään vappuun asti hieman hiljaisempaa eloa. Jahka päästään toukokuun puolelle, pitäisi elämän taas helpottaa!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Olisikohan ensi viikolla valmiina jotain uusia neuleitakin?

Pikkusukkaset

Viime viikkoiset pienet sukat valmistuivat ja ovat menossa Joelin tarhaan lämmittämään varpaita kumisaappaissa. Saatte nyt vain kuvitella kuvan; Picasa kaatuu joka kerta, kun yritän editoida valokuvia. Paha kierre - kuvien haku poistaa kuvat kamerasta, mutta ohjelman kaatuminen hävittää ne myös tietokoneelta. Huokaus.

Muuta näytettävää ei juuri nyt ole. Tekeillä on kokeellinen kaulahuivi erästä teemabilettä varten, mutta tällä hetkellä se on lähinnä pötkö ärhäkän vihreää sileää neuletta suljettuna neuleena. Varalla on pätkä tummanviolettia, josta tulee kontrastivärisiä koristeita. Voitte kuvitella nämäkin.

Neuletunnelmat ovat siis hyvin yksinkertaisia ja erittäin kuvattomia. Teknisistä ongelmista huolimatta pääsiäinen on kuitenkin sujunut hyvin ja pitkä viikonloppu on tehnyt hyvää. Aika on kulunut vaihtelevissa toimissa, niin ystävien kuin perheenkin parissa. Tänään aamupäivällä ajelin isän kanssa Mäntsälään hakemaan naamiaisvaatteitta. Lapsetkin tulivat mukaan, ja meillä oli oikein mukava road trip.

Huomenna pitäisi taas asennoitua töihin. Lisäksi on luvassa eksoottinen uusi kokemus, kun olen menossa kosmetologille kasvohoitoon! Minulle ihonhoito on yleensä ollut sitä, että pesen näkyvän lian pois vedellä, joten saa nähdä miltä syväpuhdistus tuntuu.

Näin siis Elämänlangan pitkässä viikonlopussa. Ehkä ensi viikolla on sitten valokuviakin?

Putki päällä

Kuten niin usein käy, jäi sukkaputki näemmä päälle.

Sitä ajattelee viattomasti, että yksi sukkapari, kyllähän sellaisen nyt voi neuloa, ja voin lopettaa ihan koska tahansa. Aloittaa käsinvärjätyllä kashmirsukkalangalla joka on painonsa arvoista kullassa. Neuloo kärjestä aloitetut pitsisukat tai polveen ulottuvat baijerilaispalmikoidut.

Sitten alkaa lipsua. Helpompia ohjeita, yksinkertaisempia lankoja, sileitä sukkia, pieniä sukkia, vauvansukkia! Lopulta löytää itsensä neulomassa paksuilla puikoilla sileitä sukkia harmaasta puoliksi koinsyömästä pässinpökkimästä, joka löytyi iso-isoäidiltä perityn lankavaraston viimeisestä nurkasta. Tai vääntämästä narskuvilla muovipuikoilla raitasukkia lankakaupan alekorista 50 sentillä löytyneistä neonpinkistä ja räimeänkeltaisesta akryylilangasta.



Minä en ole vielä aivan tähän asti päätynyt, mutta näemmä jo päässyt kashmirsekotteista ja käsinvärjätyistä markettinovitaan. Tarhasta tuli palautetta, että pojalta puuttui villasukat kumisaappaista. Vein saman tien sinne kaksi paria, mutta luonnollinen reaktio toki oli myös saada uudet sukat puikoille. Joel itse tilasi tummansinistä. Vaikka on aivan mahdollista, että lankavarastossa on sinistäkin sukkalankaa, oli paljon houkuttelevampaa käydä marketissa vähän sormeilemassa Novita-hyllyä.

Olen neulonut Novitan Polkua kerran aikaisemminkin, mutta en sukkia vaan pitsineuletta suurehkoilla puikoilla. Nyt sukkapuikoilla huomaan tiukan käsialan hankaluuden tämäntyyppisellä langalla - löysäkierteinen villa liukuu keinokuitusäikeen ympärillä möykyiksi, eikä kulje sievästi mukaan työhön. Valmis neulepinta tuntuu kuitenkin miellyttävältä, ja lisäksi tämäntyyppiset hitaat värisiirtymät ovat minusta viehättävän näköisiä. Tasaraitaa tekevät langat eivät yleensä erityisemmin puhuttele. Tämä nimenomainen sävy on nimeltään Munakoiso, nimensä mukaisesti enemmän violetti ja vihertävä kuin sininen. Toivon kuitenkin saavani markkinoitua sukat Joelille sinisinä.

Elämänlangalle kuuluu tällä viikolla siis sukkaputkea. Toisikohan pääsiäinen muassaan jotain muutakin neulottavaa?