Kilkutusta ja kälätystä

Meillä oli viikonloppuna vaihteeksi lapsivapaata. Pyysimme omaksi joululahjaksemme lapsille mummolaviikonloppuja, ja nyt pikkuihmiset pääsivät sitten kyläilemään ja äiti ja isä lepäämään.



Minun hermolepoani haittasi vähän se, että ranne kipuili taas jostain syystä, enkä uskaltanut viettää koko viikonloppua neuloen. Vaihteen vuoksi itse ranteen lisäksi aristi myös oikean kämmenen ulkosyrjä pikkusormen niveliin asti, kiintoisaa joskin epämiellyttävää. Sain kuitenkin viikolla valmiiksi viimeisimmät Wollmeise-sukat, ja sain ne jalkaani sopivasti kun ex-kämppis sunnuntaina veti neulojaporukalle roolipeliä.



Pelasimme Don't Rest Your Head -peliä, joka on hauska, mekaanisesti suhteellisen kevyt ja juuri yhden kerran peliin sopiva. Myöskin porukassa ensimmäistä kertaa roolipelejä kokeillut näytti viihtyvän ja saavan juonesta kiinni helposti. Ja tietysti puikot napsuivat iloisesti koko pelisession ajan, paitsi silloin kun piti välillä heittää noppaa. Allaolevassa kuvassa muuten vilahtaa myös Kaisa-neuleeni, hauska nähdä että se on mallilla käytössä. Tai ehkä Hanna vain pistää puseron päälleen kun tietää tapaavansa minut?



Pelaamassa olivat siis minun lisäkseni Meira, Zeska ja Hanna. Meiran kanssa on tullut pelattua enemmänkin, sillä hän on syyllinen omaan roolipeliharrastukseeni, mutta muut kaksi olivat pelillisesti uusia tuttavuuksia.

Pelisession jälkeen käytiin vielä netistä tarkistamassa, että kyllä, uusin Ulla on ilmestynyt päivän mittaan. Sinne siis kiireen vilkkaa katsomaan, ellette vielä ole huomanneet.

Ensi viikolla Elämänlangallakin podetaan lankahamstereita ja yritetään muistaa olla ostamatta uutta lankaa. Ilmoittautua ehtii vielä, perjantaina on viimeinen päivä! Tilaa on runsaasti, osallistujia on tulossa jonkin verran vähemmän kuin parina aiempana vuonna. Reippaasti siis yhdessä varastoja vähentämään!

Elämysmatkailua

Elämänlangalla harjoitettiin viikonloppuna elämysmatkailua. Mies oli ilmoittautunut lauantaiksi tanssikurssille, joten itselle ja lapsille piti keksiä tekemistä. Onneksi Kärkölässä asuva ystävä oli lupautunut tarjoamaan blinejä, ja toinen lähempänä asuva ystävä oli matkaamassa autolla paikan päälle. Pakkasin siis jälkikasvun takapenkille ja suuntasimme maakuntamatkailemaan.

Ystävän tilalla asustelee ihmisten lisäksi kokonainen lauma hevosia ja poneja. Nea oli kovin innoissaan menossa ponilla ratsastamaan, mutta ei sitten loppujen lopuksi uskaltanut kovin paljon olla selässä. Käytin itsekin sitten tilaisuutta hyväkseni ja kävin heposen selässä ensimmäisen kerran noin neljännesvuosisataan. Centered Riding -koulutettu ratsu oli ihan eri luokkaa kuin muinaiset ratsastuskouluhevoset jotka menivät jonossa peräkanaa riippumatta siitä mitä pieni ratsastaja yritti viestittää. Tämä lyhyt talutusratsastuslenkki oli enemmän pilatesta hevosen selässä, jalat sai unohtaa kokonaan ja pieni takapuolen painonsiirto riitti kertomaan ratsulle mihin suuntaan oli tarkoitus mennä. Ystävä saattaisi saada minusta alituisen riesan, mutta autottomana Kärkölä on sentään vähän turhan kaukana.

Ajomatkalla tuli sentään vähän neulottuakin, ja uudet sileät vihreät wollmeisesukat ovat jo pian valmiit. Seuraavaksi pitäisi alkaa sitten tehdä kirjaprojektia johon tuli lankaa postissa viime viikolla, kun vaan keksisi mitä kokoa olisi tarkoitus!

Lankahamstereihin on putoillut jonkin verran ilmoittautumisia, mutta mukaan mahtuu vielä mainiosti. Kaikenlaiset aktiviteetit (erityisesti roolipelit, harrastus joka näyttää olevan kovasti aktiivisessa vaiheessa) ovat vieneet viikon mittaan paljon aikaa, joten hamsterisäännöt ovat vielä päivittämättä. Samalla tutulla metodilla kuitenkin mennään, enkä ole suunnittelemassa mitään erityisempiä komplikaatioita, joten rohkeasti mukaan vain.

Nyt täytyy rientää, sillä tämän päivän ohjelmassa on roolipelin lisäksi Joelin hammastarkastus, jota mielenkiinnolla odotan. Avaako lapsi lainkaan suutaan, vai puraiseeko kenties hammaslääkäriä sormeen? Äidin elämä on täynnä jännitystä. Sileä sukka laukkuun ja sitten taas kiirehditään jonottamaan.

Ensi viikolla ohjelmassa ehkä vaihteeksi kuvallista Elämänlankaa.

Taas vihertää

Elämänlangalla vihertävät jo neuleet keväisesti. Sain valmiiksi yhdet vihreät sukat Marjutilta aikoinaan hankkimastani Ilun värjäämästä villabambumohairsukkalangasta, ja aloitin sitten välittömästi toiset - taas sileät perussukat - Wollmeisen Wasabi Twinistä.



Muuhun kun perussukkiin aivo ei sitten viime viikolla olisi riittänytkään, sen verran ovat kasvotkin vihertäneet viikon mittaan. Koko perhe nimittäin kärsi vuoroin mahataudista. Ensin Joel maanantaina. Totesin että ihmeiden aika ei ole ohi, kun lapsi oksentaa keskellä päivää lattialle eikä keskellä yötä sänkyyn niin kuin tavallista kun jälkikasvu sairastuu. Tiistaina vietettiin välipäivää ja kuviteltiin että ollaan kaikki jo terveitä, mutta keskiviikkoyönä sairastui sitten Nea, keskiviikkoiltapäivänä Teemu ja lopulta sitten torstaiyönä maisterikin joutui taipumaan taudin alle. Erityisesti Nea oli suorastaan huolestuttavan veltossa kunnossa, makasi pari päivää ja valitti että mahaan sattuu eikä jaksa liikkua, mutta koki sitten onneksi ihmeparantumisen perjantaina kun viimein alkoi tehdä mieli ruokaa.



Minulla itselläni tauti iski kaikkein pahimmin päähän. Päätä särki, väsymys oli aivan tolkuton, ja ajatus kulki suurinpiirtein yhtä sujuvasti kuin humalaisella hämähäkillä tapettiliisterissä. Vielä viikonloppunakin kaikki ajattelua vaativa jäi tekemättä, kun kirjoitin jatkuvasti eri sanoja kuin ajattelin. Kävin sitten samalla potemisella hakemassa itselleni possunuharokotteenkin, että saisin nekin mahdolliset oireet alta pois. Nyt kun vielä armas aviomies ehtisi käydä hakemassa oman piikkinsä, olisi tämän perheen osuus populaation rokotuskattavuudesta hallinnassa.

Kaikesta tästä huolimatta sain sunnuntaina lopulta itsestäni irti sen verran, että päivitin lankahamsteriblogiin tämänvuotiset ilmoittautumisohjeet. Ilmoittautua siis saa, ja apuemoksi tarjoutua, mutta otsikoittehan viestinne ohjeiden mukaisesti niin saan ne helposti oikeisiin kansioihin talteen!



Täytyy todeta että jo on aikakin taas hamsteroida, koska juuri männäviikolla posti toi pari vyyhtiä Wollmeisea joita oikeastaan pitäisi tarjota Makepeacelle maksuksi jouluisista palveluksista tai vaihtaa jonkun Wollmeisehamsterin kanssa enemmän Makepeacen väreihin, mutta ah miten niin mieli tekisi pitää nämä itsellä! Ostin siis kahden vyyhdin yllätyspaketin, ja molemmat värit sattuivatkin sitten olemaan omaan makuun. Ehkä tällainen julkinen tunnustus estää piilottamasta lankoja vain omiin kätköihin?

Nyt vetäydyn pohtimaan josko ajatus sentään tänään kulkisi niin paljon, että saisin ne hamsterisäännöt kirjoitettua auki, vai pitääkö edelleen vain tyytyä lojumaan ja neulomaan perussukkia. Ensi viikolla sitten lisää Elämänlankaa!

Neulesuunnittelun iloja

Kuvattomalla linjalla mennään näemmä tälläkin viikolla. Elämänlangalla on, kuten varmaan arvaattekin, vietetty viime aikoina runsaasti työtunteja neulesuunnittelun parissa. Enimmäkseen homma on palkitsevaa, mutta sitten tulee näitä iltoja.

Neuloja: Hei, mulla on tässä 224 s kun sulla lukee tässä että 228.
Suunnittelija: Aijaa, mä katon, siinä on varmaan virhe. Tee vaan eteenpäin mutta muista sit että mun laskelmat noista kappaleiden jatkoista on sillä 4 silmukkaa isommalla määrällä.

***

N: Hei, nyt mä oon päässy takakappaleeseen, ja tässä ei kyllä silmukat täsmää, sä oot unohtanu laskea noi yhdet kädentiekavennukset mukaan.
S: Ai [rumasana]. No ihan tosi, ootas kun mä lasken. --- Ei täst tuu mitään, alotetaan ihan sieltä alusta.

***

N: No helkkari, tosiaan, mä olin tehny virheen siinä ja niitä silmukoita piti oikeesti ollakin se 228.
S: Nomut hyvä että teit, koska nää takakappaleen laskelmat on IHAN päin mäntyä ja nyt mä saan nää laskettua uusiks ja tällä kertaa oikein.
Teletapit: UUDESTAAN!

Saman illan iloihin kuului muun muassa erittäin hidas katse armaalta aviomieheltä kun omaa järkeäni epäillessäni aloin tarkistella jo sellaisiakin perusasioita kuin "Hei kulta, onhan 5+3=8, onhan?" Ja minähän siis aikoinani sentään kirjoitin matikasta laudaturin, lyhyestä kylläkin mutta pitäisi sillä ymmärtääkseni yhteen- ja vähennyslaskut osata. Ehkä pitäisikin palata ala-asteen penkille?

Nyt ei kuitenkaan ala-asteelle, vaan aamupalalle ja asukaspuistoon. Josko tästä taas lähtisi uusi uljaampi viikko liikkeelle. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.