Välitilassa

Elämänlangalla elellään mukavan rauhallisessa välipäivien välitilassa, kun ei ole kiire minnekään. Herätessä uhkasi unohtua, että on maanantai ja blogipäivä!

Jouluneulomisetkin on nyt neulottu.



Nämä sukat päätyivät veljelleni ja hänen perheelleen, ja yhteiskuvasta jäi vielä äidille mennyt pari joka valmistui vasta joulupäivänä. Tyypilliseen tapaani keksin vasta viikkoa ennen joulua, että neulotut lahjat olisivat kivoja, ja vähän uhkasi siis tulla kiire, mutta onneksi yksi sukkapari oli jo valmiina ja muut neuloin Nallesta ja seiskaveikasta, eli nopeahan niitä oli tikutella. Stressiä en kuitenkaan ottanut, ja totesinkin että osa joululahjoista jäi kauppaan josta ne saapuvat jälkitoimituksena sitten kun juhlitaan pakkasukkoa. Eikös se ole joskus tammikuun puolella?



Tänäkin jouluna ehdin mukaan yhteen jouluvaihtoon, ja sain Tyrniltä ihastuttavan paketin. Siinä oli Finnwool-karstalankaa, namusia (jotka katosivat parempiin suihin heti jouluaattona), pussillinen seetripuulastuja sekä sievä pieni Multnomah-huivi (linkki Ravelryyn). Muutenkin olin ollut kiltti, ja sain toivomaani suklaata (jotka myös menivät jo, hups) sekä lahjakortin hierontaan.



Neulojat auttoivat muutenkin suuresti meillä jouluaaton toteutumiseen. Nea oli kovasti toivonut sormusta jossa on sydän, rantapalloa sekä lasten kangaspuita. Sormus löytyi Anttilasta, mutta rantapalloja ja lasten kangaspuita ei sitten ollutkaan niin helppo paikallistaa. Ensiksi mainitun suhteen apuun riensi Marjut, joka lahjoitti ystävällisesti Citymarket Sellon mainospallon, ja jälkimmäisessä pulmassa avusti Makepeace jonka sängyn alta löytyivät aidot Brion kangaspuut joita ei kuulemma enää edes valmisteta. Minulla on itselläni ollut samanlaiset Briot, mutta ne ovat salaperäisesti kadonneet maailmasta, joten näiden löytyminen oli kovin onnekasta.

Nyt vetäydyn takaisin rauhaisaan lomailuun. Ensi viikolla sitten kenties katsaus Elämänlangan kuluneeseen neulevuoteen. Tai ehkä jotain ihan muuta.

Hanget korkeat nietokset

Talvi päätti sitten saapua myös eteläiseen Suomeen reippaalla otteella. Pulkkamäessä ollaan viihdytty ja lapset arvostavat nietoksia ja pakkasta. Itse katselisin lumikinoksia mieluiten sisätiloista ikkunalasin läpi, mielellään kuuman kahvi- tai kaakaomukillisen kanssa.

Ulos on kuitenkin pakko mennä. Erityisesti viime viikon kovimmilla pakkasilla yllätyin iloisesti siitä, että omistan suuria määriä kaikenlaisia neulottuja asusteita. Normaali ulkovaatetukseni on villapaita ja baskeri, mutta yli kymmenen asteen pakkasessa kauluri ja kämmekkäät lämmittivät mukavasti sen verran lisää, että puistossa tarkeni taas neuloa. Kuvaa ei nyt ole, mutta voitte kuvitella minut hyvin lumisena ja lukuisiin erivärisiin villavaatteisiin topattuna.

Edelleen ongelmana on se, että hyvinmuodostunut takamukseni palelee välikerroksista huolimatta. Kukaan ei, kumma kyllä, edelleenkään ole neulonut minulle villahousuja vaikka kuinka olisi ollut tarvetta. Männäpäivänä puistossa sain kuitenkin loistavan idean, että neulottu lyhyt hame jonka voisi vetäistä kaikkien housukerrosten päälle olisi ratkaisu ongelma-alueeseen. Lapsetkaan eivät vielä ole niin isoja, että kieltäytyisivät lähtemästä kanssani pihalle, jos minulla on tyhmät vaatteet. Näillä neuleaikatauluilla tosin nämä pakkassäät taitaisivat olla kirjaimellisesti menneen talven lumia kun hame olisi valmis.

Nyt taidan suunnata vielä joulupukin puuhiin, kun sopivasti vajaata viikkoa ennen joulua keksin vielä neulottavia lahjoja. Saa nähdä tuleeko valmista. Ensi viikolla ovatkin joulunpyhät jo tältä vuodelta ohitse, ja ollaan välipäivissä! Uskomatonta mutta totta. Elämänlanka toivottaakin nyt kaikille lukijoille rauhaisia ja mukavia joulunpyhiä!

P.S. Ullan tämän vuoden ekstra ilmestyi eilen illalla, sieltä löytyy mukavaa puuhasteltavaa joululomalle. Allekirjoittanut väsäsi ohjeet siksakmyssyyn ja avaimenläpikaulaliinaan.

EDIT: Alkoi otsikossa ollut joululaulusanoitusvirhe niin häiritä, että ihan pakko oli korjata.

Lämpöistä

Nyt kun lämpömittari äkkiä päätti pudottautua kaksinumeroisiin pakkaslukuihin, on erinomainen aika lämpöisille ajatuksille, ja tietenkin villasukille.



Pari viikkoa takaperin Helsingin neuletapaamisessa ystäväni Laura esitteli minulle violetin Markkalangasta neulotun sukan jossa oli erinomaisen hauska rakenne, ja kysyi mahtaisikohan sukka sopia minun jalkaani. Sukka sopi, ja tänä viikonloppuna vastaanotin kiitollisena valmiin parin. Laura kertoi, että sukkien ohje on tulossa Ullaan jossain vaiheessa, ja mielenkiinnolla odottelen. Tekotapa oli minulle nimittäin täysin uusi, ja tunnetusti uudet rakenteet ja ratkaisut kiinnostavat aina minua neuleissa.

Vaikka lahjaksi saadut käsinneulotut sukat lämmittävät aina niin varpaita kuin mieltäkin, myös oma sukkaneulominen jatkuu. Sain viimein liki valmiiksi nämä Jitterbugin Vincent's Apron -väristä neulotut perussukat, vaikka rehellisyyden nimissä onkin myönnettävä että kuvauksia varten työnsin vain pääteltävät langanpäät sukanvarren sisään.



Näissä sukissa on vaihteeksi joka neljäs silmukka vuorokerroksin oikein ja nurin, koska se tuntui sopivan mukavasti Jitterbugin melkein-muttei-ihan yksiväriseen sävyyn. En ihan vielä ole päättänyt ovatko nämä minulle pikkuriikkisen liian pienet. Jos päätän että ovat, pitäisi sitten pohtia tahdonko antaa sukat eteenpäin ja jos niin kenelle. Joululahjakorissakin olisi vielä tilaa, kun en ole lapsilta vielä joutanut shoppailemaan, ja tiedän lukuisia ihmisiä joita käsinneulotut sukat ilahduttaisivat yhtä paljon kuin minua itseänikin. Ehkä tässä olisi hyvä tilaisuus antaa hyvän kiertää?

Nyt alkaa olla aika hörpätä loput aamukahvit ennen kuin juotava jäähtyy, sujauttaa varpaat uusiin violetteihin sukkiin ja alkaa puuhata lapsia pihalle pakkaseen. Itse en ole talvisäistä erityisen innostunut, mutta jälkikasvu on luonnollisesti odottanut lunta ja pakkasta kuin kuuta nousevaa. Kirpeään talvisähän vie siis tiemme. Ensi viikolla jälleen uutta Elämänlankaa!

Mallitilkullista

Elämänlangalla on joulukuun ensimmäisinä päivinä uppouduttu yhä syvemmälle tulevan kirjan projekteihin. Välillä on laskettu niin että korvista nousee savu, ja saatu palkinnoksi Langankuluttajalta viestejä joissa sanotaan, että "kuule, mä en millään ymmärrä miten 112 - 20 = 30". Ja sitten lasketaan uudelleen. Ei, minäkään en ymmärtänyt miten olin päätynyt tuohon nimenomaiseen tulokseen laskutoimituksessa. Ja vaatteeseen on tulossa kahdeksan kokoa, jotka kaikki piti laskea uudelleen ihan alusta, pelkkä tuloksen korjaaminen ei riittänyt.

Mallitilkkujakin on taas syntynyt niin sileänä neuleena kuin erilaisin pintaneulein ja kuvioin. Oletteko muuten huomanneet, että väri vaikuttaa neulenopeuteen? Vihreät tilkut syntyvät ihan itsestään, sinisävyiset taas eivät etene vaikka niitä neuloisi vuorokaudet ympäri. Vaikka minkälaista eheyttämisterapiaa yrittäisin, niin sinisestä en opi pitämään.



Onneksi viikonloppuna oli runsaasti neuleaikaa. Sinisistä tilkuista päästään luontevasti siniseen ja valkoiseen: erityisesti sunnuntai-ilta meni tiiviisti television ääressä, sillä pakkohan linnan kättelyt on joka kerta katsoa! Tuntuu tosin siltä, että muutaman viime vuoden aikana pahimmat ylilyönnit ovat vähentyneet ja puvut on valittu suhteellisen hyvällä maulla. Oma suosikkini taisi tosin olla räväkästi juhlakilttiin pukeutunut vuoden professori Howard T. Jacobs, mutta harmillisesti netin kuvat keskittyvät näemmä lähinnä naisten asuihin niin en ensihätään löytänyt tästä asusta otosta linkitettäväksi.

Muuten itsenäisyyspäivä sujui rauhaisissa tunnelmissa. Suurimmat juhlallisuudet Elämänlangalla juhlittiin itseasiassa jo perjantaina, jolloin lähipäiväkodit pitivät yhteisen lipunnoston meidän talomme pihassa. Yksi päiväkodeista on näet vuokralla taloyhtiön alakerran tiloissa. Lapsilla oli hienoja itse askarreltuja lippuja, ja lipunnoston ja Maamme-laulun jälkeen käveltiin vielä kulkueena pieni lenkki ympäri Perkkaata. Hienot juhlallisuudet, ihmettelen vain miten emme lasten kanssa jo viime vuonna tätä huomanneet!

Nyt takaisin mallitilkkusavottaan, että Langankuluttaja saa lisää neulottavaa. Vaan kukahan neuloisi minun osuuteni kirjan töistä?

Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa