Kesäisiä kyhäilyjä

Juhannus tuli ja meni perinteisissä sääoloissa, joskin räntäsade jäi puuttumaan. Jos ihan totta puhutaan en erityisemmin ole helteisen sään ystävä, joten viikonlopun verran neuleaikaa sisätiloissa ei laisinkaan haitannut. Lapset sentään ulkoilivat isovanhempien kanssa, ja erityisesti Joel kunnostautui mm. talon vesirännien puhdistamisessa. Totesinkin, että isäni apinageenit ilmeisesti ovat hypänneet yhden sukupolven ylitse ja nyt puhjenneet täyteen kukkaan Joelissa.



Myös kesäyön hullutukset on nyt hulluteltu ainakin projektien aloittamisen suhteen. Muutama isompi työ pitäisi vielä ensi kuun loppuun mennessä saada neulottuakin, mutta yritän olla ottamatta stressiä ja vain nauttia neulomisesta. On ihan mahdollista etten ehdi saada aikaiseksi XXL-kokoista puseroa, isoa huivia sekä keskikokoista pitsineuleprojektia ohuenohuesta langasta kuukaudessa, mutta jos en ehdi niin sitten en ehdi.



Hullutuksen ansiosta sain hieman etumatkaa sukkaprojektiinkin, sillä minulla on valmiina jo viisi paria kesäkuulta. Viikonlopun aikana neuloin ennätysnopeasti Kai-Meit Cookie A:n uudesta sukkakirjasta. Valitettavasti oma räpyläni on malliin vähän leveä, joten valmistunut pari menee lahjaksi jollekulle toiselle suuri- mutta kapeampijalkaiselle.



Muutenkin hullutus kannusti muistamaan muitakin neuleilla. Neuloin äidille tiskirättejä ja erinäisille lapsille sukkia. Lisäksi askartelin Bambusta ranteenlämmittimet ja keltaisesta kartongista hassun kortin, jotka kuulemma ilahduttivat kovasti yhtä jumppaohjaajistani joka on jäämässä ranneleikkauksen takia pariksi viikoksi sairaslomalle. Kuvasta ei valitettavasti juurikaan saa selvää, mutta kuvitelkaa näkevänne tuossa epämääräisessä mustassa möykyssä yksinkertainen pitsineulekuvio.

Nyt vetäydyn jatkamaan sukkien neulomista, keskeneräisiä pareja kun on sattuneesta syystä runsaasti, ja yritän olla hukkumatta niihin. Ettei sukkalanka pääse loppumaan, olen tänään menossa tapaamaan Zeskaa, jolla on minulle lisää Jitterbugia. Totta puhuen on mahdollista, että nykyiselläkin sukkalankavarastolla neuloisi villasukkia kaksikin vuotta, mutta koska moinen pikkuseikka olisi kunnon lankahamsteria häirinnyt? Seuraavaksi täytyy kai ostaa lisää sukkapuikkoja, koska sopivan kokoiset tuntuvat jostain kumman syystä olevan kiinni keskeneräisissä töissä, mistä lie johtuu. Ensi viikolla siis arvattavastikin sukkaisaa Elämänlankaa.