Lakeuden kutsu

Tiedättekö millainen on neulojan rusketus? Sellainen syntyy, kun istuu päivänvarjon alla neule hyppysissä: kädenselkä ja sormet alimpaan niveleen asti ovat ruskeat, mutta sormet nivelestä ylöspäin valkoiset, kun ovat olleet koukussa neuleen ympärillä. Maisteri Elämänlanka on reippaasti viettänyt viikon hankkien neulojan rusketusta, sillä perhe Elämänlanka suuntasi heti juhannuksen jälkeen pohjanmaalle aviomiehen vanhempien luokse.

Mukaan pääsi pelkästään KYH-projekteja, että nekin joskus valmistuisivat. Ensi tekeillä oli pusero Linen Drapesta, mutta muutaman päivän ahkeran tikuttamisen jälkeen paita oli siinä kohdassa jossa pitäisi aloittaa rintamuotoilut jos sellaiset tekisi, ja yllättäen iskikin sitten epäilys kestäisikö herkkä mieleni sitä että lyhennetyt kerrokset saisivat etu- ja takakappaleen kuviot muutaman kerroksen verran epäsynkkaan. Koska neulon ihan itselleni hihasta ja hatusta -metodilla ei sillä olisi minkään valtakunnan väliä, mutta pieni neuleperfektionisti tuppaa istumaan olkapäällä ja kuiskimaan kommenttejaan ties millaisista yksityiskohdista.



Paitaprojekti pääsi siis lepäämään, mutta eihän reissuun lähdetä vain yhden työn turvin. Oikeastaan olisi pitänyt jatkaa huivia, joka oli toinen iso KYH-projekti, mutta myöskin tekeillä olevat toiset Kai-Mei -sukat houkuttelivat. Ensimmäisestä paristanihan tuli liian kapea, mutta toisen parin ensimmäinen sukka istuu kuin valettu. Esittelin muuten valmista sukkaa etelä-pohjalaisten neuletapaamisessakin, kun sellainen sattui sopivasti keskiviikkona olemaan, ja jostain kumman syystä sukkakäsialastani kommentoitiin taas. Väitän kuitenkin, että on yksinomaan varren joustimen syytä, että sukan saa laitettua pöydälle seisomaan!

Muillekin isokenkäisille tiedoksi, että muokkasin sukkaa niin että loin ohjeen 66 silmukan asemesta 72 silmukkaa ja neuloin 4 oikein - 4 nurin -ribbiä. Lisäksi jätin vahvistetun neuloksen pois kantapäästä koska se ei nyt kertakaikkiaan tunnu minun jalkaani istuvan, ja tein kiilakavennukset ja sitten jalkapöydän päällä kuvion siirron joka kolmas kerros että jalkapöydän suht rintavalle kaarelle jäi enemmän tilaa. Tulos ei ehkä ole niin siro ja sievä kuin Cookien alkuperäinen ohje, mutta sepä onkin kirjoitettu pienemmälle ja pari tuumaa kapoisemmalle raajalle kuin oma noin neljäykkösen leveä tassuni.



Sukat saivat huomiota paitsi matkustusneuleena myös mainitussa neuletapaamisessa sekä vierailullamme Hanna-tädin eli Teemun pikkusiskon luona. Hanna-täti syötti lapsille Hanna-tädin pikkuleipiä (suoraan kaupan Hanna-tädiltä...) ja lainasi äidille tietokonepelejä tutustuttavaksi. Ensimmäiseen, nimeltään Anno 1701, jämähdin niin että jäin sitten pelaamaan skenaariota kunnes kello huomaamatta oli yksi yöllä, joten todettakoon että peli oli siis ihan kelvollinen. Hanna-tädin lisäksi tapasimme myös Miro-serkun, Teemun vanhemman siskon pojan, joka viime tapaamisen vauvasta oli ottanut ja kasvanut isoksi taaperoksi ihan lupaa kysymättä.



Neulomisen lisäksi tuli harrastettua myös vähän kuntoilua, Teemun vanhemmat kun asuvat ihan viiden kilometrin lenkkipolun lähellä. Kiersin polun suurin piirtein joka toinen päivä, ensin kävellen, sitten intervalleina niin että hölkkäsin satakunta metriä jokaisen puolen kilometrin tolpan jälkeen. Kolmannella kierroksella jaksoin pari ylimääräistäkin hölkkää kiukkuisten kärpästen rohkaisemana, joten olisi ollut ihan kiintoisaa kuinka äkkiä olisin jaksanut hölkytellä puolet lenkistä jos vierailumme olisi ollut pidempi. Koti-Elixian selkäjumppia jäin viikon aikana kaipaamaan, koska metsässä kävely ja hölkyttely, vaikka onkin mukavaa, ei ole ihan yhtä hyvää vastapainoa ahkeralle neulomiselle ja tietokoneella pelaamiselle.

Näissä kesäisissä tunnelmissa onkin hyvä jatkaa neuloskelua, jos vaikka tällä kertaa sitä huomiota kaipaavaa KYH-huivia. Ensi viikon Elämänlangalla sitten lisää kesälomailua.

Kesäisiä kyhäilyjä

Juhannus tuli ja meni perinteisissä sääoloissa, joskin räntäsade jäi puuttumaan. Jos ihan totta puhutaan en erityisemmin ole helteisen sään ystävä, joten viikonlopun verran neuleaikaa sisätiloissa ei laisinkaan haitannut. Lapset sentään ulkoilivat isovanhempien kanssa, ja erityisesti Joel kunnostautui mm. talon vesirännien puhdistamisessa. Totesinkin, että isäni apinageenit ilmeisesti ovat hypänneet yhden sukupolven ylitse ja nyt puhjenneet täyteen kukkaan Joelissa.



Myös kesäyön hullutukset on nyt hulluteltu ainakin projektien aloittamisen suhteen. Muutama isompi työ pitäisi vielä ensi kuun loppuun mennessä saada neulottuakin, mutta yritän olla ottamatta stressiä ja vain nauttia neulomisesta. On ihan mahdollista etten ehdi saada aikaiseksi XXL-kokoista puseroa, isoa huivia sekä keskikokoista pitsineuleprojektia ohuenohuesta langasta kuukaudessa, mutta jos en ehdi niin sitten en ehdi.



Hullutuksen ansiosta sain hieman etumatkaa sukkaprojektiinkin, sillä minulla on valmiina jo viisi paria kesäkuulta. Viikonlopun aikana neuloin ennätysnopeasti Kai-Meit Cookie A:n uudesta sukkakirjasta. Valitettavasti oma räpyläni on malliin vähän leveä, joten valmistunut pari menee lahjaksi jollekulle toiselle suuri- mutta kapeampijalkaiselle.



Muutenkin hullutus kannusti muistamaan muitakin neuleilla. Neuloin äidille tiskirättejä ja erinäisille lapsille sukkia. Lisäksi askartelin Bambusta ranteenlämmittimet ja keltaisesta kartongista hassun kortin, jotka kuulemma ilahduttivat kovasti yhtä jumppaohjaajistani joka on jäämässä ranneleikkauksen takia pariksi viikoksi sairaslomalle. Kuvasta ei valitettavasti juurikaan saa selvää, mutta kuvitelkaa näkevänne tuossa epämääräisessä mustassa möykyssä yksinkertainen pitsineulekuvio.

Nyt vetäydyn jatkamaan sukkien neulomista, keskeneräisiä pareja kun on sattuneesta syystä runsaasti, ja yritän olla hukkumatta niihin. Ettei sukkalanka pääse loppumaan, olen tänään menossa tapaamaan Zeskaa, jolla on minulle lisää Jitterbugia. Totta puhuen on mahdollista, että nykyiselläkin sukkalankavarastolla neuloisi villasukkia kaksikin vuotta, mutta koska moinen pikkuseikka olisi kunnon lankahamsteria häirinnyt? Seuraavaksi täytyy kai ostaa lisää sukkapuikkoja, koska sopivan kokoiset tuntuvat jostain kumman syystä olevan kiinni keskeneräisissä töissä, mistä lie johtuu. Ensi viikolla siis arvattavastikin sukkaisaa Elämänlankaa.

Kuumeista neulomista

Kuluneen viikon aikana Elämänlangalla on neulottu suorastaan kuumeisesti, koska Kesäyön hullutus on pitänyt kiireisenä. Kuumeista menoa on ollut havaittavissa myös jälkikasvussa, kun nuorempi jälkeläinen kehitti perjantaina liki 40 asteen kuumeen. Lämpö laskee kyllä särkylääkkeillä, mutta pomppaa sitkeästi takaisin huikeisiin lukuihin heti kun vaikutus vähän lakkaa. Vanhana luulotautisena diagnosoin jo sikainfluenssan, olihan mieskin juuri jenkeissä, mutta päätimme silti odotella tähän aamuun asti tervarireissun kanssa sen sijaan että olisimme menneet Jorvin päivystykseen viikonloppuna. Nyt aamulla kuume olikin sitten ainakin toistaiseksi laskenut, mutta tilalle on näemmä tullut räkäinen rohina.



Kipeästä jälkikasvusta huolimatta uskaltauduin lauantaina julkineulomaan. Minä olin siinä porukassa joka neuloi Ruttopuistossa, mutta Helsingissä neulojat edustivat ansiokkaasti paitsi siellä myös ainakin Aleksanterinkadun Café Ursulassa sekä Priimassa ja Oulunkylän Nordiassa. Näyimme siis reippaasti. Ruttopuiston KIPin hittineule oli muuten Springtime Swirl, sillä minulla oli toinen omistani päällä ja lisäksi muilla neulojilla oli kai yhteensä neljä keskeneräistä mukana. Itse neuloin sukkia lahjaksi Ronja-tytölle, päiväkodissa kun kuulemma tahtovat vaatteiden olevan nimikoidut.



Myös sukkaneuleprojekti etenee. Koska olen aloittanut pienillä sukilla, olen päässyt jo kolmeen valmiiseen pariin, ja aikuisten kokoisiakin sukkia on taas yksi pariton valmiina. Useat ystävät ovat uhrautuvaisesti luvanneet ottaa vastaan sukkia itselleen ja lapsilleen, eikä sukkalankakaan lopu kesken kun sitä tuntuu tulvivan ovista ja ikkunoista (Kiitos Tuulia, ja pahoittelut huonosta kuvasta!) ja jotkut uhritkin ovat uhanneet lahjoittaa sukkalankaa.



Nyt bloggaukset sikseen, ja kartoittamaan pienen potilaan tilannetta, jotta täytyykö lähteä tervariin. Onhan sielläkin jonottaessa sitten neuleaikaa... Ensi viikolla lisää Elämänlankaa, ja toivottavasti vähitellen valmistuvia hullutusneuleita.

Yllytyshullu

Elämänlangalla on kuluneen viikon aikana jouduttu vakavan neuleaiheisen yllytyshulluuden uhriksi. Olen normaalisti hirveän huono osallistumaan yhteistempauksiin ja knit-alongeihin joita en itse emännöi, koska en ikinä saa mitään valmiiksi ajoissa jos millään neuleprojektilla on deadline. Nyt kuitenkin iski takavasemmalta kaksi erilaista projektia joihin oli ihan pakko ilmoittautua.

Olen viime kuukausina mielenkiinnolla seuraillut, kuinka All Tangled Up -blogin Polly on osallistunut 52 pair plunge -projektiin jonka toinen kierros loppui toukokuun loppuun. Kun kolmannen kierroksen ilmoittautuminen sitten aukesi, päätin hassuuksissani ilmoittautua mukaan neulomaan sukkia vuoden ajaksi. Ideana on siis neuloa vuoden aikana 52 sukkaparia: säärystimiä, tossuja jne ei lasketa, mutta esimerkiksi vauvansukkia saa kyllä neuloa mielin määrin.



Kun on neulottava sukkia, niin täytyyhän sitä toki hankkia myös ohjeita. Viime kuun neuletapaamisessa Sudrana -san uhkaili haluavansa eroon kirjoista Sock Innovation sekä Knitting Socks With Handpainted Yarn, ja ilmoittauduin välittömästi vapaaehtoiseksi adoptoimaan opukset. San toi kirjat viime torstain tapaamiseen josta kuskasin ne onnellisena kotiin. (Maksua ei tosin vielä ole suoritettu koska en ole saanut tilinumeroa.)

Langastakaan ei ole pulaa, varsinkin kun oma kulta auttaa. Teemu oli yli viikon työmatkalla jenkeissä, ja ansioitui taas neulojan ihannemieheydessä. Kun tulin lasten kanssa sunnuntai-iltana puistosta kotiin, oli tietokoneen vieressä odottamassa paperikassissa kaksi vyyhtiä ihanaa sukkalankaa Purl Knit Cafésta. Lanka on suurin piirtein Jitterbugin vahvuista Sunshine Yarnsin Classic-sukkalankaa väreissä Mustard Seed ja Leafeater.



Sopivasti tätä sukkahulluutta tukemaan Äiti-Puffa otti ja tempaisi pystyyn Kesäyön hullutuksen. KYH haastaa osallistujat aloittamaan kesäkuun 1.-20. päivä joka päivälle uuden neule- tai virkkausprojektin. Töitä ei kuitenkaan saa jättää määrättömästi roikkumaan, vaan ne pitää viimeistellä heinäkuun loppuun mennessä jolloin lasketaan saldo. Tämähän tietysti sopii aivan mainiosti yhteen sukkaneulevuoden kanssa.



Arvata saattaa, kuinka tähän mennessä on käynyt. Olen aloittanut yhdet sukat itselleni, yhdet Nealle, sekä kahdet vauvansukat lahjakoriin. Tähän mennessä on syntynyt myös yksi tiskirätti, ja puikoille on päässyt pusero ja kaulahuivi itselle. Tämän päivän työtä en vielä ole päättänyt, mutta Novitan Luxus Wavesta voisi vääntäistä jonkun pikaisen kesähattusen tai päähuivin ettei tarvitsisi ihan joka päivä käyttää Sea Silk -baskeria. Kahtellaan. Huomaatteko, kuinka sukatus häviää heti kun niitä sukkia pitäisi neuloa kuin heikkopäinen?

Ellei minusta kuulu ensi viikolla, kannattaa tulla kaivelemaan etten ole hautautunut keskeneräisiin töihin tai seivästänyt itseäni sukkapuikkoon. Mikäli moisilta onnettomuuksilta vältytään, on ensi viikolla jälleen luvassa uutta Elämänlankaa.

Tiskirätin pojan kosto

Olen vuosien varrella joutunut uhriksi yhdelle jos toisellekin neulojaversiolle kuuluisista viimeisistä sanoista. Kuten esimerkiksi "ja minähän en tiskirättejä neulo". Olin kuvitellut olevani täysin immuuni rättien houkutuksille koska en neulo puuvillaa (ne toiset kuuluisat viimeiset sanat), mutta sitten sattui lasten viimeviikkoisiin kesäpipoihin johtanut tapaturma Anttilan lankaosastolla. Sekä Nean että Joelin myssy söi selkeästi yli kerän mutta kuitenkin reilusti vajaat kaksi lankaa, joten minulle jäi puolikas kerä roosaa ja puolikas vihreää sohvannurkkaan.



Rätithän niistä oli pakko vääntää, ja juuri sen verran reilun kokoiset kuin mihin langat riittivät. Neuloin ensin tuon kirjavan jonka kuvio ei hirveän hyvin kuvasta erotu, ja sitten vaakatilkkumallisen josta tein niin ison kuin uskalsin. Roosassa Luxus Cottonissa vain harmillisesti oli katkennut pari säiettä ja kadonnut johonkin, joten kymmenisen metriä lankaa meni Nean leikkeihin kun oli melkein puolet loppulankaa ohuempaa. Solmujakin kerissä oli harmittavan runsaasti (tai ehkä ne alkoivat harmittaa enemmän vasta sen jälkeen kun sain keriä pois metreittäin ohentunutta lankaa?) mutta en jaksanut enää valittaa Novitalle kun olin juuri viime viikolla antanut palautetta Bambu-kerän maanantaikappaleesta jossa oli solmujen lisäksi lanka ihan kokonaan poikki. Sekä Luxus Cotton että ennestään tuttu Bambu olivat kuitenkin neulomiskokemukseltaan oikein myönteisiä ja mukavia, ja käyttökestävyydenhän näkee sitten tässä kesän mittaan.



Viime viikolla ohimennen mainittu Nean kesäpusero, sitä Bambua, valmistui kuin valmistuikin ihan hyvissä ajoin Ullan ohjedeadlineen. Puseron nimeksi tuli Vaapukka, ja vaikka sain ensimmäisiin kuvauksiin lahjoa mallin jätskillä, oli paita sitten viikonloppuna päällä molempina päivinä ja Nea selitti innoissaan kaikille tutuille että äiti teki puseron ja "tässä helmassa on näitä lehtiä ja sain itse valita ne". Orastava nuori neulesuunnittelija siis valitsi paitsi langan ja värin myös pitsineuleaiheen, kaksi ensimmäistä hyvinkin itsenäisesti ja viimeisen reippaasti äidin avustamana.



Koska ostan mieluummin lankaa aina liikaa kuin liian vähän, jäi Nean puseroa varten varattua sitten reilut kaksi kerää ajelehtimaan. Miettimättä sen enempiä aloitin nutun toivottavasti noin 60-senttisen vauvan kokoa, ja totesin vasta hetken neulottuani että saattaapi olla että joudun sitten ostamaan lisää lankaa että saan hihatkin. Varovaisesti kyllä jo tiedustelin kaveripiirin uusimman tyttövauvan vanhemmilta joko he ovat täysin kyllästyneet roosaan ja mitä jos tulisi lyhythihainen pusero, ja kaikki kuulemma käy. Olen vaaleanpunaisten lahjusten kanssa yleensä aika varovainen, kun itselläni suurin osa vaaleanpunaisen ja pinkin sävyistä on ollut vuosikausia inhokkilistalla ja olen alkanut siedättyä vähitellen vasta nyt kun Nean pinkkigeenit ovat aktivoituneet.



Loppukevennyksenä vielä trendikäs muotiblogikuva, tai olisi jos ei olisi noin pahuksen hämärä ja rakeinen käsittelystä huolimatta (koittakaa itse valokuvata itsenne peilin kautta hämärässä rappukäytävässä aurinkolasit päässä tultuanne juuri sisään kirkkaasta auringonpaisteesta). Meidän rappukäytävässämme siis tosiaan on tuollainen kokovartalopeili, ja olin päivänä muutamana hiekkalaatikolta saapuessani niin tyylikäs että pakkohan kuva oli napata. Baskeri ja paita Kristel Nyberg Designin tuotantoa, Parnassius Apollo Beret sekä Venla, eli käytän siis ihan oikeasti näitä neuleitani joskus. Aurinkolasit vahvuuksilla Sellon Optica (kiva pieni optikkoliike, olen tykännyt palvelusta) ja housut Lindexin jotain vuosien takaista valikoimaa. Kädessä oleva trendikäs valkopunainen muovipussi Anttila, oranssi saippuakuplapurkki Sellon lelukaupasta, muki Arabian 24h jo lakkautettuna vihreänä kivikeramiikkana. Näin tyylikkäästi siis meidän hiekkalaatikollamme! Huomatkaa hämäristä kuvausolosuhteista huolimatta myös tyylikäs poseerausasento.

Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa, nyt viemään lapsia taas aamupäiväksi puistoon niin kauan kun auringonpaistetta riittää.