Neulojan elämän ilonaiheet

Elämänlangalla on viime aikoina kärsitty puolivakavasta kevätväsymyksestä ja -kärttyisyydestä, ja kotikin näyttää enimmäkseen siltä kuin kodinhoitovinkkejä olisi etsitty Paskaäidin päiväkirjasta. On siis selvästi aika keskittyä miettimään erilaisia ilonaiheita neulojan olossa ja elossa.

1. Neulevaatteissa äidin neuloman peiton alla nukkuva vauva.



Lisäpisteitä siitä, että vauva nykyään nukkuu useamman tunnin putkeen, isosiskonsa nimittäin harrasti lähemmäs vuoden ikää useita hyvin lyhyitä päiväunia.

2. Ylläolevaan liittyen: lapsi, jonka mielestä neulevaatteet ovat kivoja.



Kuvassa Nealla päässä Alpacasta neulottu Pinjan pipo. Käsissä olisi ollut äidin neulomat lapasetkin, mutta niitä ei kuvausmenossa kunnolla näkynyt. Takin alla piilossa äidin neuloma kaulaliina sekä raidallinen villapaita.

3. Vielä jatkoa kohdille 1 ja 2: patiokahvikausi on alkanut.



Mikä sen mukavampaa kuin istua neulomassa pihalla hyvällä säällä kuppi kuumaa kahvia käden ulottuvilla?

4. Kiri, Sagittaria ja Shetland Triangle etenevät iloisesti.



Varsinkin kun seurana on ihana Victorian Lace for Today. Kuvassa huivintekeleet ammentavat inspiraatiota esiäitien malleista.

5. Hieman ylläolevaan liittyen roolipelielämässä oli pitkästä aikaa vuorossa larppi, ja vaikka aiemmin mainittu kevätväsymys rajoitti omaa valmistautumista, ei offgame-tiloissa peliajan viettäneen apupelinjohtajan onneksi tarvinnut suuresti propata, ja muiden asuja oli ilo katsella. (Lisäksi keittiössä ehti ruuanlaiton ja tiskaamisen lomassa neuloakin muutaman kerroksen.)



Kuvassa viktoriaaniseen pelimaailmaan eläytyy Kiri-huivi, joka kohtasi ohimennen paronitar Joanne Blanchflowerin.

6. Harmoniassa vietettiin viikonloppuna suurin juhlallisuuksin Ronjan 2-vuotispäiviä. Päivänsankari seurasi silmät suurina juhlahumua.



Hulinaa riitti, kun paikalla oli enimmillään seitsemän alle 3-vuotiasta lasta. Lahjat herättivät aikuisväestössäkin hilpeyttä, erityisesti nukkekodin lastenhuoneen kalusteet joihin kuului myös minikokoisia leluja pikkunukeille. Valitettavasti joukossa ei ollut miniatyyrinukkekotia.

Tämänkertainen Elämänlanka taisi olla tässä. Ensi viikolla ehkä lisää ilonaiheita.

Anna hyvän kiertää

Järjestäessäni erilaisia tempauksia neulojien huvitukseksi sekä blogeja ja listoja seuratessani olen monet kerrat ihmetellyt neulojien iloista asennetta toisten auttamiseen ja ilahduttamiseen. Esimerkiksi neulonta-sähköpostilistan sadoista käyttäjistä aniharva tuntuu olevan listalla "oman hyödyn vuoksi", ja kysymykseen kuin kysymykseen saa yleensä ystävällisen vastauksen. Myös materiaaliapua löytyy, ja ihmiset myyvät tai lahjoittavat kernaasti lankanyssäkän tarvitsijalle kaivellen lankavarastojensa pohjatkin etsien oikeaa väriä ja värjäyserää.

Omalta kohdaltanikin esimerkkejä löytyisi vaikka millä mitalla. Esimerkiksi loppuraskaudesta kun ranteeni oireilivat, postilaatikosta löytyi päivänä muutamana mukavat ja juuri sopivat ranteenlämmittimet.



Neulontalistalla oli taannoin puhetta Merinosilkistä ja sukkien neulomisesta ohuesta langasta. Valittelin, että saatavilla ei yleensä ole puoltatoista milliä pienempiä puikkoja: eivätköhän neulovat ystävät toimittaneet hetikohta 1,4- ja 1,25-milliset sukkapuikot. Ja kun muutaman päivän tuskittelin langanostolakkoa ja sitä, miten ihanaa Novitan Bambu oli neuloa kun tein mallitilkkuja Ulla-neuletta varten, soitti postipoika loppuviikosta ovikelloa ja toi paketin lankaa suoraan Helsingin villakehräämöltä.

Neulojat antavat auliisti hyvän kiertää myös erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin: moni tekee vaakatilkkuja, keskosvaatteita tai apupupuja tai osallistuu muihin vastaaviin keräyksiin.

Samaten erilaiset vaihdot ovat suosittuja. Osa ilosta on tietysti saada itselleen jotain uutta, mutta ainakin minulle suurin hauskuus on jollekin toiselle tekeminen.



Kuvassa Addin puikkonallet sunnuntaina vaalipullalla. Takana vilahtaa salaperäisesti myös tekeillä oleva sukka Salaista sukankutojaa varten. Muutenkin olen omalla kohdallani antanut viime aikoina hyvän kiertää melko sukkapainotteisesti: tilasin syntymäpäiväänsä viettäneelle nuorelle neulojattarelle hetken mielijohteesta lahjaksi sukkaohjeen.

Tällä viikolla haluaisin haastaa lukijoita antamaan hyvän kiertää: ilahduttakaa tavalla tai toisella jotain kanssaihmistä. Mieluusti myös kuulisin tarinoita erilaisista ilahduttavista teoista, joihin olette näissä neulepiireissä törmänneet.

Näillä eväillä siis tähän viikkoon. Ensi viikolla sitten taas Elämänlankaa uusilla teemoilla.

Kulissien takana

Hyvät naiset ja herrat,

tervetuloa harvinaislaatuiselle kurkistukselle Elämänlangan kulissien taakse. Koska Lankahamstereiden jatkopeli rajoittaa tällä hetkellä mitä suurimmassa määrin esitteillä olevia uusia ostoksia, ja kaikki aktiivisesti keskeneräinen on joko nähty parin viime viikon aikana tai salaista, tuotantoryhmä päätyi dokumentoimaan prosessia, joka johtaa nettikolumnin syntymiseen. Teillä on siis nyt tilaisuus nähdä dokumentti "Näin tehdään Elämänlankaa".

Maanantai, puoliltapäivin

Uusi Elämänlanka on julkaistu pari tuntia sitten, irkissä kiitellään ja joitain kommenttejakin tulee. On sellainen tunne, että tämä blogin pitäminen on kannattavaa hommaa, ja ensi viikon kolumniin voisi panostaa vielä enemmän. Mielessä pyörii upeita, mahtavia ja loistavia ideoita.

Tiistai ja keskiviikko

Viikon alkupuolisko hujahtaa ohi. Blogi muistuu mieleen satunnaisesti, kun uusia kommentteja tulee, tai kun muistaa katsoa Google Analyticsistä kävijämääriä. Olo on seesteinen. Onhan tässä koko viikko aikaa. Lisäksi aikaa kuluu kaikenlaiseen muuhun neulesosiaaliseen toimintaan: Lankahamstereihin, salaiseen neuleystävään, tekeillä olevaan Ulla-ohjeeseen... Jotain tuntuu aina olevan kesken. Lisäksi jokainen liikenevä vapaahetki priorisoidaan neulomiseen neuleblogaamisen asemesta.

Torstai, aamupäivä

Tietoisuus lähestyvästä viikonlopusta alkaa nousta esiin. Seuraa ahkeraa juttuluonnosten tutkintaa ja useita hyviä ideoita. Uusia luonnoksia tallennetaan bloggerin syövereihin kirjoitusinspiraatiota varten.

Torstai, iltapäivä

Aikaa on kuitenkin vielä loistavasti, ei tässä tarvitse päättää mistä kirjoittaa. Sitäpaitsi lapset tarvitsevat hoitoa ja keittiössäkin on kaaos. Lisäksi voisin vielä neuloa muutaman kerroksen sukkaa tai huivia...



Perjantai

Blogi on koko ajan mielessä. Kaikki alkuviikon ideat tuntuvat joko typeriltä tai ainakin vielä lisätyötä vaativilta. Blogitiedosto on auki selaimessa koko päivän, ja siihen lisätään satunnaisia ranskalaisia viivoja pitkin päivää. Aikaa kuluu runsaasti erilaisten sijaistoimintojen parissa. Stressi alkaa iskeä, mutta onneksi on vielä koko viikonloppu aikaa.

Lauantai, aamupäivä

Teksti on hautunut päässä, mutta ei halua edelleenkään ilmaantua sormenpäihin saati sitten tietokoneen ruudulle. Lisäksi neulominen houkuttelee paljon enemmän kuin blogin kirjoittaminen, varsinkin kun on viikonloppu ja on lisäkäsiä apuna lasten kanssa.

Lauantai, puolipäivä

Sängyn ympärille kehkeytyy yllättävästi painovoimakeskittymä, joka vetää puoleensa myös äidin vaikka olisikin lähinnä lasten päiväuniaika. Seuraa tunti hyvän neul...eikun bloginkirjoitusajan tuhlausta.

Lauantai, iltapäivä

Havaitaan, että blogi tarvitsee myös kuvitusta. Yleensä tässä vaiheessa vuodenajasta riippuen havaitaan että joko sataa tai on jo pimeä. Onneksi kuvaamiseen on vielä koko sunnuntai aikaa, ja koska viikon teema on jo selvillä voi kuvia suunnitella. Esimerkiksi neulomalla vielä vähän lisää.

Lauantai, ilta

Vanhempi jälkikasvu menee isän kanssa nukkumaan, ja nyt on aika oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa kirjoittaminen toden teolla.

Vauva alkaa huutaa, ja jatkaa känkkäämistään puolilleöin.

Sunnuntai, aamu

Pakon edestä tekstiä alkaa syntyä tipotellen. Jälkikasvu villiintyy, eikä ajatus pysy kasassa.

Sunnuntai, puoliltapäivin

Kuvat muistuvat mieleen sopivasti päiväuniaikaan. Tyypillisesti sataa, kamerasta on akku loppu tai kuvattava pitsihuivi on edellisen kerran jäänyt kesken viidensadan silmukan levyistä kerrosta jonkin lapsiaiheisen kriisin iskiessä.

Puolet kuvista on epätarkkoja, mutta kameran akku loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun pitäisi mennä kuvaamaan lisäotoksia. Lapset heräävät päiväunilta kiukkuisina.

Sunnuntai, iltapäivä

Pitkällisestä harjoituksesta huolimatta joka sunnuntai noin kello puoli viisi iltapäivällä havaitaan taas, että edessä on pitkä ilta lasten kanssa kun isällä on viikon ainoa säännöllinen harrastemeno. Pohditaan, mitä tämän menon säännöllinen jokaviikkoinen unohtaminen kertoo bloginkirjoittajan älykkyydestä.

Todetaan, että on aika saada paniikkikohtaus, kun kirjoitus on edelleen vaiheessa.

Sunnuntai, alkuilta

Vaihdetaan vaippoja, laitetaan ruokaa, kootaan palapelejä, kanniskellaan itkevää vauvaa, seurustellaan mahdollisten kyläilevien isovanhempien kanssa ja unohdetaan blogi kokonaan muutamaksi tunniksi.

Sunnuntai, myöhäisilta

Muistetaan blogin olemassaolo. Todetaan, että tekstinraakile saa luvan nyt muotoutua tekstiksi, vaikka suuri ja mahtava oivallus jäikin saapumatta.

Todetaan, että valokuvat pitäisi vielä leikata, pienentää ja siirtää bloggeriin. Huomataan, että kuvat ovat miehen koneella, ja mies on jo nukkumassa.

Maanantai, aamu

Oikoluetaan teksti, asetellaan kuvat, julkaistaan merkintä.

Maanantai, aamu (kaksi minuuttia myöhemmin)

Korjataan vielä yksi nolo kirjoitusvirhe ja julkaistaan merkintä uudelleen.

Maanantai, puoliltapäivin

Uusi Elämänlanka on julkaistu pari tuntia sitten, irkissä kiitellään ja joitain kommenttejakin tulee. On sellainen tunne, että tämä blogin pitäminen on kannattavaa hommaa, ja ensi viikon kolumniin voisi panostaa vielä enemmän...

Yhden asian nainen

Elämänlangalla ollaan tunnetusti monen rinnakkaisen neuletyön koulukuntaa. Kesken on hyvä olla kaikenlaista: huivia, sukkaa, lapasta, myssyä... Näin ei pääse tulemaan tylsää, ja joka tilanteeseen löytyy sopiva neuletyö.

Maisteri Elämänlangalla on toisaalta myös havaittavissa tiettyjä kausia ja puuskia. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi muutaman viikon takainen helmineulepsykoosi. Tuntuu siltä, että suurin osa helmikuusta meni tuijottaessa hypnoottista neulepintaa. Sitten Ullan deadline meni, ja kiinnostus lopahti. Viimeinen kolmesta puserosta näyttää edelleen tältä:



Sen sijaan maisteri tarttui suurella innolla taas pitsineuleisiin. Itseasiassa joku saattaisi jopa huomauttaa, että nyt on pitsineuleiden suhteen niin sanotusti mopo hieman päässyt karkaamaan käsistä. Viime vuonnahan ei Elämänlangalla syntynyt yhtään ihania pitsiluomuksia, joten nyt on aika ottaa vahinko takaisin.

Ensin oli Kiri. Kiri on kulkenut rauhallisesti ja mukavasti laukkuneuleena ja kasvanut silmukan silloin, toisen tällöin. Melkein koko helmikuun Kiri piilotteli muovipussissa poissa hempeänväristen helmineulepuseroiden tieltä. Viime aikoina Kiri on kuitenkin taas päässyt kunniaan. Silmukoita on tällä hetkellä yhdellä kerroksella pyöreästi viisi ja puoli sataa. Päätin taannoin, että kun jäljellä on 20 grammaa lankaa 100 gramman Merinosilk-vyyhdistä, alan neuloa reunusta. Viime punnituksella lankaa oli vielä nelisenkymmentä grammaa.



Senhän nyt voi arvata mihin tämä johtaa. On pitsihuivi, mutta työ ei hirveästi etene. On syvä kyllästyneisyys helmineuleeseen, riippumatta siitä kuinka ihanaa työstettävä lanka on, ja himo neuloa jotain unelmankeveää ohuenohuesta langasta.

Onneksi varastosta löytyi lankahamsterkuun alkajaisiksi aloitettu mutta helmineuleen tieltä ajettu Shetland triangle.



Toisin kuin Kiri, Shetland Triangle etenee. Kidsilk Haze on ihanaa ja ohuudestaan huolimatta palkitsevan joutuisaa lankaa, ja lopputulos on olemattoman kevyt.

Molemmissa yllämainituissa huiveissa on yksi vika: pitsineulekuviot ovat helppoja ja hyvin samankaltaisia. Sekaantumisen vaaraa ei ole kun vain seuraa hieman työtä, mutta tietty yksitoikkoisuus kyllä iskee. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen: ystävän väitöskirja alkaa olla loppusuoralla, ja lupasin jo aikaa sitten neuloa karonkkaa varten huivin. Yhteistuumin valittiin langaksi Merinosilk, joka tällä kertaa sentään on puikoilla kaksinkertaisena (huomatkaa myös project spectrumiin soveltuva tyylikkään helmenharmaa sävy) ja malliksi viehättävä Sagittaria. Sinänsä yksinkertainen keskuskuvio tarjoaa myös aivopurkkaa, sillä perinteisessä Shetland-verkkoneuleessa on langankiertoja ja kavennuksia sekä oikeilla että nurjilla kerroksilla.



Maisteri Elämänlanka on siis lopulta onnistuneesti torjunut helmineulepsykoosin ja saanut neuloa suurella innolla haikailemiaan pitsineuleita. Merinosilk on juuri niin ihanan pehmeää ja kiiltävää kuin ennenkin ja Kidsilk Hazesta tulee utuista ja henkäyksenkeveää jälkeä. Kirin meditatiivisuus ja Sagittarian haastavuus vaihtelevat sopivasti. Kaikki on siis neulerintamalla mainiosti, eikö vain? Niinhän sitä voisi kuvitella. Vaikka kaikki huivit etenevät hiljaksiin, jokainen on kuitenkin niskasta aloitettu ja kerrokset pitenevät pitenemistään. Oikeastaan tämänhetkinen huivi-innostus alkaa kuitenkin olla niin sanotusti passé.

Nyt tekisi itseasiassa kamalasti mieli neuloa sukkia.

Katsotaan seuraako Elämänlangalla ensi viikolla jatko-osa "Sukka poikineen". Nyt maisteri Elämänlanka poistuu pohtimaan Lankahamstereiden jatkotoimenpiteitä.