Joulurauhaa

Rakas Joulupukki,

Luulen, että ihmiset kovin usein unohtavat kirjoittaa sinulle joulun jälkeen kiitoskirjeen. Ajattelin nyt omalta osaltani korjata tilannetta hieman.

Kiitos, rakas Joulupukki, uudesta Harmonia-talosta. Epäilen kuitenkin, että tässä on tapahtunut pieni kommunikaatiokatkos. Vaikka talo onkin kovin sievä, luulen ettei sinne mahdu varastoimaan kovin paljon lankaa. Toisaalta suurempi piparkakkutalo saattaisi tuoda ikävästi mieleen erään tutun sadun pahan noidan, joten hyvä näin.



Nea pyytää kiittämään vauvanukesta ja sievästä raidallisesta Marimekkopaidasta. Niiden parissa puuhaillessa kului iloisesti melkein koko aatoilta. Vauvanukke kestääkin retuuttamista ja pään taputtamista paljon paremmin kuin pienin kanssa-asuja.



Teemu oli sitä mieltä, että jouluruokaa ja suklaata oli runsaanpuoleisesti. Jatka kuitenkin, rakas Joulupukki, ihan samaan malliin ensi vuonna. Minun mielestäni jouluruokaa ja -suklaata ei voi koskaan olla liikaa. Mikäli haluat muuttaa lahjoja terveellisempään suuntaan, voit liittää ensi jouluna suklaarasian seuraksi esimerkiksi sarjakortin uimahalliin.

Eräs pieni huomautuksen aihe minulla kuitenkin on. Voisit kenties ensi vuonna keskustella logistiikkatonttujen kanssa lahjojen toimittamisesta perille, sillä tänä vuonna havaitsimme osan meille aiotuista lahjoista joutuneen Seinäjoelle, ja osan sinne aiotuista lahjoista meille. Tällä kertaa tämä ei haittaa, koska nyt aivan sattumalta matkustimme joulupäivänä Seinäjoen suuntaan. Ajattele kuitenkin, jos lahjat olisivat päätyneet esimerkiksi Kiinaan tai Brasiliaan! Huolellisuus voisi siis olla ensi vuonna paikallaan.

Voisin vielä raportoida Harmonian lahjapajaosaston kuulumisia. Kynsikkäät sopivat isälle mainiosti, ja sain saman tien tilauksen samanlaisista veljen kihlatulle. Veli itse sai kortin, jossa oli virtuaaliset villasukat. Sukat ja kynsikkäät saapuvat joulun jälkeen jälkitoimituksena.



Äiti väitti, että valkoisilla pitsisukilla ei uskalla kävellä. Menevät kuulemma vielä pilalle. Onneksi valkoisia pitsisukkia voi myös käyttää sohvalla lojuessa, siinä ne näyttävät toimivan mainiosti.



Minulla ei, rakas Joulupukki, ole tähän hätään kuvia Seinäjoelle matkanneista huiveista. Sinun täytyy vain luottaa sanaani, että huivit sopivat vastaanottajille. Siitä täytyy muuten myöskin kiittää sinua, että täälläkin on hyvää jouluruokaa sekä suklaata. Lisäksi täältä näyttää löytyvän sitä lapsenhoitoapua, jota kirjeessäni toivoin, joten hyvin olet, Joulupukki hyvä, tänä vuonna onnistunut toteuttamaan lahjatoiveeni.

Taidankin siis vetäytyä kutimen sekä suklaarasian kera sohvannurkkaan. Toivottelen sinulle, Joulupukki, hyviä joulunpyhiä sekä rentouttavaa kesälomaa.

Kristel

Neulekuume

Tämä on maisteri Elämänlangan automaattinen blogivastaaja. Blogin omistaja ei juuri nyt pääse blogin ääreen, sillä hän potee pahaa neulekuumetta ja viettää kaiken valveillaoloaikansa puikot hyppysissä. Hän näkee unta suunnitteilla ja tekeillä olevista neulemalleista, eikä nuku tarpeeksi koska haluaa aina neuloa vielä yhden kerroksen. Olkaa hyvä ja jättäkää viesti epämääräisen teksti- ja kuvatulvan jälkeen.



Sitten viime viikon Elämänlangalla on viimeistelty kolme kaulahuivia, yhdet kynsikkäät, yhdet pitsisukat sekä yksi pieni sukka nuorimman kanssa-asujan kadottaman tilalle. Kuumeen oireisiin kuuluu paitsi pakkomielteistä neulomista myös holtitonta uusien projektien aloittamista. Sen sijaan, että Elämänlangalla olisi reippaasti edistetty aiempia keskeneräisiä töitä, uusia töitä tunkee ovista ja ikkunoista, puhumattakaan erilaisista suunnitelmista ja ideoista.



Joulu lähestyy, ja monessa neuleblogissa on kilkuteltu kuumeisella kiireellä joululahjoja. Ylläoleva sininen kasa on kanssa-asujan joululahja. Kanssa-asuja saa näillä näkymin kortin, jossa kerrotaan että luvassa on huivi. Olettaen, toki, että kukaan saa kirjoitettua sitä korttia.



Punainen ja valkoinen Lanett odottavat joulunjälkeistä aikaa ja matkaa kauas pois. Näistä tulee siis joskus tulevaisuudessa lapasvaihtolapaset Tuulialle. Lapasiin on jopa Näkemys ja Visio. Saa nähdä, miten ne suhtautuvat realiteetteihin.



Blogilapsiakaan ei ole unohdettu. Taaperolle on syntymässä alpakkahaalari, joka alkaa olla jo voiton puolella innostuksen löydyttyä.



Tässä taas uusin projekti, hihattimen alku Mohair Luxista. Lanka on ajelehtinut Harmonian sohvapöydällä viikkokausia, mutta väri ei ole tähän mennessä iskenyt kehenkään. Lopulta lauantaina kylässä käynyt ystävä näytti pitävän sävystä, joten pitihän langasta nyt hänelle heti jotain aloittaa.



Ja lopuksi, ettei näyttäisi siltä, että Elämänlangalla neulottaisin pelkästään epäitsekkäästi muita varten, ylläoleva kuva esittää ribbipuseron alkua Rowanin Corkista. Pusero tulee ihan vain minulle, minulle, minulle! Saisi pian syntyäkin, sillä ulkona alkaa olla jo oikea talvi.

Seuraavaksi pitäisikin sitten päättää, minkä neuleen aloittaisin joululomaneuleeksi. Viemme siis taas Nean mummolaan Seinäjoelle, ja jotain tekemistä pitäisi saada. Perinteisesti olen jouluna neulonut jotain itselleni, kun tuntuu siltä että muuten tulee tehtyä paljon muille tähän aikaan vuodesta. Mikähän työ olisi sellainen, että voisi neuloa autossa, ei olisi kuitenkaan tylsä, eikä loppuisi kesken viikon reissulla? Ehdotuksia otetaan vastaan.

Elämänlanka toivottaa nyt kaikille lukijoille hyvää joulunaikaa. Ensi viikolla paljastetaan, lukiko Joulupukki viime viikon kirjeen.

Rakas Joulupukki,

terveisiä täältä eteläisestä Espoosta. Minulle kuuluu aika hyvää, entä sinulle?

Kuten tontut varmaan ovat kertoneetkin, olen ollut tänä vuonna tosi kiltti. Kysy vaikka kanssa-asujilta! (Harmonian lapsilta ei ehkä kannata kysyä, he saattaisivat olla sitä mieltä että päiväunille pakottaminen tai puuron syöttäminen ei ole kilttiä.) Lisäksi olen kantanut oman korteni kekoon tämän vuoden joululahjapajan suhteen, vaikkei minun alunperin ollut tarkoitus neuloa ainuttakaan lahjaa. Niinpä rohkenenkin nyt itsekin esittää muutamia joululahjatoiveita.



Kuvassa havainnekuva tekeillä olevasta joululahjakeosta.

Olen ymmärtänyt, että toivomukset maailmanrauhasta, köyhyyden poistamisesta, hyvänmakuisesta ja terveellisestä laihdutussuklaasta sekä kahdeksannesta, neulomiselle pyhitetystä viikonpäivästä tulee esittää korkeammille tahoille. Keskitynkin lahjatoiveissani sen vuoksi helpommin toteutettaviin asioihin. Vielä tarkemmin määriteltynä keskityn asioihin joita en välttämättä tarvitse, mutta haluan. (Tarvitsisin kaikenlaista, kuten esimerkiksi ehjiä ja oikean kokoisia alushousuja sekä parillisia sukkia, mutta ne eivät ehkä ole niitä kaikkein sykähdyttävimpiä joululahjoja.)

Rakas Joulupukki, kanssa-asujani ovat hyvin ymmärtäväisiä neulontaharrastuksen suhteen, mutta viime aikoina olen huomannut, että olohuoneen nurkkiin kertyneet lankapussit ovat alkaneet vallata hieman liian suurta osaa muiden lebensraumista. Minulla on ihana lankahylly, mutta se alkaa olla auttamattoman täysi. Toisitko minulle uuden hyllyn vanhan kaveriksi? Mieluiten uusi hylly saisi sijaita vaikka uudessa, isommassa asunnossa, jossa olisi ihan oikea harrastehuone. Itseasiassa jos päätät tuoda meille uuden asunnon, voisit tuoda meille saman tien sen alkuperäisen Harmonian.

Mikäli talo- ja tilatoiveen toteuttaminen tällä aikataululla on vaikeaa (vaikka tietenkin, rakas Joulupukki, luotan kykyysi toteuttaa hankalatkin lahjatoiveet), tuo edes lisää lankaa. Tuo vaikka puserollisen verran Felted Tweediä, vihreää tai tiilenpunaista. Tai sitten alpakka-silkkisekoitetta huivillisen verran. Uusia lankoja voisi sitten neuloa vaikka ruusupuisilla puikoilla. (Sukkapuikot kokoa 2,5-3,5 olisivat erityisen mieluisia.)

Uusille langoille tarvitaan tietysti myös neuleideoita. Tuo niiden kaveriksi neulekirja tai pari! Melanie Falickin Handknit Holidays näyttäisi kivalta, tai Teva Durhamin Loop-d-loop. Tai vaikka jotain uusia kivoja pitsineulekirjoja. ATK-puolen tontut varmaan osaavat etsiä sinulle kirjatoivelistani brittiamazonista. Jos tuot kovin monta kirjaa, niin minun täytyy kuitenkin palata aiempaan pyyntööni uudesta hyllystä.

Kati toivoi tuossa päivänä muutamana joululahjaksi neuleita viimeistelevää tonttua. Jos niitä tonttuja on enemmänkin, niin tuo myös minulle yksi. Mielellään sellainen, joka osaa neuloakin. Se voisi sitten tehdä yksinäisille sukille parit, puseroihin hihat, villatakkeihin nappilistat ja niin edelleen. Tonttu voisi olla pitkäkätinen, niin että se ylettäisi vaivatta venyttelemään isoja huiveja pingotukseen myös.



Toivottavasti et, rakas Joulupukki, kovasti stressaantunut näistä kaikista toiveista. Tuossa yllä on sinulle kynttilänvaloa ja lasillinen glögiä. Hengähdä hetkinen. En minä tarkemmin ajatellen niin kovasti lahjoja tarvitse. Jos totta puhutaan, niin olen oikein tyytyväinen jos saan ison rasian suklaakonvehteja, pari paksua dekkaria ja sopivasti lapsenhoitoapua niin että ehdin nauttiakin suklaasta ja kirjoista.

Joulumielisin terveisin,

Kristel

Langanlaihana

No, ei nyt ehkä ihan langanlaihana vielä, mutta päätinpä kuitenkin kirjoittaa laihdutuksesta näin Neulojien laihdutusprojektin alkuperäisen osan päättymisen kunniaksi. (Muutamat meistä jatkavat kyllä vielä.)

Kirjoitan tätä tekstiä nyt 20 kiloa kevyempänä kuin puoli vuotta sitten. Koska minulta nykyään jatkuvasti kysellään kuinka tämä on mahdollista, yritin laittaa laihdutusajatuksiani tekstimuotoon. Ensin kuitenkin asiaankuuluva ennen-kuva (laihdutusmainoksissahan on aina huonossa valaistuksessa ja mahdollisimman vähän imartelevasta kulmasta otettu ennen-kuva ja sitten mahdollisimman edustava jälkeen-kuva laihduttajasta):



Erilaisia laihdutussuuntauksia on tuhat ja yksi. On erittäin vähäkalorista dieettiä ja on syö-pelkkää-kaalisoppaa -dieettiä. Laihdutusta on aloiteltu mehupaastolla tai raejuustolla. Karviselle suositeltiin aikoinaan sellaista dieettiä jossa saa syödä mitä vaan, kun ensin pistelee poskeensa kilon porkkanoita. Yhden dieetin mukaan punainen liha on pahasta, toisen mukaan taas voi syödä niin kuin haluaa, kunhan ruokailujen välillä on tasan kolme tuntia aikaa. Toki voi myös luottaa omenaviinietikan ihmeitätekevään voimaan, tai syödä vatsaa täyttäviä kuitukapseleita.

Valitettava tosiasia on, että ihmedieetit eivät toimi. Esimerkiksi kaalisoppadieettiä tai mehupaastoa perustellaan sillä, että se potkaisee laihdutuksen liikkeelle vauhdilla, mutta ne nesteen poistumisesta johtuvat pudonneet kilot kyllä tulevat takaisin hetikohta kun laihdutusruokavaliosta siirtyy takaisin vanhoille tavoille. Painonpudotus on rasittavan pitkäjänteinen ja hidas projekti, sillä tulos on pysyvämpi jos paino on pudonnut pitkään tasaisesti vajaan kilon viikossa kuin jos olisi pudottanut sillä kaalisopalla viisi kiloa kerralla.

Kerrataanpa perusasiat. Nämähän ovat lapsikin sen tietää -sarjan itsestäänselvyyksiä, joiden pitäisi olla tuttuja kaikille, mutta kerta kiellon päälle:

1. Ihminen pysyy parhaiten terveenä kun harrastaa sopivasti liikuntaa ja syö monipuolista ruokaa jossa on kaikkia tarvittavia ravinteita tasapainoisessa suhteessa.
2. Ihminen laihtuu, jos kuluttaa enemmän energiaa kuin nauttii.
3. Jos ei halua saada pudottamiaan kiloja takaisin, täytyy pikadieettien asemesta pyrkiä pysyvään painonhallintaan, eli muuttaa ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan niin että energiaa kuluu jatkuvasti sopivassa suhteessa nautittuun ravintoon.

Itse olen onnistunut pudottamaan painoani lähinnä klassisen lautasmallin avulla. Aterialla siis ladotaan lautanen puolilleen kasviksia. Neljännes lautasesta on omistettu lihalle tai muulle proteiinille, ja neljännes pastalle, riisille tai perunalle. Syön nykyään pienempiä ruoka-annoksia ja valmistan ruoan kevyemmin. Lisäksi sovimme Harmoniassa yhdessä, että karkkipäivä on lauantaina ja muutoin niin makeiset kuin pullatkin saavat jäädä kaappiin. Yksinkertaisesti vähemmän rasvaa ja sokeria, siis. Olen myös voittanut vastenmielisyyteni vaakaa kohtaan ja punninnut itseni joka viikko. Tulokset ovat olleet hyviä, vai mitä sanotte tästä mainiosta jälkeen -kuvasta:



Samalla tähänkin merkintään hieman sitä neulesisältöä: kuvassa oleva vihreä villatakki on Eris, joka valmistui viikonloppuna. Mallitilkku valehteli ja takista tuli pienempi kuin ajattelin, mutta nykyisessä hoikemmassa olotilassani neule istuu kuin valettu. Ja mikä parasta, minulla on varaa laihtua varmaankin vielä toisen 20 kiloa ennen kuin Eris on minulle liian suuri.

Pitäisiköhän seuraavaksi aloittaa laihdutusmotivaattoriksi Rogue vielä pari kokoa pienempänä? Silkkikorsetti saa vielä odottaa toiset 20 kiloa. Ehkä muodot jo ensi kesänä antavat myöten moiselle.

Näihin hyväntuulisiin tunnelmiin lopettelen tällä kertaa. Elämänlankaa taas ensi maanantaina.