maanantai 25. heinäkuuta 2005

Synttärityttö

Elämänlangalla onnitellaan tänään Neaa, joka viettää ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Mihin tämä vuosi oikein katosi? Tunnustakaa heti! Ovatko muut sattuneet näkemään Harmaita herroja tai muita aikavarkaita? Jossain välissä pikkuisesta nyytistä on kasvanut reipas taapero. Vastahan ihan äsken oli viime vuoden Ropecon, ja minä manasin Jorvin synnytyssalissa, että Inka-parka joutuu pitämään "Apua, hahmoni on raskaana"-workshopin yksin. Itseasiassahan meidät vielä kyseisen viikonlopun aikana kotiutettiin kertaalleen, mutta jostain kumman syystä armas aviomieheni ei syttynyt ehdotukselleni, että jospa sittenkin mentäisiin käymään Ropeconin tanssiaisissa kun ei sitten ihan vielä sairaalaan jäätykään...



Nea on kiireestä kantapäähän neulojan lapsi, vai mitä sanotte tästä varhaisesta kuvasta? Lapsiraukalla oli jo ennen syntymäänsä varastossa enemmän käsinneulottuja sukkia ja villapaitoja kuin monella vauvalla ehtii olla ensimmäisen elinvuotensa aikana. Onneksi tyttö ei näytä traumatisoituneen tästä, vaan poseeraa yleensä nätisti kun äiti tahtoo ottaa kuvia uusista valmistuneista töistä. Pieniä vaatteita on kiitollista neuloa, kun ne valmistuvat niin kovin nopeasti. Tuossa kuvassa Mirva-kämppis pitelee ulkoilua varten pakattua Neaa, jolla on päällään äidin neulomat ja suunnittelemat vielä aivan liian suuret myssy ja alpakkahaalari.

Vauvanneulomukset ovat Harmoniassa olleet siitä erityisen kiitollisia tehdä, että kaikki Nealle pieneksi jääneet neuleet ovat menneet suoraan kiertoon kanssa-asujien Ronja-vauvalle kulkematta varaston kautta. Kaksinkertainen hyöty yhdellä vaivalla, eiväthän pienet neuleet mihinkään ehdi kulua.

Nykyään myös Nea osoittaa kiitettävää kiinnostusta neuleisiin, leikkii mielellään lankakerillä ja langanpätkillä ja leikkisi varmasti myös puikoilla jos äiti antaisi. Yksi neidin erikoistaidoista on napata salamannopeasti kesken olevasta sukasta puikko tai pari irti. Pyöröpuikkojakin kiskotaan aina kun silmä välttää, mutta pyrin jättämään puikot a) pois lapsen ulottuvilta ja b) yksinkertaiselle solmulle. Tähän mennessä on vältytty sekä neulekatastrofeilta että henkilövahingoilta.



Ylläolevassa kuvassa noin kahdeksankuinen Nea auttaa äitiä neulomaan sukkaa. Tyttö siis reippaasti ja oma-aloitteisesti ryömi neulelaukulle, kaivoi esiin valmiin sukan, laukussa olleen sukkalankakerän sekä Knitting on the Road -kirjan. Siinä vaiheessa kun ehdin hätiin, lankakerän vyötteestä ei enää ollut mitään jäljellä, lapsi oli kietonut monta kierrosta sukkalankaa ympärilleen ja näytti hurmaavan tyytyväiseltä itseensä.

Minulta on kysytty, miten yksivuotiaan äiti ehtii neuloa niinkin paljon kuin minä neulon. Viiden pisteen vihjeenä todettakoon, että kannattaa pitää monta keskeneräistä työtä. Pieniä tai helppoja töitä voi sirotella pitkin asuntoa, ja aina kun lapsi viihtyy hetken itsekseen, neulotaan muutama silmukka sitä työtä joka nyt sattuu olemaan sohvapöydällä/tietokoneen vieressä/makuuhuoneessa lipaston päällä kätevästi käden ulottuvilla. Vessassa ja kylpyhuoneessa keskeneräisiä neuleita ei vielä ole, tai ainakaan en tunnusta. Lisäksi pidetään varalla joku suurempi, työläämpi tai vaikeampi neule jota voi sitten kuumeisesti kilkuttaa lapsen nukkuessa. Kannattaa hyödyntää neulomiseen kaikki irtoaika, esimerkiksi neuleblogeja selatessaan saa kudottua pitkän pätkän sukkaa. Moniajo on kaiken a ja o! Roolipelien myönteistä vaikutusta neuletoiminnalle olenkin jo hehkuttanut, pelisessioissa tulee neulottua paljon ja nyt viikonloppuna sain Ropeconin esitelmiä kuunnellessani taas yhden Branching Outin valmiiksi. Myös tieteelliset konferenssit ja pienemmätkin seminaarit ovat otollista neuleympäristöä, harvemmin olen mitään kielteistä palautetta harrastuksesta saanut.



Palaamme vielä tämän kirjoituksen varsinaiseen asiaan virallisella yksivuotiskuvalla Nea-neidistä, joka ei laisinkaan harmistunut vaikka heinäkuun lämpöisenä iltana piti pukea poseerausta varten taas yksi äidin neuloma pusero päälle. Kuvaaminen on hauskaa koska kamera on kiva (samoin kuin kaukosäätimet, kännykät, tietokoneet ja kaikki muu teknisen näköinen tavara). Tämän kuvan iloinen ilme tosin taitaa johtua siitä, että äidillä oli päässä hassu huovutettu hattu jonka näkeminen aiheutti joka kerta huvittuneita huudahduksia.

Elämänlanka kiittää tältä erää. Ensi viikolla ehkä jotain elokuuhun ja syksyn saapumiseen sopivaa.

15 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Onnea pienelle! Niin se aika vaan vierähtää... mä saan ahdistusta kaupassa, kun näen niitä pienen pieniä 50 senttisiä vaatteita, ja tiedän etten enää niitä tule ostamaan :D Mutta on se kivakin että kasvavat.

Kiinnostus teknisiin vempaimiin taitaa olla vauvojen yhteinen juttu, mies on jo monet kerrat todennut, että miksi meillä on kauheat kasat leluja, kun kukaan ei leiki niillä - paras lelu on äitin puhelin/kaukosäädin/näppis tms...

Tuulia kirjoitti...

Onnea synttarisankarille!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea suloiselle tyttöselle :-)

kris kirjoitti...

ooo, cute babies! i have no idea what you're writing, though ;-)

just wanted to pop by and check that you are getting our swap mails - we still haven't received your scarf/address info! (the deadline is tuesday)

Stricker kirjoitti...

Onnea synttärisankarille! Niin ne vaan kasvaa, meidänkin pieni mies täytti jo 2vee.
Minä muuten olen sen verran itsekäs kutoja, etten ole pojalle kutonut kovinkaan paljoa, varsinkaan kun noin 74/80cm kokoon saakka oli isoäiti kutonut miljoona asua, joita tuli niitäkään tuskin pidettyä, kun ei sitä nyt niin paljon tarvinnut lämmintä päälle. Ja meillä kun ei ole ketään sopivaa, kelle niitä antaisi eikä enempää lapsia tule suunnitelmissa, ei oikein henno kutoa kaikki ihanuuksia vain pariksi kuukaudeksi ja sitten myydä tai lahjoittaa vieraille. Nyt vaatteet onneksi sopivat vähän kauemmin, joten voi tehdä kautta kohden nyt muutaman isommankin jutun.

Carita kirjoitti...

Lämpimät onnittelut Nealle !

Riksu kirjoitti...

PALJON ONNEA SULOISELLE 1-VUOTIAALLE!!!!

Itsekin olen samaa mieltä, että pienille ihmisille on kivaa neuloa, harmi vain kun he kasvavat niin nopeasti eikä aina ole noita pieniä lähipiirissä...

Anonyymi kirjoitti...

Oikein paljon onnea Nealle! Ei kyllä uskoisi, että vuosi on jo mennyt - vastahan Nea oli ihan pienenpieni. Jestas, pitääkö mun nyt aloittaa viimein "puhutaan ruotsia Nean kanssa" -proggis ennenkuin Nealla alkaa olla parempi sanavarasto kuin mulla?

laurar kirjoitti...

LÄmpimät onnittelut pikkuneulemallille!

Tiina kirjoitti...

Onnittelut Nealle!

Anonyymi kirjoitti...

GRATTIS till NEA prinsessan. Monica

Kristel kirjoitti...

Kiitos onnitteluista. :) Nea ei itse vielä niin tästä synttärihuumasta välitä. Eilen oltiin yksivuotisneuvolassa, ja sunnuntaina tulevat mummut ja kummit kakkukahville. :)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea näin vähän myöhässä :) Kommentoisin siihen ehtimiseen, että kyllä sitä aina jotain saa aikaiseksi, vaikka aika pienen kanssa sujuukin vauhdilla. Ja tosissaan, minäkin tinjan hereillä ollessa tyydyn niihin "helppoihin" töihin, vaativammat on paras jättää unien aikaan tehtäväksi ellei halua purkaa ylimääräistä! Anne (ja kohta 10kk Tinja)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea pikku synttärisankarille vaikkakin vähän myöhässä :)

Anonyymi kirjoitti...

Olinhan minä siellä ja kävin sinunkin esitelmääsi kuuntelemassa. En vain voinut olla aivan loppuun asti, kun oli sovittu tapaaminen puolelta. Minua inhottaa lähteä kesken jonkun esitelmän, mutta toisaalta en halunnut antaa odotuttaa itseäni. Hetken kiemurtelin ruton ja koleran välillä ja valitsin jälkimmäisen. :/

Itsekin pohdin neuleen mukaan ottamista, mutta minulla on paha tapa mm. nyppiä ruohoa pihalla ollessa ja olisin joutunut pesemään käsiä hieman turhan usein, ettei neule olisi likaantunut. Toinen (teko)syy oli se, etten halunnut raahata turhaa tavaraa matkassa, kun muutenkin oli aina vähintään vesipullo ja sateenvarjo laukussa. Voi tietysti olla, että minä olen vain kaavoihin kangistunut, enkä osaa oikein neuloa muualla kuin kotona. :)