Ropecon!

Kuten tähän aikaan vuodesta kuuluu, kului Elämänangalla yksi kesäisehkö viikonloppu jällee Espoon Dipolissa, Ropeconissa. Minulla oli tarkoituksena tänä vuonna mennä maksavana asiakkaana kun se viime vuonna onnistui niin loistavasti. Viime hetkellä päädyin kuitenkin ilmoittautumaan pelinjohtajaksi, ja vedin sekä perjantaina että lauantaina roolipeliä satunnaisille ilmoittautujille.



Coniheila piti toki hankkia, ja moiselle löytyi Alter Egon tiskiltä viehättävä badge, kuvassa kivaan kissakuvioiseen laukkuun kiinnitettynä. Ylläolevassa kuvassa esiintyy myös oleellinen con-tarvike, termosmukillinen kahvia.



Coniheilan virkaa toimitti ansiokkaasti Hanna, joka neuloi kanssani läpi avajaisten, molempien roolipelisessioiden, viktoriaanisen kauhun esitelmän, miekkakoulun esityksen ja usean muun tapahtuman. Useita muita neulojia tuli myös bongattua, Hannan jälkeen eniten piti seuraa Zeska mutta vähintään viisi tai kuusi muutakin vilahti ympäristössä jossain vaiheessa. Olen aiemminkin todennut, että neulominen ja roolipelaaminen sopivat harrastuksina loistavasti yhteen!



Kuvassa yksi neulojista, Meira, joka esitelmöi viktoriaanisesta kauhusta. Samaisessa kuvassa myös Ropecon-neuleeni, josta parempia ja tarkempia kuvia sitten ensi viikolla kun työ on kuivunut ja kuvattu.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Lisätietona nyt mainittakoon että kirja etenee, ja enää yksi malli on valokuvaamatta. Koostamista ja editointia toki vielä riittää lähiajoiksi ihan tarpeeksi!

Ensi viikolla siis jälleen uusia seikkailuja Elämänlangalla.

Varovainen paluu

Hei! Vieläkö täällä on joku? *koputtaa varovasti mikrofoniin*

Kristel täällä moi! Alan vähitellen rämpiä ylös kirjaneulesuosta: viimeiset langanpäät pitää vielä päätellä ja kuvaukset kuvata, ja sitten alkaa se eri tavalla stressaava vaihe johon kuuluu vimmainen oikoluku, ruutupiirrosten tarkistelu sekä muu vastaava koosto ja editointi.

Deadline onneksi siirtyi elokuun puolelle, sillä säänhaltijat ovat sabotoineet kuvausyrityksiä niin, että jo kaksi kuvauspäivää on jouduttu siirtämään tai perumaan, ja matkaan on mahtunut muitakin pieniä vastoinkäymisiä, mutta nyt alkaa olla ihan hyvä olo. Ensimmäisen kirjaprojektin neulomisvaiheen jälkeen tein pieniä peittotilkkuja varmaan useamman kuukauden kun aivot eivät taipuneet muuhun, mutta nyt houkuttaisi jo parikin tulevan kirjan ohjeista ihan itselle neulotuiksi. Se, että tekee mieli neuloa muuta kuin peittotilkkuja lupaa bloginkin kannalta hyvää, kun saattaa tulla jotain esiteltävää jossain vaiheessa näytille.



Nyt on sen sijaan esiteltävänä isompi projekti: varsinainen syntymäpäivä on vasta sunnuntaina, mutta koska sillon on muuta menoa Nean kuusivuotispäiviä juhlittiin jo eilen mummolassa Tuusulassa. Paikalla olivat paitsi synttärisankari (oikealla) perheineen myös entinen Harmonia-kämppis Ronja (myöskin kuvassa, vasemmalla) vanhempineen ja isovanhempineen sekä serkkuineen. Nean ihkuvaaleanpunainen prinsessamekko on mummun ompelema, minun taitoni eivät moiseen taivu.

Kuusivuotias on jo iso tyttö, eskari alkaa kuukauden päästä ja uusi päiväkoti eskarin yhteydessä odottaa jo elokuun alusta. Tiedot ja taidot karttuvat kovaa vauhtia, viimeisimpänä saavutuksena polkupyörällä ajo ilman apupyöriä. Hurjan nopeasti aika rientää! On se toisaalta pienikin vielä, ei laisinkaan liian iso kiipeämään syliin ja rutistamaan. Joskus muinoin Nea totesi Joelin ihan vauva-ajan neuvolassa olevansa "iso pieni", ja se on kyllä edelleen kovasti kuvaava luonnehdinta.

Nyt suuntaan seuraaviin kirjahaasteisiin, koostamaan listaa kaikista symboleista joita kirjan ruutupiirroksissa on käytetty. Näissä tunnelmissa alkavaan viikkoon, ja ellei taivas kaadu niskaan taas uutta Elämänlankaa ensi viikolla!

Tauko

Elämänlankaa on nyt tovin tauolla. Palataan asiaan, jahka kirjamateriaalit ovat pois käsistä. Jatkakaa.

Huomiota

Julkisilla paikoilla neulominen herättää usein huomiota, siihenhän meistä aika moni on neulojanurallaan törmännyt. Jotkut neuleet vain tuntuvat vetävän puoleensa enemmän kommentteja kuin toiset.

Olen neulonut viime aikoina aina ja joka paikassa kirjaan tulossa olevaa kapeahkoa suorakaidehuivia, Pörrön värjäämästä ihanasta vihreäsävyisestä puuvillasta. (Tiedän, "ihana" ja "puuvilla" kuuluvat harvemmin sanavarastooni samassa lausessa, mutta Pörrön käyttävä pohjalanka on joustavaa ja halkeilematonta niin että voi kuvitella ettei puuvillaa neuloisikaan.) Jostain syystä tämä huivi on koonnut paljon ylistäviä kommentteja hyvin yllättäviltä tahoilta.

Muutaman kuukauden ajan olen vähitellen haeskellut töitä, ja nyt viikko takaperin olin erääseen paikkaan liittyen psykologilla soveltuvuustesteissä ja -haastattelussa. Neuloin odotushuoneessa, mutta näyttääkseni normaalilta ja tasapainoiselta pakkasin huivin takaisin laukkuun kun kutsu haastatteluun tuli. Haastattelun päätteeksi kun olin jo lähdössä psykologi, viisissäkymmenissä oleva mies, pyysi vielä erikseen, että esittelisin huivia hänelle.

Toinen vielä oudompi tapaus oli kun olin lasten kanssa yhtenä viime viikon erityisen aurinkoisista päivistä Albergan kartanonpuistossa. Lähistöllä vietti aikaansa myös selvästi säännöllisesti yhdessä olutta nautiskeleva seurue, joka jo iltapäivästä oli ehtinyt iloisiin tunnelmiin. Siinä mielessä porukka oli kuitenkin vähän erikoisempi, että joukossa oli noin kolme-neljä naista ja vain yksi mies. Herra oli hyvin sosiaalista sorttia, ja kävi vuorotellen iskemässä juttua jokaisen puistossa oleskelevan kanssa. Minun kohdalleni hän pysähtyi pitkäksi toviksi. "Hei, ooksä artenomi tai jotain? Toi on TOSI hieno! Mun sisko on artenomi." Hän ihasteli huivin pintaa ja pitsineulekuviota, ja kommentoi kovasti asiantuntevasti pätkävärjäystä sekä pohti värien sopivuutta myös sisustukseen, vaikkapa keittiön verhokapaksi tai kaitaliinaksi. Olen kyllä tottunut siihen, että vedän puoleeni keski-ikäisiä humalaisia miehiä satunnaisissa paikoissa, mutta harvemmin ne keskustelut ihan näin sujuvat.

Nyt palaan sen samaisen vihreän huivin kimppuun, tutkimaan josko törmäisin tänään vielä uusiin kommentteihin. Ensi viikolla ehkä sitten lisää kirja- ja maailmantuskaa, tai sitten jotain ihan muuta Elämänlankaa.

Mukavaa kiirettä

Viime maanantaina mainitsin, että Elämänlangalla oli luvassa kiireinen viikko. Näin tosiaan oli, ja tällä viikolla ohjelma jatkuu vielä tänään ja huomenissa, ennen kuin hellittää. Tänään on henkilökohtaista ohjelmaa josta toivottavasti lisää myöhemmin, ja huomenna sitten on aika tutustua vanhemman jälkikasvun tulevaan esikouluun, vaikka olenkin sitä mieltä että pienenpienet lapset eivät ole ihan kohta kouluikäisiä.

Siirtymäriittejä oli ilmassa viime viikollakin, kun opiskelutoverini Meira väitteli tohtoriksi. Ystävien ja työkavereiden seurassa juhlistettiin myös karonkkaa oikein onnistuneesti, minä vähän kahden maan kansalaisena entisten työtoverieni sekä Meiran ja minun yhteisten harrasteystävien välissä. Hyvin sujunutta väitöstilaisuutta oli ilo kuunnella, ja illaksi oli hauska pyntätä ja laittautua vaikka hiukset olivatkin yhteistyöhaluttomat ja sain tehdä kampauksen noin seitsemän kertaa ennen kuin näytin edes etäisesti juhlalliselta. Valitettavasti valokuvatodisteet nyt puuttuvat.

Viikonloppuna taas kävin hyvin pitkästä aikaa tekemässä niitä töitä joihin opiskelu-uraa valitessani kuvittelin ryhtyväni: olin Paimion seurakunnan isoskoulutusleirillä Uudessakaupungissa keikkatyöläisenä, apuna 32 teini-ikäistä paimentamassa. Hauskaa oli leirielämäkin pitkästä aikaa, varsinkin kun edelleen joka kesä haikailen rippikoululeirien perään. Leirillä reissasi mukana myös kirjaan tekeillä oleva huivi, joten viikonloppu oli kokonaisuudessaan hyvin työntäytteinen kun neuloin jokaisen vapaahetkeni.

Tämän viikon ohjelmassa on neulesuunnittelun lisäksi varmaankin kuvausjärjestelyjä, joten vähitellen pitäisi saada varmistettua kaikki mallit. Erityisen kiva olisi tietysti saada myös ohjeet ja neuleiden mallikappaleet tehtyä, mutta yritän hillitä paniikkiani ja olla repimättä kaikkia hiuksia päästäni.

Nyt suuntana aamukahvi, muut puuhat, ja sitten jälleen kirjaa puurtamaan. Ensi viikolla lisää ehkä taas tylsää ja kuvatonta Elämälankaa, kun neuleita ei oikein voi esitellä.