Elämänlangalla ja Langankuluttajan tykönä on suurella ilolla ja mielenkiinnolla tutkittu tulevan pitsineulekirjan nimikommentteja. Merkintään tuli 90 kommenttia ja useissa oli monta eri nimeä. Vaikka yritimme karsia listasta tuplaehdotukset pois, jäi ihmeteltäväksi silti suurin piirtein 140 nimeä.
Kommentoijien ehdoton ykkössuosikki oli Pitsit/pitsiä puikoille, joka oli meilläkin ensimmäinen ajatus ja olisi tietysti luonteva jatko Punoksille. Muitakin hyviä, hauskoja ja ihania ehdotuksia oli, ja kamalan vaikea päättää oli mitä palkita. Vielä emme myöskään halunneet kiveen kirjoittaa tulevan kirjan nimeä, kun annoitte ison annoksen pohdittavaa.
Jomman kumman tai molempien meistä suosiossa olivat esimerkiksi Suloiset seitit, Langankiertoja puikoille tai Langankierrot kutimille, Yliveto langankierto... ja myös moni muu ehdotus. Ehdottomasti parhaan lopullisen nimen päättäminen kaikista kommenteista oli kertakaikkiaan mahdoton tehtävä.
Aivan ensimmäiseksi arvoisa jury pääsi yksimielisyyteen molempia ilahduttavimmasta ehdotuksesta. Se oli KatriK:n ehdottama "Pitsejä pienellä vaivalla". Tämä ehdotus on nostanut hymyn huulille useampaakin mallitilkkua vääntäessä, ja vaikka emme lupaakaan kirjan töiden syntyvän pienellä vaivalla, haluamme palkita Katrin.
Toista voittajaa emme kertakaikkiaan osanneet valita. Lopulta päädyimme siihen, että arvoimme satunnaislukugeneraattorilla yhden niistä, jotka olivat esittäneet nimeksi Pitsit, pitsiä, tai pitsineuleet puikoille. Näistä voittajaksi valikoitui Värttinä.
Katri ja Värttinä, laittakaa minulle sähköpostia osoitteeseen kristel@iki.fi, arkistoin tietonne ja yritän sitten joskus vuoden päästä kirjan ilmestyttyä muistaa oikeat lahjottavat!
Nyt Elämänlangalla siirrytään manaamaan sukkahousuvalmistajia ja -kauppiaita ja pohtimaan mistä löytää hyvinmuodostuneelle takapuolelle sopivia alavartalon verhoja uuden pikkujouluhenkisen juhlamekon kaveriksi. Niin, ja toki myös neulomaan, tällä hetkellä enimmäkseen erilaisia mallitilkkuja ja -kappaleita. Ensi viikolla sitten ehkä kuvallistakin Elämänlankaa.
P.S. Kai huomasitte uuden Ullan ilmestyneen? Minultakin on taas vaihteeksi ohje.
maanantai 19. lokakuuta 2009
maanantai 12. lokakuuta 2009
Viikonloppuloma
Ihan ensimmäiseksi: kiitos kaikille kirjakommenteista ja nimiehdotuksista! Pohdimme Langankuluttajan kanssa tämän viikon ja palaamme sitten asiaan ensi maanantaina.
Elämänlangalla vietettiin viikonloppuna vähän niin kuin lomaa, kun mies ja tytär lähtivät Seinäjoelle mummaa ja vaaria tervehtimään ja minä jäin Joelin kanssa pitämään kotia pystyssä. Perjantai-iltana olo alkoi leppoisasti sillä, että minut haettiin kesken jumppaa lapsiparkkiin noutamaan lapsi jolle sattui pieni vahinko, mutta päätin sitten alkuharmistukseni jälkeen että ei anneta moisen häiritä. Käytiin shoppailemassa uudet pöksyt ja sukat ja mentiin päivälliselle Raxiin. No, saattoi sieltä shoppailureissulta myös tarttua äidille vähän kevyttä iltapalaa:
Ja sorruin myös marketin hyllystä lohtulankaan. Olen viime vuosina neulonut hirmuisen vähän Novitaa, mutta Nallen alovera-versio on pehmeän tuntuista ja värit ovat kivoja, ja Luxus-sarjan langat tuntuvat kaikki mukavilta käteen. Tuon sinisen värin valitsi kyllä tällä kertaa Joel, joka sai ihan itse päättää tuleva talvipipon värin. Tarjosin kyllä toiveikkaasti ensin vihreää ja punaista, mutta nyt on näemmä iskenyt pojalle sininen kausi. Äitini, joka pitää kovasti sinisestä, kehuikin että onpa Joelilla hyvä maku. Vihreästä Nallesta on tulossa keskikokoinen vauvanmyssy ja kaulaliina Ullan perine-ekstraan jonka deadline on marraskuun alussa, oranssista tulee varmaankin sukkia ja punaisesta Nealle pipo jos se neidille kelpaa. Jos ei, täytynee käydä hakemassa punaista tai roosaa Cloudia Prisman lankahyllystä joukon jatkoksi.
Lauantain otimme rennosti, ulkoilimme ja leivoimme porkkanakakkua, ja kävimme illalla kyläilemässä entisten kanssa-asujien luona. Sunnuntaina jatkoimme seikkailuja matkustamalla junalla eksoottiseen itä-Pasilaan josta löysimme obskuurin pienen kiinalaisen ravintolan päivällispaikaksi. Olimme ainoat asiakkaat, ja ravintolan tädit kävivät vuorotellen taputtelemassa Joelin päätä ja tarjoamassa karkkeja, mikä tietysti oli lapsesta erityisen miellyttävää. Loppuhuipennukseksi ehdimme sitten melkein takaisin asemalle junalla kotiin palaavaa iskää vastaan: Nea jäi Seinäjoelle, oli Teemun lähtiessä matkalla mumman ja vaarin kanssa Ilmajoelle tutustumaan Lego-näyttelyyn, ja tulee kuulemma joskus kunhan kerkiää. Luvassa on siis toivottavasti vielä lisää leppoisia päiviä ja neuleaikaa äidille, Joel kun on luonteeltaan paljon paremmin omissa touhuissaan viihtyvä kuin Nea.
Näin tällä viikolla. Ensi viikolla Elämänlangalla sitten juhlallinen palkintojenjulistustilaisuus viime viikon nimikisaan liittyen. Siihen saakka neulomisiin!
Elämänlangalla vietettiin viikonloppuna vähän niin kuin lomaa, kun mies ja tytär lähtivät Seinäjoelle mummaa ja vaaria tervehtimään ja minä jäin Joelin kanssa pitämään kotia pystyssä. Perjantai-iltana olo alkoi leppoisasti sillä, että minut haettiin kesken jumppaa lapsiparkkiin noutamaan lapsi jolle sattui pieni vahinko, mutta päätin sitten alkuharmistukseni jälkeen että ei anneta moisen häiritä. Käytiin shoppailemassa uudet pöksyt ja sukat ja mentiin päivälliselle Raxiin. No, saattoi sieltä shoppailureissulta myös tarttua äidille vähän kevyttä iltapalaa:
Ja sorruin myös marketin hyllystä lohtulankaan. Olen viime vuosina neulonut hirmuisen vähän Novitaa, mutta Nallen alovera-versio on pehmeän tuntuista ja värit ovat kivoja, ja Luxus-sarjan langat tuntuvat kaikki mukavilta käteen. Tuon sinisen värin valitsi kyllä tällä kertaa Joel, joka sai ihan itse päättää tuleva talvipipon värin. Tarjosin kyllä toiveikkaasti ensin vihreää ja punaista, mutta nyt on näemmä iskenyt pojalle sininen kausi. Äitini, joka pitää kovasti sinisestä, kehuikin että onpa Joelilla hyvä maku. Vihreästä Nallesta on tulossa keskikokoinen vauvanmyssy ja kaulaliina Ullan perine-ekstraan jonka deadline on marraskuun alussa, oranssista tulee varmaankin sukkia ja punaisesta Nealle pipo jos se neidille kelpaa. Jos ei, täytynee käydä hakemassa punaista tai roosaa Cloudia Prisman lankahyllystä joukon jatkoksi.
Lauantain otimme rennosti, ulkoilimme ja leivoimme porkkanakakkua, ja kävimme illalla kyläilemässä entisten kanssa-asujien luona. Sunnuntaina jatkoimme seikkailuja matkustamalla junalla eksoottiseen itä-Pasilaan josta löysimme obskuurin pienen kiinalaisen ravintolan päivällispaikaksi. Olimme ainoat asiakkaat, ja ravintolan tädit kävivät vuorotellen taputtelemassa Joelin päätä ja tarjoamassa karkkeja, mikä tietysti oli lapsesta erityisen miellyttävää. Loppuhuipennukseksi ehdimme sitten melkein takaisin asemalle junalla kotiin palaavaa iskää vastaan: Nea jäi Seinäjoelle, oli Teemun lähtiessä matkalla mumman ja vaarin kanssa Ilmajoelle tutustumaan Lego-näyttelyyn, ja tulee kuulemma joskus kunhan kerkiää. Luvassa on siis toivottavasti vielä lisää leppoisia päiviä ja neuleaikaa äidille, Joel kun on luonteeltaan paljon paremmin omissa touhuissaan viihtyvä kuin Nea.
Näin tällä viikolla. Ensi viikolla Elämänlangalla sitten juhlallinen palkintojenjulistustilaisuus viime viikon nimikisaan liittyen. Siihen saakka neulomisiin!
maanantai 5. lokakuuta 2009
Uutisia ja kilpailu
Elämänlangalla on koko syksyn ollut suhteellisen hiljaista ja rauhallista. Kulissien takana kuitenkin kuohuu, ja nyt Langankuluttaja ja minä tarvitsemme suuren neulovan yleisön apua.
Kun keväällä kävimme allekirjoittamassa sopimuksen Punosten toisesta painoksesta, kustantaja ehdotti toisen neulekirjan tekemistä vastaavalla konseptilla, eli haastavampia neuleita alkeet jo osaavalle harrastajalle. On tunnustettava, että olimme Johannan kanssa pohtineet asiaa jo jonkun tovin, ja niinpä sopimus allekirjoitettiin alustavalla Pitsineuleet -nimellä. Kesän mittaan on piirrusteltu, pohdiskeltu ja oltu yhteyksissä lankataloihin, ja nyt lopulta uskallamme tunnustaa, että kirja tosiaan on tekeillä. Ensimmäinen iso lankalähetys on jo postissa, joten pääsemme ihan pian tositoimiin.
Tämä selittää myös nämä jo muutama viikko sitten vilahtaneet lankakartat.
"Pitsineuleet" tai "Pitsineulekirja" eivät kuitenkaan huimaa päätä iskevyydellään ja houkuttelevuudellaan. Niinpä julistamme kilpailun: ehdota meille tämän blogimerkinnän kommenteissa nimeä Punosten "jatko-osalle". Palkitsemme kaksi meistä parasta, hauskinta tai miellyttävintä ehdotusta ilmaiskappaleilla tulevaa kirjaa - sitten kun se joskus ensi vuoden loppupuoliskolla pääsee kauppoihin asti. Kustantajalla on tietenkin kirjan lopullisen nimen suhteen veto-oikeus, ja pidätämme myös oikeuden ehdottaa omia neronleimauksiamme heille, joten emme voi taata kummallekaan voittajalle täyttä kunniaa kirjan kummitätiydestä tai -setyydestä.
Kilpailukommentteja voi jättää tähän merkintään siihen saakka, kunnes ensi maanantain Elämänlankaa ilmestyy. Arvoisa raati (eli siis Langankuluttaja ja minä) päättää sitten voittajat.
Hauskaa viikkoa, ja keksikää paljon hauskoja kommentteja! Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa jostain muusta aiheesta.
Kun keväällä kävimme allekirjoittamassa sopimuksen Punosten toisesta painoksesta, kustantaja ehdotti toisen neulekirjan tekemistä vastaavalla konseptilla, eli haastavampia neuleita alkeet jo osaavalle harrastajalle. On tunnustettava, että olimme Johannan kanssa pohtineet asiaa jo jonkun tovin, ja niinpä sopimus allekirjoitettiin alustavalla Pitsineuleet -nimellä. Kesän mittaan on piirrusteltu, pohdiskeltu ja oltu yhteyksissä lankataloihin, ja nyt lopulta uskallamme tunnustaa, että kirja tosiaan on tekeillä. Ensimmäinen iso lankalähetys on jo postissa, joten pääsemme ihan pian tositoimiin.
Tämä selittää myös nämä jo muutama viikko sitten vilahtaneet lankakartat.
"Pitsineuleet" tai "Pitsineulekirja" eivät kuitenkaan huimaa päätä iskevyydellään ja houkuttelevuudellaan. Niinpä julistamme kilpailun: ehdota meille tämän blogimerkinnän kommenteissa nimeä Punosten "jatko-osalle". Palkitsemme kaksi meistä parasta, hauskinta tai miellyttävintä ehdotusta ilmaiskappaleilla tulevaa kirjaa - sitten kun se joskus ensi vuoden loppupuoliskolla pääsee kauppoihin asti. Kustantajalla on tietenkin kirjan lopullisen nimen suhteen veto-oikeus, ja pidätämme myös oikeuden ehdottaa omia neronleimauksiamme heille, joten emme voi taata kummallekaan voittajalle täyttä kunniaa kirjan kummitätiydestä tai -setyydestä.
Kilpailukommentteja voi jättää tähän merkintään siihen saakka, kunnes ensi maanantain Elämänlankaa ilmestyy. Arvoisa raati (eli siis Langankuluttaja ja minä) päättää sitten voittajat.
Hauskaa viikkoa, ja keksikää paljon hauskoja kommentteja! Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa jostain muusta aiheesta.
maanantai 28. syyskuuta 2009
Kuvauksellista
Viikonloppuna piti kiirettä, kun kaiken muun tohinan lisäksi piti harjoittaa neulekuvausta. Minullahan on huomattavan paljon ollut Zeska näkemyksineen, kokemuksineen ja parempine kameroineen, mutta tällä kertaa olin omillani ja sen valitettavasti näkee. Hanna sentään tuli jälleen kerran kuvausuhriksi.
Valokuvaaminen ei valitettavasti laisinkaan ole leipälajini, joten parista sadasta räpsitystä otoksesta sai hädin tuskin valittua kolme kelvollisehkoa. Erityisesti värien saaminen kohdalleen tuotti hankaluuksia, vaikka yritin ties millä säädöillä. Puhumattakaan sitten vielä perustavammanlaatuisista asioista kuten rajauksesta ja tähtäämisestä. Allaoleva kuva on malliesimerkki session epäonnistuneemmasta päästä.
Vapaasti saa arvata, mitä tässä kuvassa yritettiin esittää. Mitä ilmeisimmin ei ainakaan mallin silmiä. Myöskään mistään asusteesta ei saa sellaista kuvaa, josta tunnistaisi mistä ohjeesta on kyse, ja väritkin ovat jotain sinnepäin. Jo vain kelpaa näillä eväin yrittää maailmalle.
Kovasti kyllä haaveilen siitä että saisin joskus vielä hankittua edes karvalakkimallisen digijärkkärin. Valitettavasti ei taida joulupukki olla kuulolla, enkä taida omaa rahaa käyttää kalliiseen leluun jota käyttäisin kuitenkin lähinnä lapsiin ja lankakeriin. Joku valokuvauskurssikin olisi kiva, kukahan järjestäisi sellaisen "näin kuvaat sieviä lankoja oikeanvärisinä" -opastuksen?
Nyt palaan taas käpälänlämmittimien pariin, sillä tilauskynsikkäitä on parasta edistää jos mielii neuloa vielä sukkiakin joskus tässä maailmassa. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.
Valokuvaaminen ei valitettavasti laisinkaan ole leipälajini, joten parista sadasta räpsitystä otoksesta sai hädin tuskin valittua kolme kelvollisehkoa. Erityisesti värien saaminen kohdalleen tuotti hankaluuksia, vaikka yritin ties millä säädöillä. Puhumattakaan sitten vielä perustavammanlaatuisista asioista kuten rajauksesta ja tähtäämisestä. Allaoleva kuva on malliesimerkki session epäonnistuneemmasta päästä.
Vapaasti saa arvata, mitä tässä kuvassa yritettiin esittää. Mitä ilmeisimmin ei ainakaan mallin silmiä. Myöskään mistään asusteesta ei saa sellaista kuvaa, josta tunnistaisi mistä ohjeesta on kyse, ja väritkin ovat jotain sinnepäin. Jo vain kelpaa näillä eväin yrittää maailmalle.
Kovasti kyllä haaveilen siitä että saisin joskus vielä hankittua edes karvalakkimallisen digijärkkärin. Valitettavasti ei taida joulupukki olla kuulolla, enkä taida omaa rahaa käyttää kalliiseen leluun jota käyttäisin kuitenkin lähinnä lapsiin ja lankakeriin. Joku valokuvauskurssikin olisi kiva, kukahan järjestäisi sellaisen "näin kuvaat sieviä lankoja oikeanvärisinä" -opastuksen?
Nyt palaan taas käpälänlämmittimien pariin, sillä tilauskynsikkäitä on parasta edistää jos mielii neuloa vielä sukkiakin joskus tässä maailmassa. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.
maanantai 21. syyskuuta 2009
Käpälöintiä
Syyskuu kuluu kuin siivillä, ja Sukkasatoon olisi tarkoitus tehdä käpälänlämmittimiä. Joku on kuitenkin ilmeisesti unohtanut laittaa neuletajunnalleni muistion siitä, että tarkoitettiin takakäpäliä. Samaten kai 52 Pair Plungeen oli tarkoitus tehdä sukkia eikä erilaisia käsiin laitettavia asioita.
Viime viikon Knotions-lapaset ovat valmiit, mutta olen testineulojien raportteja odotellessani vääntänyt ohjeesta vielä kämmekäsmuunnostakin. Raikkaan vihreisiin lapasiin sointui loistavasti oranssinhehkuva Sonne-sävyinen Wollmeise -sukkalanka, joten nyt minulla on reippaan väriset ranteenlämmittimet jahka syksy vähän vielä viilenee. Näistä enemmän kuvia sitten vasta Knotionsin ilmestyessä. Tuo Sonne-väri on muuten luonnossa aivan loistava, keinovalo ja pikkukamera eivät tee sille laisinkaan oikeutta.
Ettei tässä vielä kaikki, olen lupautunut neulomaan peräti kaksi paria kynsikkäitä eri tahoille. Keväällä tein ystävälle Lanettista tiiviit käsineet vaelluskäyttöön, ja kynsikkäät ovat matkustaneet nyt paitsi lappiin myös viimeksi muutama viikko sitten Islantiin. Jo keväällä oli puhetta toisen tiukan kädenlämmitinparin väkertämisestä, mutta projekti on edistynyt huomattavan hitaasti. (Ostin oikean sävyistä Lanettia Seinäjoelta kesällä, mutta lanka on edelleen kaupan paperipussissa.) Nyt säät viilenevät niin, että täytyy luultavasti ottaa kynsikäs kauniiseen käteen ja aikaansaada.
Myöskin oli taannoin neuletapaamisessa puhe Villasadun kanssa, että Sadun poika kaipaa kynsikkäitä. Teini-ikäiseen tyyliin kuuluu kuulemma ehdottomasti musta, mutta näihin käsineisiin ei tarvitse neuloa peltiä Lanettista vaan ihan normaalitiheyksinen seiskaveikka kelpaa. Diilasimme Sadun kanssa että saan materiaalikulut ja vähän vaivanpalkkaa, ja mikä parasta Satu päättelee itse langanpäät. Hän taisi epäillä, että kynsikkään langanpäiden päätteleminen tuplaisi äkkiä käsineiden hinnan. Poika oli reippaana nuorena miehenä piirtänyt minulle kädenkuvan mittoineen paperille, joten mallikäsikin löytyy.
Näillä tassuilla siis mennään, ja sukkia tulee sitten taas jossain välissä jahka kerkiää. Välillä saattaisi kyllä taas paidatuttaakin, ja itse kukin meillä tarvitsisi hatun tahi myssyn talveksi. Katsotaan sitten ensi viikolla, onko mitään edistystä tapahtunut. Silloin taas uutta Elämänlankaa.
Viime viikon Knotions-lapaset ovat valmiit, mutta olen testineulojien raportteja odotellessani vääntänyt ohjeesta vielä kämmekäsmuunnostakin. Raikkaan vihreisiin lapasiin sointui loistavasti oranssinhehkuva Sonne-sävyinen Wollmeise -sukkalanka, joten nyt minulla on reippaan väriset ranteenlämmittimet jahka syksy vähän vielä viilenee. Näistä enemmän kuvia sitten vasta Knotionsin ilmestyessä. Tuo Sonne-väri on muuten luonnossa aivan loistava, keinovalo ja pikkukamera eivät tee sille laisinkaan oikeutta.
Ettei tässä vielä kaikki, olen lupautunut neulomaan peräti kaksi paria kynsikkäitä eri tahoille. Keväällä tein ystävälle Lanettista tiiviit käsineet vaelluskäyttöön, ja kynsikkäät ovat matkustaneet nyt paitsi lappiin myös viimeksi muutama viikko sitten Islantiin. Jo keväällä oli puhetta toisen tiukan kädenlämmitinparin väkertämisestä, mutta projekti on edistynyt huomattavan hitaasti. (Ostin oikean sävyistä Lanettia Seinäjoelta kesällä, mutta lanka on edelleen kaupan paperipussissa.) Nyt säät viilenevät niin, että täytyy luultavasti ottaa kynsikäs kauniiseen käteen ja aikaansaada.
Myöskin oli taannoin neuletapaamisessa puhe Villasadun kanssa, että Sadun poika kaipaa kynsikkäitä. Teini-ikäiseen tyyliin kuuluu kuulemma ehdottomasti musta, mutta näihin käsineisiin ei tarvitse neuloa peltiä Lanettista vaan ihan normaalitiheyksinen seiskaveikka kelpaa. Diilasimme Sadun kanssa että saan materiaalikulut ja vähän vaivanpalkkaa, ja mikä parasta Satu päättelee itse langanpäät. Hän taisi epäillä, että kynsikkään langanpäiden päätteleminen tuplaisi äkkiä käsineiden hinnan. Poika oli reippaana nuorena miehenä piirtänyt minulle kädenkuvan mittoineen paperille, joten mallikäsikin löytyy.
Näillä tassuilla siis mennään, ja sukkia tulee sitten taas jossain välissä jahka kerkiää. Välillä saattaisi kyllä taas paidatuttaakin, ja itse kukin meillä tarvitsisi hatun tahi myssyn talveksi. Katsotaan sitten ensi viikolla, onko mitään edistystä tapahtunut. Silloin taas uutta Elämänlankaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)