Lisää väriä

Koska olen nähtävästi vähän yksinkertainen ja hidas oppimaan, mailasin Knotionsiin että mielessä kangastelee lapasohje. Materiaalideadline talvinumeroonhan meni jo pari viikkoa takaperin, mutta hyvän idean takia voi kuulemma joustaakin... Joten taas on tekeillä ah-niin-ihastuttavaa deadlineneulontaa. Neuleohjeiden kirjoittamisen on pakko olla jonkinlainen sairaus, sillä ei tästä näytä eroonkaan pääsevän!

Onneksi lapanen on nopea projekti, ja ystävistä löytyi heti useita uhreja testaamaan ohjetta, joten eiköhän tässä päästä aika vauhdikkaasti etenemään. Minunhan ei itse tarvitse saada valmiiksi kuin tämä yksi lapanen, että saan ohjeen ja ruutupiirroksen sellaiselle mallille että voin vaivata sitten testineulojia.



Kuva nyt tällä erää vain kämmenpuolelta, ettei yllätys paljastuisi. Tästä näkee kuitenkin värin, joka on oikein raikas ja kaunis vihreä. Lanka on Fleece Artistin Merino 2/6 -sukkalankaa, jonka sain aikoinaan muistaakseni Villasadulta joululahjaksi.

Viime viikolla uhkailemiani sammakkosukkia ei nyt ole luvassa, vaikka myönnänkin piirrustelleeni sammakonmuotoisia ruutupiirroksia. Totesin että oikeannäköisiä sammakoita on rajallisella silmukkamäärällä mahdoton saada aikaiseksi minun visuaalisilla kyvyilläni, enkä tahtonut apinoida Marsvinin mainiota sammakkopipoa.



Posti toi kuitenkin lisää väri-iloa minulle, kun sain pinon lankojen värikarttoja. Rakastan tällaisia hipelöitäviä karttoja joissa on oikeita langanpätkiä katseltavana! Ruutu aina vääristää, koska näytöissä on niin paljon eroja, ja paperiset värikartatkin riippuvat sitten käytössä olleista tulostimista, paperilaadusta ja ties mistä.

Väreistä ja lankakaroista lisää joskus tuonnempana, nyt jatkamaan reippahasti lapasneulomista ja ohjeen kirjoitusta. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

Väriä syksyyn

Viime aikoina on alkanut vaikuttaa siltä, että syksy on oikeasti tulossa. Melkein harva se päivä tulee ainakin joku vesikuuro, ja illat pimenevät taas niin aikaisin että valokuvien ottaminen blogia varten saattaa ihan vahingossa jäädä liian myöhäiseksi. Kuten nyt esimerkiksi tästä lankakuvasta näkyy:



Miehen työmatkan vuoksi minulta jäivät Helsingin kädentaitomessut väliin, mutta torstaisen neuletapaamisen tuliaiset pelastivat kyllä paljon. Kuvassa poseeraavat ihkaensimmäiset Wollmeiseni, vaikka keinovalo harmillisesti latistaakin värien kirkkautta. Erityisesti vasemmalla oleva Sonne ja keskimmäinen Wasabi -vyyhti ovat luonnossa räimeitä. Onneksi en neulo kirjoneuletta, sillä mielessäni näin jo keltaoranssinkirjavat sukat joissa hyppelee kirkkanvihreitä sammakoita.

Koska en tunnetusti neulo kirjoneuleita, ei tulevan syys-Ullan kirjoneuleteema hirveästi puhutellut. Lopulta kuitenkin kävi niin, että inspiraatio hyökkäsi takavasemmalta, ja muinoin Nealle tekemäni kaarrokepuseron pohjalta syntyi Kaisaksi ristitty pusero. Alla vilautus näin etäältä, Ullassa sitten lähempää.



Zeska otti kauniita kuvia ja Hanna ystävällisesti poseerasi paitapalkalla. Deadlinepaniikkikaan ei päässyt iskemään, sillä otin itse ensimmäiset alustavat kuvat jo torstaina neuletapaamisessa. Kokosarjoitus taas vähän jännittää, koska yritin laskeskella kuvan XS-koon lisäksi neljä vähän suurempaakin. Aina sarjoittaessa hirvittää, että laskutaidossa on jotain vikaa, mutta pitää nyt toivoa että ei ihan metsään mennyt. En kuitenkaan ryhdy paniikissa neulomaan itselleni XL-kokoista vastaavaa paitaa testiksi ennen numeron julkaisua, vaan yritän vaihteeksi keskittyä sukkiin. Ehkä kuitenkin ilman niitä loikkivia sammakoita.

Tällaista Elämänlangalla tällä viikolla, ensi viikolla sitten uusia aiheita.

Maanantai

Näin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että viikossa kuuluisi olla vain yksi maanantai. Viime viikolla niitä oli ainakin kolme, alkaen siitä ihan aidosta maanantaista kun koneeni alkoi matkia sirkkeliä pariin muuhun päivään jolloin kaksivuotiaan kovaääniset uhmakohtaukset sekä lasten flunssa vetivät mielen matalaksi. Lisäksi oma koneeni matkasi DHL:n kuriiripojan mukana takuuhuoltoon (oli muuten fiksu veto ostaa pari vuotta lisätakuuta läppäriä hankkiessa), joten olen ollut Teemun koneen varassa. Kaiken kukkuraksi tämän koneen Windows-päivitys epäonnistui ja kone suostui käynnistymään vain toiseen käyttöjärjestelmään, ja olin pari päivää vielä vieraamman systeemin armoilla.

Onneksi deadline-neule sentään etenee, ja viime viikon hihojen lisäksi pusero on saanut vartalon:



Kaarrokkeen alku on jo tekeillä, ja kuvan Alpaca-kasa havainnollistaa pohdintojani eri kuvioraitojen väreistä. Alpacassahan on valinnanvaraa liikaakin, koska värejä on kymmeniä, ja pohdin edelleen pitäisikö sittenkin kaivaa laatikko hyllyn päältä ja mallailla vielä lisää. Nytkin värejä on tarjolla ainakin yksi liikaa.

Kirjoneuleesta sentään on alkanut tulla jo etäisesti inhimillisen näköistä, puoli milliä suurempien puikkojen ottaminen auttoi kummasti. On siis ihan mahdollisuuksien rajoissa että mallini suostuu näytille eikä pakene kirkuen paikalta kun näkee lopputuloksen. Keskeneräinen ohjekin oli varmuuskopioituna ulkoiselle kovalevylle, joten vaikka oma kone viipyisi huollossa Ullan deadline yli, voin silti jatkaa kirjoitustyötä.

Nyt kuitenkin taas kirjoneuleen kimppuun, sillä mitä pikemmin työ on valmis sen paremmin ehtii viimeistellä ohjeen ja ottaa kuvat. Ulla-deadlineen ei kuitenkaan ole enää kuin viikko aikaa!

Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa, ja ehkä jopa valmis puserokin.

Vihaan...

...sitä, kun maanantaiaamun alkajaisiksi tietokoneen tuuletin alkaa matkia sirkkeliä ja koko rakkine muutenkin käyttäytyy omituisesti. Erityisesti vihaan sitä, jos käy ilmi että kone täytyy taas luovuttaa huollon sedille viikoksi tai kahdeksi. Ei niin että olisin nettiriippuvainen tai mitään.

Vihaan myös deadline-neulontaa. Lisäksi vihaan kirjoneuleen tekemistä, ja jätän touhun mieluusti lahjakkaammille yksilöille. Täysin sopivasti sainkin sitten loppuviikosta idean tuunata Nean vanhan florica-puseron idealla aikuisen kokoisen kaarrokeneuleen syys-Ullaan, jonka teemana on kirjoneuleet.



Kuten kuvasta näkyy, en osaisi tehdä siistiä kirjoneuletta vaikka henki riippuisi siitä. Aloitin siis hihoista, sillä kuten jokainen neuloja tietää, kannattaa aina ennen työn aloittamista huolellisesti neuloa mallitilkku eikä suinkaan rynnätä suin päin suoraan tekemään puseroa. Toisessa hihassa (joka muuten on ainakin kilometrin mittainen) kirjoneuleraita on siistihkö mutta kiristää hieman. Toisessa yritin sitten strategiaa jolla neuloin valkoisen pohjavärin normaalin napakasti ja ruskean kuviovärin löysästi, mutta tulos ei ollut sen parempi. Elättelen toiveita, että helman raitaan tai viimeistään kaarrokkeeseen mennessä keksin paremman systeemin, tai joudun häpeämään silmät päästäni ja mallini kieltäytyy kunniasta. Tietysti on myös mahdollista että kunnon kastelu ja muotoilu pelastaa tilanteen.



Koska deadline häämöttää uhkaavasti ja puserossa on valmiina vain puolitoista hihaa, suuntasin tietysti lankaostoksille. Sypressin taiteiden yön neuleillasta jäi käteen kuvan Gobi -kamelisekoite ja sen kolme kaveria. Lanka on oikeastaan paksumpaa kuin mitä normaalisti käytän, mutta sammalenvihreän sävy oli niin makoisasti juuri minun väriseni (ja Ullan jäsenet saivat neuleillan aikana mukavan alennuksen) niin sorruin lopulta. Nyt siis sen sijaan että neuloisin puikot sauhuten puseroa, mielessä pyörii kaikenlaisia käyttötarkoituksia 4x80 metrille paksua lankaa. Keskittymiskyky ei tosiaankaan taida olla vahvimpia puoliani.

Nyt taidan ottaa itseäni niskasta kiinni ja edistää Ulla-neuletta. Kertokaa te sillävälin minulle, miksi noin 5,5-millisillä puikoilla neulottava merino-kameli-alpakkasekoite haluaisi ryhtyä. Lisäksi voitte ajatella hyviä ajatuksia tietokoneestani, jolle sentään luojan kiitos kaukaa viisaasti ostettiin pari vuotta lisätakuuta niin että mahdollinen huoltokeikka ei romuta budjettia. Ensi viikolla sitten taas uusia kujeita Elämänlangalla, olettaen että pääsen intternettiin.

Hiljaiseloa

Viime viikon suuren draaman jälkeen Elämänlangalla on vietetty lähinnä hiljaiseloa, neuloskeltu puistossa lasten leikkiessä ja nautittu kesän loppusuorasta. Nyt alkaa sää jo näyttää syksyiseltä, ja lupaavasti alkoi eilen iltapäivällä kurkkuakin aristaa ja nenää kutitella. Uhmasin illalla kuitenkin tuulta lasten kanssa pukeutuneena paitsi villapuseroon myös polvisukkiin, myssyyn ja kauluriin. Toivottavasti ei ole meksikontauti iskemässä vaan selviän säikähdyksellä, sillä tänään olisi iltapäivällä tarkoitus kahvitella vähän kauempaa näytille reissaavan neulovan ystävättären kanssa. Huomenna taas olisi Espoon neuletapaaminen, joskin se saattaa jäädä väliin muutenkin kun jonkun pitäisi kai katsoa lapsiakin.



Uutta neuleaiheista lelua olen sentään kokeillut, sillä kun tilasin pari settiä KnitPron 2,5 -millisiä sukkapuikkoja Get Knittediltä sattui samaan pakettiin sitten livahtamaan myöskin KnitPron ruutupiirrospidike, tuo pienempi koko. Eräs ystävä totesi että hänestä on kovin viehättävä ajatus, että neulojat ovat niin iso kohderyhmä että meille kannattaa tehdä kauniita harrastevälineitä.



Sievän kotelon sisältä paljastuu sileä alusta jossa on kiinni neljä magneettia: kolme pientä ruutupiirroksen kiinnittämiseen tarpeen mukaan sekä yksi pitkä oikean rivin seuraamiseen. Koko laitoksen saa pystyyn kotelon kiinnittämiseenkin käytetyllä nepparinauhalla. Itselläni violetti pitkä magneetti saattoi reissun päällä hieman siirtyä paikoiltaan, mutta neuloessa olin kyllä koko ajan ihan oikealla kerroksella.



Kotelon toisessa puoliskossa on tarranauhan pätkillä suljettava tasku sekä kylkiäisenä kynä. Enää tarvitsisin vain ruutupiirroksen josta neuloa. Olen haikaillut yhden jos toisenkin blogissa esiintynyttä Haapsalu sall -pitsineulekirjaa, joskaan uusi leluni ei ole lainkaan niin kätevä kirjoissa olevien ruutupiirrosten seuraamiseen, mutta reissuja Tallinnaan ei ole juuri nyt tiedossa. Onneksi kirjasto on keksitty, pistin siellä olevan niteen varaukseen.

Ensi viikolla sitten ehkä jotain muuta kuin product placementia. Menkää sillä välin katsomaan vaikka uutta Twist Collectivea, siellä on taas parikin suomalaista nimeä edustettuna.