Sukkasillaan

Olipa kerran monen monta vuotta sitten neuloja, joka ei ollut koskaan kutonut sukkaa. Hänen käsissään syntyi monenlaisia palmikkopuseroita, pitsineuletakkeja ja jopa kirjoneuleita, mutta sukkia hän ei uskaltautunut yrittämään. Neuloja oli kuitenkin köyhä opiskelija ja neuloi kavereilleen henkensä pitimiksi, ja kun eräs nuori nainen halusi polvisukat norjalaistähtikuvioilla, ei neulojan auttanut kuin yrittää. Urheasti hän kokosi puikkonsa ja selätti sekä varren että kantapään apunaan vain äiti, kolme erilaista sukkakirjaa, lankavyötteen ohje sekä teologisen tiedekunnan ystävällinen vahtimestaritäti. Sukat valmistuivat, ja olivat kuulemma sopivat ja käytössä mukavat. Valitettavasti tästä varhaisesta tuotoksesta ei ole olemassa valokuvaa.

Niin se alkoi, minun urani sukkaa kutovana mummona (emmekös me neulebloggaajat juuri sellaisia ole?). Sittemmin valmistuivat vielä muutamat satunnaiset tilaussukat, mutta en laisinkaan ymmärtänyt mitä hauskaa sukkien neulomisessa on. Sukkapuikot tuntuivat vaivalloisilta ja putoilivat keskeneräisistä töistä, ja neuleen kuljettaminen mukana oli aivan mahdotonta. Tartunta oli kuitenkin saatu ja sukkavirus iti.



Taudin lopullisen puhkeamisen laukaisi joku vauvalehti sinä keväänä kun odotin Neaa. Lehdessä oli neuleohjeita! Pieniä lapasia! Aivan ihqut pienet sukat joissa oli ihan oikeat pienenpienet vahvistetut kantapäät! Menoahan se sitten oli. Ensimmäisten pikkuisten sukkien jälkeen on ehtinyt syntyä jo niin monta sukkaparia, että aina välillä olen heittänyt puikot nurkkaan ja vannonut että sukkia en ainakaan enää kudo. (Kumma juttu muuten, että vaikka normaalisti neulon, niin sukkia tulee välillä kudottuakin.)



Sortuminen tapahtuu kuitenkin väistämättä yhä uudelleen. Viimeisen kahden vuoden aikana on syntynyt sileää sukkaa ja palmikkosukkaa, kirjoneulesukkaa ja pitsisukkaa. On pientä sukkaa ja isoa sukkaa, yksiväristä sukkaa ja pätkävärjättyä sukkaa. On neulottu sukkia suusta alas ja kärjestä ylös. Poikittain ei sentään vielä ole tullut kokeiltua. Olisin koonnut kaikki parin viime vuoden sukat pinoon ja kuvannut ne, mutta valitettavasti ne ovat kummasti hajaantuneet eri tahoille, enimmäkseen lahjoiksi. Viimeisimmät kaksi paria muuttivat Haukilahden avoimeen päiväkotiin, koska kaikki äidit eivät kuulemma kuljeta aina mukanaan villasukkia selkärepussa. Eikö olekin kumma juttu?

Ilmeisesti sukkavirus myös tarttuu, sillä moni neulebloggaaja on ehtinyt julistaa vuoden 2005 Sukkavuodeksi. Itse olen ehtinyt osallistua viime kuukausina peräti kolmeen sukkavaihtoon. Elämänlangalla odotellaan tällä hetkellä kieli pitkällä postiluukun alla, sillä Ninni uhkaili, etten ole koskaan nähnyt samanmoisia sukkia kuin ne jotka hän on neulonut minulle ihan supisuomalaisessa sukkavaihtoprojektissa. Koska Kusti ei kuitenkaan vielä ole polkenut sukkia tänne asti, on kuvassa esitteillä minulle Floridasta saakka saapunut pari. Nämä allaolevan kuvan mustanvihreät sukat neuloi Luanne, jonka mielestä oli kovin hupaisaa, että hänen sukkansa matkustaisivat Suomeen saakka.



Lopulta esittelen myös kandidaattini Kirsin taannoin julistamaan Miss Ruma Villasukka -kilpailuun. Nämä sukat ovat vielä lankakerinä, ja voin vakuuttaa ettei tähän värivalintaan ole vaikuttanut yksikään saksalainen pätkävärjäysinsinööri. Ehei, tämän aidon 70-lukulaisen väriyhdistelmän valitsin ihan itse.



Ettäs tiedätte. Maijat ilmaisivat tuossa päivänä muutamana Neuletikissä vahvan tahtonsa ryhtyä minulle tasaraitaisiksi polvisukiksi. (Lankalaihis? Ai mikä lankalaihis? Sukkalankojahan nämä vain... Eihän niitä lasketa?) Kunhan ne viimeistelyviikot tästä vielä vähän etenevät. Podenkin nyt jo pahoja vieroitusoireita, sillä puikoilla ei ole ainuttakaan sukkaparia!

Aivan vihoviimeiseksi Elämänlanka esittää yleishyödyllisen huomautuksen, ellette ylläolevasta pitsisukkalinkistä sitä jo havainneet: uusi Ulla on ilmestynyt. Siellä on muuten muitakin sukkaohjeita kuin allekirjoittaneen. Joko sormia syyhyttää päästä uusien projektien kimppuun? (Oma suosikkini ei yllättäen olekaan sukka, vaan myssy. Kiitoksia Annelle ohjeesta!)

Kierrätys kannattaa

Yleisön pyynnöstä palaamme tänään parin viikon takaiseen viestiin, jossa siivosin lankavarastoani. Meira pyysi kommenteissa, että esittelisin vielä lankakierrätyksen tulokset, ja muutama muukin on ollut utelias. Saamanne siis pitää.



Ensimmäisessä kuvassa esitteillä syntisiä nautintoja. Lasissa on iso latte hasselpähkinäsiirapilla ja tuolla kermavaahtokasan alla piileskelee pähkinäbrownie. En sentään räjäyttänyt dieettiäni täysin: onhan latte sentään tehty rasvattomaan maitoon! Näillä lahjuksilla varastosta irtosi 7 kerää vihreää Butterfly-lankaa.



Tarkkaavainen lukija muistaa, että yllä mainittua Butterfly-lankaa oli alunperin kymmenen kerää. Kolme kerää päätti erota tovereistaan ja matkustaa Tampereelle. Mukaansa ne ottivat hyllystä vielä kierrätyksen ulkopuolelta yksinäisen kerän Regia Silkiä. Vastineeksi sain nämä kaksi vyyhteä kauniin sinistä ohutta Pirkka-lankaa. Luulen, että näiden kätköissä asustelee jonkinlainen kolmiohuivi. Toinen Flower Basket Shawl, kenties? Tosin tämä sininen näyttäisi sekä äidille että kanssa-asujalle sopivalta sävyltä, joten voisi hyvinkin olla, etten saisi pitää huivia itse.



Vaaleankeltaisten mohairlankojen saaja oli kaikista vaikein valita, ja sain houkuttelevia tarjouksia. Tarjolla olisi ollut esimerkiksi villa-angorasekoitetta... Lopulta kuitenkin hieman arkisempi puuvillalanka veti tällä kertaa pidemmän korren. Nämä kerät riittävät mainiosti sievään puseroon Nealle, ja lisäksi mohairlangat hakenut Katju viihdytti minua suuresti runollaan kierrätysviestin kommenteissa.



Oikeita arkistojen aarteita ja erityisen ilahduttavaa kierrätyksen antia: pistin postiin vanhat Cottonellat, käytetyt Samokset ja ison pussin Tahitia, ja sain vastineeksi paketin vanhoja käsityölehtiä. Kuvassa päällimmäisenä näkyvä yksilö oli erityisen ihana: neule- ja virkkausohjelehti vuodelta 1954. Lehtiä on tämän erikseen mainitun vintage-kappaleen lisäksi niin 1960, -70, -80 kuin -90 -luvuiltakin. Kaikista lehdistä saa ideoita ja inspiraatiota, ja yllättävän monesta löytyi ihan toteutettaviakin ohjeita. Myönnettäköön, että 80-luku ei niin puhuttele, mutta 70-luvun lehdissä oli monia juuri tälläkin hetkellä trendikkäitä malleja ja värejä.



Nämä langat olette kenties nähneet aikaisemmin toisaalla. Neljä kerää Linen Drapea olivat alunperin Nannan blogissaan ilmoittamia kierrätyslankoja, enkä minä voinut vastustaa kiusausta. Nanna sai vastineeksi kolme ja puoli kerää ruskeasävyistä Jaegerin Luxury Tweediä, joten nyt nekin langanloput ovat siirtyneet varastostani muille metsästysmaille.

Entä kuinka kävi kolmen Nalle Colori-kerän sekä sekalaisen kokoelman Kotiväkeä? Nallet matkasivat Derealle, joka lupasi lahjoittaa suunnilleen postikulujen verran rahaa Punaiselle ristille tai muulle sopivaksi katsomalleen hyväntekeväisyyskohteelle. Kotiväet taas lähetin Pörrölle vähän niin kuin osana Ihan itse -foorumin moderaattoreiden Ilahduta Pörröä -projektia.

Kaiken kaikkiaan kierrätys oli kannaltani menestys. Kaikki tarjolla olevat langat löysivät uuden kodin (ja itseasiassa kiertoon lähti vähän sellaisiakin lankoja joita en ollut älynnyt listata), sain hauskoja vaihtotarjouksia ja hyvää mieltä. Onnistuin myös tavoitteessani vähentää varastoni absoluuttista lankamäärää, joskin pitkin lattioita ajelehtineet varastolangat täyttivät hyllyyn jääneet aukot pikaisesti.

Ihan kaikille halukkaille kierrätyslankoja ei riittänyt. Älkää kuitenkaan vaipuko epätoivoon, sillä uutta kierrätettävää saattaa täältä Elämänlangan suunnalta ilmaantua esimerkiksi kevätsiivouksen tietämillä. Varautukaa kuitenkin siihen, että kevätsiivous saatetaan yleisen laiskuuden vuoksi siirtää syksyyn. Ettei kenenkään tarvitsisi odotellessaan pidätellä hengitystään ja siihen surkeasti menehtyä, voivat langanhimoiset kurkistella muita blogeja. Esimerkiksi Knit-a-holicilla saattaa edelleen olla kierrätyslankoja kaupan, ja myös lankakomerossa oli männäviikolla lankaa tarjolla. Tuoreimpana kierrättäjänä olin havaitsevinani Zeskan.

Elämänlangan huvitukset olivat tältä viikolta tässä. Ensi viikolla sitten uusi yritys.

P.S. Draamaa kaipaaville tiedoksi, että hame valmistui kohtalaisen vähällä taistelulla, mutta housun kaavat odottavat vielä uutta energianpuuskaa. Runoutta ei siis ole näillä näkymin hetkeen luvassa.

Tilapäinen mielenhäiriö

Koska kaikki kierrätyslangat löysivät jo kodin, eikä uusia ole juuri nyt tarjota, tällä ohjelmapaikalla esitetään tänään kolminäytöksinen murhenäytelmäimprovisaatio:

Seireeni eli Ompelukoneen viettelykset

Ensimmäinen näytös
jossa etsitään kangasta

KUORO:
Tuli postiluukusta käsityölehti
mi houkutti neulojan harhaan
kun ompeluohjeet ne hyppysiin ehti
tuon XL-jakun parhaan



NEULOJA:
Kas etsin ma ohutta villaa pukuun
vaan mustaa ja sinistä kartan.
Ruskea, vihreä tulisi lukuun...

MYYJÄ:
...vaan käviskö tweed tai tartan?

Liituraitaakin oisi, vaan kiusaksenne
sen metrin paloiksi leikkelemme

KUORO:
On neulojan mieli jo nurjista nurjin
kun neuvokas mies apuun rientää
jo hylätään kangaskauppa tuo kurjin
Petikon myyjä neuvot ne tietää

***

Toinen näytös
jossa ommellaan

NEULOJA:
Kuinka monta voi palasta jakussa olla?
Tukikangasta myös, näin ohjeistaa lehti
ja taaperoparka on hunningolla
sormet silityslaudan reunalle ehti

***

KUORO:
Epätoivo nyt valtaa jo puurtajan mielen
vinovuorinen jakku kun aivan

NEULOJA:
Nöyryytyksenkö vaiti nyt nielen?
Ma turhanko näin tämän vaivan?

Sivusaumoista sanaakaan virka ei ohje
vaikka istuttaa hihat jo täytyy
mikä neuvoksi, kauluskin kauhuni kohde
silmä rumasta työstä nyt räytyy

Armas emoni auta, kaikki kun menee pieleen
mua neuvo nyt, vaan älä toru

ÄITI:
Ompeluharrastukses se mulle on mieleen
Sa aivan teet oikein! Pois huoli ja poru

***

Kolmas näytös
jossa jakku on valmis

NEULOJA:
Kutsuu oopperan ilta ja baletin taika
päällepantava multa viel' puuttuu
oi neulani, lennä, pian loppuvi aika
käsinompeluks' työni kun muuttuu

Helvetinkoneen kurjan nyt kiusan ken sietää
napinläpi kun jakustain uupuu.

KUORO:
Ah, kiirehdi, ompele, aika jo rientää
lapsenvahditkin tuolta nyt saapuu

***

NEULOJA:
Se valmis on viimein ja mieli on hyvä
turhaan perhe mua vaihdokkaaks luuli
"Teoreettinen mieli ja miete niin syvä"
opettajien sanovan kuuli

KUORO:
Suuri voiton on onni ja riemu ja juhla
vaan ylpeys lankeemuksen käy tiellä
hameen, housujen kaavat viel' tilaa ne tuhlaa
neula kauniiseen käteen, on tehtävää vielä!

Tragedia kääntyi siis kuitenkin draamaksi jolla kuoron synkistä ennustuksista huolimatta oli onnellinen loppu. Vastoin kaikkia odotuksia jakku valmistui ja näyttää jopa päälläni ihan hyvältä, kuten kuvasta näkyy.



Ei, tämä ei ole se hetki jolloin kannattaa muistuttaa minua niistä hameen ja housujen kaavoista jotka odottavat keittiössä toteutusta. Haluan nauttia tästä osavoitosta vielä pienen hetken ennen seuraavaa suurta ompeludraamaa.

Jospa vaikka välillä rentoutuisin neulomalla jotain.

Kierrätä kanssamme

Taannoin ainakin Kati kaipaili jonkinlaisia kierrätysviikkoja, tässä männäviikolla Knit-a-Holic on jo myynyt pois ylimääräisiä kaapintäytteitä, ja tätä kirjoittaessani huomasin että Nanna olikin jo ehtinyt edelleni ja kirjoittanut aikalailla saman mitä itse ajattelin. Elämänlangalla kannatetaan lämpimästi kierrätystä, joten olen viime päivinä tehnyt arkeologisia kaivauksia lankahyllyyni ja pohtinut, mistä kykenisin luopumaan. Tunnustettakoon tässä nyt myös, että lankaostoksiin on tullut välillä sorruttua niin, että olohuoneen nurkassa makaa suuri pino erilaisia muovipusseja joissa on uusia lankoja joista teen jotain "ihan kohta" (kunhan viimeistelyviikot vähän etenevät).

Mietiskelin pitkän tovin, millaisilla säännöillä haluan kokoelmistani luopua. Tietysti raha on aina vaihtoehto, mutta kovin tylsä (joskin valitettavan tarpeellinen) sellainen. Päädyin sitten seuraavanlaisiin pohdintoihin:

Langat haluavat ensisijaisesti vaihtokaupalla hyviin koteihin. Tarkoituksenani on vähentää omia varastojani, joten haluan vaihdossa fyysisesti pienempiä lankamääriä kuin mitä olen hyllystä poistamassa. Vaihdossa hyväksytään myös esimerkiksi neulekirjat tai muut hupaisat neulomiseen liittyvät asiat. Laitan jokaiseen kohtaan näkyville myös haluamani hinnan ihan rahana, vähän niin kuin vertailun vuoksi. Mikäli langat matkustavat jonnekin pääkaupunkiseudun neuletapaamisia kauemmas, rahalla ostetuista langoista vastaanottaja maksaa postimaksun. Jos vaihdossa on tulossa rahan sijasta tavaraa, kumpikin vastaa omista postikuluista. Tarjouksia voi esittää muutaman päivän, ja valitsen sitten vasta mikä lanka lähtee kenellekin. Tässä siis ei välttämättä päde nopeet syö hitaat -sääntö.

Muistuttaisin vielä lankojen havittelijoita siitä, että kerät ovat asustelleet kissataloudessa. Vaikka Harmonian karvainen kaveri antaakin lankojen yleensä olla rauhassa, eläinpölyä on varmasti joka paikassa.



Sitten itse asiaan. Ensimmäisenä kaupan kotoista Novitan Tahitia, pätkävärjättynä sekä muutama kerä yksivärisenä. Näistä piti tulla jakku, mutta pidän epätodennäköisenä että tekemättömien töiden listani koskaan etenisi näin pitkälle. Vihreät kerät ovat hieman kärsineitä oltuaan varastossa pidempään kuin pätkävärjätyt, mutta ihan neulottavassa kunnossa silti. Jos haluaisin näistä rahaa, haluaisin euron per kerä. Pätkävärjättyjä keriä on 16, vihreitä noin 3,5.



Lisää Novitaa, tällä kertaa todellista kierrätyslankaa. Nämä luonnonvalkoiset Samokset olivat aikoinaan pitsipusero kokoa XL, mutta en ollut tyytyväinen paitaan ja se meni purkuun. Muistelen käyttäneeni puseroon noin 700 grammaa lankaa, mutta en voi todellakaan tarkkaan sanoa kuinka paljon tässä on käyttökelpoista lankaa jäljellä. En siis myöskään osaa asettaa näille langoille hintaa, minua saa huvittaa erilaisilla tarjouksilla. (Kuvassa näkyvistä kaupan keristä toinen on korkkaamaton, toinen taas ehkä puolikas.)



Nämä Nalle Colori -kerät lähtevät periaatteella "lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa". Sain Colorit kaverilta joka totesi, ettei koskaan kuitenkaan neuloisi niistä mitään, ja neulottuani yhden ja saman sukan suunnilleen kolmesti alan uskoa että alkuperäinen lahjoittaja oli oikeassa. Tästä erästä lankaa en siis halua muuta rahaa kuin mahdolliset postikulut. Nallet lähtevät sille ottajalle, joka parhaiten huvittaa minua enintään sadan sanan aineella otsikolla "Miksi juuri minun pitäisi saada nämä langat".



Vaihteeksi muutakin kuin Novitaa: Lana Grossan Baby Toll, paksu kid mohair-akryylisekoite (80%-20%), värinä vaaleankeltainen. Tätä lankaa ostaessani lankesin tähän mennessä ainoan kerran nettiostohistoriassani siihen, että värikartta valehteli pahasti, ja sävy ei ole laisinkaan minulle sopiva. Olen itse neulonut toisen värisestä Baby Tollista ison huivin, joka on ollut kiva, lämmin, pehmeä ja kanssa-asujalla paljon käytössä. Lanka on piskuisilla 20 gramman kerillä, 38 metriä lankaa/kerä. Ostin nämä itse vaivaisella eurolla/kerä, joten asetan nyt nimellishinnaksi 50 senttiä/kerä. Kasassa on 25 kerää.



Lisää värihaksahduksia: vihreää Novitan Butterflytä. Ostin nämä taannoin jostain Anttilan alennusmyynnistä, ja mallikin oli katsottu valmiiksi, mutta sävy on vain minulle väärä. Pidän Butterflystä, ja pidän vihreästä, mutta en pidä tästä vihreästä Butterflystä. Nämä langat lähtevät uuteen kotiin eurolla/kerä, ja keriä on 10 eli kilon verran.



Lajitelma Kotiväkeä. Valkoinen korkkaamaton 200 gramman kerä, suunnilleen puolikas tummansininen kerä, 50 gramman kerät beigeä ja oliivinvihreää, sekä yksi korkattu oliivinvihreä sekä samaisesta kerästä purettu sukka. Nimellisarvoksi arvon nyt 5 euroa.



Lopuksi vielä arkistojen kätköjä: Novita Cottonellaa, kaksi kerää ruohonvihreää ja noin seitsemän kerää valkoista. Tästä saa esittää huvittavia tarjouksia.

Elämänlangan tarjoomukset olivat tällä kertaa tässä. Kaivelkaapa muutkin kaappienne kätköjä, josko lankavarastoista löytyisi jotain kierrätettävää!

Interblogistinen diskurssi

Yksi jos toinenkin on viime viikkoina pohdiskellut neuleblogien osakseen saamaa huomiota. Silläkin uhalla, etten sano mitään uutta ja ihmeellistä, kommentoin nyt minäkin tätä hassunhauskaa ilmiötä. Erilaisten metablogien tarkemman analysoinnin taidan kuitenkin jättää sikseen, eivätköhän Blogistanin elämään tarkemmin perehtyneet sanasepot osaa pohtia asiaa ihan ilman minun apuani.

Tämän kirjoittamiseen antoi kimmokkeen Marjutin kanssa käymäni pitkä ja monipolvinen keskustelu (hmm, onko keskustelulla polvet?) juurikin yllämainitusta metablogi-ilmiöstä. Keskustelun lomassa pohdimme myös sitä, kuinka neuleblogit usein niputetaan yhteen, paketoidaan, leimataan ja laitetaan laatikkoon. Harvemmin näkee esimerkiksi ihmissuhdeblogeja yleistettävän samalla tavoin. (No, myönnettäköön että neuleblogit tuntuvat muodostavan ihan oman pikku kulmansa suomalaisessa Blogistanissa. Kaikki varmaan ovat jo nähneet tämän blogien välisiä yhteyksiä esittävän kuvan?)

Esipuheen jälkeen asiaan. Tällä viikolla maisteri Elämänlanka analysoi neuleblogit halki, poikki ja pinoon. Koska Elämänlankaa on kiltti blogi, en arvostele yksittäisiä blogeja kuten jo keskuudestamme poistunut Blogikriitikko X, en ota kantaa oikeakielisyyteen (mitä voidaankin minun kielioppitaidoillani pitää hyvänä taktisena valintana), en nälvi enkä tölvi. Sen sijaan esittelen neuleblogien erilaisia lajityyppejä. Johtuen siitä, että "neulebloggaaja luonnollisessa elinympäristössään" -aiheiset kuvat olisivat tylsiä (ja tietokonenurkkaustani on sitäpaitsi esitelty jo aiemmissa kuvissa), Elämänlangalla tarjoillaan tänään kuvien asemesta runsaasti linkkejä. Esimerkit ovat omia tämänhetkisiä suosikkejani sekä koti- että ulkolaisista neuleaiheisista blogeista. Asiaan perehtymättömille pieneksi johdannoksi käy tietenkin myös Suomalaiset neuleblogit -sivu, jonne Ziina on kerännyt linkkejä blogeihin, neulesivuihin, lankakauppoihin ja niin edelleen.

• Prosessiblogit. Maailmalla hyvin tyypillinen neuleblogi on prosessiblogi, jossa esitellään neulevaatteen tai -asusteen matka mallista ja langasta valmiiksi vaatteeksi. Prosessiblogissa esitellään usein myös neule- ja viimeistelytekniikkaa: hauskoja tapoja luoda silmukoita, kiinnostavia yksityiskohtia kappaleen muotoilusta ja lähikuvia kauniisti ommelluista saumoista. Esimerkiksi Kristinen Digital Yarn on melko pitkälti prosessiblogi.
  

• Esittelyblogit. Prosessiblogille hyvin läheistä sukua on esittelyblogi. Esittelyblogia päivitetään harvakseltaan, sillä siellä on yleensä kuvia vain valmiista töistä. Oma ehdoton suosikkini suomalaisista esittelyblogeista on Ilun blogi, josta löytyy kuvia varmasti kauneimmista kirjoneuleista joita tässä maassa nykyään tehdään.

Kaksi yllä esiteltyä neuleblogityyppiä ovat niitä, jotka kaikkein tiukimmin keskittyvät nimenomaan neulomiseen. Prosessi- ja esittelyblogien alalajeja on monenlaisia, esimerkiksi design-blogi jossa blogin pitäjä dokumentoi prosessin ja valmiin vaatteen lisäksi vielä suunnitteluprosessiakin. Suomessa design-blogin ainesta on esimerkiksi Ninnin blogissa. Maailmalla tämän tyylilajin edustajista oma ehdoton suosikkini on Marnien blogi. Oma tuntumani muuten on, että suomalaiset neuleblogit kallistuisivat enemmän valmiiden neuleiden esittelyyn, kun taas tuolla suuressa maailmassa olisi hiukkasen enemmän prosessiblogeja. Mene ja tiedä, ehkä Elämänlangan lukijoilla on tästä parempia näkemyksiä?

• Sosiaaliset blogit. Sosiaaliset blogit esittelevät neuleaiheiden lisäksi pienemmän tai suuremman palasen kirjoittajansa jokapäiväistä elämää. Moni meistä kotiäitineulojista pitää sosiaalista blogia. Tässä lajityypissä omaa sydäntäni lähellä on erityisesti Susannan blogi. (Mahtaakohan se johtua tästä elämänvaiheesta?)
  

• Sekakäyttäjät. Vaikka tätä ei välttämättä uskoisi, moni neuleblogin pitäjä harrastaa muutakin kuin neulomista! Esimerkiksi täällä Elämänlangalla välillä nähdyt roolipeli- tai kirja-aiheiset jutut ovat ilmiselvää harrastusten sekakäyttöä. Usein sekakäyttäjällä on muitakin käsityöharrastuksia kuten esimerkiksi ompelu tai ristipistotyöt, mutta muunkinlaista sekakäyttöä voi havaita. Esimerkiksi Anne matkustelee ja käy messuilla ja museoissa (ja kirjoittaa reissuistaan viihdyttäviä kuvareportaaseja).
  

• Viihdeblogit. Jotkut kirjoittavat neuleblogia viihdyttääkseen, tai kirjoittavat luonnostaan viihteellistä ja lukemaan houkuttelevaa tekstiä. Itse nauroin koneen äärellä vedet silmissä, kun viime talvena luin Kirsin blogista villien Lefojen seikkailuista. Tässä voinee myöntää, että Elämänlangan tavoitteena on huvittaa ja viihdyttää neulovaa yleisöä. Tavoite toteutuu milloin paremmin, milloin huonommin. Ehdoton blogi-idolini ja esikuvani tässä tyylilajissa on lähes joka arkipäivä blogiaan päivittävä Stephanie Pearl-McPhee eli Yarn Harlot. Kun kasvan isoksi, haluan olla Stephanie!
  

Täydellisen analyysin vaikeuttamiseksi blogi saattaa tietenkin kuulua useampaan eri kategoriaan. Esimerkiksi Elämänlankaa voisi olla sosiaalisen sekakäyttäjän viihdeblogi. Luokituksia ei toki pidä ottaa liian vakavasti. Oikeastaanhan blogeja on ihan niin monenlaisia kuin niiden pitäjiäkin: yksi kirjoittaa arkistoidakseen tuotoksiaan, toinen omaksi ilokseen, kolmas muiden iloksi.

Maisteri Elämänlanka päättää viiltävän terävän blogianalyysinsä tähän. Ensi viikolla kenties jälleen jotain oikeasti neulomisaiheista asiaa, ja ainakin kuvia.