Lifestyle-Elämänlangalla tänään: viherkasveja!
Minulla on erittäin huono kokemus minkäänlaisista rehuista. Äidillä on ollut maailman sivu eri kokoisissa ruukuissa hyvinvoivia viherkasveja, mutta jo lapsena kun yritin laittaa huoneeseeni helppohoitoisen ruukkukasvin, se kalpeni ja kuoli muutamassa viikossa. Voidaan tietysti argumentoida, että pohjoisen puoleinen ja lisäksi pihapuiden varjostama lapsuuden huoneeni oli viherkasveille huonompi kuin valoisa olohuone, mutta äiti sai kyllä kasvit menestymään keittiössä, joka oli ihan samaisella varjopuolella taloa kuin minun huoneeni.
Myöhempinä vuosina kun asuin omillani, yritin säännöllisesti ottaa jonkun helpon kukan talouteen, mutta kaikkia kasveja kohtasivat erilaiset onnettomuudet. Kissa söi ne, ne kuolivat liikaan kasteluun tai paahtuivat hengiltä kuumalla parvekkeella. Tätä taustaa vasten olen nyt aivan sumeilemattoman ylpeä ja onnellinen siitä, että olen vihdoin ja viimein saanut muutaman ruukkukasvin menestymään.
Ensimmäinen oma viherkasvini oli yksivärinen tummanvihreä rönsylilja, jonka rönsyn sain kolmannen luokan opettajaltani. Se jopa kasvoi huoneessani jonkin aikaa, kunnes äiti pelasti sen hitaalta ja tuskalliselta kuolemalta. Minulle jäi tästä tietty kipinä, ja olen sen jälkeen pitänyt rönsyliljoista. Kuvassa oikealla oleva rönsylilja laukaisi lopulta tämän uusimman innostukseni viherkasveihin, kun muutama kuukausi sitten lähikaupan hyllyn päädyssä oli parilla eurolla rönsyliljoja.
Kuvan toinen rehu on ehkä joku variaatio muorinkukasta, ja se on samaisen lähikaupan Pirkka-tarjousviherkasveja. Pitkään olin vakuuttunut siitä, että pussissa on ollut väärä tarra, koska tuo ei näytä miltään muorinkukalta joka googlen kuvahaulla löytyisi, mutta männäpäivänä minulle vakuutettiin että niitä on niin monta eri lajiketta että eiköhän se oikeasti sellainen ole. Riippumatta kasvin nimestä, se tekee sieviä pieniä vaaleanvihreitä lehtiä oksien kärkiin, joten oletan hoitavani sitä ainakin suurin piirtein oikein.
Seuraava talouteen päätynyt viherkasvi oli kultaköynnös, ja se on vielä sillä lailla omituinen otus meillä että minulla oli Sisustuksellinen Visio. Tyypillisestihän tapani sisustaa taloutta on "voi hyvänen aika, mihin kaikki tämä roina mahtuu" eivätkä esteettiset näkökohdat niinkään pääse häiritsemään. Tässä tapauksessa tuo valkoinen seinään kiinnitetty tikashylly on ihan asiakseen valittu yöpöydäkseni, ja minulla oli vahva tunne siitä, että hyllyn päällä on oltava joku köynnöstävä kasvi. Kultaköynnökseen päädyin siksi, että onnistuin töissä pitämään kultaköynnöksen hengissä useita vuosia kun oikein kovasti skarppasin, joten totesin että se ei voi olla kovin helppo tappaa. Lisäksi lueskelin nettiohjeita, joiden mukaan köynnös viihtyy hämärämmässäkin tilassa - opin, että lehdistä tulee sen kirjavampia mitä enemmän valoa kultaköynnös saa, mutta että sen saa tulemaan toimeen jopa ikkunattomassa tilassa.
Uusin itse hankittu viherkasvitulokas on rahapuu, joka asuu tavallisesti neulekirjahyllyni päällä, mutta joka tuli hetkeksi alas kuvattavaksi. Myös tämä on lähikaupan (kiitos,
K-market Perkkaa) tarjousviherkasvihyllystä, jossa on satunnaisia vaihtelevia rehuja tarjolla. Rahapuun halusin, koska aiempien rehujen menestys oli rohkaissut minua. Olen saanut joskus nuorena aikuisena lahjaksi rahapuun saatteella "tätä et ainakaan saa tapettua", ja eiköhän se kasviparka kuollut pystyyn suurin piirtein saman tien. Nyt yritän hyvittää tämän, ja olen seurannut tarkasti ohjeita kastella vain kerran kuukaudessa. Rahapuu on palkinnut minut tekemällä pieniä uusia lehtiä, joten oletan sen olevan edelleen hengissä.
Entä se ensimmäinen rönsyliljani? Äidillä on edelleen siitä kasvaneita tummanvihreitä vahvalehtisiä yksilöitä jäljellä, ja sain viime viikolla syntymäpäivälahjaksi pienen ruukun, jossa on kasvamassa aivan pikkuruinen tummanviheä rönsy. Ympyrä siis sulkeutuu, ja saan uuden mahdollsuuden ruotsinkyläläisen ala-asteen opettajanpöydältä kolme vuosikymmentä sitten poimitun viherkasvin kanssa. En tosin eläissäni kehtaa tunnustaa kenellekään, jos tapan sen.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Kyllä täällä edelleen myös neulotaan. Sukkia.
