Elämänlangan syksyyn kuuluu runsaasti punaisia neuleita. Tässä toissaviikolla esitetty keskeneräinen lapsen neule valmiina ja vastaanottajan päällä:
Pusero pääsi välittömästi käyttöön ja toimii kuulemma aivan mainiosti. Vastaanottaja esitti vielä vienon toiveen, että saisi vielä kaulaliinankin.
Tämä toive oli helppo toteuttaa, sillä samaisessa kirjalankojen ylijäämäpussissa oli myös pitsineulepaksuista Silkbloom Extra Finoa, josta tuli mainio kaulaliina koululaiselle. Tulossa on toinen, ja lankaa riittää vielä kolmanteen, eli myös Nea ja Joel saavat kaulaliinat kunhan vain ehdin neuloa.
Kirjasta puheenollen, Puserot puikoille alkaa olla painovalmis ja meille lupailtiin, että se tulee julki marras-joulukuun taitteessa. Julkkareistakin kyseltiin: varmasti järjestämme jotain pienimuotoista!
Villavyyhdin Jenni lupaili kauppaansa lainaksi tähän tarkoitukseen, joten sinne käy kutsu varmaankin joku iltapäivä joulukuussa. Julkkareissa ei varmaan ole sen suurempia juhlallisuuksia, mutta ainakin tuomme nähtäville kirjaa varten tehtyjä neuleita.
Punainen teema jatkuu paitsi neuleissa, myös kattauksessa. Joel on marraskuun lapsi, eli ekaluokkalaissynttäreitä päästiin viettämään vasta näin loppusyksystä. Angry Birdsit ovat edelleen in ja tämä näkyi myös juhlissa. Paitsi synttärikakku myös keksit olivat vihaisten lintujen teemalla, ja niin pöytäliina, mukit, kertakäyttölautaset kuin servetitkin jatkoivat samaa rataa. Angry Birds -aiheisiin käsitöihin ei sentään ole vielä tarvinnut ryhtyä, sillä molemmat isoäidit osaavat virkata ja ovat toistaiseksi pitäneet riiviöt kotitekoisissa pehmolinnuissa.
Nyt neuleet ovat hieman tauolla, sillä viime viikon reissun jälkeen oikea hartiani on vihoitellut. Olin siis erittäin hyvässä seurassa katsomassa amerikkalaista jalkapalloa Wembleyllä (ja samalla vietin pitkän viikonlopun Lontoossa, jossa en koskaan aiemmin ollut käynyt). Myös neule pääsi katsomaan matsia, vaikka ennakkoon massatapahtumassa uhkailtiin huiman tiukoilla turvatoimilla.
Tässä kuvassa yleisö on vasta saapumassa Wembleylle: kun matsi käynnistyi, paikalla oli melkein 85.000 henkeä eli saman verran kuin suurehkossa suomalaisessa kaupungissa. Kaikki tavarat piti tuoda sisään läpinäkyvässä pussissa, vähän niin kuin lentokentän turvatarkastuksessa, ja lisäksi kaikki tulijat käytiin läpi metallinilmaisimilla. Hupparin taskusta esiin pistävistä puisista puikoista ei kenelläkään ollut mitään sanottavaa.
Lieneekö syy Wembleyn penkeissä vai lontoolaisissa lähijunissa, mutta tällä hetkellä hartiaani alkaa särkeä jos esimerkiksi yritän kantaa oikeassa kädessä neulepussia tai vaikkapa kännykkää. Särkylääkekuuri ja muutaman päivän päästä luvassa oleva hieroja-fysioterapeuttikäynti toivottavasti vähitellen hellittää. Siihen asti käytän aikaani vaihteeksi tiiviisti tietokoneen ääressä, sillä meneillään on
NaNoWriMo eli kirjoitustempaus, jossa olisi tarkoitus marraskuun aikana tuottaa 50.000 sanaa tekstiä. Oma alani on novellien kirjoittaminen ja tuotan pieniä määriä erittäin tarkasti viilattua ja suoraan päästä paperille hyvin valmista tekstiä, joten 1667 sanaa päivässä ilman editointiaikaa on vähän julmaa ja epäinhimillistä - tai hyvä kokemus ja kasvattaa ihmisenä. Jos neulominen on enemmän omaa alaa, niin vaihtoehtona on toki NaKniSweMo, jolloin kuukauden aikana olisi tarkoitus neuloa pusero. Tästä löytyy lisätietoa esimerkiksi
Ravelrystä.
Koska kello käy ja tämän päivän fiktiosaldo on tasan nolla sanaa, on aika palata ruotuun, ottaa kourallinen karkkia ja kuppi kahvia ja palata tekeillä olevan tekstin pariin. Tätä menoa ensi viikon Elämänlangalla ei ole esitellä uusia neuleita, mutta katsotaan silloin, kuinka neulojan käy!
