Neulevuosi 2012

Elämänlangalla päivitellään vasta näin illansuussa, kun aattopäivä on mennyt melkoisen vahvasti lasten kanssa - istuin esimerkiksi muutaman tunnin neulomassa sukkaa HopLopissa kun lapset riehuivat.

Näin uuden vuoden kynnyksellä voi tehdä pienen vilkaisun neulevuoteen 2012. Mistä on maisterin neulevuosi tehty?

Vuosi on sujunut ennen kaikkea kirjallisissa merkeissä, sillä Pipo on pääasia -kirjaa tehtiin välillä hyvinkin intensiivisissä tunnelmissa Hannan, Niinan ja Suvin kanssa. Kirjan teko oli melkoinen prosessi, mutta lopputulos kyllä ilahduttaa edelleen!



Pipokirjan lisäksi vuoden saldona on uusi kustannussopimus ja syksyn mittaan minä ja Johanna olemme aloitelleet työtä Puserot puikoille -kirjaan. Neulesuunnittelijan kotona ajelehtii siis luonnoslehtiöitä, lankakeriä ja epämääräisiä mallitilkkuja, kovalevyn kulmalle kertyy alustavia muistiinpanoja ja nyt odotellaan jo Norjasta ensimmäistä erää varsinaisia töiden lankoja saapuviksi.

Olen harmitellut viime vuosina, että maailmalla neulesuunnitellessa ei ehdi panostaa Ullaan niin paljon kun haluaisi. Kun tarkistelin vuoden tekosia, niin olen kuitenkin saanut aikaiseksi parikin ohjetta: Otto ja Pirpana. Nyt loppuvuodesta ovat työn alla peruspolvisukat Nallesta, työnimeltään Muhkean pohkeen polvisukat. Tarkoitus olisi yrittää saada niistä Ullaan ohje aikaiseksi.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että olen vuoden mittaan ehtinyt neuloa itselleni pari puseroa. Jalkapallopusero on nyt talvella taas päivittäisessä käytössä, kun Geilsk-tunika juuri nyt odottelee tulevaa kevättä.

Näissä tyytyväisissä neuletunnelmissa Elämänlangalta toivotellaan hyvää ja lankaisaa uutta vuotta! Ensi vuonna lisää Elämänlankaa.

Rauhaisaa joulua!

Elämänlangalla aletaan jo rauhoittua joulun viettoon. Eilen illalla syötiin jo erilaisia joulukalaisia asioita ja lahjoja on hankittu ja paketoitu.

Onnistuin tänäkin vuonna välttämään joululahjaneulestressin enkä ollut aikonut neuloa mitään kenellekään. Yksi neule kuitenkin meni lahjaksi:

Ystäväni Yoe on jo liki vuosikymmen sitten muuttanut tiedeuran perässä ulkomaille. Nyt hän oli tulossa Suomeen jouluksi ensimmäisen kerran sitten suurin piirtein vuoden 2004, joten talvivaatevarasto ei ollut aivan ajan tasalla. Pikainen versio Ma Chérie -baskerista vähän pienempänä ja myssymäisenä syntyi parissa päivässä, jotta ulkosuomalaisen korvat eivät paleltuisi pakkasissa.

Seuraavaksi suuntana on kahvipöytä, jossa tarjolla on kuulemma suklaakakkua ja joulutorttuja. Sitten jälkikasvun kanssa jännittämään, mihin tontut tänä vuonna piilottavat lahjat. Ja sen jälkeen kenties takkatulen loimuun neulomaan villasukkaa.

Hyvää joulua kaikille! Elämänlankaa seuraavan kerran vielä vuoden 2012 viimeisenä päivänä!

Uusia ohjeita

Elämänlangalla iski yllättävä ahkeruuspuuska, kun laatikon pohjalta löytyi muutama lankavyyhti, joita en lainkaan muista hankkineeni.

Pussista paljastui oljenkeltaista heather-sävyistä Cascade220 -lankaa. Ensin syntyi baskeri, sitten päätin tehdä kaulurin ja lopulta totesin että lapasetkin voisivat olla paikallaan.

Neuleiden pohjana on klassinen XOX-palmikko, joka tunnetaan englanniksi myös nimellä "Hugs and Kisses". Tämä olisi ollut herttainen nimi neulesetille, mutta Ravelryn selaaminen paljasti, että moni muukin oli ehtinyt olla samaa mieltä. Yritän parhaani mukaan etsiä neuleohjeilleni sellaisia nimiä, joita ei olisi käytetty kovin paljon. Pyörittelin erilaisia sanayhdistelmiä ja lopulta päädyin nimeämään ohjeen ranskaksi, Ma Chérie. Nimi ei ole aivan uniikki Ravelryssä, mutta tarpeeksi harvinainen.

Oli erinomaisen hauskaa sommitella taas palmikoita, kun en pitkään aikaan ollut neulonut tämäntyyppisiä palmikkopintoja. Tarvittavat kavennukset on piilotettu palmikonkiertoihin ja piirretty ohjeiden ruutupiirroksiin.

Oma suosikkini ohjeista on baskeri, mutta yllättävästi lapaset ovat keränneet Ravelryssä eniten tykkäyksiä.

Ohjeet voi osta Ravelry-kaupastani (toistaiseksi vain englanniksi) joko yksitellen tai sitten hieman edullisemmin ohjekirjasena.

Näissä aikaansaavissa tunnelmissa onkin hyvä suunnata kohti joululomaa. Ensi maanantaina on jo jouluaatto!

Se toimii!

Pari viikkoa sitten valmistunut vauvan kantokauluri pääsi heti puikoilta käyttöön, ja sain sittemmin ilokseni muutaman kuvan valmistuneesta neuleesta. Koska kauluri oli neulottu täysin hatusta ja hihasta -metodilla, oli hauska nähdä, että systeemi toimii juuri niin kuin oli toivottukin. (Kuvat otti Petri, kun kauluri pääsi toissaviikonloppuna testikäyttöön perhematkailulla.)

Tässä siis idea ihan kuvassa: lapsen kauluri lämmittä kaulaa ja niskaa, mutta lisäksi selkäläppä jatkuu koko kantolaitteen (tässä tapauksessa kantorepun) yli.

Läppä jatkuu alhaalla lahkeina, joihin jalat laitetaan. Lahkeensuita ei ole huoliteltu, koska työ sisälsi option lahkeiden jatkamisesta tarvittaessa. Ennen sovitusta eniten jännittivät selän pituus ja lahkeiden sopivuus, mutta oli näemmä jollain tapaa vielä muistissa, minkä kokoisia vauvat ovat. Lisäksi olin saanut kanniskella kuvan pientä neitiä jonkun verran nimiäisissä, joten vartalon mitasta oli tuntuma sitä kautta.

Vauvan kaulurissa on edessä pienet nepparit, se ei siis ole pään yli vedettävä vaate vaan on helppo pukea vaikka nukkuvallekin lapselle. Äidin ja vauvan kaulureissa on lisäksi molemmissa isot nepparit, joilla kaulurien etureunat voi napittaa kiinni toisiinsa. Näin äidin rintakehälle ei tule kylmä vaikka kantotakki jääkin vähän auki. Äidin kaulurin nepparit on ommeltu sisäpuolelle joten ne jäävät näkymättömiin jos kauluria käyttää muuten. Aikuisen kaulurin käyttöikä on vuosia kun taas vauva kasva ulos omastaan tämän talven aikana.

Hauskana yksityiskohtana muuten huomasin keskimmäisessä kuvassa, että tuosta kantorepun sisältä vilahtavat vähän tummemman punaiset villahousut. Vauvalla oli samaiset housut päällään kun kävin viemässä kaulureita. Katselin että onpa hassua, neuloin Nealle ihan saman väriset villahousut ja vielä samanlaisella neulepinnalla kun Nea oli pieni. Tarkempi tarkastelu paljasti, että juuri samat housuthan ne: kaveriporukan vauvanvaatekierrätys oli tuonut ne jotain kautta kummityttösen käyttöön. Kuluineiden kahdeksan vuoden aikana housut ovat varmaan ehtineet käydä yhdessä jos toisessakin vauvanvaatekaapissa, mutta eiväthän noiden pienten villavaatteet juuri miksikään mene. Ilahduin kovasti siitä, että ne ovat edelleen käytössä!

Näissä lämpöisissä tunnelmissa siis tämän viikon Elämänlangalla. Katsotaan, josko ensi viikolla päästäisiin vaihteeksi aikuisten neuleisiin.

Lämmintä lapsille

Elämänlangalla on kiitelty tänään Neaa, joka reippaana tyttönä kaivoi esiin sekä villapaidan että talvikintaiden alle sopivat sormikkaat. Lämpömittari on nimittäin näin joulukuun alkajaisiksi näyttänyt myös täällä Espoossa melkoisen reippaita lukemia.

Myöhään eilen illalla valmistui myös Nean kauluri Cascade Venezia Worstedista. Tässä vaiheessa kauluri on kuulemma vähän kiristävä. Luulen kuitenkin, että mikäli Joelin kaulurista on pääteltävissä, niin resori vähän venähtää käytössä.

Minä olen tyypillisesti huono täsmäämään lasten vaatteiden värejä mitenkään erityisemmin. Jos nyt ihan totta puhutaan, en osaa usein edes itseäni pukea erityisen siististi ja tyylikkäästi. Niinpä olen suorastaan ylittänyt itseni, kun löysin viime talvena langat Nean myssyyn ja nyt kauluriin niin, että molemmat sointuvat suosikkitakin väriin.

Tässä vielä vähän parempi kokonaiskuva kaulurista, vaikka värit nyt ovat mitä näin talvipimeällä sisätiloissa ovat. Nean versio on pikkuisen isompi kuin Joelin, mutta muuten samalla ohjeella tehty. Ohje on muuten jo Ravelryssä, tosin tällä kertaa vain ruotsiksi ja englanniksi. Tein kaulusribbistä vähän korkeamman kuin pikkuveljellä ja sitten jatkoin itse kauluria niin pitkään kuin lankaa riitti. Lopputuloksen käytettävyyttä vielä pohdiskellaan, mutta eiköhän tällekin kaulurille vielä käyttöä löydy jos pakkaset jatkuvat.

Iloisen aniliineissa valmiin neuleen tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa!