Elämänlangalla viikonlopusta tuli harvinaisen vaihteleva, kun torstai-iltana selvisi, että olen lauantaina menossa larppiin. Minulla ei ollut varsinaista hahmoa täydellä taustalla vaan olin npc-hahmo eli ei-pelaajahahmo, eräänlainen statisti: mama Lupita, paikallisen huumelordin sihteeri ja oikea käsi.
Olin torstaina päivemmällä muissa asioissa kierrellyt Sellon vaatekaupat ja manannut, että mitään ei löydy. Perjantaina kun menin etsimään vaatteita muhkealle meksikolaisgansterimamalle, oli tarjonta sitten äkkiä huomattavasti parempaa: pitkä musta trikoohame, musta hieman kiiltävä huivi ja musta tyköistuva toppi glitterrintamuksella. Olisin löytänyt jopa numeron 42-43 kaviooni istuvat siistit korkokengät, mutta järki voitti enkä ostanut ulkotiloissa enimmäkseen sorapihalla pelattavaan larppiin yli sadan euron kenkiä.
Valitettavasti totesin taas kerran, että köyhän ei kannattaisi ostaa halpaa: jo ennen kun ehdin pelipaikalle huomasin, että upouudesta hameestani on sauma reidestä rikki ja glittertopista irtoaa kimalletta käsivarsille. Kimalteen kanssa voin elää, se nyt oli odotettavissakin, mutta en olettaisi kuitenkin ihan käyttövaatteeksi tarkoitetun hameen hajoavan saumoistaan ensimmäisellä käyttökerralla - varsinkin kun vielä erikseen tarkastin pukukopissa kaikkien saumojen ehjyyden ennen ostoa. Päivän ohjelmassa taitaa siis olla keikka Lindexille kysymään, että saisiko vaatteen vaihtaa. Harvinaisena onnenkantamoisena olen kerrankin säästänyt myös kuitin!
Näistä vaatepulmista huolimatta itse larppi oli hauska. Kun näin harvakseltaan nykyään ehtii harrastaa, tulee sitten näemmä päädyttyä laadukkaisiin peleihin. Pelissä meksikolaisen vapaapainin kiertue saapui pieneen kylään, ja painiesityksistä näki, että pelinjohto oli panostanut tunnin jos toisenkin harjoituksiin. Minun statistihahmoni keskittyi istuskelemaan rennosti painia katselevan huumelordin vieressä ja pitämään silmällä suvun kahta nuorta tunaria, jotka olivat hukanneet arvokkaan myyntipakkauksen. Lisäksi toki kohtelin kaikkia muita kopealla "totta kai kaikki tekevät niin kuin MINÄ haluan" -asenteella, joka oli erityisen vapauttavaa vastapainoa palkkatyöni asiakaspalvelupainotteisuudelle.
Koska loppuviikosta tuli yllättävän kiireinen, jäi neuleaika vähemmälle kuin olin kuvitellut. Olen kuitenkin nauttinut hirveästi Bayretin neulomisesta: joka kerroksella tapahtuu jotain! Toivottavasti baskeri valmistuu ensi viikkoon, niin on jotain neuleaiheistakin esiteltävää. Sillon siis jälleen uutta Elämänlankaa.
maanantai 29. elokuuta 2011
maanantai 22. elokuuta 2011
Keltainen
Elämänlangalla on vallinnut vahva ei-minun-päiväni -kenttä. Flunssa vaivaa sekä minua että Teemua - onneksi ei lapsia. Raha-asiat huolettavat, kun luvattuja pieniä sivutuloja ei ole maksettu liki koko kesän kestäneistä kyselyistä huolimatta. Stressi uhkaa nostaa päätään, ja iskee tunne, että unohdan jonkun niistä projektipalloista, joita yritän pidellä ilmassa, ja pudotan nolosti. Lopullinen niitti tuli eilen, kun tilausneuleasiakas ilmoitti, että täysin mittojen mukaan tehty työ ei olekaan sopiva. Hukattu työ harmittaa aina hirveästi, vaikka rahallinen menetys ei olekaan suuri.
Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia ratkaisuja: kaivoin esiin ihanaa, pehmeää, lämpimänkeltaista Koigua ja aloitin baskerin.
Tästä tulee Bayret, luultavasti ei tälläkään kertaa minulle itselleni vaan eräälle nuorelle neulojattarelle, joka kovasti pitää keltaisesta. Tuo Koigun väri on mahtava, syvä leijonankeltainen, ei räikeä vaan pehmeä. Tässä vaiheessa haluaisin tosin kyseenalaistaa neulesuunnittelijan mielenterveyden. Mitähän minulla on liikkunut päässä, kun olen kirjoittanut ohjeen, jonka jokainen oikea silmukka neulotaan kiertäen?
Tämän viikon Elämänlangalla siis pehmeissä keltaisissa stressintorjuntatunnelmissa. Ensi viikolla sitten taas jotain uutta.
Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia ratkaisuja: kaivoin esiin ihanaa, pehmeää, lämpimänkeltaista Koigua ja aloitin baskerin.
Tästä tulee Bayret, luultavasti ei tälläkään kertaa minulle itselleni vaan eräälle nuorelle neulojattarelle, joka kovasti pitää keltaisesta. Tuo Koigun väri on mahtava, syvä leijonankeltainen, ei räikeä vaan pehmeä. Tässä vaiheessa haluaisin tosin kyseenalaistaa neulesuunnittelijan mielenterveyden. Mitähän minulla on liikkunut päässä, kun olen kirjoittanut ohjeen, jonka jokainen oikea silmukka neulotaan kiertäen?
Tämän viikon Elämänlangalla siis pehmeissä keltaisissa stressintorjuntatunnelmissa. Ensi viikolla sitten taas jotain uutta.
maanantai 15. elokuuta 2011
Tuotteliasta
Elämänlangalla on viikkotolkulla rämmitty neulesuossa, jossa mikään ei valmistu vaikka kuinka neuloisi. Viikonloppuna tapahtui kuitenkin läpimurto ja äkkiä valmista onkin kaksin kappalein.
Minulta tilattiin alkukesästä bolero. Lankana on tässä Cotton Viscose, vaikka Dropsin alkuperäisessä ohjeessa on yhdistetty Cotton Viscose ja Kid-Silk. Lankaa ei mennyt kovin paljon, ehkä 250 grammaa, sillä bolero on kaulusta lukuunottamatta kauttaaltaan pitsiä ja minulla oli työssä isot puikot.
Boleron lisäksi valmistui vaaleansininen Timotei, jota olen nykertänyt myöskin viikkotolkulla. En tiedä, miksi tämä nimenomainen myssy ei halunnut valmistua, sillä pintaneule on suhteellisen yksinkertainen. Onneksi syksy ei ihan vielä ole käsillä, joten baskeri ehtii oikein hyvin siihen mennessä lämmittämään entisen kanssa-asujan päätä. Alkuperäinen Timotei on neulottu Wollmeisesta, mutta tämä on proosallisemmin Dalegarnin Baby Ullia. Lankaa muuten meni vain yksi kerä, yllättävän riittoisaa!
Nyt puikoille on palannut Huldan takki, jota aloittelin alkukesästä. Vielä pitäisi neuloa kymmenisen senttiä helman sileää neuletta, sitten pääsen tekemään hihoja. Muutakin olisi jonossa, mutta ehkä nyt voi varata jonkun päivän välissä itselle neulomiseen ennen uusia haasteita?
Ensi viikolla Elämänlangalla on ehkä jotain uuttakin jo tekeillä näytettäväksi, mikäli saan reippaasti aloitettua seuraavaa jonossa olevaa projektia - toivottavasti nopeasti neuloutuvaa!
Minulta tilattiin alkukesästä bolero. Lankana on tässä Cotton Viscose, vaikka Dropsin alkuperäisessä ohjeessa on yhdistetty Cotton Viscose ja Kid-Silk. Lankaa ei mennyt kovin paljon, ehkä 250 grammaa, sillä bolero on kaulusta lukuunottamatta kauttaaltaan pitsiä ja minulla oli työssä isot puikot.
Boleron lisäksi valmistui vaaleansininen Timotei, jota olen nykertänyt myöskin viikkotolkulla. En tiedä, miksi tämä nimenomainen myssy ei halunnut valmistua, sillä pintaneule on suhteellisen yksinkertainen. Onneksi syksy ei ihan vielä ole käsillä, joten baskeri ehtii oikein hyvin siihen mennessä lämmittämään entisen kanssa-asujan päätä. Alkuperäinen Timotei on neulottu Wollmeisesta, mutta tämä on proosallisemmin Dalegarnin Baby Ullia. Lankaa muuten meni vain yksi kerä, yllättävän riittoisaa!
Nyt puikoille on palannut Huldan takki, jota aloittelin alkukesästä. Vielä pitäisi neuloa kymmenisen senttiä helman sileää neuletta, sitten pääsen tekemään hihoja. Muutakin olisi jonossa, mutta ehkä nyt voi varata jonkun päivän välissä itselle neulomiseen ennen uusia haasteita?
Ensi viikolla Elämänlangalla on ehkä jotain uuttakin jo tekeillä näytettäväksi, mikäli saan reippaasti aloitettua seuraavaa jonossa olevaa projektia - toivottavasti nopeasti neuloutuvaa!
maanantai 8. elokuuta 2011
Tien päällä
Elämänlangalla päästiin viikonloppuna maakuntamatkailemaan, kun kävimme Langankuluttajan kanssa Pukkilan puikkopäivässä puhumassa neulesuunnittelusta, neulekirjailijattaruudesta sekä toki esittelemässä Pitsit puikoille -kirjaa.
Tapasimme monta neuleblogeista ja Ravelrystä tuttua naamaa, joimme kahvia ja söimme herkullista kakkua Kohisevassa, kuuntelimme Tikrun hyvän esitelmän neulojan erilaisista apuvälineistä ja tietysti neuloimme. Ilu oli hoitanut järjestelyt ja tarjolla oli hyvän seuran ja hyvän syötävän lisäksi myös esimerkiksi puikkopusseja ja lankaa.
Minä onnistuin kuin ihmeen kaupalla välttämään lankalaarit, kenties lähinnä siitä syystä, ettemme olleet paikalla heti aamusta vaan road trippailimme Pukkilaan vasta alkuiltapäivästä. Sen sijaan mukaan tarttui silmukkamerkkejä! Juuri tämän mallisia merkkejä minulla ei enää ollut kovin monta jäljellä, koska merkkejä särkyy ja katoilee kuitenkin aina vuosien mittaan. Nyt varasto on taas täydennetty pitkäksi aikaa eteenpäin.
Näiden merkkien synty on alunperin minun syytäni. Vuosia, vuosia sitten pyysin silloin Valhalla designin nimellä toimineilta Päiviltä ja Jannelta silmukkamerkkejä ja selitin asiasta tietämättömille tekijöille mitä merkeillä tehdään ja millaisia niistä haluan. Sain juuri mitä tilasin, ja tähän päivään mennessä en ole löytänyt silmukkamerkkejä jotka toimisivat minulla paremmin kuin nämä. Nykyään näitä merkkejä saa Peikonpojasta.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla, nyt poikkeuksellisesti näin iltapäivästä kun yllättävä vapaapäivä iski takavasemmalta ja sekoitti hahmotuksen viikonpäivistä. Ensi viikolla jälleen lisää Elämänlankaa!
Tapasimme monta neuleblogeista ja Ravelrystä tuttua naamaa, joimme kahvia ja söimme herkullista kakkua Kohisevassa, kuuntelimme Tikrun hyvän esitelmän neulojan erilaisista apuvälineistä ja tietysti neuloimme. Ilu oli hoitanut järjestelyt ja tarjolla oli hyvän seuran ja hyvän syötävän lisäksi myös esimerkiksi puikkopusseja ja lankaa.
Minä onnistuin kuin ihmeen kaupalla välttämään lankalaarit, kenties lähinnä siitä syystä, ettemme olleet paikalla heti aamusta vaan road trippailimme Pukkilaan vasta alkuiltapäivästä. Sen sijaan mukaan tarttui silmukkamerkkejä! Juuri tämän mallisia merkkejä minulla ei enää ollut kovin monta jäljellä, koska merkkejä särkyy ja katoilee kuitenkin aina vuosien mittaan. Nyt varasto on taas täydennetty pitkäksi aikaa eteenpäin.
Näiden merkkien synty on alunperin minun syytäni. Vuosia, vuosia sitten pyysin silloin Valhalla designin nimellä toimineilta Päiviltä ja Jannelta silmukkamerkkejä ja selitin asiasta tietämättömille tekijöille mitä merkeillä tehdään ja millaisia niistä haluan. Sain juuri mitä tilasin, ja tähän päivään mennessä en ole löytänyt silmukkamerkkejä jotka toimisivat minulla paremmin kuin nämä. Nykyään näitä merkkejä saa Peikonpojasta.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla, nyt poikkeuksellisesti näin iltapäivästä kun yllättävä vapaapäivä iski takavasemmalta ja sekoitti hahmotuksen viikonpäivistä. Ensi viikolla jälleen lisää Elämänlankaa!
maanantai 1. elokuuta 2011
Lennossa
Elämänlangalla ehtivät viikonloppuna jalat tuskin hipaista maata. Valokuviakaan ei nyt ole, kun kamera jäi kotiin, mutta neulottua kuitenkin tuli oikein reippaasti. Pidempään Elämänlankaa seuranneet saattavat arvata, että tämä on tämän vuoden "I survived Ropecon and all I got was this lousy T-shirt" -merkintä.
Tämän vuoden Ropecon alkoi minun osaltani itseasiassa jo viikko sitten, kun maanantai-iltana istuin kavereiden kommuunin keittiön pöydän ääressä ja taittelin kävijäkyselylomakkeita. Vakavastiotettava tieteellinen tiimimme (väitöskirjaansa viimeistelevä lisensiaatti, DI, maisteri ja kandidaatti) toteutti nimittäin tänä vuonna Ropeconissa kävijäkyselyn, jonka tulokset olisi tarkoitus analysoida tilastollisilla menetelmillä.
Jotta kävijöistä saatiin kattava satunnaisotanta, tiimi istui tiiviisti kaikilla niillä ovilla, joista Dipoliin otettiin väkeä sisään tapahtuman aikana ja ojensi kyselykirjekuoren joka viidennelle sisäänpääsyrannekkeen saajalle. Tiimin juniorijäseneltä Hannalta kysyttiinkin hänen vapautettuaan minut vuorosta ja asetuttuaan neuleensa kanssa lipunmyynnin viereen: "Kuuluuko tämän työpisteen tehtäviin neulominen?" Varsinkin Dipolin takaoven lipunmyyntipistettä vahtiessa oli mainiota neuleaikaa. Sain valmiiksi neuleosuudet tekeillä olevasta tilausbolerosta, mutta viimeistely on vielä tekemättä, ja neuloin melkein valmiiksi pienen päähän solmittavan kokoisen kolmiohuivin Novitan virkkauslangasta.
Koska tiimi oli pieni ja ovia vahdittiin yön hiljaisia tunteja lukuunottamatta koko ajan, työtunteja tuli tämän vuoden Ropeconissa enemmän kuin koskaan, 16 tuntia varsinaisia vuoroja sekä 4 tuntia muiden tauottamista tarvittaessa. Jotta matalalento olisi entistä vauhdikkaampaa, kävin näiden työtuntien lisäksi lauantaina keskellä päivää vielä neuleineni Helsingissä Velodromilla katsomassa amerikkalaisen jalkapallon naisten SM-sarjan finaalin ja myöhään illalla vielä samaisen finaalin hopeamitalistien finaalibileissä.
Nyt jatkan töissä lepäämistä viikonlopun jäljiltä. Ensi viikolla Elämänlangalla on toivottavasti mainituista projekteista viimeistelyt tehty ja kuvia näytettävänä.
Tämän vuoden Ropecon alkoi minun osaltani itseasiassa jo viikko sitten, kun maanantai-iltana istuin kavereiden kommuunin keittiön pöydän ääressä ja taittelin kävijäkyselylomakkeita. Vakavastiotettava tieteellinen tiimimme (väitöskirjaansa viimeistelevä lisensiaatti, DI, maisteri ja kandidaatti) toteutti nimittäin tänä vuonna Ropeconissa kävijäkyselyn, jonka tulokset olisi tarkoitus analysoida tilastollisilla menetelmillä.
Jotta kävijöistä saatiin kattava satunnaisotanta, tiimi istui tiiviisti kaikilla niillä ovilla, joista Dipoliin otettiin väkeä sisään tapahtuman aikana ja ojensi kyselykirjekuoren joka viidennelle sisäänpääsyrannekkeen saajalle. Tiimin juniorijäseneltä Hannalta kysyttiinkin hänen vapautettuaan minut vuorosta ja asetuttuaan neuleensa kanssa lipunmyynnin viereen: "Kuuluuko tämän työpisteen tehtäviin neulominen?" Varsinkin Dipolin takaoven lipunmyyntipistettä vahtiessa oli mainiota neuleaikaa. Sain valmiiksi neuleosuudet tekeillä olevasta tilausbolerosta, mutta viimeistely on vielä tekemättä, ja neuloin melkein valmiiksi pienen päähän solmittavan kokoisen kolmiohuivin Novitan virkkauslangasta.
Koska tiimi oli pieni ja ovia vahdittiin yön hiljaisia tunteja lukuunottamatta koko ajan, työtunteja tuli tämän vuoden Ropeconissa enemmän kuin koskaan, 16 tuntia varsinaisia vuoroja sekä 4 tuntia muiden tauottamista tarvittaessa. Jotta matalalento olisi entistä vauhdikkaampaa, kävin näiden työtuntien lisäksi lauantaina keskellä päivää vielä neuleineni Helsingissä Velodromilla katsomassa amerikkalaisen jalkapallon naisten SM-sarjan finaalin ja myöhään illalla vielä samaisen finaalin hopeamitalistien finaalibileissä.
Nyt jatkan töissä lepäämistä viikonlopun jäljiltä. Ensi viikolla Elämänlangalla on toivottavasti mainituista projekteista viimeistelyt tehty ja kuvia näytettävänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)