Seitsemän

Elämänlangalla onnitellaan tänään Neaa, joka täyttää 7 vuotta. Kauheaa, miten aika kuluu! Päivänsankari juhli kaverisynttäreitä jo viime viikolla ja eilen tarjottiin synttärikakkua sekä mummolassa että kotona. Varsinaista syntymäpäivää juhlistetaankin hammaslääkärikäynnillä sekä mahdollisesti oman bussilipun ostolla. Lipulle tulee ihan lähiaikoina käyttöä, kun parin viikon päästä alkaa tulevalla koululla ensin capoeiraleiri ja sitten viikkoa myöhemmin ihan oikea koulunkäynti ekalla luokalla.

Päivänsankarin elämän suuria asioita tällä hetkellä ovat heiluva etuhammas sekä synttärilahjaksi saatu kännykkä. Toinen etuhammas lähti viime viikolla ja toinen on kovaa vauhtia irtoamassa, joten lapselle saatiin juuri parahiksi koulun alkuun se suurin piirtein ekaluokkalaisuudesta kertova harvahampainen hymy. Kännykkää taas on kärtetty jo kuukausitolkulla ja viikko takaperin kävimme sitten ostoksilla. Malli on uutenakin alle viisi kymppiä maksanut Nokian peruspuhelin, jossa on niin vähän liikkuvia osia kuin mahdollista. Siitäkin sentään löytyivät heti ensimmäisenä päivänä pelit, kun kaverit pihalla opastivat. Soittaminen onnistuu jo mainiosti, mutta tekstiviestien kirjoittamista emme vielä ole opiskelleet.



Puhelimen myötä reviiri kasvaa, kun lapsen ei enää tarvitse olla jatkuvasti ikkunasta näkyvillä. Ilmoittamalla saakin jo kuljeskella muutaman sadan metrin päähän kotoa, Perkkaa kun on asuinalueena sellainen, että liikennettä on melko vähän kun suurin osa autoista on ohjattu kiertämään alueen ympäri eikä mistään pääse ajamaan suoraan läpi.

Äitiä kyllä vähän hirvittää jo ennakkoon se, että koululle on yli kahden kilometrin matka, mutta onneksi bussi kulkee läheltä eikä tienylityksiä ole kovin monta. Omalle ala-asteelleni ei ollut kovin paljon pidempi matka ja muistan, että se oli pienelle koululaiselle ihan hirveän kaukana - etäisyyttä oli tosin juuri ratkaisevasti sen verran enemmän ja Tuusulassa bussilinjoja sen verran vähemmän, että olen itse kulkenut ala-asteelle koulutaksilla. Koska eskariluokka oli koulun tiloissa, on Nealla kuitenkin jo vuoden kokemus koululle kulkemisesta ja hän tietää sekä oikeat bussit että kävelyreitin kotiin, eli ihan valtaisaa oppimiskynnystä ei tässä varmaankaan ole.

Näissä merkkipäivätunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uudet kujeet.

Valmista ja vaiheessa

Hei soturit-slipari pääsi festareille ja sai kuulemma huomattavan paljon huomiota. Paidan omistaja soitti myöhään perjantai-iltana ja kertoi jonkun ventovieraan kyselleen hintaa josko saisi samanlaisen: ilmoitin, että voi kertoa kyselijöille että hinnasta voidaan alkaa keskustella kahdestasadasta eurosta ylöspäin, eikä uusia kyselyitä sen jälkeen sitten tullutkaan.

Eräs ystäväni, joka on työskennellyt mm. ompelijana ohjeisti hinnottelusta aikoinaan niin, että jos työ alkaa ahdistaa, pitää nostaa hintaa kunnes ei enää ahdista. Silloin joko saa tarpeeksi suuren korvauksen tai sitten ei tarvitse tehdä ollenkaan. Tämä projekti oli kiinnostava ja omalla tavallaan haastava, mutta ihan ensihätään en lähde toista tekemään.



Tässä slipari Teemun päällä, ei siis aivan mittojen mukaisena, mutta toivon saavani ehkä joskus vielä kuvan paidasta ihan oikeassa festarikäytössä.

Tällä hetkellä on tekeillä toinen tilaustyö, sekin mustaa puuvillasekoitetta: erään ystävän äiti halusi boleron Dropsin ohjeella. Neulon tosin pelkkää Cotton Viscosea, ilman Kid-Silk -lisäsäiettä, sillä tämäkään vastaanottaja ei pysty käyttämään eläinkuituja. Tällä hetkellä työ on pelkkä musta mytty puikoilla, kuvia ehkä sitten kun pitsiä on hieman kostutettu ja availtu mittoihinsa.

Ensi viikolla Elämänlangalla sitten jotain aivan muuta.

Langanpäitä

Elämänlangalla suurena saavutuksena julistetaan, että Hei soturit -sliparin kuvioneuleosuus on valmis, färdig, done! Kaikki noin suurin piirtein puoli miljoonaa langanpäätä on kuviosta päätelty, ja kuvan ottamisen jälkeen olen itseasiassa myös neulonut kauluksen (ribbiä, samalla värillä kuin pääkallo) sekä ommellut olkasaumat ja neulonut pienet reunukset kädenteille. Velodromilla amerikkalaista jalkapalloa katsellessa oli taas hyvää aikaa neuloa ja viimeistellä ja sain lopulta toisen sivusaumankin ommeltua. Harmillisesti paksua puuvillaneuletta ei ehdi pestä ja kuivattaa ennen uudelle omistajalle lähettämistä.



Toisaalta pieni epätasaisuus ei ehkä haittaa, jos tarkoitus on vetäistä neule päälle Ilosaarirockiin Sielun veljien keikalle ja näyttää räyhäkkäältä. Tilaus kuului, että esimerkiksi kädentiet voi jättää mahdollisimman viimeistelemättömiksi, niin että neule on enemmän pusero josta puuttuu hihat kuin slipari. Päädyin poimimaan kädentien silmukat ja neulomaan pari kerrosta sileää neuletta niin, että pelkästään reunus rullautuu, eivät itse kädentiet - kuvittelisin käyttömukavuuden olevan niin parempi.

Pääntie on muotoiltu niin, että molemmat puolet ovat yhtä syvät. Alkuperäisessä villapuserossa, josta albuminkannen kuva on otettu, kallo on kuulemma ollut takana ja puseron etupuoli on ilmeisesti ollut oranssi, mutta päädyimme nyt siihen, että tätä sliparia voi käyttää kummin päin haluaa. Täytyy vielä pyytää, että mikäli käyttäjä uskaltaa ottaa kameran mukaansa festareille, hän ottaisi sliparista kuvan ihan tositilanteessa.

Näillä eväillä Elämänlangalla tähän viikkoon. Ensi viikolla ehkä sitten taas Huldan takin kuulumisia. Tai ehkä jotain seuraavasta tilausneuleesta.

Hulda lomailee

Perhe Elämänlanka eli Nyberg-Hirsimäen kiertävä sirkus matkusti taas vierailemaan Seinäjoella Teemun vanhempien luona. Muu sirkus jäi vielä vähäksi aikaa mumman ja vaarin luokse, mutta minun piti matkustaa töiden takia jo kotiin.

Vuosikausia olen pitänyt periaatetta, että Seinäjoella neulon vain itselleni. Vaikka olisi mikä stressi ja tilausneulepaniikki, niin Pohjanmaan lomat ovat lomia myös neulekiireistä. Tänä vuonna loin tulojunassa silmukat Huldan takkiin, joka on hitaasti mutta varmasti edistynyt koko reissun ajan.



Lauantaina Huldan takki matkusti Härmän kylpylään, ei kuitenkaan kylpemään vaan syömään viikonloppubuffetista suuressa Kantolan ja Hirsimäen sukukokouksessa. Osallistujia oli noin 170, joista ilmeisesti valtaosa Teemun isän klaania, eikä ihme: vaarin sisarussarjassa oli yhteensä 14 aikuiseksi elänyttä sisarusta. Lapsetkin viihtyivät yllättävän hyvin, kun menossa mukaana vilisti laumoittain alle kouluikäisiä serkkuja kolmannessa tai neljännessä polvessa.



Sunnuntaina Hulda ajeli kanssani Kaanaa Linesin Seinäjoki-risteilylle pienellä jokilaivalla. Kolmen vartin mittaisella ajelulla seurasimme Seinäjokea ja pätkän verran tulvavallien reunustamaa kaivettua kanavaa ja kuuntelimme hauskan oppaan jutustelua kaupungista ja matkan varrella olleista nähtävyyksistä.

Tässä vielä kuva viikonlopun saavutuksesta. Näin pitkälle Hulda eteni perjantaipäivästä sunnuntai-iltaan. Takki olisi pidempikin, mutta tuttuun tapaan kerrostiheyteni on paljon tiiviimpi kuin ohjeessa, joskin luulen että näin iso neule venähtää kastelussa keveydestään huolimatta reilusti.



Ensi viikolla Elämänlangalla toivottavasti valmis Hei soturit -slipari ja ehkä muutakin aloitettua. Katsotaan, neulonko Huldaa sitten vielä joululomalla.