Vaivaista menoa

Elämänlangalla oli eskarilainen kotona puolet viime viikosta, joten poimin sitten itselleni viikonlopuksi taas yhden lastentarhaflunssan. Erityisesti lauantai menikin sitten kuumeessa ja köhiessä. Myös nuorempi jälkikasvu oli kipeä, mutta näyttää onneksi tointuneen sopivan toipilaaksi ja lienee huomenna tarhakunnossa taas. Näiden lisäksi aloitin tämän viikon reipashenkisesti saamalla aamuyöllä kylkeä kääntäessäni pohjekrampin ensimmäisen kerran kuukausiin ellei vuosiin. Minun pohkeistani vetää suonta säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt väliä oli ollut sen verran paljon, että oli päässyt unohtumaan miten käyttökelvottomaksi ja kipeäksi jalka menee. Jatkoin sitten raitateemalla ja kaivoin kaapista vuosia vanhat polvisukat:



Nämä olen neulonut monta vuotta sitten Maijasta retrohenkisellä aniliini-petrooli-ruskea -raidoituksella ja sukat ovat pientä nyppyyntymistä lukuunottamatta olleet erinomaisen hyvät käytössä. Sukat olen ristinyt paksujalan polvisukiksi ja ne lämmittävät oikein mukavasti kipeää pohjetta.

Uudempaa raitasukkapolvea edustavat nämä viime viikolla valmistuneet nororaitasukat, joihin olen vallan ihastunut.



Noron Kureyon Sock on sukkalanka, joka aina yllättää minut: lanka on neuletuntumaltaan aika karkeaa ja joustamatonta ja katkeaa helposti nykäisemällä. Jalassa valmis sukka on kuitenkin hirveän mukavan tuntuinen, mitälie magiaa kyseessä on.

Nyt kun raitasukkapari on valmis, arvatkaa mitä on seuraavaksi puikoilla?



Lisää raitoja!

Seuraavaksi Elämänlangalla siirrytään emännöimään lankahamstereita ja jännittämään, tuleeko lankanoron lisäksi se ikävämpi lajike. Kesken tämän merkinnän kirjoittamisen se mainittu nuorempi jälkikasvu nimittäin oksensi. Peukkuja saa pitää, että kyseessä oli vain ohimenevä reaktio yskään. Ensi viikolla toivottavasti sitten vähemmän tautista Elämänlankaa!

Raidallista

Elämänlangalla näyttää vaivaavan paha raitakuume. Vähän joka neuleessa on nyt vähintään pari raitaa ja tuntuu siltä, että langatkin ovat raidallisia. Mahtaakohan tämä olla tarttuvaa? Aivan viattomasti tein muutaman korostusraidan, ja äkkiä kaikki raidoittuu!



Parin viikon takainen vauvahaalari valmistui ja on jo matkannut käyttäjälleen. Käyttäjän äiti raportoikin, että puku on aikalailla sopivan kokoinen, vartalo-osaan mahtuu kestovaippa ja lahkeissa ja hihoissa on kuulemma kasvunvaraa. Todettakoon nyt vielä, että näin neulesuunnittelijana vähän hävettää tämän projektin muistiinpanot, kun aloitin työn luo silmukat ja kokeile -metodilla ja kaikki muistiin merkittävä on tuhrattu epäselvästi Page-A-Day -pöytäkalenteristani repäistyn sivun kääntöpuolelle.



Tästä projektista on paremmat muistiinpanot, sillä Rasavillin Raitapaita on menossa tarjolle Ullaan. Meillä oli viikonloppuna kuvaukset ja lapset olivat oikein harvinaisen yhteistyöhaluisia vaikka en edes lahjonut karkilla. Nean paita on minun neulomani, Joelin paitaan taas työllistin äidin koeneulojaksi. Ilmeisesti ohje oli tarpeeksi selkeä, sillä äitilästä tuli ihan oikean näköinen pusero kokeiltavaksi.

Mutta raidoille ei näy loppua. Arvatkaapa huviksenne, millaiset sukat on puikoilla:



Nororaitaa!

Raidallista viikonjatkoa Elämänlangalta. Ensi viikolla sitten katsotaan tuliko sukkia vaiko tuluskukkaro.

Nappikaupoilla

Yksi vanhimmista käsityöihastuksistani, ajalta kauan ennen neuleherätystäni, on napit. Jo lapsena tutkin ja ihastelin nappeja aina kun mahdollista ja nyt kun käyn hankkimassa nappeja johonkin neuleeseen, mukaan tarttuu lähes poikkeuksetta pari erilaista vaihtoehtoa tai joku täysin ylimääräinen kymmenen napin setti. Erityisen ihastunut olen puisiin ja metallisiin nappeihin ja eräässä muinaisessa villatakissani oli vanhempien lapintuliaisina tuomat poronsarvinapit. Selvästi siis erilaiset luonnonmateriaalit puhuttelevat paitsi langoissa ja kankaissa myös niissä kiinnikkeissä.

Suuritöiseen neuleeseen olisi usein vähän tylsä laittaa niitä Prisman käsityöhyllystä löytyviä vähän läpikuultavia valkoisia perusnappeja, kun tarjolla on kaikkia hauskan näköisiä persoonallisempia yksityiskohtia. Tietysti ne erikoisemmat tehdastekoisetkin napit helposti nostavat valmiin neuleen hintaa ihan reilusti kun maksavat pahimmillaan pariakin euroa kappale. Jos neuleen juju on napeissa, voikin sitten panostaa ihan kunnolla ja tilata käsintehtyjä nappeja vaikka Puputsilta.



Tällä kertaa kävin tutkimassa Hobby Pointin nappivalikoimaa, kun alkaa olla aika saada napit noihin Rasavillin raitapaitoihin. Päädyin vastaväreihin, Nealle vihreään kaulukseen punaista ja Joelille punaiseen kaulukseen vihreää. Koska Nea on edelleen prinsessavaiheessa ja kaikki glitter ja blingbling puhuttelee, valitsin vähän helmiäisenkiiltävät napit. Nuo pienet tummanvihreät napit sopivat myös siihen loppusuoralla olevaan vauvanhaalariin, joten löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.



Nappikauppareissun ylimääräinen löytö oli setti virkattujen kukkien näköisiä pikkunappeja. Nämä näyttävät viehättävästi korkilta tai vaalealta puulta, mutta ovat kyllä valitettavasti muovia. Selvästi johonkin neuleeseen sopivia kuitenkin, sileään neuleeseen tai yksinkertaiseen pitsiin. Kauppaan jäivät metallikuvioidut napit joissa kehikon alta näkyi kiiltävä muovi, koska tarjolla olevat värit olivat sininen ja violetti. Vihreä tai oranssi vastaava olisi luultavasti ajanut minut vararikkoon.

Seuraavaksi pitäisi sitten kiinnittää nuo napit ja ihmetellä, missä kummassa oikein valokuvaisi lapsia villapaidoissa Ulla-kelpoisessa ulkovalossa. Nuo tuppaavat nimittäin valittamaan kylmää jos ne laittaa pihalle talvisäähän ilman toppavaatteita, kumma juttu. Ehkä parvekkeella?

Näissä tunnelmissa aloitellaan uutta talviviikkoa. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

P.S. Lankahamstereihin on tullut sen verran paljon ilmoittautumisia, että tempaus kyllä järjestyy tänäkin vuonna. Apuemänniksi innokkaita on tosin ollut aika vähän, joten siihen hommaan saa mieluusti ilmiantaa itsensä.

Lapsettaa

...ainakin tuttavapiiriä, koska vauvoja tuntuu nyt olevan tuloillaan suorastaan laumoittain ystäville ja tuttaville. Kesken syksyn tilausneulepaniikkia teologitoverini Meira kyseli, ehtisinkö tehdä vauvan neulehaalarin. Laskettu aika oli tammikuun puolessavälissä, joten mikään kiire ei pitänyt olla. Päätinkin aloittaa vasta tammikuun puolella, jolloin muut kiiretyöt ovat pois käsistä. Sain pussillisen vauvalankoja hänen varastostaan ja kehotuksen raidoittaa miten parhaaksi näen. Totuttuun vauvojen tapaan tälläkään kohdelapsella ei ollut ajoitus ihan sitä, mitä äiti oletti, vaan uusi tulokas saappui jo viikko sitten. Kovasti on siis neulottu vauvanhaalaria viimeisen viikon ajan ja toivottu, ettei vauva suorastaan palellu odotellessaan.



Saamassani lankapussissa oli lehmuksenvihreää Lanettia, hippunen luonnonvaaleaa Flavia Babya sekä pari kerää tummanvihreää samaista lankaa. Sommittelin hetken aikaa: en ollut varma, riittäisikö lehmuksenvihreä koko haalariin, eivätkä kaksi erilaista vihreää aivan suoraan sointuneet raidoiksi keskenään. Päädyin lopulta siihen, että teen joustimet tummanvihreällä ja erotan vihreät toisistaan muutamalla vaalealla raidalla.

Lopputulos toimikin suorastaan yllättävän hyvin. Päätin neuloa sekä lahkeiden että hihojen joustimet tuplapitkiksi, noin 8-senttisiksi. Alussa joustimia voi käyttää taitettuina, ja pitkät joustimet voi ihan pienelle vauvalle taittaa vaikka hihojen ja lahkeiden sisään niin, että vauva jää kuin pussiin. Kun raajat kasvavat, joustimet voi taittaa auki.



Minulla ei ollut valmista haalariohjetta, joten lähdin suoraan improvisoimaan. Vauvojen pienuus ei ole ihan tuoreessa muistissa kun omat riiviöt alkavat olla jo sen verran isompia. Ensimmäisestä lahkeesta tulikin hieman pieni, mutta reippaasti sitten päätin, että se on hiha. Nyt on meneillään se vaihe, kun yritän arvioida, kuinka pitkä vartalon pitäisi olla suhteessa lahkeisiin ja hihoihin. Päädyn erilaisten valmimiden ohjeiden mittoja vertailemalla toivottavasti noin 60-70 -senttiselle sopivaan vaatteeseen. Ja ei, tähän neuleeseen ei ole tulossa ohjetta, koska en erityisemmin ole kirjannut muistiin tekemisiäni

Mitä viime viikolla pohtimiini lankahamstereihin tulee, päätin sitten kuitenkin kokeilla josko hamstereita tänä vuonna löytyisi. Ilmoittautua siis saa, ja jos osallistujia ei ole kovin paljon niin mennään sitten pienellä porukalla.

Näillä eväillä tähän viikkoon. Ensi viikolla Elämänlangalla ehkä sitten valmis villahaalari ja uusia kujeita.

Ollako vai eikö olla?

Hyvää uutta vuotta kaikille! Kuinkahan pitkään kestää tottua päiväämään kaikki kirjeet ja allekirjoitettavat paperit 2011? Uutta vuotta täällä vietettiin ensin lasten kanssa yhdessä kokaten ja sitten kaikenlaista hyvää syöden. Reipas jälkikasvu esimerkiksi kuutioi kaikki perunat ja annosteli majoneesin itse kehitettyyn sieni-perunasalaattiin, sekoitteli dippikastikkeet ja kuori dipattavat porkkanat. Reippaita lapsia!

Elämänlangalla uusi vuosi alkaa ongelmoimalla sitä, pitäisikö tänäkin vuonna järjestää Lankahamsterit. Viime vuonna ilmassa oli turnausväsymystä niin emännällä kuin osallistujillakin ja tänä vuonna rahatilanne on aika pahasti sellainen, että minulla ei ole varaa lahjoittaa pääpalkintoja. Päätös pitäisi tehdä pian, koska helmikuuhun ei enää ole monta viikkoa.



Toinen ongelma on taas vaihteeksi neuleen nimeäminen. Nean raitapaita on viimeistelyjä vaille valmis ja eilen äiti toi Joelin paidan josta puuttuu vain napit. Ohjekin on suurin piirtein valmis, joten neuleelta puuttuu vain nimi. Mikähän tämä pusero olisi? Vilpertti? Rasavillin raitapaita? Jotain ihan muuta? Rasavillin raitapaita tietysti rimmaisi muutaman vuoden takaiseen Hulivilin hellemekkoon, mutta en osaa päättää onko se hyvä vaiko ei.

Näillä siis liikkeelle. Nyt poistun takavasemmalle neulomaan vauvan haalaria ystävättärelle, joka viime kuuleman mukaan on naistenklinikalla tarkkailussa vaikka neuleaikaa vielä pitikin olla. Kiireesti puikot kilkkaamaan siis!

Rattoisaa neuleaikaa ja sujuvia silmukoita alkaneelle vuodelle 2011! Ensi viikolla sitten totuttuun tapaan lisää Elämänlankaa.