Viktoriaanista

Elämänlangalla tuli, kuten viime viikolla uhkasin, vietettyä sunnuntai-ilta viktoriaanisissa tunnelmissa, kun arvon neidit kirjailijatar Damerell sekä naisasianainen Hibbitt suuntasivat vuoden 1890 Lontoossa edellisen vuoden traagisen tulipalon jälkeen jälleenrakennettuun teatteri Gloriaan sen uuteen ensi-iltaan sekä kutsuvierasjuhlallisuuksiin. Seurueessamme oli myös sokea meedio neidi Cundick ja yleisössä lisäksi runsaasti kulttuurivaikuttajia. Kyseessä oli siis liveroolipeli Gloriana, joka sunnuntaina pelattiin kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä.

Ennen kun lapset syntyivät, harrastin larppausta enemmänkin, mutta viime vuosina olen pelannut lähinnä pöytäroolipelejä jotka eivät vaadi esimerkiksi samanlaista puvustuksen määrää kuin live-pelaaminen. Nyt tarjottiin kuitenkin niin hauskaa teemaa ja hahmoa, että pakko oli osallistua.



Kuten kuvasta näkyy, oli neiti Damerellin puvustuksessa haettu enemmän herrainmuotia kuin naisväen asua. Ihmiset eivät kuitenkaan kohotelleet kulmiaan aivan niin paljon kuin olisi voinut olettaa, kun herrasväki suurimman osan aikaa vietti paheksuen hyvin vähäpukeisia tanssijatyttösiä. Pelaamani neiti Damerell siis oli jo vuosikymmenen ollut vakaasti suhteessa neiti Hibbittin kanssa, mitä emme toki julkisesti erityisemmin mainostaneet. Käyttäydyimme molemmat enimmäkseen naisellisesti, mutta pyrin muistamaan neiti Hibbittiä pienin huomionosoituksin kuten tarjoamalla hänelle käsivarteni tarvittaessa sekä tuomalla hänelle juotavaa hänen saatuaan järkyttäviä uutisia. Kuvasta muuten jäi puuttumaan se, että saavuimme molemmat teatteriin harteillamme Springtime Swirl -huivi, minulla vihreä ja neiti Hibbittillä valkoinen. Kyllä niille suurille henkäyksenohuille pitsihuiveille siis on käyttöä!

Olin pukuuni ihan hirveän tyytyväinen. Hameen ja liivin sekä pienen solmiomaisen kaulahuivin ompeli ystäväni, valkoinen paitapusero löytyi ihan Prisman miestenvaateosastolta. Vaatteiden alla oli sitten hääpukuni alushame hieman volyymiä tuomassa sekä toiselta ystävältä lainattu korsetti joka sekä näytti että tuntui erinomaisen hyvältä päälläni. Olin loppujen lopuksi korsetissa liki kymmenen tuntia, ja vaikka se oli kiristetty sen verran tiukalle että hametta joutui kaventamaan hakaneulalla vielä viime tingassa ei tukala olo iskenyt kuin taksissa istuessa kun ei voinut istua sievästi selkä suorassa. Nyt on kyllä vähän korsettikateus ja tahtoisin juuri samanlaisen itsellenikin. Susanna tosin vähän jo uhkaili, että voisi nyt sopivasta korsetista piirtää kaavat jossain vaiheessa, mikäli saan sen vielä Meiralta lainaan.

Nyt täytyy vähitellen palailla viktoriaanisesta ajasta nykyhetkeen ja känkkäisten lasten pariin: molemmat riiviöt ovat olleet flunssaisia joten meillä on tänään kotipäivä. Ensi viikolla Elämänlangalla sitten kenties taas enemmän neuleaiheita.

Valmistautumisia

Elämänlangalla elo on tällä hetkellä hyvin roolipelipainotteista. Tänään pitäisi pelinjohtaa session verran pöytäroolipeliä ja sunnuntaina on edessä ensimmäinen liveroolipeli useisiin vuosiin. Pöytäroolipelissä sentään seikkaillaan tällä kertaa suurin piirtein nykyajassa, mutta liveroolipeliä varten pitää sonnustautua viktoriaaniseen asuun.

Larpin nimi on Gloriana ja se sijoittuu teatteriesitykseen ja sen jälkeisiin ensi-iltajuhliin vuoden 1890 Lontoossa. Itse teatteriesitys on yleisölle avoin, eli mikäli sunnuntaina on aikaa käydä katsomassa viktoriaanishenkistä viihdettä niin tulkaa ihmeessä katsomaan. Esitys on sunnuntaina kello 18 kulttuuriareena Gloriassa aivan Helsingin keskustan tuntumassa ja lipputulot menevät pelin kulujen kattamiseen.



Eilisessä pelaajatapaamisessa oli hauska nähdä, kuinka monella pelaajalla oli käsityö meneillään. Tekeillä oli korsettia, tossua ja virkattua pitsikäsinettä, joista varmasti ainakin osa oli peliin tulossa olevaa puvustustarviketta. Itse olen ulkoistanut pelivaatteet täysin ompelutaitoiselle ystävälleni lukuunottamatta sitä, että viikonloppuna epätoivoisesti etsin valkoista paitapuseroa liivin alle. Totesin, että mikäli on suurempi kuin kokoa 42, ei ilmeisesti nykymuodilla halua käyttää paitapuseroista ja päädyin loppujen lopuksi ostamaan miesten paidan. Oma hahmoni on varhaisia feministejä, joten voin hyvin mekon asemesta pukeutua hameeseen, kauluspaitaan, herrainmalliseen liiviin ja solmukkeeseen.

Seuraavaksi suuntaankin jatkamaan viime viikolla esiteltyä punaista palmikkojakkua, sillä neulomalla sen kuittaan itselleni yllämainitut liivin ja hameen. Ensi viikolla sitten kenties viktoriaanisia poseerauskuvia, tai sitten kenties jotain aivan muuta Elämänlankaa.

Neulesuunnitelmallista

Vaikka kirjan materiaalit menivät kustantajalle vasta puolitoista viikkoa sitten, kutkuttelee neulesunnittelusormia jo. Olen työstänyt Ullaan (kenties ensi vuoden ensimmäiseen numeroon?) tulossa olevaa jakkua vähitellen periaatteella, että hiljaa hyvä tulee.



Suurin piirtein tästä se alkaa. Tämä on jo toinen piirros, ensimmäinen versio piirrettiin baarissa satunnaisen ohjeprintin kääntöpuolelle. Olen harmillisen huono piirtämään, mutta nykyään vaatteen perusmuodon pystyy jo luonnostelemaan. Tämäkään ei muuten ole mikään neulesuunnitteluvihko, vaan kalenterini takaosan muistiinpanosivu.



Pidän yksityiskohdista. Tähän jakkuun on tulossa palmikkokuvio, joka kiertää koko vaatteen alareunasta etureunojen kautta niskaan. Koska valmiita lyhennetyin kerroksin tehtyjä kulmia ei yllättäen mallineulekirjoissa ole tarjolla, näissä pääsee tekemään kaikenlaisia kokeiluja. Minulla ensimmäinen kulma vaatteessa kuin vaatteessa epäonnistuu poikkeuksetta, mutta tällä kertaa sentään meni harvinaisen vähän pieleen.



Toinen yritys onnistuikin sitten jo paljon paremmin. Tämäkään versio ei ole täydellinen, mutta päätin sen kuitenkin saavan tällä kertaa kelvata. Vielä on harkinnassa, jatkanko tästä tuota perusmallikertaa saumattomasti ylös jakun etureunoihin, vai pitääkö vähän vielä säätää ja muotoilla. Säätäminen tarkoittaisi lähinnä sitä, että työhön tulisi kaksi ruutupiirrosta lisää, ja niitä on joka tapauksessa tässä jakussa vähintään neljä.



Onneksi aikaa kypsytellä ideaa on vielä, sillä kaitale jota neulon on vasta puolessa. Kohdassa, jossa kuvio lähtee kuvassa peilikuvina eri suuntiin oli väliaikainen aloitus, jonka purin pois nyt kun sain ensimmäisen kulman tehtyä. Nyt on siis tekeillä toinen puolisko jakun alareunaa ja toinen kulma, sekin peilikuvana ensimmäiseen nähden. Kun sanoin pitäväni yksityiskohdista, tarkoitin myöskin arvostavani neuleohjeissa huolellisesti tehtyjä detaljeja. Niitä hiipii paljon omiinkin malleihini vaikka työt sinänsä olisivat melko yksinkertaisen näköisiä.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla, innokkaasti neuloen. Ensi viikolla ehkä edistystä tässä projektissa, tai sitten ihan muuta Elämänlankaa.

Uusien elämysten viikko

Vihdoin ja viimein voin todeta, että kirjamateriaalit ovat kustantajalla, joten minun ja kanssakirjailijattaren urakka on toviksi ohi. Muutaman kuukauden päästä tulee sitten oikovedosvaihe, mutta aikaisintaan loppusyksystä ja luultavammin kevätpuolella.



Kun materiaalit oli jätetty, tuli aika omituinen ja orpo olo, kun aivot eivät millään olisi uskoneet, että homma on tältä erää ohi eikä juuri nyt voi itse tehdä mitään edistääkseen kirjan valmistumista. Päätin sitten yrittää viettää muutaman päivän lomaa. Mukavasti tähän sopien samalle viikolle osui useita uusia kokemuksia ja elämyksiä.

Keskiviikkona ystäväni vei minut purjehtimaan. En ollut koskaan aikaisemmin ollut purjeveneessä, ja kokemus oli aika hieno. Lähdimme liikkeelle Lauttasaaresta ja purjehdimme rantaa myötäillen suoraan Helsingin keskustan edustalle katselemaan kuinka kaupungin valot syttyivät ja palasimme sitten pimeässä kotiin. Merellä huomasi myös, että syksy on tuloillaan ja neuleet olivat hyvinkin paikallaan. Kuvan Timotei-baskeri on nyt ollut paitsi purjehtiessa myös muutenkin viime päivinä kovassa käytössä, kun säät ovat viilenneet.



Tostaina oli vuorossa toisenlainen elämys, kun kävin ensimmäistä kertaa Kiasmassa. Valtion taidemuseo täytti 20 vuotta viime viikolla, ja sen kunniaksi mm. Kiasmaan oli vapaa pääsy. Kiersimme ystäväni kanssa Yhteisiä asioita- sekä Järjestetty juttu -näyttelyt. Osa teoksista kosketti, osa jätti kylmäksi. Erilaisia videoteoksia oli liikaa, että niihin olisi jaksanut paneutua. Kiinnostavaa kuitenkin käydä kerrankin myös oman ympäristön museoissa.

Viimeinen uusi elämys viikolle oli lauantain rapujuhlat. Sain aika monelta taholta kuittailuja siitä, että millainen suomenruotsalainen oikein olen kun en ollut koskaan aiemmin ollut rapujuhlilla, mutta meillä ei ole ollut tapana. Hirveän hauskaa oli, joskin sunnuntain väsymyksestä päätellen snapsilauluja olisi voinut olla pari vähemmän.

Tällä viikolla odottavat sitten uudet haasteet ja huvitukset, mutta niistä enemmän ehkä ensi viikolla, jolloin taas uutta Elämänlankaa.