Tauko

Elämänlankaa on nyt tovin tauolla. Palataan asiaan, jahka kirjamateriaalit ovat pois käsistä. Jatkakaa.

Huomiota

Julkisilla paikoilla neulominen herättää usein huomiota, siihenhän meistä aika moni on neulojanurallaan törmännyt. Jotkut neuleet vain tuntuvat vetävän puoleensa enemmän kommentteja kuin toiset.

Olen neulonut viime aikoina aina ja joka paikassa kirjaan tulossa olevaa kapeahkoa suorakaidehuivia, Pörrön värjäämästä ihanasta vihreäsävyisestä puuvillasta. (Tiedän, "ihana" ja "puuvilla" kuuluvat harvemmin sanavarastooni samassa lausessa, mutta Pörrön käyttävä pohjalanka on joustavaa ja halkeilematonta niin että voi kuvitella ettei puuvillaa neuloisikaan.) Jostain syystä tämä huivi on koonnut paljon ylistäviä kommentteja hyvin yllättäviltä tahoilta.

Muutaman kuukauden ajan olen vähitellen haeskellut töitä, ja nyt viikko takaperin olin erääseen paikkaan liittyen psykologilla soveltuvuustesteissä ja -haastattelussa. Neuloin odotushuoneessa, mutta näyttääkseni normaalilta ja tasapainoiselta pakkasin huivin takaisin laukkuun kun kutsu haastatteluun tuli. Haastattelun päätteeksi kun olin jo lähdössä psykologi, viisissäkymmenissä oleva mies, pyysi vielä erikseen, että esittelisin huivia hänelle.

Toinen vielä oudompi tapaus oli kun olin lasten kanssa yhtenä viime viikon erityisen aurinkoisista päivistä Albergan kartanonpuistossa. Lähistöllä vietti aikaansa myös selvästi säännöllisesti yhdessä olutta nautiskeleva seurue, joka jo iltapäivästä oli ehtinyt iloisiin tunnelmiin. Siinä mielessä porukka oli kuitenkin vähän erikoisempi, että joukossa oli noin kolme-neljä naista ja vain yksi mies. Herra oli hyvin sosiaalista sorttia, ja kävi vuorotellen iskemässä juttua jokaisen puistossa oleskelevan kanssa. Minun kohdalleni hän pysähtyi pitkäksi toviksi. "Hei, ooksä artenomi tai jotain? Toi on TOSI hieno! Mun sisko on artenomi." Hän ihasteli huivin pintaa ja pitsineulekuviota, ja kommentoi kovasti asiantuntevasti pätkävärjäystä sekä pohti värien sopivuutta myös sisustukseen, vaikkapa keittiön verhokapaksi tai kaitaliinaksi. Olen kyllä tottunut siihen, että vedän puoleeni keski-ikäisiä humalaisia miehiä satunnaisissa paikoissa, mutta harvemmin ne keskustelut ihan näin sujuvat.

Nyt palaan sen samaisen vihreän huivin kimppuun, tutkimaan josko törmäisin tänään vielä uusiin kommentteihin. Ensi viikolla ehkä sitten lisää kirja- ja maailmantuskaa, tai sitten jotain ihan muuta Elämänlankaa.

Mukavaa kiirettä

Viime maanantaina mainitsin, että Elämänlangalla oli luvassa kiireinen viikko. Näin tosiaan oli, ja tällä viikolla ohjelma jatkuu vielä tänään ja huomenissa, ennen kuin hellittää. Tänään on henkilökohtaista ohjelmaa josta toivottavasti lisää myöhemmin, ja huomenna sitten on aika tutustua vanhemman jälkikasvun tulevaan esikouluun, vaikka olenkin sitä mieltä että pienenpienet lapset eivät ole ihan kohta kouluikäisiä.

Siirtymäriittejä oli ilmassa viime viikollakin, kun opiskelutoverini Meira väitteli tohtoriksi. Ystävien ja työkavereiden seurassa juhlistettiin myös karonkkaa oikein onnistuneesti, minä vähän kahden maan kansalaisena entisten työtoverieni sekä Meiran ja minun yhteisten harrasteystävien välissä. Hyvin sujunutta väitöstilaisuutta oli ilo kuunnella, ja illaksi oli hauska pyntätä ja laittautua vaikka hiukset olivatkin yhteistyöhaluttomat ja sain tehdä kampauksen noin seitsemän kertaa ennen kuin näytin edes etäisesti juhlalliselta. Valitettavasti valokuvatodisteet nyt puuttuvat.

Viikonloppuna taas kävin hyvin pitkästä aikaa tekemässä niitä töitä joihin opiskelu-uraa valitessani kuvittelin ryhtyväni: olin Paimion seurakunnan isoskoulutusleirillä Uudessakaupungissa keikkatyöläisenä, apuna 32 teini-ikäistä paimentamassa. Hauskaa oli leirielämäkin pitkästä aikaa, varsinkin kun edelleen joka kesä haikailen rippikoululeirien perään. Leirillä reissasi mukana myös kirjaan tekeillä oleva huivi, joten viikonloppu oli kokonaisuudessaan hyvin työntäytteinen kun neuloin jokaisen vapaahetkeni.

Tämän viikon ohjelmassa on neulesuunnittelun lisäksi varmaankin kuvausjärjestelyjä, joten vähitellen pitäisi saada varmistettua kaikki mallit. Erityisen kiva olisi tietysti saada myös ohjeet ja neuleiden mallikappaleet tehtyä, mutta yritän hillitä paniikkiani ja olla repimättä kaikkia hiuksia päästäni.

Nyt suuntana aamukahvi, muut puuhat, ja sitten jälleen kirjaa puurtamaan. Ensi viikolla lisää ehkä taas tylsää ja kuvatonta Elämälankaa, kun neuleita ei oikein voi esitellä.

Juhlallista

Elämänlangalla on tänään suorastaan suuren urheilujuhlan tuntua, sillä takana on äitienpäivä ja tänään maisteri Elämänlanka viettää vielä syntymäpäiväänsäkin. Toissapäivänä taas syntymäpäiväänsä vietti tämä blogi, joka näki päivänvalon 8.5. vuonna 2005. Oikeastaan olisi blogiarvonnan paikka, mutta, häpeä tunnustaa, en ole vielä saanut lähetettyä hamsteripalkintojakaan vaikka aikaa on mennyt yli kuukausi, joten en uskalla järjestää nyt mitään.

Syntymäpäivälahjaksi sain vapaaviikonlopun, kun lapset jälleen viettivät aikaa Tuusulassa. Äitienpäivänä minulle tarjoiltiin kuohariaamiainen siistityssä keittiössä, mies valmisti vielä lounaankin, ja itse sain keskittyä neulomaan kirjaan tekeillä olevaa huivia ihanasta vihreästä puuvillalangasta. Lisäksi olen kuivatellut mallitilkkua ja meditoinut muita huiviohjeita, ja vaikka välillä tuntuu siltä ettei mistään koskaan tule valmista on tilanne oikeastaan aika jees. Kanssakirjailijatar myös ilahdutti tuomalla minulle pussillisen viimeisteltävää, koska surullinen tosiasiahan on että minä olen armottoman hidas neuloja ja kaikilla on hauskempaa jos työnjaossa minä vain suunnittelen ja viimeistelen.

Itse ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi tällä kertaa langan asemesta teknolelun, kun kännykkäni alkoi hajota käsiin totaalisesti ja ystävä luopui edullisesti vanhasta N95-luuristaan. Viikonloppuun kuului siis paitsi neulomista myös nörttielämää, kun minulla nyt viimein on puhelin jolla esimerkiksi eksoottisesti pääsee nettiin. Myös teininostalgiaa on luvassa, jahka Amazon toimittaa paketin jonka tilasin itselleni: löysin useamman elokuvan joihin liittyy herkkiä ja hempeitä muistoja kaukaisilta nuoruusvuosilta. Vaan eikö ole niin, että jos nainen on 17-vuotiaana kauneimmillaan, niin 34 on sitten kahta kaunihimpi?

Näissä tunnelmissa jatketaan tähän viikkoon, jonka aikana on luvassa niin hupia, juhlallisuuksia kuin työtäkin, eli kiirettä pitää. Kenties jonkinlaista raporttia ensi viikolla, jolloin luvassa on taas uutta Elämänlankaa!

Täällä ei ole mitään nähtävää

Täällä ei ole mitään nähtävää. Täällä ei ole tänään edes automaattista blogivastaajaa, koska blogivastaajatontutkin on värvätty neulomaan mallitilkkuja. Jonkun pitäisi neuloa myös huivia, hattua ja käsineitä, mutta en tiedä kuka sen tekisi. Lisäksi pitäisi kirjoittaa tutoriaaleja, viimeistellä niitä neuleita joita Langankuluttaja on neulonut puikot sauhuten ja tehdä järjestelyjä kuvauksia varten.

Elämänlangalla saattaa hyvinkin olla huomattavan tylsää kirjaprojektin tämän vaiheen loppurutistuksen kanssa, olkaatten siis varoitetut. Mikäli kaikki nyt sujuu hyvin, pitäisi noin kuukauden kuluttua päästä kuvaamaan ja sitten viimeistellä kaikki materiaalit kustantajalle, mutta siihen saakka kaikki neuletoiminta on melkoisen hys-hys.

Näillä pikaisilla terveisillä siis tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä sentään vähän muuta?