Tautitauko

Elämänlankaa on tänään sairaslomalla, lasten flunssa iski itseekin ja kuume huitelee liki 38 asteessa jo näin aamusta. Ensi viikolla sitten uusi yritys.

Aurinko paistaa risukasaan

Elämänlangalla aletaan vähitellen toipua viimeviikkoisesta ötökkäjärkytyksestä, ja kun lapsivapaan viikonlopun jälkeen heräsi kirkkaan auringonpaisteiseen päivään niin mikä tässä ollessa? Eilisiltainen märkä lumisade oli taas tarttunut pihakoivun oksiin, ja keittiön ikkunassa oli jälleen talven ihmemaa - joskin kuvatessa katseli ilokseen, kuinka aurinko jo ennen aamukahdeksaa lämmittää niin, että ikkunalaudoille kertyneet lumet humpsahtelevat alas.



Lisäksi koti on siistiäkin siistimpi, kun lauantaiksi oli kutsuttu vieraita ja raivaamisen yhteydessä viimeisetkin lankoihin viittaavat asiat on suljettu minigrip-pusseihin tai tiiviisiin muovilaatikoihin. Jälkikasvu tosiaan oli Tuusulassa mummolassa viikonloppukylässä, ja meillä taas sitten naapureiden iloksi alkuillasta soitettiin pianoa ja laulettiin porukalla.

Neulerintamalla täällä ei ole mitään nähtävää, koska (toistan valitettavasti itseäni) kaikki aika menee kirjaan liittyvään neulomiseen tällä hetkellä. Niinpä distraktoin hiuksilla: minulla oli Sellon neuletapaamisessa viime viikolla saparot, ja sain niin paljon hauskaa palautetta, että netitse tutut vaativat valokuvia.



Tukka on tosiaan venähtänyt iloisesti, ja saparot ovat aika hauskat. Viime aikoina olen myös yrittänyt oppia tekemään muita kampauksia kuin pörröisen letin katsomalla Youtubesta hiustutoriaaleja. Enimmän osan aikaa homssuinen kotiäitilook toimii, mutta joskus on hauska olla siistikin. Harmillisesti hiukset taitavat olla nyt äärirajoillaan, mies sai viikonloppuna tasoittaa hapsottavimmat latvat, vaikka mieluusti ottaisin Tuulen viemän tapaiset polvitaipeeseen asti yltävät kutrit.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa, vähemmillä hiuksilla.

Lankahamsterin helvetti

Muutama kuukausi sitten manailin, että sukkiini on ilmaantunut reikiä ja meillä on kenties turkiskuoriaisia. Pakastin lankani parvekkeella ja pakkasin uudelleen tiiviisiin muovilaatikoihin, ja ongelma tuntui poistuvan.

Perjantaina paikallistin viimein ongelman mahdollisen lähteen. Makuuhuoneemme ovensuussa on kori, jossa kuvittelin olleen vuodevaatteita. Ei ollut, vaan siellä oli runsain mitoin ihania lankoja. Ei ole enää: korissa olevista pusseista löytyi niin turkiskuoriaisen toukkia kuin niiden jäänteitäkin. Täytyy myöntää, että itku pääsi kun kannoin roskiin lankoja joilla oli paitsi rahallinen myös ihan tunnearvo: minulle henkilökohtaisesti tilauksesta värjättyä sukkalankaa, syntymäpäivälahjaksi saatuja lahjoja, tuliaisia ja niin edelleen. Hyvällä tuurilla sentään ystävä tuli päiväkahviseuraksi ja piristi mieltä, ettei mennyt koko perjantaipäivä ihan penkin alle, ja äiti ja isäkin vierailivat lapsia ulkoiluttamassa.

Onneksi osa langoista oli valmiiksi tiiviisti suljetuissa minigrip-pusseissa, ja osasta muitakaan pusseja ei löytynyt ötökänjämiä. Puistelin kaikki sellaiset langat, pakkasin uudelleen tiiviisiin uusiin pusseihin ja ne ovat nyt vuorokauden pakkasessa - vuorokauden huoneenlämmössä - vuorokauden uudestaan pakkasessa -kierroksella. Harkitsen vielä josko antaisin kovaonniset langat vanhempieni mukaan Tuusulaan ensi viikonloppuna ja pyytäisin vielä saunottamaan samalla kun seuraavan kerran pistävät saunan lämpiämään.

Todella onni on, että lankahamsterikuu on meneillään. Muuten nimittäin olisin saattanut shoppailla itselleni lohtulankaa vararikkoon asti, nyt olen tyytynyt vain silittelemään säilyneitä keriä ja harkitsemaan, josko valkkaisin nyt ihan itselleni jonkun niistä Wollmeise-vyyhdeistä jotka ovat muille tarjottavaksi odottelemassa, ja neuloisin itselleni sukat... Toinen vaihtoehto olisi keriä kirjaprojektilangoista ihana ohkainen pitsineulealpakka ja aloittaa huivia joka ei tulisi itselle, mutta olisi mukava tehtävä.



Viikonloppuna sentään oli mukavaakin toimintaa ötökäntorjunnan vastapainoksi, kun ex-kämppisten tytär juhli kavereineen 5-vuotissynttäreitä avoimen päiväkoti Kaislikon tiloissa. Hurjaa on nähdä näiden kaikkien lähipiirin vauvojen kasvavan isoiksi ja reippaiksi lapsiksi, ja erityisesti näiden omien ja viikonloppuisen synttärisankarin joita kuitenkin on hoitanut nyytteinä ja taaperoina - äkkiä kaikista on kehkeytynyt puhuvia ja ajattelevia ihmisiä. Muutaman rahallisestikin arvokkaan lankakilon menettäminen ei tässä vertailussa äkkiä tunnukaan niin hirveän tärkeältä.

Näissä tunnelmissa tämän viikon Elämänlangalla, ensi viikolla taas sitten uudelleen.

Elämänmuutoksia

Elämänlangalla ollaan alkukuussa aloiteltu suurta elämänmuutosta, kun Nea ja Joel saivat paikat läheisestä päiväkodista. Maisteri itsehän on viettänyt koko syksyn ja talven lähetellen työhakemuksia ja vastaanottaen "kiitos mutta ei kiitos" -kirjeitä, mutta nyt kun paikat myönnettiin totesimme parhaaksi ottaa ne vastaan. Lapset pääsevät aloittamaan lyhyillä päivillä ja viikoilla, ja äitikin tottuu ajatukseen että pikkuihmiset ovat muualla hoidossa.

Luonnollisesti heti ensimmäinen viikko katkesi flunssaan, joskin epäilen että tiistain vierailu ja keskiviikon pari tuntia päiväkodilla ei oikeasti voinut olla tartuntalähde, koska Joel aivasteli jo keskiviikkoiltapäivänä. Torstai ja perjantai vietettiinkin sitten tiiviisti kotona, kun kuopus oli pahimmillaan liki 39 asteen kuumeessa. Huomenna on sitten uuden yrityksen aika, josko lapset olisivat pari tuntia pidempään tarhassa, olettaen että huolivat yskäisen lapsen... Meillä kun yskää tupataan potea useita viikkoja pienenkin flunssan päälle. Tänään on kuitenkin ihan normaali kotiäitipäivä!

Lankahamsterit pyörivät jo täyttä päätä, mutta minun on tunnustettava etten itse ole vielä aloittanut ensimmäistäkään hamsterityötä! Lasten päiväkotialoitus ja pikkupotilaan hoivaaminen ovat väsyttäneet, ja ranne kipuilee edelleen, joten työn alla on lähinnä sama kirjasukkapari jota tein jo helmikuussa. Nyt kun osan viikosta olen päivät vapaalla, alan todenteolla työstää kirjaprojektia, joten saa nähdä tuleeko hamsterisaldoksi pyöreä nolla.

Nyt kotiäiteilemään, aamiaista laittamaan, pikkukakkosta katsomaan ja viemään lapset ulos leikkimään. Ensi viikolla Elämänlangalla palataan sitten neulepäiväjärjestykseen.

Hamsterillista

Elämänlangalla on vietetty työntäyteistä viikonloppua, kun Lankahamsterit hyökkäsi kaikesta valmistautumisesta huolimatta takavasemmalta. Nyt on hamsteriryhmät jaettu, kaikki apuemännät tavoitettu, kutsuja blogeihin lähetelty, muutama mattimyöhäinen lisätty listoille ja niin edelleen ja niin edelleen. Kumma juttu miten työmäärä joka vuosi yllättää, vaikka apuemot ovat huikeasti vähentäneet kuormaa viime vuosina!



Hamstereiden varalle tuli sentään viime viikolla vähän valmistauduttua, Wollmeisen päivitystä kärkyin ja lisäksi Ravelryn Kahelit-ryhmän vaihtopaketti saapui. Erityisesti näin hamsterillisesta näkökulmasta tietenkin ilahduttivat kaksi kerää Rowanin oranssisävyistä Felted Tweediä, josta varmaan haluaa tulla joku lämmittävä asuste kenties jopa jo keväthangille... Joskin lepuutan edelleen kipuilevaa rannettani ja olen viime viikkoina neulonut lähinnä kirjamallitilkkuja ja testikappaleita.



Onneksi paketista paljastuivat myös aivan ihanat ja lämmittävät kirjoneulelapaset pitkillä varsilla, varustettuna lappusella jossa todettiin että moiset päättyivät pakettiini koska kirjoneule ei tunnetusti ole minun leipälajini. Lähetyksestä löytyneet vihreät kehruukuidutkin kai lasketaan ranteen lepuuttamiseksi, koska minä olen jostain syystä täysin vasuri värttinäkehrääjä vaikka olen muuten ihan umpioikeakätinen.



Siitähän vaikenemme täysin, että paketissa oli myös huomattavia määriä namusia? Todisteet näistä on huolellisesti hävitetty ja kuoretkin ovat roskissa... Kiitokset kivasta paketista kuuluvat Marjalle, jonka kanssa on ennenkin osuttu vaihtopariksi, suuntaan jos toiseen.

Nyt suuntaan toivottamaan lankahamstereille hyvää kisaa ja sitten pohtimaan maaliskuun tuomia mullistuksia chez Elämänlangalla. Ensi viikolla kenties näistä lisää!