Lomatunnelmissa

Perhe Elämänlanka suuntasi tänä vuonna sukset kohti Seinäjokea ja neulojan miehen vanhempia. Neulojalle itselleen tämä tarkoitti kokonaista viikkoa mukavaa neuleaikaa lasten viihtyessä kaikkien mummolan varastosta kaivettujen vanhojen leluaarteiden kanssa. Pari uutta lelua sentään löytyi tonttujen Seinäjoen päähän tuomista lahjapaketeista, Nealle iso lelukoira ja Joelille legoauto jotka olivat erityisen mieluisia.



Maisteri itse varasi #neulonta -irc-kanavan jouluvaihdon paketit mukaansa, ja oikein ihania lahjoja niistä löytyikin. Langat olivat oikein sopivasti vihreitä ja sukka-aiheisia, eksoottisempaa Ranco-sukkalankaa ja kotoisampaa Vuorelman Vetoa. Lisäksi paketeista paljastui suklaata, silmukkamerkkejä, pikkuiset kokoontaitettavat käsityösakset, nappeja ja kuvassa näkyvä itse ommeltu neulepussukka. Uudet langat vielä odottelevat, mutta silmukkamerkit, neulepussi ja tietysti suklaa pääsivätkin jo käyttöön.



Nealle yksi viikon kohokohdista oli ratsastustunti jonka Hanna-täti järjesti. (Hanna-täti on neulojan miehen pikkusisko, kuvassa taluttajana, joskin taktisesti kasvot pois kamerasta käännettynä.) Kesällä käydystä tallivierailusta Nea jaksoikin puhua näihin päiviin asti, joten saa nähdä tuleeko meille pieni tallityttö vähitellen. Vielä hepat kyllä yleisesti ottaen olivat vähän pelottavia, kun olivat niin kovin suuria. Ylpeä äiti seurasi maneesin laidalta paitsi pientä ratsastajaa myös nykyään oikein sopivaa kaarrokepuseroa. Valkoinen Florica-paita on neulottu kun Nea oli ihan pikkuinen vauva, ja oli silloin jotenkin omituisen näköinen ja valtaisan suuri.



Pääkaupunkiseudulla talvet tuntuvat olevan nykyään enimmäkseen lumettomia, mutta täällä pohjanmaalla lapset ovat päässeet nauttimaan talvisesta liikunnasta. Päivänä muutamana retkeiltiin Joupiskan rinteelle pulkkamäkeen ja sieltä vielä laavulle makkaraa paistamaan. Joelille ehdottomasti tärkein henkilö reissulla oli vaari, jota jatkuvasti kyseltiin ja etsiskeltiin jos "aavi" katosi näköpiiristä. Vaari kyllä sitten kiitettävän antaumuksella jaksoikin puuhata pienen ihailijansa kanssa koko viikon.



Vielä neuleaiheinen kuva jottei totuus unohtuisi. Sukkaputken uusin tulokas on pari sileitä perussukkia toivottavasti pieneen naisen jalkaan sopivaa kokoa, lankana Trekking Pro Natura. Nämäkin ovat menossa kaverilahjoiksi. Näiden lisäksi neuloin valmiiksi yhden viimevuotisella joululomalla aloitetun Merino Lace Sockin, mutta en sitten tullut aloittaneeksi toista koska rupesin tekemään itselleni puseroa Alpacasta. Paidanalusta ei ole vielä kuvaa, mutta eipä tuolla ole kiirettäkään sillä tähtään ohjetta vasta kesän Ullaan. Saa nähdä mitä työstä tulee, kun se puikoilla näyttää lähinnä epämääräiseltä söheröltä.

Ensi viikolla onkin sitten jo uusi neulevuosi, ja luvassa lienee katsaus Elämänlangan tämän vuoden tekeleisiin. Siihen saakka siis neulomisiin!

Tonttujoukko silloin varpahillaan

Elämänlangalla ollaan jo rauhoituttu joulua odottelemaan. Erityisesti Nea availee innokkaasti joulukalenterin luukkuja ja laskee päiviä aattoon. Asuntoa ei erityisemmin ole koristeltu koska kissa-asukas kuitenkin söisi koriteet ja hyasintit ja voisi sitten huonosti, ja joulukuusen hankintakin saa odottaa sellaiseen vuoteen kun lasten lempihupi ei enää ole juosta asuntoa hurjaa rallia päästä päähän katsomatta eteensä.



Taloyhtiö on onneksi huolehtinut joulutunnelmasta. Pihalla seisoo joulukuusi, ala-aulan peiliä koristaa jouluköynnös, ja tänään huomasin että hissin peiliin on liimattu joulukoristetarroja. Lapsia kiinnostavat erilaisten tuttujen ja sukulaisten nurkkiin tuomat joulupakettikassit. Äiti on kuulemma tylsä, kun ei anna laisinkaan raotella paketteja ennen aattoa.



En tänäkään vuonna aikonut neuloa joululahjoja, mutta sopivasti talvipäivänseisaukseksi valmistuivat hyvin miehekkäät pinkit sukat ystävälleni Kallelle. Valittelin kaveriporukassa pahaksi päässyttä sukkaputkea, ja nopeimmat kättään nostaneet pääsivät villasukkajonoon siltä varalta että putki vielä jatkuu. Kalle oli nopein ja vielä lupasi että saan tehdä ihan minkäväriset sukat vain kunhan ne ovat paksut. Ullan pikkujouluista reilu viikko takaperin voitettu seiskaveikka löysi siis suoraan paikkansa. Sukat olivat oikein sopivan kokoiset, ja juhlissa tuli lukuisia kiitoksia pirteästä väristä.



Ihan varsinaista tonttuilua harrastin kummipojalleni menevillä pipolla ja kaulurilla. Epäilen, että kauluri ei välttämättä ole cool teini-ikäiselle, mutta pipo on toivottavasti tarpeeksi simppeli ollakseen käytettävä. Tein molempiin asusteisiin italialaisen aloituksen ja kauluriin myös päättelyn, joskin manailin sitten äidille että hulluhan tässä saa olla kun käyttää useamman tunnin siihen että tekee käsinneulotusta mahdollisimman tehdastekoisen näköistä. Toisaalta on kyllä kovasti tyydyttävää tehdä siistiä jälkeä ja käyttää välillä muitakin tekniikoita kuin niitä joilla tavallisesti ihan aina tekee.

Nyt toivotan kaikille hyvää, rauhallista ja mukavaa jouluviikkoa. Ensi viikolla sitten kurkistus lahjapaketteihin, josko vaikka maisterikin olisi ollut niin kiltti lapsi että joulupukki tuo muutakin kuin risuja.

Punaisen sävyjä

Elämänlangan viikonloppu oli jouluisen punasävyinen. Lauantaina oli nimittäin Neuleyhdistys Ullan vuosikokous ja pikkujoulut. Pippalot järjestettiin tällä kertaa Stidilässä eli vanhan tulitikkutehtaan tiloissa. Paikalla oli kolmisenkymmentä yhdistyksen jäsentä, ja ilahduttavasti mukaan oli uskaltautunut useita ensikertalaisia sekä väkeä pääkaupunkiseudun ulkopuoleltakin.



Vuosikokouksen jälkeen syötiin ja saunottiin, ja lisäksi reipas vapaaehtoinen joulutonttu jakoi pikkujoulupaketit. Sain aivan sievän sukkapuikkopussin joka tuli todella tarpeeseen, sillä Langankuluttajan ompelema puikkopussi ei ihanuudestaan huolimatta syö läheskään kaikkia sukkapuikkojani. Paketissa oli myös herttainen kortti jota nelivuotias apulainen kovasti minulta kadehti.



Pikkujoulupakettien lisäksi noudatettiin muitakin perinteitä ja kilpailtiin Ulla-tietovisassa. Tällä kertaa olin toiseksi tulleessa joukkueessa ja sain valita palkintopussista kaksi kerää lankaa. Nähtyään epätyypilliset värivalintani, Marjut kyllä vihjaisi välittömästi sopivasta sukan koosta. Täytyy laittaa harkintaan, joskin muitakin ideoita on.

Tällä viikolla Elämänlangalla jatketaan sukkaputkea, ja pohditaan josko seuraavaksi voisi neuloa jotain muuta. Saa nähdä iskeekö inspiraatio, vai onko pikkuneuleista mahdoton päästä irti. Ensi viikolla sitten jatketaan jouluisissa tunnelmissa.

Hidasta

Eilen illalla menin nukkumaan ja sängyssä pohdin että jotain olen nyt kyllä unohtanut. Aamulla havahduin nousemaan lasten kanssa ja jatkoin unia sohvalla. Vasta joskus aamu-Pikkukakkosen ja Muumien jälkeen hampaita pestessä välähti: tänään on maanantai, eikä kukaan ole laittanut tikkua ristiin Elämänlangan eteen. Hups.

Ei sinänsä, että Elämänlangalla olisi viikonloppuna erityisen paljon neulottukaan. Lauantaina olin ystävien luona pelaamassa uudemman kerran joku viikko sitten mainittua Galactica -lautapeliä joka tällä kertaa loppui vain parissa tunnissa, jonka jälkeen söimme suomalaiskansallisesti karjalanpaistia, perunamuusia, karjalanpiirakoita, munavoita, jälkiuunileipää ja graavilohta. Sen jälkeen katsoimme linnan vastaanottoa juomapelinä (vaikka tarkennettakoon tässä vaiheessa että juoman ei tarvinnut olla alkoholipitoista eikä joka kohdassa tyhjennetty lasia vaan huulten kasteleminen riitti). Tässä vaiheessa iltaa laitoin suosiolla sukankutimen syrjään, sillä televisio oli hämärässä huoneessa ja neule tumma.

Sunnuntaina vietin sosiaalista elämää hieman erilaisissa tunnelmissa, sillä järjestin EveLace -kotikutsut. En ole koskaan ollut erityisen innostunut erilaisista kotimyyntikutsuista, mutta tarvitsin kipeästi rintaliivejä. Esittelijä oli oikein mukava ja asiantunteva, sovitutti kaikenlaisia mahdollisia rinnakkaiskokoja ja osasi heti sanoa kokeilluista liiveistä pitääkö vaihtaa kuppikokoa vai rinnanympärystä vai säätää olkaimia. Ihan siitä ilosta että sekä ympärys että kuppikoko olivat aiempaa pienemmät tilasin kolmet tavalliset ja yhdet urheiluliivit. Vähän miinusta tuli sovitusmallien kokovalikoimasta, mutta se ei ollut esittelijän vika. Hän kysyi etukäteen toiveita, oli välittänyt toiveet eteenpäin mallikappaleiden jakelijalle ja saanut silti mitä sattuu.



Ettei nyt täysin neuleettomaksi jäisi, kerron vielä että postinkantajatyttö on alkanut jo pihalla tervehtiä niin että selvästi tunnistaa, sen verran usein posti nykyään soittaa ovikelloa. Sukkalankojen invaasio taloudessa jatkuu edelleen reipashenkisesti, sillä viime viikolla saapui neljä vyyhtiä Ranco-sukkalankaa. Kauppana oli tälläkin kertaa Little Knits. Olen ollut tuohon paikkaan hirveän tyytyväinen. Vaikka paketti lähtee liikkeelle paljon hitaammin kuin monista vain verkkokauppaa pitävistä paikoista, palvelu on aina ollut mukavaa ja ystävällistä. Lisäksi saatoin ehkä mahdollisesti sortua osallistumaan kimppatilaukseen että pääsen kokeilemaan Noron Silk Garden -sukkalankaa kun Kureyon Sock on nyt nähty. Mitään en toki nyt myönnä.

Alkupuolella merkintää mainitsin, että tekeillä on sukka. Työn valinta on ihan hyvä siihen nähden kuinka sukkalankojen ostelu on viime viikkoina revennyt käsistä. Valitettavasti tästä työstä ei tule kuvaa, koska koeneulon omaa tekeillä olevaa ohjettani, eikä kuvia voi levitellä intternettiin tässä vaiheessa prosessia. Olen aina ihan suhteettoman hermostunut siitä, että ohjeissani olisi virheitä (vaikka kyllä tiedän että joskus niitä virheitä ei huomaa kuin ehkä kymmenes neuloja), ja yritän parhaani mukaan testata ja testauttaa ohjeet hyvin ennen julkaisua. Tämän tekeillä olevan sukan pienintä kokoa neuloo parhaillaan Tui joka on yksi luottouhreistani, itse olen tehnyt keskimmäisen koon ja nyt tosiaan sitten päätin neuroottisesti testata vielä suurimmankin.

Nyt jatkamaan päivän harjoituksia ulos tahtovan jälkikasvun kanssa. Ensi viikolla ehkä sitten valmistautuneempaa Elämänlankaa.

Sukatuttaa

Elämänlangan sukkaputki jatkuu vahvasti. Viimeviikkoiset Kureyon-sukat ovat valmiit, ja niistä tuli oikein ihanat ja värikkäät (kuva tuossa merkinnän keskivaiheilla). Tekaisin saman tien myös reilut pohjemittaiset sukat ystävälle jonka syntymäpäiväjuhlia lauantaina vietettiin. Itseasiassa syntymäpäiväsankareita oli yhteensä neljä, mutta vain pienijalkaisinta lahjottiin sukilla.



Sukat syntyivät Isoveljestä suorastaan uskomattoman nopeasti, aloitin joskus alkupuolella viikkoa ja olin valmis perjantaina. Sukkien mitta on reilusti yli puolenvälin pohjetta, ja jalkaterän koko ehkä 35. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että sukat sopivat vastaanottajalle täydellisesti vaikka mitoitin aikalailla hihasta ja hatusta. Lahjottava kun oli ulkomailla koko juhlaa edeltävän viikon, ja lisäksi yritin saada sukat aikaiseksi yllätykseksi. Sain langan kulutettua sopivasti niin, että molemmista käytössä olleista keristä jäi muutama metri tähteeksi, eli ajelehtimaan ei jäänyt puolikkaita keriä mutta ei tarvinnut myöskään jännittää langan riittämistä.

Vaikka sukkaputki pysyisi pahana, ei myöskään näemmä tule tekemisen puutetta, sillä kaveripiirissä nousi heti useita käsiä kun totesin että saa ilmoittautua jos nyt sattuisi pitkittymään tämä hinku neuloa sileitä sukkia. Joskin täytynee käydä lähimarketissa lankaostoksilla, sillä ainakin parissa toiveissa oli seiskaveikkasukat, kun oma sukkalankavarasto on jokseenkin siihen ohuenohueen 420 metriä/100 grammaa -painottunutta. Jos oikein jaksaisi panostaa, voisi mennä Tapiolaan Neuletikkiin ostamaan Maijaa ja Jannea, jotka ovat suurin piirtein samanpaksuisia kuin Nalle ja 7 veljestä. Vai tuleeko jollekulle mieleen jotain muita mukavia paksuja sukkalankoja?



Myös nettilehtien päätoimittajat yllyttävät sukkahullua. Tarjosin viimeisimpään Knittyyn sukkaohjetta, joka ei lehteen asti päätynyt mutta päätoimittaja pyysi saada pitää ohjeen harkinnassa kevätnumeroa varten ja kysyi lisäksi mistä mahtaa olla peräisin ohjekuvissa vilahtava neulovia pupuja esittävä muki. Kyseessähän oli siis se Heljä Liukko-Sundströmin pupumuki jota suomalaisissa neuleblogeissa muutama kuukausi sitten näkyi yhdessä jos toisessakin osoitteessa. Lupasin lähettää hänelle mukin, ja Amy taas laittoi vastineeksi kanadalaista sukkalankaa. Kamera ei taas vanginnut sävyjä kovin hyvin, mutta kevyemmin sävytetty violetti on Indigo Moonin merinovillasukkalankaa joka tuntuu samalta kuin esim. Koigu, Jitterbug tai Shibuiknits Sock. Monivärisempi lanka taas on Dye-Version -nimisen kaupan lankaa jossa on merinovillaa, silkkiä, nylonia ja vyötteen mukaan vielä 2% sterlinghopeaa. Sävyt vaihtelevat syvästä pinkistä violetin ja indigonsinisen kautta tummansiniseen.



Uusista langoista ei kuitenkaan ole vielä ollut aikaa aloittaa mitään, sillä takavasemmalta iski suunnittelutehtävä. Knotionsin blogissa peräänkuulutettiin sukkia kevään numeron, ja olin juuri aloittanut pintaneulesukat toisesta jemmassa olleesta kerästä Kureyon-sukkalankaa. Niinpä Elämänlangalla siis neulotaan puikot solmussa raidoittuvaa lankaa, ja ohje on liki valmis koeneulontaan. Näissä sukkaisissa tunnelmissa siis tällä viikolla. Jotta älkäätten ihmetelkö jos loppuvuosi kuluu sukkien parissa. Ensi viikolla varmaaan ainakin vielä sukkaillaan.