maanantai 24. marraskuuta 2008

Voiko ihanammin päivä enää alkaa?

Viime viikko ei kertakaikkiaan ollut minun viikkoni. Pienet vastoinkäymiset paisuivat suuriksi ja koko ajan kärtytti. Perjantai-iltana olin jo sitä mieltä että roskiin koko viikko, mutta lauantaiaamu pelasti paljon. Könysin pystyyn pedistä lasten herätessä aamuvarhaisella, avasin tietokoneeni ja totesin uuden Ullan ilmestyneen.



Oma ohjepanokseni jäi tämän Ullan osalta Hugo-kauluriin, mutta lisäksi kirjoittelin pyynnöstä ohjeartikkelin peukalokiilan neulomiseen. Tosin ehkä hyväkin että rouva päätoimittajan kanssa sovittiin kaulaliinasta Jotain Aivan Muuta, sillä Ulla on tällä kertaa tupaten täynnä kaikenlaista ihanaa. Kannen Taran labyrintti -puseron isompi koko saattaisi jopa sopia minulle... Joskin neuleaika on tyypillisesti kortilla jos on tarkoitus myös suunnitella.

Viime viikolla tuli todettua myös, että liikunta tosiaan vaikuttaa mielialaan (ihan niin kuin en olisi sitä ennestään tiennyt). Erinäisten menojen vuoksi viikolla ei tullut juurikaan liikuttua, ja kun lauantaipäivälle sovittu ryhmäliikuntatunti peruuntui ohjaajan sairastumisen vuoksi, aamun hyvä tuuli katosi ja kiukutus iski taas.

Päivä kuitenkin parani jo toistamiseen kun sain kutsun ystävien kommuuniin pelaamaan Battlestar Galactica -lautapeliä. Tyypillisesti olen sääntövammainen enkä osaa pelata edes Afrikan tähteä, ja lisäksi tunnustettakoon nörttipisteiden menettämisen uhallakin etten ole koskaan nähnyt jaksoakaan Galacticaa (en uutta enkä vanhaa), mutta peli oli siitä huolimatta hauska. Itseasiassa niin hauska, että jäin mieluusti pelaamaan toisenkin kierroksen.



Kahteen peliin kului suurin piirtein kahdeksan tuntia, ja koska pelissä oli suhteellisen vähän käsin tehtävää toimintaa oli peliaika samalla myös mainiota neuleaikaa. Pelitoverit tosin pilkkasivat puikkojani hammastikuiksi ja katselivat Kureyon-sukkalangasta valmistuvaa sukkaa epäluuloisesti. Tuleehan näistä sukista värikkäät, mutta väriterapiaahan tähän pimeään vuodenaikaan tarvitsee. Toivoin saavani vähän enemmän eriparisukat, mutta onnistuin näemmä vahingossa neulomaan ensimmäisen sukan melkein väritoiston mittaiseksi. Kureyon-sukkalanka on kaikkien merinovillaisten ihanuuksien jälkeen karhean tuntuista ja yksisäikeisenä myös voimakaskierteisiä lankoja joustamattomampaa, mutta tykkään kuitenkin. Keinovalossa otettu kuva ei oikein vanginnut Noron voimakkaita värejä, mutta eiköhän tuosta jotain osviittaa saa.

Onnistuin siis pääsemään irti peittotilkkukoukusta, joskaan sileät sukat eivät ehkä ole älyllisesti kovin paljon korkeammalla tasolla. Josko sitten ensi viikolla etenisin lapasiin asti? Silloin jälleen uutta Elämänlankaa. Nyt lasten kanssa ihmettelemään lunta niin kauan kun sitä täällä pääkaupunkiseudulla on maassa asti.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Vapaa viikonloppu

Neulojalla ja neulojan miehellä oli vapaa viikonloppu, kun maisterin vanhemmat kaappasivat jälkikasvun yökylään peräti kahdeksi yöksi. Lauantaiaamuna nukutti ruhtinaallisesti melkein kahdeksaan, ja sunnuntaina uni maittoi kymmeneen asti kun viimein upposi tajuntaan asti se, että voi nukkua ihan kokonaisen yön eikä kukaan valita aamuneljältä että makuuhuoneen kaapin takana on jotain pelottavaa ja äidin pitää ehdottomasti katsoa taskulampulla kaapin ja seinän väliseen rakoon.



Mitä mahtaa neuloja tehdä viikonloppuvapaalla? Neuloo television ääressä viiniä siemaillen, toki. Lauantai-illaksi sain houkuteltua ystävän katsomaan kanssani On the Beach -minisarjan, jossa maailmanloppu tulee vaihteeksi ydinlaskeuman muodossa. Väitin kyllä nyyhkyelokuvien riittävän taas vähäksi aikaa, mutta katselin silti vielä illan ratoksi itsekseni Moulin Rougen. DVD-kokoelmani on kieltämättä vähän aneeminen, mutta parantelen tilannetta vähitellen heräteostelemalla elokuvia.



Viime viikon tilkkuilu jäi päälle, ja vapaana viikonloppuna tilkkumopo suorastaan karkasi käsistä. Nyt on käytetty jämät niin Koigusta kuin Lorna's Laces -sukkalangasta, Shibuiknits Sockista ja tuikitavallisesta Sisusta. Ettei sukkalanka loppuisi, piti sitten sortua tilaamaan Little Knitsistä Ranco-sukkalankaa... Vasta sunnuntai-iltana iski äkillinen halu neuloa jotain aivan muuta kuin tilkkuja. Tarjolla olisi keltatweediä lankaa jota myöskin ostin Little Knitsistä, ja josta olisi tulossa itselleni vaate jahka osaisin päättää yksityiskohdista. Huppu? Haluaisin hupun vaikka en keksi mitä ihmeen järkevää käyttöä sillä minulle olisi. Takki vetoketjulla vaiko paitaversio? Taskut? Millaisia palmikoita? Arvannette, että jatkoin peittotilkkujen neulomista koska päätösten tekeminen oli liian vaikeaa.



Jotain neulesuunnittelun hedelmiä on viimein myös julki, sillä Knotions selvisi viimein teknillisistä ongelmistaan, ja talvinumero julkaistiin yöllä. Yllä näkyvien Magic Mirror Mittensien lisäksi numerossa on minulta myös pieni pakina. Ravelryssä oli yön aikana ehtinyt tulla jo yksi kiittävä kommentti siitäkin. Jänskää!

Näissä leppoisissa tunnelmissa tähän neuleviikkoon. Ensi viikolla siis lisää Elämänlankaa.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Luova tauko

Pitkin syksyä jatkunut palmikkokaulaliinaepisodi ehkä yhdistettynä runsaaseen muuhun neulesuunnitteluun söi salakavalasti Elämänlangalla neulomisen ilon liki kokonaan. Kun aloin stressata kaulaliinasta, en neulonut mitään muuta, ja kun stressasin ei tehnyt mieli neuloa kaulaliinaa joka aiheutti stressiä, ja niin edelleen. Onneksi Ullan rouva päätoimittaja pelasti minut pulasta ehdottamalla ihan yllättäen ja pyytämättä toisenlaista järjestelyä tekeillä olevalle ohjeelle. Kaulaliina siis odottaa parempaa viimeistelyä, kunnon kylpyä ja kuivattelua vielä toistaiseksi, ja Ullaan on minulta näillä näkymin tulossa muuta.



Neulelamaan löytyi yllättävä apu omasta lankavarastosta vihreän Nalle-kerän muodossa. Tästäkin saa itseasiassa syyttää neuleyhdistys Ullaa, sillä kerä oli peruja viime vuoden pikkujouluista. Päivänä muutamana eräs ystävä valitti palelevia varpaita, joten päätin sitten yllättää sukkaparilla. Pienellä salapoliisin työllä sain suurin piirtein oikean koon selville, ja sukat neuloituivat kuin itsekseen ihan siitä ilosta että tekeillä oli jotain muuta kuin kaulaliinaa. Sileät perussukat Nallesta ovat muuten yllättävän nopsat tehdä, kun on neulonut lähinnä ohuita sukkalankoja ja erilaisia pinta- ja pitsineuleita iät ja ajat.



Sukkien jälkeen ei ole edelleenkään riittänyt puhtia tarttua neulesuunnitelmiin, mutta onneksi aina voi neuloa peittotilkkuja. Torkkupeittoni alkuperäinen idea oli käyttää esimerkiksi sukkalankavyyhdistä jääviä pieniä nöttösiä, ja näissä loppuviikosta syntyneissä tilkuissa olenkin saanut tuhottua parin viime aikojen neulesuunnittelutyön jämiä. Ainaoikeinneule on kovin terapeuttista, ja pienet tilkkuset valmistuvat nopeasti ja täysin aivoja käyttämättä. Voisin ehkä jatkaa luovaa taukoa tilkkuviikolla tai ehkä toisellakin sukkaparilla, josko sitten taas jaksaminen riittäisi suunnittelutyöhön.



Vilautan nyt kuitenkin viimeisintä suunnitelmaa. Kuvan lapasten ohje ilmestyy seuraavassa Knotionsissa, jota olen jo viikon verran odotellut kuin kuuta nousevaa. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen ihan kansainvälisesti julkaistavaksi hyväksytty ohjeeni. Numeron piti ilmestyä alkukuusta, mutta julkaisijan palveluntarjoajalla on ilmeisen pahoja teknisiä ongelmia. Elättelen toiveita, että ohje tulisi julki tällä viikolla.

Nyt jatkamaan peittotilkkuilua, ja sitten pohtimaan jos vaikka uskaltaisin rasittaa aivojani jollakin haastavammalla. Ensi viikolla taas sitten uutta Elämänlankaa.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Vaihteeksi syntymäpäivä

Taas kävi niin että lapsen syntymäpäivä yllätti takavasemmalta. Minun pieni vauvani nimittäin eilen otti ja täytti kaksi vuotta. Joel juhli merkkipäiväänsä kollektiivisilla sukulaissynttärikahveilla, kun juhlistimme samaan aikaan suurin piirtein puoltakymmentä syksyllä syntynyttä suvun jäsentä ja joimme vielä tehokkaasti isänpäiväkahvitkin samalla viikkoa ennakkoon. Juhlahumu jatkuu vielä ensi viikonloppuna kun meille kotiin on kutsuttu Harmonia-sukulaisia. Päivänsankari juhli ikävän räkätautisena, joten viralliset syntymäpäiväkuvat ovat nyt sitten kesältä.



Kaksivuotias on jo oikein reipas. Pallon potkiminen sujuu mukavasti, ja ulkona yritetään myös kovalla touhulla joskin vielä aika heikolla menestyksellä kiipeillä kaksi vuotta vanhemman siskon perässä kiville ja kiipeilytelineisiin. Tasapainottelu sujuu erilaisilla reunoilla ja penkeillä, mutta onneksi rahkeet eivät vielä riitä hirveän korkeisiin paikkoihin. Reippauteen liittyy myös kesän mittaan löytynyt erittäin voimakas oma tahto. Olenkin valittanut että lapsi ei ole lukenut lastenkasvatusoppaita, joissa väitetään että harhauttaminen, huomiotta jättäminen tai tiukka sylissä pitely saa taaperon lopettamaan raivokohtauksensa, vaan saattaa iloisesti huutaa toista tuntia, nukahtaa päiväunille ja jatkaa samaa huutoa herättyään. Onneksi näitä päiviä on harvassa.



Joel oppi puhumaan paljon myöhemmin kuin Nea, ja puolitoistavuotisneuvolassa lähes ainoa sana oli "auto". Kaikenlaiset pyörillä kulkevat härvelit ovatkin kova sana. Puhetta on nyt alkanut tulla reipasta tahtia, oikein kekseliäitä lauseita jopa. Viimeksi nyt viikonloppuna Tuusulaa kohti ajellessa Joel selitti takapenkillä kovasti, että "Mofan auto, kova vauhti!". Lähileikkipuistossa pitää aina tarkistaa paloauto, ralliauto sekä vielä juna, ennen kuin voidaan asettua hiekkalaatikolle leikkimään puiston leluilla - enimmäkseen autoilla ja traktoreilla.



Kun kirjoitin Joelin yksivuotisjuhlamerkintää, totesin että tavoitteena olisi neuloa Joelille jotain omaa niin ettei lapsi joutuisi kulkemaan siskon vanhoissa. Tavoite ei ole hirveän hyvin toteutunut, mutta ainakin puistoautoilukuvissa näky päässä keikkuvan sininen soijasilkkimyssy. Olen yhdelle jos toisellekin lupaillut lapsen palmikkopaidan ohjetta, mutta aikaansaavuus ei ole ollut huikea. Ehkä sitten kolmevuotissynttäreihin mennessä?

Näissä lapsellisissa tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Ensi viikolla sitten paluu neulearkeen.