Parempaan päin

Viime viikon pohjalukemista ollaan menossa selvästi parempaan suuntaan, vaikka jostain kumman syystä lapset eivät siirtyneet kellojen mukana talviaikaan vaan kuvittelivat että kello kahdeksantoista yli viisi oli aamu. Ulla-ohjeet ovat toistaiseksi kuvattomia koska valokuvaussääkeiju ei sunnuntaina suosinut, mutta hyvällä mallilla mennään. Kaulaliinaohje ei ihan sunnuntaina valmistunut, mutta tänään kyllä varmasti.



Viikonloppuna vietin väsyneen kotiäidin virkistyskampanjaa ystävän syntymäpäiväjuhlilla. Täytyy sanoa että en muista koska viimeksi olisin tullut kotiin juhlista puoli kuudelta aamulla (kesäaikaa), jos koskaan, mutta SingStarin pelaaminen ja juomalaulujen ja kaksimielisten kansanlaulujen laulaminen pitkin yötä oli täysin aiheuttamansa sunnuntaikooman arvoista. Todettakoon siis näin varmemmaksi vakuudeksi, että laulan valitettavasti mieluummin kuin hyvin mutta onni on ystäväporukka jossa se ei haittaa. Lisäksi uusi parempi elämä kantaa hedelmää, sillä ihmettelin juhlissa kovasti että kuka on tuo viehättävä nainen joka kylpprin peilistä katsoo vastaan. Ilmeisesti ensimmäinen liikunnan kadottama kilo on lähtenyt poskista, ja Ninjasta ostetut rihkamakorut ja hassut hiuslaitteet sekä uudet silmälasit piristivät ilmettä kovasti.



Hyvän viikonhan tekee entistä paremmaksi uusi lanka. Kuluneella viikolla varasto on kasvanut vain vähän, mutta sitäkin ihanammilla asioilla. Kirkkaanvihreäkirjava lanka on Ilun värjäämää bambu-mohairsekoitesukkalankaa, ja sininen ja tummanvihreä (joka eilisen surkeista valokuvausolosuhteista johtuen näyttää kuvissa ruskealta) ovat Schaefer Yarnin Mini-Marjaanaa. Sukkalanka tahtoo luultavasti ryhtyä joksikin iloisen keväiseksi, ja jommasta kummasta Mini-Marjaanasta tulee ehkä itselleni Bayret. Pitäisi vain päättää kummasta. Vihreä on ehkä enemmän minua, mutta turkoosinkirjavakin on yllättäen alkanut miellyttää silmää vaikken edes pitä sinisestä. Miellyttäviä ongelmia tällaiset.

Nyt odottelemaan aamupäivällä kyläilemään saapuvaa neuleystävää. Josko lapset vaikka viihtyisivät rauhallisesti niin että äiti saisi neuloa. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Ei minun neuleviikkoni

Elämänlangalla ei tälläkään viikolla ole neule kulkenut. Loppumaton kaulaliina vain jatkuu ja jatkuu. Minulla oli listalla seuraavaan Ullaan vielä pipo, mutta voi olla etten vain kertakaikkiaan ehdi deadlineen mennessä. Varsinkaan kun Joel avuliaana poikana yritti auttaa sotkuisen vyyhdin kanssa:



Poika kyllä tietää, kuinka vyyhdinpuita käytetään, mutta käytännön toteutus on vielä hieman hakusessa. Onneksi saan kaulaliinan valmiiksi ilman tuota viimeistä vyyhtiä, sillä muuten voisi päästä itku. Niin, ja onneksi tuo ei ollut esimerkiksi pitsineulepaksuista mohairia, sillä villassa on sentään toiveita saada sotku auki. Että sori vaan, Pirre, voi olla että yksi lähettämistäsi vyyhdistä jää käyttämättä. Ellei tuo irtoa ilman väkivaltaa, voi nimittäin käydä niin että pääsevät sakset töihin. Tällaista se neulesuunnittelijan elämä lapsiperheessä on.

Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä jättää lukijat odottamaan ensi viikon Elämänlankaa. Ainakaan tästä ei päässe alemmas?

Pitkäpiimäistä

En äkkiseltään muista koska olisin viimeksi neulonut aikuisen kaulaliinan. Vähitellen on alkanut myös muistua mieleen miksi.



Olen neulonut neulomasta päästyäni, ja kaulaliina vain jatkuu ja jatkuu. Toinen lankakerä ei tunnu pienenevän lainkaan, ja työ on joka mittauksella yhtä pitkä. Lisäksi vaikka aloittaessani kuvittelin että Ullan deadlineen on aikaa vaikka kuinka, Bayretiin tuhrautunut ylimääräinen viikko kostautuu nyt. Viime viikon loppupuolella tosin elin jonkun päivän ihan väärää viikkoa ja neuloin kuin heikkopäinen kuvitellessani että Ulla-ohjeet pitäisi lähettää jo tällä viikolla. Tiukkaa tekee edelleen, sillä vielä olisi tehtävälistalla pipo. Niin, ja sekä kaulurille, kaulaliinalle että pipolle pitäisi keksiä Ulla-kelpoiset nimetkin. Ehdotukset "Kauluri", "Kaulaliina" ja "Pipo" eivät saaneet valtaisaa kannatusta.



Työ muuttui entistäkin takkuisemmaksi kun olin aikeissa kovalla kiireellä keriä uuden vyyhdin lankaa keräksi. Levitin vyyhdin, laitoin vyyhdinpuille ja aloin keriä. Lanka oli solmussa, ja eikä vyyhdinpuilta keriminen onnistunut lainkaan. Manasin huolimattomuuttani, otin viimeisen jäljellä olevan vyyhdin, avasin sen huolellisesti, laitoin vyyhdinpuille... Aivan sama juttu. Kaksi vyyhtiä käyttäytyi mainiosti, kaksi viimeistä solmiintui ihan kiusallaan.



Vyyhtiä ei voinut edes Teemun avustuksella keriä sisältä neulottavaksi keräksi, sillä tekeillä olevaa kerää piti välillä pujotella lankojen välistä. Se taas onnistuu heikosti, jos kerä on keritty oman peukalon ympärille niin kuin itse keskeltä aukeavat kerät teen jos kerijälaite ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto. Nyt minulla sitten on ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan tällainen perinteinen pallokerä, joka karkailee neulepussista ja kierii pitkin lattioita.

Nyt jatkamaan urakkaa, josko tämän saisi valmiiksikin. Ensi viikolla uutta Elämänlankaa, tätä menoa luultavasti edelleen loppumattoman tummansinisen villalangan merkeissä.

Huvituksia

Elämänlangalla on jatkettu uutta parempaa elämää reippaasti, mikä on syönyt neuleaikaa. Sen vuoksi tälläkin viikolla mennään vielä vähemmillä neuleaiheisilla kuvilla.



Kampissa on Narinkkatorilla vierailemassa brittiläinen tivoli, ja kun Teemu piti vapaailtaa keksin sitten viedä lapset ihmettelemään huvipuistomenoa lauantai-iltana. Joel ei vielä ole oikein oivaltanut erilaisten kieputtimien ihanuutta, mutta Nean piti päästä kokeilemaan kaikkia pikkulasten laitteita. Minikokoisessa lasten vuoristorata-karusellihybridissä tyttö hyökkäsi heti mönkijän selkään, väistäen äidin iloksi tarjolla olleen vaaleanpunaisen Barbie-auton.



Ja suuret trampoliinit ne vasta houkuttivatkin, hyppy kantoi paljon korkeammalle kuin lähipuiston pienenpienellä trampoliinilla ja valjaat toivat turvaa. Hauskaa oli äidilläkin, eivätkä loikat edes hirvittäneet kun suuntana oli lähinnä ylöspäin eikä esimerkiksi voltilla ympäri. Itseäkin olisi houkuttanut käydä isossa ketjukarusellissa, mutta epäilen ettei suhteellisen laaja takalistoni olisi mahtunut siihen vaikka olisinkin kehdannut dumpata koko lapsikatraan mukana olleen Mirvan niskoille.



Venytän nyt vielä sitten tätä yhtä ja samaa esiteltävää neuletta, mutta lupaan että tämä on viimeinen kerta! Bayret on siis valmis ja ohje Ravelryssä kaupan. Mallintyöstä saan taas kerran kiittää Veranoa. Projekti oli hauska, vaikka siinä vaiheessa turhauttikin kun piti purkaa jo melkein valmiiksi ehtinyt myssy. Nyt olen tosi tyytyväinen, että tein alusta pitäen kunnolla uudestaan.

Puikoilla on tällä hetkellä aktiivisena lähinnä Ulla-kaulaliina jota on jo kertaalleen esitelty, mutta ehkä ensi viikkoon mennessä keksin jotain hauskaa. Silloin siis lisää Elämänlankaa.