Tervehdys täältä muuttokaaoksen keskeltä. Koti alkaa olla autio ja tyhjä, sillä kaikki muuttolaatikot on työnnetty yhteen tyhjään huoneeseen. Avaimet uuteen asuntoon saamme tänään ja pääsemme viemään muutaman laatikon, ja huomenna illalla koittavat sitten tositoimet. Tällä kertaa Elämänlangalla ei ole valokuvia, mutta voitte kuvitella pienen makuuhuoneen, joka on työnnetty täyteen isoja harmaita muuttolaatikoita.
Äitini ja Mirva ovat lupautuneet siivousavuksi, mikä onkin hyvä sillä vaikka olen monissa asioissa taitava ja lahjakas, siivoaminen ei kuulu niihin. Jos en tietäisi, että äiti lukee blogiani, kertoisin teille kuinka paljon leivänmurusia keittiön laatikoston taakse ehtii kertyä neljässä vuodessa, ellei alimman laatikon taa älyä kurkistaa. (Murusten alta löytyi mm. kadonnut leipäveitsi sekä antiikkikynttilä laatikoineen, mutta ei kerrota kenellekään. Onneksi löysin kätkön ennnen kun äiti tuli siivoamaan tänne.)
Toinen hupaisampi sattumus oli eteisen vaatenaulakossa roikkunut miesten puku. Se on Parelle liian pieni ja Teemulle liian iso, emmekä äkkiseltään keksi kuka olisi tullut kylään puku päällä ja lähtenyt alusvaatteisillaan. Eilen kylässä käynyt kaveri tiedusteli, olisiko käyttäjä kenties karannut ikkunan kautta, mutta en myönnä mitään. Teemme vielä tiedusteluja, mutta ellei omistaja ilmaannu viemme puvun UFFen boksiin.
Paljon kiitoksia kaikille kommentoineille, olette piristäneet pakkausviikkoani huimasti. Luin jokaisen vastauksen, mutta en millään osannut päättää mikä olisi ollut hauskin, viihdyttävin tai hellyyttävin. Olette vain kaikki kertakaikkisen ihania! Niinpä paketti matkaa random.org- arpajaiskoneen avustuksella valitulle vastaanottajalle. Tällä kertaa arpa osui Totoroon.
Nyt vielä viimeinen pakkausrutistus. Ensi viikolla Elämänlangalla ehkä jopa kuvia, tosin asuntoa en lupaa esitellä kun en tiedä kuinka nopeasti tavarat löytävät paikkansa.
maanantai 28. huhtikuuta 2008
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Kaoottista
Elämänlangalla elämä on viime viikkoina ollut melkoisen kaoottista. Koska neljä aikuista ja kolme kovaa vauhtia kasvavaa lasta vievät ratkaisevasti enemmän tilaa kuin ne neljä aikuista, jotka aikoinaan Harmoniaan muuttivat, joudun nyt haikein mielin heittämään hyvästit kodille ja puolelle kommuuniperheestä. Kanssa-asujat pakkasivat tavaransa alkukuusta ja siirtyivät Länsiväylän toiselle puolelle, ja maisterin perheelle muuttofirma toimittaa huomenna ison kasan muuttolaatikoita. Suureksi hämmästyksekseni mekin olemme siirtyneet omistavaan luokkaan, sillä moukan tuurilla löysimme edes juuri ja juuri hintaluokassamme olleen asunnon siltä alueelta jolta halusimme. Asuntolaina tietysti kirpaisee, mutta niin tekevät kyllä pääkaupunkiseudun vuokratkin.
Talouden ja mielen sekaista tunnelmaa kuvaa loistavasti tämä muutaman päivän takainen löytö. Toin kahvikuppini olohuoneeseen, kävin keittiössä ja ihmettelin sitten, miksei sokeripalani sula:
Nostin nuoremman jälkikasvun pois neuletuolista, hain tunnollisena neulebloggaajana kameran, kuvasin nalleparan ja pelastin sitten sen ja sen toverin kahvikupista. Minulta on kysytty, miten kahden lapsen äitinä ehtii neuloakin, ja tällaisina päivinä nyt nuoremman täystuholaisen päästyä kokeiluikään ihmettelen sitä kyllä joskus itsekin.
Leiritunnelma on hiipinyt asuntoon vähitellen jo ennen muuttolaatikkojen saapumista. Kanssa-asujat veivät pesukoneen mennessään, sillä meidän uuden asuntomme mukana tulee sellainen, ja eilen tiskikoneemme muutti tuttavakommuuniin. Sellon neuletapaamisessa toiveikkaasti kyseltiin josko lankavarastoon tulisi muuttomyynti kannettavan kuorman keventämiseksi. Sellaista ei nyt ole luvassa, mutta varastoa tutkaillessa kyllä löytyi jotain arvottavaa:
Paketti on ajelehtinut nurkassa kuukausia. Sen piti aikoinaan mennä palkinnoksi eräässä tempauksessa, mutta sitä ei koskaan lunastettu, ja olen jo itsekin unohtanut mitä se sisältää. Lankaa, tietysti, reilu puoli kiloa, mutta en kuollaksenikaan muista mitä lankaa. (Luultavasti enimmäkseen villaa.) En aio kantaa tätä muutossa mukanani, joten nyt jollakulla lukijoista on mahdollisuus voittaa itselleen yllätys. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentti tähän merkintään viimeistäinä sunnuntaina puolen yön aikaan ja kertomalla, miksi juuri sinun pitäisi voittaa yllätyspaketti. Julistan voittajan ensi maanantaina Elämänlangalla, jolloin kannattaa olla kuulolla ja kertoa yhteystietonsa, sillä muutto on ensi tiistaina ja ennen sitä haluan paketin postiin.
Nyt maisteri poistuu juomaan kahvia toivottavasti tällä kertaa ilman puikkonalleja. Ensi maanantaina lisää Elämänlankaa muuttokaaoksen keskeltä.
Talouden ja mielen sekaista tunnelmaa kuvaa loistavasti tämä muutaman päivän takainen löytö. Toin kahvikuppini olohuoneeseen, kävin keittiössä ja ihmettelin sitten, miksei sokeripalani sula:
Nostin nuoremman jälkikasvun pois neuletuolista, hain tunnollisena neulebloggaajana kameran, kuvasin nalleparan ja pelastin sitten sen ja sen toverin kahvikupista. Minulta on kysytty, miten kahden lapsen äitinä ehtii neuloakin, ja tällaisina päivinä nyt nuoremman täystuholaisen päästyä kokeiluikään ihmettelen sitä kyllä joskus itsekin.
Leiritunnelma on hiipinyt asuntoon vähitellen jo ennen muuttolaatikkojen saapumista. Kanssa-asujat veivät pesukoneen mennessään, sillä meidän uuden asuntomme mukana tulee sellainen, ja eilen tiskikoneemme muutti tuttavakommuuniin. Sellon neuletapaamisessa toiveikkaasti kyseltiin josko lankavarastoon tulisi muuttomyynti kannettavan kuorman keventämiseksi. Sellaista ei nyt ole luvassa, mutta varastoa tutkaillessa kyllä löytyi jotain arvottavaa:
Paketti on ajelehtinut nurkassa kuukausia. Sen piti aikoinaan mennä palkinnoksi eräässä tempauksessa, mutta sitä ei koskaan lunastettu, ja olen jo itsekin unohtanut mitä se sisältää. Lankaa, tietysti, reilu puoli kiloa, mutta en kuollaksenikaan muista mitä lankaa. (Luultavasti enimmäkseen villaa.) En aio kantaa tätä muutossa mukanani, joten nyt jollakulla lukijoista on mahdollisuus voittaa itselleen yllätys. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentti tähän merkintään viimeistäinä sunnuntaina puolen yön aikaan ja kertomalla, miksi juuri sinun pitäisi voittaa yllätyspaketti. Julistan voittajan ensi maanantaina Elämänlangalla, jolloin kannattaa olla kuulolla ja kertoa yhteystietonsa, sillä muutto on ensi tiistaina ja ennen sitä haluan paketin postiin.
Nyt maisteri poistuu juomaan kahvia toivottavasti tällä kertaa ilman puikkonalleja. Ensi maanantaina lisää Elämänlankaa muuttokaaoksen keskeltä.
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Keltainen toukokuu,
mikset sä jo tuu? Lauantaina oli jo lupaavan aurinkoista, mutta sunnuntaina näytti taas siltä iänikuiselta lokakuulta joka on jatkunut koko talven. Mielikin pysyy harmaana ja neulesuunnitteluplääh jatkuu niin, että Elämänlangalla ei tunnu syntyvän kuin peittotilkkuja. Onneksi lankaterapia sentään saa lankavaraston vihertämään, ja Tallinnan lankakauppoihin tehdyn täsmäiskun tuloksesta syntyi taas yksi MarioMyssy, tosin kevyesti ohuelle langalle muokattuna.
Ristin tämän myssyn Luigiksi. Se on neulottu kahdesta kerästä TitanWoolin Superwoolia. Ihan täysin tyytyväinen en ole (Jatan loistavassa ohjeessa ei edelleenkään ole mitään vikaa, valitsin vain liian pienet puikot enkä jaksanut vaihtaa), joten voi olla että saan neuloa vielä yhden tällaisen. Lankaa riittää, sillä Liann Lõngad tarjosi useammankin kerän vihreää merinovillaa.
Olen jatkanut vihreää lankaterapiaa myös neulomalla niitä vihreitä Sananjalka-sukkia, joista ensimmäinen vilahti kuvassa jo muutama viikko sitten kun kirjoitin sukista ja niiden neulomisesta.
Suhtaudun projektiin varovaisen optimistisesti, sillä en tosiaan ole useampaan kuukauteen saanut oikein edistettyä mitään omaa suunnittelua. Nyt ohje alkaa olla siinä vaiheessa, että voisin saada sen koeneulojalle, ja Ullan deadlineen on vielä toista kuukautta aikaa. Toinenkin lanka, joskaan ei vihreä, on odottamassa sitä, että käytössä olisi taas pesukone mallitilkkujen retuuttamiseen.
Nyt Elämänlangalla kokeillaan, saisiko sukat viimeisteltyä vielä tänään flunssaisesta jälkikasvusta huolimatta, vai meneekö päivä kasan alimmaisena muumifilmejä katsoen. Toisaalta sadesäähän on hyvää aikaa lasten sairastaa, josko sitten aurinkoisempina ja lämpimämpinä kevätpäivinä päästäisiin pihalle. Siihen keltaiseen toukokuuhun.
Ristin tämän myssyn Luigiksi. Se on neulottu kahdesta kerästä TitanWoolin Superwoolia. Ihan täysin tyytyväinen en ole (Jatan loistavassa ohjeessa ei edelleenkään ole mitään vikaa, valitsin vain liian pienet puikot enkä jaksanut vaihtaa), joten voi olla että saan neuloa vielä yhden tällaisen. Lankaa riittää, sillä Liann Lõngad tarjosi useammankin kerän vihreää merinovillaa.
Olen jatkanut vihreää lankaterapiaa myös neulomalla niitä vihreitä Sananjalka-sukkia, joista ensimmäinen vilahti kuvassa jo muutama viikko sitten kun kirjoitin sukista ja niiden neulomisesta.
Suhtaudun projektiin varovaisen optimistisesti, sillä en tosiaan ole useampaan kuukauteen saanut oikein edistettyä mitään omaa suunnittelua. Nyt ohje alkaa olla siinä vaiheessa, että voisin saada sen koeneulojalle, ja Ullan deadlineen on vielä toista kuukautta aikaa. Toinenkin lanka, joskaan ei vihreä, on odottamassa sitä, että käytössä olisi taas pesukone mallitilkkujen retuuttamiseen.
Nyt Elämänlangalla kokeillaan, saisiko sukat viimeisteltyä vielä tänään flunssaisesta jälkikasvusta huolimatta, vai meneekö päivä kasan alimmaisena muumifilmejä katsoen. Toisaalta sadesäähän on hyvää aikaa lasten sairastaa, josko sitten aurinkoisempina ja lämpimämpinä kevätpäivinä päästäisiin pihalle. Siihen keltaiseen toukokuuhun.
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Juhlallista
Koska usein on niin, että läheisille muistaa liian harvoin kertoa kuinka paljon heitä arvostaa, teemme Elämänlangalla tänään jälleen lyhyen vierailun lapsuudenkotiini.
En muista omasta teini-iästäni tuntemusta, että vanhemmat olisivat jotenkin kovasti vanhoja, ja mitä vanhemmaksi itse ehdin, sen pienemmältä ikäero edeltävään sukupolveen tuntuu. Sen vuoksi tulikin hieman puun takaa se, että erittäin nuori ja vetreä isäni aivan yhtäkkiä ja yllättäen täyttää 60 vuotta. Varsinainen syntymäpäivä on vasta tällä viikolla, mutta koska päivänsankari matkaa (laskujeni mukaan kolmannen kerran tänä keväänä) Lappiin hiihtämään, juhlittiin alkukodissani viime viikonloppuna.
Isällä on ollut suuri vaikutus siihen, miten itse ryhdyn tekemään asioita. En muista että minun tai veljeni olisi koskaan kotona annettu ymmärtää, että joku projekti johon ryhdyimme olisi ollut mahdoton. Käsillä tekeminen oli lapsuudenkodissani aina esillä ja itse tekemistä arvostettiin. Toisaalta vaikka itse olin pikemminkin kirjatoukka kuin käsityöläinen aina yliopistoikään asti, sain aina kotoa omaan teoreettisempaan suuntautumiseeni tukea. Isälläni ei ollut itsellään mahdollisuutta nuorena opiskella, mutta meille lapsille hän lupasi tukea kouluttautumiseen juuri niin pitkälle ja juuri niille aloille kuin itse haluamme.
Vaikka isä koneneulomisensa kautta on vaikuttanut omaan neuleharrastukseeni, ovat erilaiset teknillisemmät kädentaidot hänelle omempaa alaa. Isä osaa aina auttaa, jos täytyy koota noin kuusisataaosainen Ikea-huonekalu, remontoida kylpyhuone tai vaikka vaihtaa autoon uusi moottori. Siksi päädyimmekin perheen kesken lahjomaan päivänsankaria akkuporakoneella, joka varmasti tulee käyttöön. Tosin ehkä vasta sen tuoreimman hiihtoreissun jälkeen. Isällä on vuosien tausta aktiivina paikallisessa latuyhdistyksessä, ja nyt vähälumisena talvena harmittelimme yhdessä ettei vielä kannattanut hankkia Nealle omia ensimmäisiä suksia. Toiveissa on, että mofa saisi tartutettua tyttöön hiihtoharrastuksen: itse jäin Suomen ladun hiihtokoulussa luokalle.
Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Nyt vielä kaikki kuorossa: Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... Ja ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa.
P.S.
Aiheeseen liittymättä en malttanut olla laittamatta kuvaa omasta perheestäni, joka näin sievästi rivissä kokosi voimia ennen syntymäpäivävastaanoton alkua.
En muista omasta teini-iästäni tuntemusta, että vanhemmat olisivat jotenkin kovasti vanhoja, ja mitä vanhemmaksi itse ehdin, sen pienemmältä ikäero edeltävään sukupolveen tuntuu. Sen vuoksi tulikin hieman puun takaa se, että erittäin nuori ja vetreä isäni aivan yhtäkkiä ja yllättäen täyttää 60 vuotta. Varsinainen syntymäpäivä on vasta tällä viikolla, mutta koska päivänsankari matkaa (laskujeni mukaan kolmannen kerran tänä keväänä) Lappiin hiihtämään, juhlittiin alkukodissani viime viikonloppuna.
Isällä on ollut suuri vaikutus siihen, miten itse ryhdyn tekemään asioita. En muista että minun tai veljeni olisi koskaan kotona annettu ymmärtää, että joku projekti johon ryhdyimme olisi ollut mahdoton. Käsillä tekeminen oli lapsuudenkodissani aina esillä ja itse tekemistä arvostettiin. Toisaalta vaikka itse olin pikemminkin kirjatoukka kuin käsityöläinen aina yliopistoikään asti, sain aina kotoa omaan teoreettisempaan suuntautumiseeni tukea. Isälläni ei ollut itsellään mahdollisuutta nuorena opiskella, mutta meille lapsille hän lupasi tukea kouluttautumiseen juuri niin pitkälle ja juuri niille aloille kuin itse haluamme.
Vaikka isä koneneulomisensa kautta on vaikuttanut omaan neuleharrastukseeni, ovat erilaiset teknillisemmät kädentaidot hänelle omempaa alaa. Isä osaa aina auttaa, jos täytyy koota noin kuusisataaosainen Ikea-huonekalu, remontoida kylpyhuone tai vaikka vaihtaa autoon uusi moottori. Siksi päädyimmekin perheen kesken lahjomaan päivänsankaria akkuporakoneella, joka varmasti tulee käyttöön. Tosin ehkä vasta sen tuoreimman hiihtoreissun jälkeen. Isällä on vuosien tausta aktiivina paikallisessa latuyhdistyksessä, ja nyt vähälumisena talvena harmittelimme yhdessä ettei vielä kannattanut hankkia Nealle omia ensimmäisiä suksia. Toiveissa on, että mofa saisi tartutettua tyttöön hiihtoharrastuksen: itse jäin Suomen ladun hiihtokoulussa luokalle.
Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Nyt vielä kaikki kuorossa: Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... Ja ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa.
P.S.
Aiheeseen liittymättä en malttanut olla laittamatta kuvaa omasta perheestäni, joka näin sievästi rivissä kokosi voimia ennen syntymäpäivävastaanoton alkua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)