Sairaalloista

Elämänlangalla sairastetaan harvoin kovin pahasti. Kun viime viikon merkinnässäni ohimennen mainitsin flunssan, kuvittelin olevani paranemaan päin. Minuun oli kuitenkin iskenyt kyntensä kaikkien flunssien isoäiti. Nyt kun sairastumisesta on kulunut reilu viikko, on vaivana enää lievä yskä ja nuha sekä epämääräinen pää-täynnä-pumpulia -olo, joten eiköhän elämä voita.

Flunssa yhdistettynä lievään neulesuunnitteluburnoutiin on tehnyt kuluneesta neuleviikosta jokseenkin yksipuolisen. Pelkkä ainaoikea vaikutti turvalliselta valinnalta, joten ensin neuloin tällaisen:



Ja sitten toisen tällaisen:



Ja sitten, mopon taas vaihteeksi karattua käsistä, koko lauman kavereita, joista ehkä tulee torkkupeitto minulle itselleni joskus kaukaisessa tulevaisuudessa.



Sillä välin kun olen potenut flunssaa ja neulonut peittotilkkuja, ei kukaan ole esimerkiksi kirjoittanut tämänvuotista versiota Lankahamstereiden säännöistä (eikä kirjoittanut lisätietoja apuemännille) tai lähettänyt paria tekemääni pikkuruista ohjetta Ullaan, ja parin viikon päästä olevan Hobboksin kirjanjulkaisujuhlistuksen yksityiskohdista sopiminen on jäänyt kokonaan Langankuluttajan harteille. (Ilmeisesti tarjolle järjestetään kahvia ja pientä purtavaa, joskin näen painajaisia joissa paikalle saapuu vain äiti ja kaksi neulojaa.) Samoin kirjasta tähän mennessä löytyneistä virheistä tiedottaminen on langennut Langankuluttajan tehtäväksi. Tällä viikolla täytynee siis yrittää ryhdistäytyä.

Vinkkejä neulesuunnitteluburnoutin lopettamiseksi otetaan kyllä vastaan. Auttaisikohan lankaterapia? Vielä ehtisi tilata jotain lohtulankaa ennen Lankahamstereiden alkua.

Ensi viikolla jälleen Elämänlankaa, toivottavasti vähemmän tautisissa merkeissä.

Stop the press!

Poikkeuksellisesti Elämänlankaa lyhyessä tiedotusmuodossa näin keskellä viikkoa. Meillä ei Suomessa juuri ole suuren maailman tyyliin kirjamarkkinointikiertueita, mutta julkaisun kunniaksi meidät on toivotettu tervetulleiksi Hobboksiin lauantaina 9.2. klo 13 alkaen. Jos siis haluaa nähdä sekä minut että Langankuluttajan ilmielävinä yhtä aikaa (harvinainen tapaus, sillä asumme ihan eri puolilla maata), kannattaa saapua sinne. Raapustamme myös puumerkkejämme kirjoihin, mikäli joku sellaisia haluaa. Emme lupaa pitää pitkiä puheita, mutta vastaamme kysymyksiin tietysti mikäli sellaisia on.

Tulla saa, vaikka ei olisi kirjaa ostamassakaan, tai olisi ostanut kappaleensa jo aiemmin. Hobboks ei ole suuri liike, eikä heillä ole kovin paljon ylimääräisiä kappaleita mitään kirjaa varastossa. Siispä jos olet aikeissa ostaa kirjan tuolloin 9.2., laita sähköpostia osoitteella info @ hobboks . com ja otsikolla "Punokset puikoille 9.2." ja kerro, että olet tulossa ostoaikeissa. Älä kuitenkaan varaa kauppiaan vaivoiksi turhia kappaleita!

Tervetuloa juhlistamaan kirjan ilmestymistä kanssamme!

Punokset puikoille

Niiden, jotka huomasivat Langankuluttajan viimeviikkoisen blogimerkinnän, ei tainnut olla vaikea arvata, mistä Elämänlangalla tällä viikolla kirjoitettaisiin. Tosiaan, kirja on vihdoin ja viimein ihan virallisesti ilmestynyt, ja olen itsekin saanut hyppysiini ihan oikeita fyysisiä kappaleita. Tekijänkappaleet oli lähetetty ilmeisesti samana päivänä kun kirja saapui kustantamon varastoon kirjapainosta, ja kuulemani mukaan ennakkotilattuja kappaleita voi odotella ensi viikolla.



Nyt täytyy ihan häpeämättömästi sanoa, että olen aivan älyttömän tyytyväinen, joten en suomalaiseen perinnetapaan ryhdy esittämään ankaraa itsekritiikkiä. BTJ:n graafikko Tarja Kettunen teki kirjan ulkoasun suhteen loistavaa työtä, ja taitto on juuri sellainen kuin mitä olisimme Langankuluttajan kanssa alunperin visioineet mikäli meitä olisi siunattu graafikonkyvyillä. Oikeastaan ainoa asia, johon en ole tyytyväinen on lopullinen hinta, joka nousi aika reippaasti meille ennakkomarkkinoinnissa luvatusta (joskin hinnalla näemmä saatiin kovat kannet ja tuntumasta päätellen parhaan mahdollisen laatuinen paksu kiiltävä paperi). Lämpimästi kannustankin alennusmyyntejä odotellessa tekemään aineistopyynnön omalle lähikirjastolle! Blogeissa seikkaillessani huomasin, että ainakin jonnekin kirja oli ehtinyt jo viime viikolla hyllyyn.



Taitossa pidän erityisesti väljyydestä ja värien ja kuvien käytöstä. Lähetimme varsinaisten neulekuvien lisäksi sekalaisen määrän kuvituskuvia, ja niistä oli käytetty varmaankin jokainen. Ruutupiirroksista on tehty niin suuret ja selkeät kuin sivuille vain järkevästi mahtuu, ja jokaisen neuleen oleelliset tiedot (puikkokoot, langanmenekit jne) on koottu ohjeen marginaaliin.

Olin ajatellut esitellä teille kirjan mielestäni parhaan kuvan, mutta selasin ja selasin enkä osannut päättää. Tästä tuli sitten top 3, ei missään erityisessä järjestyksessä. Kirjan kaikista vaatteista löytyy kuvat Flickristä sekä Ravelry-tunnuksellisille sieltä. Kuvat on tietysti itse kirjassa leikattu ja rajattu eri tavoin, ja osasta kuvia on luultavasti hieman eri versio kuin kirjassa, mutta suunnilleen tältä se näyttää.



Jo kauan ennen kuin meillä oli mitään valmiina, kerroin Langankuluttajalle visioni yhdestä kuvasta: pitkä mies ja pieni nainen seisomassa kalliolla selät vastakkain, molemmilla samanlaiset villapaidat ja polvisukat, mutta eri väreissä. Kuvasta tuli hauska ja aurinkoinen ja kiteyttää kuvausrupeaman tunnelmat hyvin.



Myös toisen suosikkikuvani idea oli olemassa jo kauan ennen itse kuvauksia. Kävin itse koekuvissa nojailemassa huivi harteillani juuri samaiseen koivunrunkoon, mutta todettakoon, että varsinaisen mallin keijukaismainen olemus oli huomattavasti mairittelevampi huiville kuin minun sanotaanko hyvinmuodostunut varteni. Vertailukappaletta voi kurkistaa neulesivuiltani.



Kolmas suosikkikuvani on ihan viimeisiä kirjaa varten otettuja kuvia, kuvattu eräänä hyvin helteisenä tiistai-iltana kun aurinko oli jo niin matalalla, etteivät valot ja varjot oikein tahtoneet käyttäytyä. Malliparka joutui myös kärsimään kuumuudesta, sillä kuvan paita, vaikkakin ohut, on alpakkaa. Tämän paidan olen itseasiassa aloittanut itsellenikin, joskin siitä tulee luultavasti ikuisuusprojekti ohuilla puikoilla ja näillä mitoilla.

Tunnelmat ovat siis täällä tekijöiden parissa tässä vaiheessa auvoiset pitkän työrupeaman päätteeksi. Lievä neulesuunnitteluburnout tosin vaivaa, enkä ole vuoden ensimmäistä Ullaa varten saanut aikaiseksi kuin pari ihan yksinkertaista pikkuohjetta. Oma osansa lienee tappoflunssalla, joka sunnuntaina yltyi niin pahaksi etten jaksanut edes neuloa. Sitä vetäydynkin nyt potemaan ja pohtimaan josko neuloisin muutaman seuraavan viikon ihan valmiista ohjeista. Ensi viikolla taas lisää Elämänlankaa.

P.S. Lankahamstereiden säännöt tulevat jahka kerkiävät, toistaiseksi blogissa on vain tämänvuotiset ilmoittautumisohjeet. Mukaan mahtuu vielä, joskin lisää apuemäntiä kaivataan jos tapahtuu suuri yleisöryntäys.

P.P.S., EDIT 22.1. Kirjaa on kuulemma tullut sekä Hobboksin myymälään että näemmä verkkokauppaan. Hinta on verkkokaupassa 44 euroa, ja Hobboksista saa alennusta jos on Ullan jäsen.

Aalloissa siis

Elämänlangalla seuraamme tänään Jacques Cousteaun ja David Attenboroughin jalanjälkiä ja tutustumme avaraan luontoon.



Katsokaa, kuinka majesteettisesti paholaisrausku lipuu halki valtameren syvyyksien.



Tässä outo ja ihmeellinen olento kuvattuna vielä ylhäältä päin. Huomatkaa eksoottinen muoto. Pelottavasta ulkonäöstään huolimatta otus ei ole vaarallinen, vaan syö lähinnä planktonia.



Uidessaan koralliriutalla, rausku on ottanut kyytiinsä myös pieniä kotiloita. Nämä ilmeisesti puhdistavat sen ihoa syöpäläisistä.



Mitä nyt?! Lajilleen epätyypillisesti rausku näyttää käyvän uimassa olleen viattoman vauvanuken kimppuun! Nukkeparka. Kamerat seis!



Ihme ja kumma: rausku muuttuikin sieväksi pieneksi vauvan takiksi. Uskoisitteko moista? Pikkuruiset ankkurinapit ja kaikki!

Yhtään vauvanukkea ei vahingoitettu tämän Elämänlangan kuvauksissa. Rauskua esitti Elizabeth Zimmermannin kiehtova Baby Surprise Jacket. Täysin vaaraton tämä malli ei kuitenkaan ole, sillä takin valmistuttua jäin pohtimaan josko Lanettilla tai muulla vastaavalla ohuella vauvalangalla syntyisi kuvien vauvanukelle sopiva versio. Kokeilkaa neuletta vain omalla vastuulla.

Elämänlangalla yritetään nyt paluuta jonkin muun kuin ainaoikeinneuleen pariin. Ensi viikolla kenties älyllisemmissä merkeissä.

Vanhaa ja uutta

Vuosi vaihtui onnistuneesti, ja monien muiden blogien tapaan Elämänlangalla katsellaan tänään menneeseen ja tulevaan.

Jos minun pitäisi yhdellä sanalla kuvailla neulevuottani 2007, niin ei liene vaikeaa arvata että se sana olisi "kirja". Vaikka itse neuloinkin lähinnä pieniä asioita ja mallitilkkuja, ja suurin osa raa'asta neuletyöstä lankesi Langankuluttajalle, on iso projekti ollut koko ajan mielessä. Vuoden 2007 suurin pettymys olikin se, että kirjan ilmestyminen loppujen lopuksi lykkääntyi vuodenvaihteen yli. Projektilla kuitenkin lunastin viimevuotisen uudenvuodenlupaukseni jatkaa harjoituksia neulesuunnittelun saralla.



Omissakin neuletöissä taisi olla lähinnä villasukan vuosi, vaikka loppuvuoden Calorimetryputki nostikin päähineet korkealle listalle. Luulen, että kaikenkaikkiaan parhaassa käytössä ovat olleet pienen lankavaihdon tuloksena syntyneet vihreät perussukat Opalista. Loppujen lopuksi yksinkertainen taitaa kuitenkin olla kauneinta. Suuri neulesuunnitteluprojekti sai taas myös arvostamaan hyvin tehtyjä valmiita ohjeita, kuten esimerkiksi Cookie A:n sukkaohjeita.



Sukkaa suuremmista valmistuneista neuletöistä suurin ylpeydenaiheeni viime vuodelle on luultavasti Tuuletar, josta vaan tuli niin kertakaikkisen onnistunut ja juuri sen näköinen kuin päässä ollut idea oli. Yksi suurimmista suunnitteluheikkouksistanihan on se, etten osaa piirtää. Niinpä neuleeni valmistuvat mallitilkkujen jälkeen joko niin, että neulon vaatteen ja kirjoitan ohjeen samalla, tai sitten kirjoitan ohjeen ja odotan mielenkiinnolla näyttääkö lopputulos siltä kuin ajattelin.

Tuuletar ilmestyi siis Ullan kymmenennessä numerossa. Minulle menneen vuoden suurimpia neulesosiaalisia valopilkkuja onkin ollut juuri Ulla. On mahtavaa seurata numero numerolta, kuinka täysin harrastelija- ja vapaaehtoisvoimin saadaan aikaiseksi yhä parempaa verkkolehteä neulojalta neulojalle. Odotan mielenkiinnolla, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.



Neulesosiaalisuudesta ja tulevaisuudesta tuli mieleen, että onkohan tänä vuonna Lankahamstereista kiinnostuneita? Mieluusti lähden tässäkin helmikuussa urakkaa pyörittämään, joskin toki tarvitsen viimevuotiseen tapaan reippaita apuemäntiä jos ilmoittautuneita on taas toistasataa. Jos kiinnostuneita on, pistän ilmoittautumisen pystyyn ehkä ensi viikolla. Salaista neuleystävää en uskalla vielä tälle vuodelle lupailla, mutta harkitaan asiaa vaikka syksymmällä. Yritän kuitenkin jollain tapaa kantaa korteni kekoon siinä, että suomalaisilla neulojilla olisi tänäkin vuonna jotain yhteisiä rientoja ja hupia.

Muuten en tänäkään vuonna tee mitään suurensuuria uudenvuodenlupauksia. Lanka- ja kirjahankinnoissa voisin yrittää harjoittaa jonkinlaista itsehillintää, mutta esimerkiksi keskeneräisistä neuletöistä yritän olla potematta huonoa omaatuntoa. Maailmassa on niin paljon ihania lankoja ja neulemalleja ja niin vähän aikaa, ettei kaikkea voi ehtiä saada kerralla valmiiksi jos tahtoo kokeilla monenlaista.

Näillä neulenuoteilla Elämänlangalla suunnataan uuteen neulevuoteen 2008. Ensi viikkoon, siis!