Neulojan loma

Kuten viime viikolla kerrottiin, maisteri Elämänlanka suuntasi perheineen liki viikoksi pohjanmaalle miehen vanhempien luokse. Neulova kotiäiti otti reissun ennen kaikkea loman kannalta, ja lomallehan pitää pakata mukavaa ajanvietettä mukaan. Niinpä auton takakonttiin päätyi erinäisten vaatekassien lisäksi myös laukullinen keskeneräisiä neuletöitä. Loistavana kuningasajatuksena oli se, että jos ei ota mukaan välineitä uusia töitä varten, kiusaus lisätä keskeneräisten töiden määrää matkalla vähenee ratkaisevasti.

Hieman hävettää tunnustaa, mutta pääasialliset työni viikon aikana ovat esiintyneet täällä blogissa jo viimeistelyviikkojen aikaan: Nean alpakkaponcho sekä Peacock Feathers Shawl.

Ponchohan jäi aikoinaan kesken siksi, että sileän oikean neulominen pyörönä on minusta niin tuskallisen tylsää, ja vaatteen muodon takia toki silmukat vielä lisääntyivät jatkuvasti. Neuletyötä ei ollut loppujen lopuksi jäljellä kovin paljon: automatka Espoosta Seinäjoelle oli juuri sopivan mittainen, ja hapsut ja viimeistelyt syntyivät perillä.



Valokuvan saaminen lapsesta poncho päällään olikin sitten projekti, joka kiristi äitiparan hermoja lomatunnelmasta huolimatta. Lähes joka aamu käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Äiti (maanittelevalla äänellä): Ulkona on vielä kylmä. Laitetaan poncho päälle pihalle, äiti ottaa sitten kuvan.
Lapsi (päättäväisesti): Eikä!
Äiti (vielä maanittelevammalla äänellä): Kokeillaan nyt vaan, ihan nopeasti. Voit sitten ottaa pois jos ei ole kiva.
Lapsi (ulvoen): Ei! Ei! Ei tämä paita!
Lopputuloksena lapsi touhusi kyllä yleensä lopulta pihalla mumman kanssa äidin neulomassa neuleessa, vaan ei siinä ponchossa, josta äiti olisi halunnut kuvan.

Lopulta sitten viimeisenä reissuaamuna äiti luovutti ja turvautui lastenkasvatuksen neljänteen peruspilariin. Äidin vuorosana "Laita poncho päälle valokuvan ajaksi, niin saat muumikeksin." tepsi paljon paremmin kuin muut houkuttelut viikon mittaan. Ei varsinaisesti mitenkään pedagogisesti loistelias lähestymistapa, mutta näemmä jo niinkin pienen kuin kaksivuotiaan kanssa toimiva. Todettakoon nyt vielä, että kuva on otettu lasta rääkkäämättä, sillä vaikka viikko oli helteinen, pihalla oli mukavan vilpoisaa aamulla kuuden ja kahdeksan välillä. (Eräs pieni henkilö kuvittelee itsepintaisesti vanhempien vakuuttelusta huolimatta, että kello 5.15 on aamu ja ihan kelpo aika herätä.)



Onneksi kaikki aika ei mennyt ponchosta kinastellessa, vaan maisteri Elämänlanka ehti mainiosti toteuttaa lomasuunnitelmansa eli istua sohvannurkassa neuleen ja dekkarin kanssa sillä aikaa kun joku muu vahtii taaperoa. Peacock Feathers Shawl ei valmistunut, mutta eteni jo reunusta edeltävään ruutupiirrokseen saakka eli kohtuullisen loppusuoralle. (Ellei nyt puhuta siitä pikku yksityiskohdasta, että loppuvaiheessa kerroksella on silmukoita yli 400.) Saa nyt nähdä, valmistuuko shaali sitten seuraavalla kerralla, kun on lapsenvahti viikon verran käytettävissä, eli joskus ensi vuoden puolella. Toisaalta vanhan vuodesohvan muutettua sohvien hautausmaalle on Harmonian sisustuksessa kätevän pingotusalustan kokoinen aukko, joten eipä minkään pitsisen valmistumisella siltäkään kannalta ole kiirettä.

Nyt Elämänlangalla alkaa taas työn raskaan raataminen neuleidenkin suhteen, sillä syksy saa ja irlantilaisvaikutteinen neule odottaa neulojaansa. Nyt kun vielä helteet hellittäisivät, niin jo olisi mukava taas nypertää paksua palmikkoa. Maisteri Elämänlanka neuloo mielellään villaa kesä talvet, mutta täytyy kyllä todeta tämän kesän kuumuuden ja kuivuuden menevän jo vähän hätävarjelun liioittelun puolelle. Viikonlopuksi toisaalta olisi tilauksessa poutasäätä, joten katsotaan josko normaalin Murphyn lain mukaan päästäisiin ensi viikolla sitten Elämänlangalle sateisempiin tunnelmiin.