maanantai 30. toukokuuta 2005

Outoja ilmiöitä Elämänlangalla

Ote Harmoniologin käsikirjasta: Tarkkaavainen havainnoija tietää, että elo Harmoniassa on hyvin neulepainotteista. Neulepuikko- ja lankahavainnot eivät ole täällä tieteellisessä mielessä erityisen mielenkiintoisia, vaikkakin toki vahvistavat aikaisempia oletuksia pesän asujaimiston vahvasta suuntautumisesta neulontaan muiden käsityöalojen sijasta.



Huolellisella tarkkailulla on kuitenkin joskus mahdollista havaita kiinnostavan epätyypillistä käytöstä Harmonian käsityöläispopulaatiossa: keittiön pöydälle ilmestyy ompelukone. Tällöin asunnosta on havaittavissa joukkopako, kun lapset ja heikkohermoiset evakuoidaan Ompelijan välittömästä läheisyydestä. Urheat vapaaehtoiset poistavat ennen lähtöään Ompelijan ulottuvilta kallisarvoiset ja/tai särkyvät esineet sekä varaavat tämän käden ulottuville tarpeellisen määrän tyynyjä, hernepusseja, pehmoeläimiä ja muuta vaaratonta heiteltävää. Asuntoon jäävät suojautuvat voimasanoilta kuulosuojaimilla tai kovaäänisellä musiikinkuuntelulla, mieluiten kuulokkeiden avustuksella. Pyöräilykypärän tai vastaavan käyttö lentelevien esineiden varalta on suotavaa.



Minä en pidä ompelemisesta. Ennen väitin, että en osaa ommella, mutta onnistuneen iltapuvun ja yhden jos toisenkin arkisemman vaatteen jälkeen olen joutunut rehellisesti toteamaan että vain kertakaikkiaan inhoan koko touhua. Olin sitten kuinka huolellinen tahansa, niin neulatut kappaleet kääntyvät salakavalasti itsekseen väärin päin, ompelukoneesta katkeaa neula tai silitysrauta polttaa valmiiseen vaatteeseen ison reiän. Minulla ja Teemun vanhempien meille häälahjaksi sponsoroimalla ompelukoneella on erinomainen molemminpuolinen viha-viha -suhde. (Väärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon, että pyysimme itse nimenomaan tätä lahjaa. Vehje saattaa olla helvetinkone, mutta se on hyödyllinen helvetinkone.) Tästä huolimatta minulle iskee joskus vastoin parempaa tietoani ompelukohtaus.



Tällä kertaa kohtauksen laukaisi larppi. Menin heikkona hetkenä lupaamaan Tiukulle, että tulen peliin Nean kanssa. Jos olisin ajatellut vähän tarkemmin, olisin havainnut että tämä merkitsee yhden asemesta kahden larppiasun ompelemista. En kuitenkaan ajatellut, joten eräänä kauniina päivänä suuntasin sitten Eurokankaaseen. Kuten arvata saattaa, tämä oli vikatikki.

Jo kauan ennen kuin minusta tuli aktiivineuloja, siihen aikaan kun perhe vielä piti minua vaihdokkaana kun en osannut tehdä mitään käsitöitä, olin kangashamsteri. Minusta oli ihanaa käydä äidin kanssa kangaskaupassa ihastelemassa kaikkia kauniita kankaita, ja kärtin aina itselleni hänen varastostaan pieniä kankaanpaloja joista tein loimia My Little Ponyille. (Niissä ei tarvinnut osata ommella, riitti että leikkasi kankaaseen ponin pään mentävän reiän.) Vielä näin aikuisenakin ihastelen aina vastoin parempaa tietoani kankaita ja mietin, mitä kaikkea kivaa niistä voisi ommella. Yritän olla käymättä kangaskaupassa kovin usein, sillä lopputuloksena on yleensä kymmenien eurojen lasku ja monta metriä kangasta josta joko en koskaan tee mitään, tai jonka pilaan ompeluvaiheessa. Viimeksi syksyllä kävin läpi kangashyllyni ja lahjoitin ison muovikassillisen kangaspaloja avoimeen päiväkotiin askartelutarvikkeiksi.



Tällä kertaa rahaa kului vähän yli 70 euroa, mikä on selkeästi yli keskimääräisen kangaskauppahaksahduksen. Kertakaikkiaan vaan sekosin, kun viime kangaskauppareissusta kuitenkin oli varmasti kuukausia, enkä silloinkaan ollut yhtään katsonut kankaita vaan olin pitänyt katseen tiukasti nappihyllyssä. Saattaa näyttää siltä, että esimerkiksi viidakkokuvioinen vaaleanvihreä viskoosi ei ole täysin kalevalahenkistä ja pelivaatteeksi sopivaa. Tunnustettakoon siis, että tarttui sitä mukaan vähän muutakin. Viidakkoviskoosi ilmoitti kaupan hyllyssä haluavansa tulla minulle hameeksi, ja sen alla siintävä vaalea omenanvihreä polyesterielastaani tunsi kutsumusta muuntautua housuiksi. Epämääräinen armeijanvihreä lycra taas ujuttautui mukaan aikomuksenaan viettää päivänsä polvimittaisina trikoina.



Vastoin kaikkia odotuksia housut, hame ja trikoot todella valmistuivat loppuviikosta. Housuista tuli jopa hyvät, ja selvisin ompeluksista yleisesti vähin vammoin. Molemmissa etusormissa on neulanpisto. Havaitsin, että uusi keittiönpöytä tärisee kuin viiden richterin maanjäristyksessä ellei ompelukonetta asemoi hieman hankalasti aivan pöydän nurkkaan. Nea oppi paljon uusia luovia voimasanoja kuten "Voihan Windows" ja "Microsoft!". Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 23.30, kun minun piti ommella napinläpiä Nean mekkoon, havaitsin että ompelukoneen ohjekirja on hukassa. Puolenyön maissa motivaatio ommella itselleni kalevalahenkinen päällysmekko jäykästä pellavasta väheni ratkaisevasti, kun löysin larppikaapista* tämän:



Aivan oikein! Se on kalevalahenkinen päällysmekko. Kehottaisin vakavasti harkitsemaan, kannattaako tässä vaiheessa huomauttaa minulle, että fiksumpi ihminen olisi tarkistanut vaatevarastonsa jo ennen kun ryhtyy ompelemaan. Se on ruma mekko, ja siitä täytyy ratkoa olkasaumat auki että voin kiinnittää olat soljilla, mutta muuten ihan käyttökelpoinen. Nyt minulla siis olisi ylimääräisenä kolmisen metriä tummanvihreänruskeaa paksua pellavaa, joka kaiken lisäksi on leikattu kaupassa vinoon. Mitähän sillä tekisi?

Suuresti helpottuneena saatoin siis viimein puolenyön jälkeen sunnuntaiyönä julistaa ompelukohtauksen päättyneeksi. Ompelukone pääsee taas lepopaikkaansa, kanssa-asujat voivat huokaista helpotuksesta ja mikä tärkeintä, minä voin lakata tuhlaamasta hyvää neuleaikaa ompelukoneen kanssa taistelemiseen. Inspiraatiota neulomuksilta ei ainakaan puutu, sillä uusi Ulla on ilmestynyt. Käykäähän katsomassa!

* Larppikaappi on kaappi, jossa pidetään larppitarvikkeita ja -vaatteita, eikä sillä ole mitään yhteyttä turkulaisiin kaappilarppaajiin.

torstai 26. toukokuuta 2005

Meemin viemää

Meemejä on näemmä taas liikkeellä. Kati tartutti minulle tämän.

Kolme nimeä, joilla sinut tunnetaan:

Minulla ei koskaan ole ollut lempinimiä. Nean "ma-ma-ma-ma" alkaa vähitellen vaikuttaa siltä, että tarkoittaisi minua. Vanhat irkkitutut sanovat edelleen Glasuksi.

Kolme nimimerkkiä, jotka sinulla on ollut:

GlasAngel
Else
eknyberg

Kolme asiaa, joista pidät itsessäsi:

Huumorintaju (Juu, tiedän että se on huono, mutta pidän siitä silti.)
Kiltteys (Ihan tosi, olen oikeasti kiltti ja mukava ihminen.)

Öh, onks mussa vielä jotain pidettävää? Ei pitäisi tehdä tällaisia kyselyitä juuri käytyään vaa'alla.

Kolme asiaa, joista et pidä itsessäsi:

Ylipaino
Arkuus
Ylenmääräinen kiltteys (joskus)

Kolme osaa taustastasi:

Suomenruotsalaisuus
Suomalaisuus
Pohjanmaalaisuus (itse en ole asunut siellä, mutta kolme neljästä isovanhemmasta oli/on pohjalaisia ja mieskin on Seinäjoelta)

Kolme asiaa, joita pelkäät:

Koiria
Pimeää
Yksinäisyyttä

Kolme päivittäistä välttämättömyyttä:

Kahvi
Neulominen
IRC

Kolme asiaa, jotka sinulla on juuri nyt ylläsi:

Rippiristi
Verkkarit
Silmälasit

Kolme mieluisaa bändiä tai artistia:

Rajaton
Garmarna
Hedningarna

Kolme lempilauluasi:

Oivoi... Mitähän sitä tähän sanoisi. Ihania lauluja on kymmeniä. Otan nyt sen lähestymistavan että pistän tähän ne kolme laulua jotka tulevat ensimmäisinä mieleen.

Ilman kuuta ja aurinkoa (Rajaton esittää tämän nimellä Kaipaava)
Höstvisan
Partisaanivalssi (ja teekkarit siellä taustalla voivat lakata mutisemasta mitään Partasienivalssista)

Kolme asiaa, joita haluat tehdä/kokeilla seuraavan vuoden aikana:

Laihtua 10 kiloa
Tanssia balettia
Opetella uusia fiksumpia neuletekniikoita (tämä on tosin ollut listalla vuosikausia huonolla menestyksellä)

Kolme asiaa, joita haluat ihmissuhteelta:

Luottamusta
Läheisyyttä
Vapautta olla oma itseni

Kaksi totuutta ja yksi valhe:

Olin kuuden laudaturin ylioppilas
Minulla oli lapsena musta kääpiökani
Ompelen mielelläni itselleni vaatteita

Kolme asiaa, jotka viehättävät vastakkaisessa sukupuolessa:

Oikeastaan tässä piti olla fyysisiä piirteitä. Hmph. Entäs jos viehättyy enemmänkin huumorintajusta ja ystävällisyydestä? :)

Sanotaan nyt sitten vielä, että minusta on mukava katsella siropiirteisiä kauniita kasvoja. (Tomi Metsäketo! Iiih!)

Kolme asiaa, joita ilman et pärjää:

Kantoliina
Neule
Tietokone

Kolme mieluisinta harrastusta:

Neulominen
Lukeminen
IRC

Kolme paikkaa, jonne haluat lomamatkalle:

Jerusalem
Pariisi
Ateena

Kolme asiaa, joihin et pysty:

Sukeltamaan silmät auki
Lopettamaan makeansyöntiä jos aloitan
Laulamaan korkeita ääniä puhtaasti

Kolme lapsennimeä:

Solveig
Jonatan
Saga

Kolme asiaa, jotka haluat tehdä elämäsi aikana:

Matkustaa Jerusalemiin
Saada toisenkin lapsen (ja ehkä joskus kolmannenkin, mutta jos nyt yksi kerrallaan)
Laihtua edes lähelle normaalipainoa

Kolme julkkisihastusta:

Ainoa jonka tähän hätään muistan on Michael Jackson, kun olin 13. Pitääkö tässä nyt sanoa tuo yllämainittu Tomi Metsäketo? Kvalifioikohan tähän Legolas Orlando Bloomin esittäämänä? (Orlando sinänsä ei niin hirveästi viehätä, mutta Legolas on söpö. ;))

***

Tämäkin meemi kuuluisi varmaan pistää kiertoon, mutta jos nyt tällä kertaa tehdään näin, että vastatkoon se joka innostuu pohtimaan asiaa. Huikatkaa vaikka kommenteissa jos tunnette itsenne meemitetyiksi.

Koen kiusausta meemittää Marjutin, mutta koska Marjut tekee meille neulojille hiki hatussa seuraavaa Ullaa, niin säälin häntä tämän kerran.

maanantai 23. toukokuuta 2005

Keskeneräistä

Koska dieetti sujuu juuri niin tuskallisesti kuin voisi olettaakin, ja lisäksi monien muiden neulojien luomat hyvin hoikan näköiset virtuaaliminät masentavat, emme tällä viikolla puhu laihdutuskuurista. Sen sijaan Elämänlangalla raportoidaan tänään yhdestä neulojan elämän pimeimmistä puolista *pahaenteistä elokuvamusiikkia*: keskeneräisistä töistä.

Männäviikolla Daniellen blogissa oli kävijäkyselyn aiheena "Kuinka monta projektia sinulla on kesken?". Automaattisesti valitsin vaihtoehdon "neljästä viiteen keskeneräistä työtä", ja heti lähetettyäni vastauksen muistin ainakin kolme sellaista kesken olevaa neuletta jotka olin aiemmin unohtanut. Miettikääpä nyt rehellisesti: kuinka monta työtä teillä on kesken?

Neulojissa on selkeitä koulukuntia. Jotkut vannovat tiukasti yhden työn nimiin: projektilla pitää olla alku ja loppu, eikä uutta työtä saa aloittaa ennen kuin edellinen on viimeistelty. Toiset taas tekevät rinnakkain kahta työtä: yhtä haastavampaa toista helpompaa. Itse kuulun kolmanteen ryhmään, jonka tunnuslause voisi olla vaikkapa "kaikki puikoille heti nyt". Asiahan on niin, että uusien töiden aloittaminen on niin kovin inspiroivaa! Langat huhuilevat vienosti hyllystä, ja käsityölehdistä ja neulekirjoista hypähtelee silmille mitä ihanampia luomuksia jotka täytyy saada toteuttaa välittömästi. Alkuviehätyksen jälkeen innostus kuitenkin laantuu, ja puolikas neule saa jäädä odottamaan kun kiinnostavampi projekti aloittaa seireeni-imitaationsa.

Kaunistellun kuvan kolmosryhmäläisen neulojan tilanteesta saa vaikkapa vilkaisemalla neulesivuiltani puikoilla olevien töiden listaa. Keskeneräiset työt poseeraavat kauniisti levitettyinä neutraaleilla alustoilla hyvässä järjestyksessä. Niinpäniin. Tosiasiassa keskeneräisten töiden kohtalo on karumpi. Tarkastellaanpa tilannetta vähän.



Todiste numero 1: Nean duffeli. Takkiparka on aloitettu jo kuukausia sitten. Nyt se lojuu makuuhuoneessa sängyn vieressä odottamassa aikaa parempaa. Huomatkaa myös kasassa oleva epämääräinen määrä kirjoja. Olen lukijana juuri yhtä kurinalainen ja järjestelmällinen kuin neulojanakin.



Todiste numero 2: Lankahyllystä löytynyttä. Kuvassa vasemmalta oikealle kesken jäänyt mallitilkku, vauvan raitapaita sekä Novita Alpacan jämistä tekeillä oleva lapsen poncho. Sinisestä Menitan pussista pilkottaa Cotton Viscose -pusero itselleni. Erityisesti raitapaita ihmetyttää minua. Miksi olen koskaan ostanut tuonvärisiä lankoja? (Niistä piti tulla intarsiapusero. 15 ensimmäistä senttiä opettivat minulle monta asiaa, kuten että en pidä intarsiasta, värisilmäni on surkea, ja minun on turha kuvitellakaan että koko L mahtuisi minulle.) Miksi olen raidoittanut noin rumasti, ja mikä on saanut minut kuvittelemaan, että koskaan päättelisin nuo kaikki langanpäät? Puseroparka taitaa mennä roskiin. Poncho taas on sinänsä ihan elinkelpoinen yksilö, mutta on jumissa siksi, että on vaikea kuvitella mitään tylsempää kuin sileän oikean neulominen tummanharmaalla langalla suljettuna neuleena.



Todiste numero 3: Sohvapöydänviereiset syöverit. Pimeässä onkalossa sohvapöydän alla asuu monta pussia ja nyssäkkää. Vain yhdessä näistä on lankoja, muissa on keskeneräisiä töitä. Nämä eivät ole toivottomia tapauksia, kunhan ovat vetäytyneet kesäunille talvea odottamaan.



Todiste numero 4: Tietokoneen vierusta. Näppäimistön vieressä on yksi työ, kaiuttimen päällä toinen. Kolmas työ on maastoutunut piiloon nurkkaan työtuolin taakse. Tietokoneen vieressä majailevien töiden ennuste on yleensä hyvä, sillä vietän koneella paljon aikaa ja neulon esimerkiksi samalla kun luen neuleblogeja.

Kuvien perusteella täytyy vetää karu johtopäätös: Elämänlangalla majailee täysin patologinen tapaus. Tunnettua parannuskeinoa kolmostyypin neulojalle ei ole. Jotkut ovat onnistuneet eheytymään kakkostyyppin neulojiksi, mutta suunta on yleensä kohti suurempaa kuin pienempää määrää keskeneräisiä töitä. Satunnaisesti olen yrittänyt sopia itseni kanssa etten aloita uutta työtä ennen kuin kaksi vanhaa on viimeistelty, mutta tämä toimii yleensä tasan sen kahden työn ajan.

Toisaalta, tarvitseeko elämän aina olla niin kovin kurinalaista? Ainahan tässä jostain saa olla stressaamassa, turha siis huolehtia keskeneräisistä neuleista. Sitäpaitsi sitä surullisenkuuluisaa laihdutusprojektiakin ajatellen keskeneräiset työt ovat hyvästä: viimeistellyistä neuleista saa bonusgrammoja langan ostamiseen. Johan näiden tekeleiden bonuksilla yhdet puserolangat ostaisi.

torstai 19. toukokuuta 2005

Viikon meemi

Elämänlangan viikon erikoinen: kirjameemi. Tämän tartutti minulle Niina. Periaatteessa vastustan lievästi kiertokirjeenkaltaisia tuotteita, mutta tämä oli lukutoukasta tarpeeksi kiinnostava. ;)

Kotonasi olevien kirjojen määrä

Monet tämän meemin tekijät ovat laskeneet kirjansa tarkkaan, mutta minä en taida kyetä. Jo pelkästään eteiskäytävässä on pikaisella arviolla lähemmäs tuhat kirjaa. Veikkaisin, että parisentuhatta kirjaa on aika lähellä totuutta. Näistä vain noin puolet ovat minun omistuksessani.

Viimeisin ostamasi kirja

Luultavasti Stephanie Peal McPheen kirja At Knit's End.

Viimeisin lukemasi kirja

Viimeisin taisi olla joku Arto Paasilinna, olisikohan ollut Aatami ja Eeva. Vai lasketaanko se, että silmäilin taas kerran läpi Praedor-roolipelikirjan?

5 (tai 6) kirjaa, jotka luet aina uudelleen tai jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen

Oivoivoi. Onpa kamalan vaikea kysymys. :) Tässä kuuluisi varmaan listata maailmankirjallisuuden klassikoita, mutta ikävä tosiasia on, että luen hirveästi kevyttä höppää ja paljon vähemmän klassikoita. Ja miten ylipäänsä voi valita niistä kymmenistä kirjoista, jotka ovat olleet merkityksellisiä?

Luulen, että näin meemin tarpeiksi Raamattu pitää listata yhtenä kokonaisuutena. Eksegeettinä velvollisuuteni on kuitenkin muistuttaa lukijoita, että Raamattu on oikeastaan kirjakokoelma. Raamattu on siis listalla siksi, että tutkin sitä (tai osia siitä) työkseni. Valitettavasti varsinaiseen "hengelliseen" lukemiseen ei tule niin paljon nykyään paneuduttua.

Omaa tutkimusta tehdessäni olen tutustunut suureen määrään eksegetiikkaan, antiikintutkimukseen ja naistutkimukseen liittyvää kirjallisuutta. Perusteos, johon tällä suunnalla aina näytän palaavan, on Sarah B. Pomeroyn antiikin naistutkimuksen klassikko vuodelta 1975: Goddesses, Whores, Wives and Slaves.

Edelleen tavallaan teologisessa näkökulmassa pysyen, ja vähän Marjutia peesaten mainitsen Narnia-sarjan. Suosikkiani en osaa määritellä, ehkä Velho ja leijona tai sitten jompi kumpi Kaspian-kirjoista. Toisaalta myös Taikurin sisarenpoika on kiinnostava. Narnian viimeistä taistelua en pysty lukemaan oikein vieläkään.

Narnia-sarjasta päästään sopivasti aasinsillan kautta lastenkirjallisuuteen. Olen pienestä pitäen rakastanut Astrid Lindgrenin kirjoja. Ehdoton suosikkini on Veljeni Leijonanmieli, jonka jossain vaiheessa osasin lähes ulkoa kahdella kielellä.

Jotta kotimainen ja vähän tuoreempi kirjallisuus ei kokonaan unohtuisi, mainitsen viimeisenä kirjan joka viimeksi teki minuun suuren vaikutuksen. Luin taannoin professori Esko Valtaojan ja piispa Juha Pihkalan kirjoittaman keskustelukirjeenvaihtokirjan Nurkkaan ajettu Jumala. Suosittelen lämpimästi.

Kenelle aiot jatkaa tätä ja miksi?

En halua velvoittaa ketään jatkamaan meemiä vastahakoisesti, joten muotoilen asian näin: Olisi kiinnostavaa tietää, mitä Meiran, Jankan ja Paren kirjahyllyissä asustaa. (Tai no, Paren hyllyissä asuu samat kirjat kuin minulla, mutta luulen että hyvin mieleen jääneet kirjat ovat hyvinkin erilaisia. ;)) Ei ole pakko vastata jos ei halua.

maanantai 16. toukokuuta 2005

Valmistautumisia

Päivänä muutamana Ninni keksi mainion ajatuksen. Mitä jos yhdistettäisiin lankadieetti ja tavallinen laihdutuskuuri? Yhteisöllistä toimintaa rakastavat neulojat ryntäsivät riemusta kiljuen ilmoittautumaan, minä muiden mukana. Lankavarastoni on jo kauan sitten karannut käsistä, ja vaikka ulkoinen olemukseni onkin sulava se tuo valitettavan paljon helpommin mieleen sinivalaan kuin vaikkapa gepardin, kuten kuvasta näkyy. Tarvetta (lanka)laihikselle siis todellakin on.



Menestyksekkään dieetin salaisuus on huolellinen valmistautuminen. Elämänlanka suosittelee esimerkiksi seuraavanlaisia toimenpiteitä ennen laihdutuskuuria ja lankadieettiä.

  1. Älä punnitse itseäsi ennen valitsemaasi virallista aloituspäivää. Punnitseminen houkuttaa aloittamaan laihdutuskuurin ennen aikojaan, ja koska ensimmäiset pari kiloa katoavat kaikkein helpoimmin, ehtii laihduttajaparka pahimmassa tapauksessa viralliseen aloituspäivään mennessä siihen ikävään tilaan, jossa paino ei putoa mihinkään vaikka söisi pelkkiä ituja ja joisi lähdevettä.

  2. Mikäli tulossa on syntymäpäivä, nimipäivä, kissanristiäiset, joulu tai muu vastaava, ajoita laihdutuskuurin aloitus vasta merkkipäivän jälkeen. Merkkipäivänä tulee joka tapauksessa syötyä makeaa, eikä morkkis ole lainkaan niin paha jos on päättänyt aloittaa laihdutuskuurin vasta huomenna.

  3. Ennen lankadieettiä tutki lankavarastosi huolella. Mikäli varastossa on huutavia aukkoja ja epäilet välttämättä tarvitsevasi esimerkiksi neonkeltaista pörrölankaa dieetin aikana, käy äkkiä ostoksilla. Muista, että yksinäinen pörrölankakerä kaipaa seurakseen tukea ja turvaa vanhasta kodistaan lankakaupasta! Kilo esimerkiksi silkkivillaa (tai näin kesäaikaan puuvillapellavaa) lohduttaa kavereidensa seurasta riistettyä pörrölankakerää uudessa kodissa suuresti.

  4. Muista myös teoreettinen valmistautuminen! On tärkeä tuntea vihollisensa, joten ennen kurinpalautusta kannattaa hankkia aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kuten "Herkulliset suklaaleivonnaiset" tai Rowanin uutuuslankojen hipelöitävät värikartat. Myös erilaisia uusia neuleohjekirjoja kannattaa tilata tai ostaa ennen laidutuskuurin aloittamista.

Ohjeita ei toki pidä jaella ilman, että on itse testannut niiden toimivuuden. Aloitin siis hyvissä ajoin huolellisen valmistautumisprosessin Neulojien laihdutusprojekti 2005:ä varten omia neuvojani seuraten. Siitä lähtien kun projektista alettiin keskustella aina omaan viralliseen aloituspäivääni asti välttelin vaakoja erittäin huolellisesti, mutta sen sijaan pidin tarkasti huolta siitä että sisällytin ruokavaliooni kaikkia oleellisia ravintoympyrän osia kuten suklaata, kahvia, kermaa ja sokeria. Yritin viime viikolla jopa leipoa itselleni suklaisen syntymäpäiväkakun, mutta erinäisten surkeiden sattumusten kautta siitä tulikin kakkumuru-kermavaahtojälkiruokaa. (Sinänsä tätäkin voidaan pitää onnistuneena osana valmistautumisprosessia, sillä tuskin olisin kehdannut käyttää niin suuria määriä kermavaahtoa tavallisen kakun kanssa, ja kuorrutukseen tarkoitettu suklaa kyllä tuli syötyä muutenkin.)

Lankadieetin osalta valmistauduin myös suurella huolella, sillä huomasin lankavarastossani järkyttävän puutteen villapuserolankojen osalta. Omistautumiseni asialle oli niin syvällistä, että kun Hamilton designin verkkokauppa ei toiminut kummallakaan järkevistä selaimistani, sallin Internet Explorer -paran kerrankin päästä läpi palomuurista internetin ihmemaahan. Soveliaasti juuri perjantaina 13. päivä, jolloin punnitsin itseni ensimmäisen kerran, myös postimies soitti ovikelloa ja toi kilon verran Lavoldin Designer's Choice -sarjan Silky Wool -lankaa.



Tulossa on myös paketit Colourwayltä sekä No No Kitty Yarnsista, ja tietenkin kävin kannatuksen vuoksi kiertämässä myös omat lähilankakauppani. Laihdutuskuurin valmistelu suoritettiin siis kaikkien taiteen sääntöjen mukaan! Myös äiti suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiini laihduttaa lankavarastoani, ja avusti urheaa yritystäni eilisellä vierailullaan viemällä hyllystäni pussillisen siniharmaata Tusshenaa.

Laihdutuskuuri on alkanut kuten arvata saattaa. Makeaa tekee järjettömästi mieli, lauantaina kyläiltiin paikassa jossa oli tarjolla kamalasti kaikkea hyvää, ja pää pursuaa neuleideoita joihin ei hyllyssä ole sopivaa lankaa. Huokaus. Keksin kuitenkin itselleni hyvän motivaattorin: jos saan laihdutettua sen tavoitteenani olevan 10 kiloa, ostan itselleni reippaan satsin Gedifran Cashmerinoa ja neulon palmikkopuseron.

Turvatakseni selustani, totean tosin jo tässä vaiheessa, että jos en laihdu kymmentä kiloa, ostan silti lankaa lohdutukseksi. Ei vara venettä kaada, ja niin edelleen.

tiistai 10. toukokuuta 2005

Erikoislähetys

Elämänlanka tarjoaa tänään syntymäpäivän sekä Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi ruusun:

maanantai 9. toukokuuta 2005

Kissanviikset

Moni on todennut, että neulojat ja kissat kuuluvat jollain salaperäisellä tavalla yhteen. Lähes joka neulojan taloudessa asuu karvainen kaveri, joka avustaa emäntäänsä (tai isäntäänsä) riemumielin tämän harrastuksessa. Kerrotaan tarinoita kissojen piilottamista neuleista, pörröisiksi metsästetyistä lankakeristä, muutaman sentin pätkiksi pureskellusta hahtuvalangasta ja niin edelleen.

Meillä asustava Vinga-kissa ei yleensä loista älykkyydellään, mutta yhden asian se on oppinut lähes aukottomasti: neulelangoilla ei leikitä. Hämmästyttävintä on, ettei kissalle missään vaiheessa ole yritetty opettaa neulelankojen ja kissanleluiksi annettujen lankakerien eroa. En vain muista koskaan tavanneeni Vingaa metsästämässä neuleessa kiinni olevaa tai edes neuleeseen tarkoitettua lankaa, pureskelemassa neulepuikkoja tai harrastamassa muuta neulomista ehkäisevää toimintaa.



Mietiskeltyäni asiaa tovin totesin, että hyvä käytös saattaa johtua Vingan mieltymyksestä valmiisiin neuleisiin. Tasaiselle pinnalle jätetty neule (varsinkin jos neule on villaa, mohairia tai alpakkaa) vetää lähes välittömästi puoleensa loikoilunhaluisen kissan. Tästä johtuen jokainen taloudesta löytyvä neulevaate on täynnä kissankarvoja. Kissankarvat taas tunnetusti eivät irtoa neuleesta koskaan, varsinkaan jos lanka on vähän pörröistä. Ongelmaksi kissankarvat muodostuvat, jos jos vaatetta käytettäessä olisi tarkoitus näyttää edustavalta tai niissä kohtalaisen harvinaisissa tapauksissa joissa neule on tilaustyö tai menossa lahjaksi.

Ratkaisumalleja ongelmaan on toki useita. Kissan voisi ajella kaljuksi, mutta se heikentäisi silitysominaisuuksia ratkaisevasti (puhumattakaan siitä ettei eläinsuojeluyhdistys arvostaisi heiltä ostetun kissan moista kohtelua). Voisi alkaa noudattaa yleistä siisteyttä johon liittyisi se, että Harmoniassa imuroitaisiin entistä useammin eikä neuleita jätettäisi lojumaan yllämainituille tasaisille pinnoille. Tämän ratkaisu kuitenkin vähentäisi neuleisiin käytettävissä olevaa aikaa huomattavasti, eikä siksi käy laatuun. Kolmas ja toimivin ratkaisumalli on se, että vältetään lankoja jotka ovat mustia, valkoisia tai kirkkaissa perusväreissä. Ruskeanharmaan kissan karvat eivät näy lainkaan niin hyvin esimerkiksi ruskeista, harmaista ja tai murretunvihreistä neuleista.

Seuraavaksi pitäisikin sitten keksiä ratkaisu niille neuleisiin eksyville punaisenruskeille hiuksille.

sunnuntai 8. toukokuuta 2005

Elämänlangan punainen lanka

Yritin aiemmin pitää nettipäiväkirjaa, mutta äitiydyttyäni sen kirjoittaminen on jäänyt. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin siirtyä toisenlaiseen hieman tarkemmin määriteltyyn formaattiin. Elämänlangan on tarkoitus päivittyä joko kerran tai kahdesti viikossa pienillä esseillä tai pakinoilla neulojan elämästä. Alustavan suunnitelman mukaan päivityksiä tulee maanantaisin, tai maanantaisin ja torstaisin mikäli innostus riittää kahdesti viikossa julkaisemiseen ja hupaisia (tai surkuhupaisia) tarinoita löytyy. Ensimmäisten viikkojen ajan blogi hakee varmasti vielä muotoaan, koittakaa kestää.

Elämänlankaa kehrää siis vähän alle kolmekymppinen neuloja ja teologi. Tätä kirjoittaessani elämä on keskittynyt lähinnä kotiin ja alle vuoden vanhan lapsen hoitamiseen, mutta toivottavasti luvassa on jatkossa myös tutkimustyötä yliopistolla ja ehkä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa väitöskirjan valmistuminen.

Allaoleva nerokkaan tiivis tapa esitellä tärkeät henkilöt on varastettu Kristiinalta. Kiitos ja anteeksi.

Näyttämö:
  • Harmonia, kerrostaloasunto Espoossa
Avainhenkilöitä:
  • Kristel, blogin kirjoittaja, intohimoinen neuloja
  • Teemu, edellisen aviomies
  • Nea, edellisten tytär

  • Mikko, kanssa-asuja
  • Mirva, kanssa-asuja, edellisen vaimo
  • Ronja, edellisten tytär

  • Vinga, virallinen blogikissa