maanantai 21. elokuuta 2017

Valmista!

Elämänlangalla valmistuukin taas välillä jotain, nyt pitkä sukkapari eräälle nuorelle henkilölle syntymäpäivälahjaksi. Kun neuloin Nealle tuossa muutama kuukausi sitten ylipolvensukat, kävi ilmi, että myös naapurin jälkikasvu mieli samanlaisia. Olin joka tapauksessa aikeissa tilata itselleni langat taas yksiin uusiin sukkiin, joten pari vyyhtiä Wollmeise Twiniä vastaanottajan valitsemassa värissä mahtui mukavasti ostoskoriin. Väri näissä siis Aurora. Malliksi pääsi Nea:

Vastaanottajan äiti toki tarjoutui maksamaan sukista. Mietin asiaa, mutta totesin sitten että teen tämäntyyppisen projektin mieluummin lahjaksi - varsinkin kun lapset, erityisesti Nea, ovat viettäneet tuolla nimenomaisessa naapurissa ihan määriä aikaa ja luultavasti syöneet herkkukaapit tyhjiksi enemmän kuin kerran. Kun käyttää Wollmeisea niin jo pelkät materiaalikulut ovat kohtuullisen isot, ja työtunteja en neuloessani edes koita laskea. Hoikkaljakaisen lapsen ylipolvensukkiin menee kyllä vähemmän aikaa kuin omiin polvisukkiini, mutta ei näitä nopeaksi projektiksi voi väittää. Olen lopputulokseen tyytyväinen, ja ilmeisesti niin on myös nuori vastaanottaja. Sain kuvan, josta kävi ilmi, että hänen uusi mekkonsa sointuu mainiosti sukkien väriin.

Mekosta ja sukista puheen ollen:

Tuleva sukkani tutustuu tässä tiiviisti uuteen kukkamekkoon, jonka posti toi sopivasti ennen viikonloppuna olleita suuria juhlia. Samainen mekko saattaa ehkä päästä viikonloppuna Espoon kaupunginjohtajan Espoo-päivän vastaanotolle, jonne olen työn puolesta menossa, ja jonne pukukoodi oli "kevyen kesäisen juhlava". Eikö kukkamekko ole kaikkea tätä?

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Tuleva viikonloppu menee Espoo-päivän riennoissa, katsotaan ehtiikö myös sukka niihin mukaan!

maanantai 14. elokuuta 2017

Kotiseutupäivillä

Elämänlangalla työmatkaillaan aika rajallisesti, mutta näin elokuussa vietän yleensä pitkän viikonlopun Kotiseutupäivillä jossain päin maata. Tänä vuonna matka suuntautui Jyväskylään, ja neule oli tietysti mukana.

Muutamana aiempana viikkona reissussa olleet punaiset sukat valmistuivat vihdoin autossa matkalla Jyväskylään, joten kuunnellessani Kaikki kotona! -keskustelutilaisuutta kerin samalla takarivissä uutta lankaa. Koska olen urautunut, on tämäkin lanka Wollmeisen Twiniä, väri Frosch.

Uusi polvisukka osallistui reippaasti kotiseutupäiviin mm. Arkkitehtuuri kotiseutujemme mielenmaisemassa -keskustelukammarissa sekä myöhemmin Naisen kynästä -kierroksella, jolla tutustuttiin naisarkkitehtien piirtämiin rakennuksiin Jyväskylässä.

Tietysti Jyväskylässä käydessä oli vierailtava Toivolan vanhalla pihalla ja lankakauppa Titityyssä! Sukka arvosti kovasti erityisesti sitä, että sai uudet puikot; noissa kuvissa olevista harmaista puikoista on pyöröpuikon toinen pää kulunut varmaan puoli senttiä toista lyhyemmäksi ja ihan pyöreäksi.

Vaikka väsymys uhkasi niin piti kuitenkin käydä vierailemassa myös Suomen käsityön museossa. Sinne täytyy mennä toisenkin kerran vähän virkeämpänä, niin jaksaa myös kokeilla kangaspuita ja muita tarjolla olevia aktiviteetteja!

Kotona oli aikaa vielä kaivella kassista muu Titityyn saalis; tässä on minulle uusi syysmyssy sekä viisi kerää jotka eivät vielä ihan tiedä miksi aikovat ryhtyä, paitsi että joksikin sellaiseksi työksi jossa väri vaihtuu vähitellen.

Näissä lankaisissa tunnelmissa siis tällä viikolla, kiitos aktiivisen työmatkustamisen. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 7. elokuuta 2017

Aktiiviviikonloppu

Elämänlangalla työt alkoivat mutta kesä jatkuu. Perjantaina koko sirkus piti vapaapäivän ja suuntasi roadrtipille kohti Tamperetta.

Perjantain sää ei ollut kovin lupaava, mutta onneksi matka eteni rauhallisesti ajaen moottoritietä pitkin, ja perillä suunnitelmissa olikin perjantaina viettää iltapäivä Vapriikin museoissa.

Ykköskohde oli Suomen pelimuseo, jossa on vielä jonkun viikon ajan esillä pieni Ropecon-näyttely, mutta kiersin myös mm. Kivimuseon sekä Tampereen luonnontieteellisen museon näyttelyt. Viimeksi mainitussa minulle spekulatiivisen fiktion kirjoittajana puhui erityisesti tämä "ihminen osana luontoa" -asetelma:

Muutaman tunnin museoiden kiertelyn jälkeen olinkin ihan kypsä petiin, mutta lapset kävivät vielä mm. puljaamassa reilun pätkän hotellin uima-altaassa.


Seuraavana päivänä sirkuksen muut jäsenet suuntasivat Särkänniemeen, kun taas minun roadtrippini jatkui junalla takaisin kohti pääkaupunkiseutua. Kuten kuvasta näkyy, uusi neulepussi pääsi reissuun mukaan. Sukanvarsikin eteni reippaasti - pääsin aloittamaan toisen sukan kantapään tänään.

Loppupäivän sukka vietti enimmäkseen kassissa, kun ohjelmassa oli mm. kansallispukujen tuuletuspiknik hyvässä seurassa sekä saunailta 70-lukulaisessa entisen kirjapainotalon edustussaunassa. Saunassa oli jonkin verran ajan patinaa ja huoneenlämpöiseen uima-altaaseen laskeutuminen oli aika vilpoista, mutta hauskaa oli. Seuraavana aamuna tosin ääni kuulosti siltä, kuin olisin laulanut saunassa kansanlauluja nuotin vierestä. Mistähän mahtaisi johtua?

Aktiiviviikonloppu jatkui vielä sunnuntaina jenkkifudiksen tiimoilta, tällä kertaa Velodromilla. Tämän viikon matsin missaan, koska seuraavaksi jätän perheen kotiin ja roadtrippailen torstaista alkaen Valtakunnallisille Kotiseutupäiville Jyväskylään. Sitä ennen saan toivottavasti tämän sukan valmiiksi, joten ensi viikon Elämänlangalla on ehkä uudenvärisen villasukan seikkailuja!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ropeconissa

Elämänlangalla vietettiin viime viikonloppu suureksi osaksi Messukeskuksessa Ropeconissa. Sukkakin reissasi taas reippaasti mukana.


Sukka kävi kuuntelemassa mm. Burger Gamesin uuden Praedor -lisäosan, Kirotun kirjan, julkaisuluentoa sekä luentoa siitä, mitä tulee ottaa huomioon kun suunnittelee roolipelimaailmaansa tai fiktioonsa pahaa korporaatiota.


Sukka sai myös uuden neulepussin. Samasta kankaasta ommellun viimevuotisen pussin yläreuna näkyy tuossa kuvan alaosassa. Kuten huomaatte, reissussa rähjääntymistä on tapahtunut.


Myönnettäköön, että saatoin ehkä ostaa vähän jotain muutakin kuin neulepussin.



Kesken roolipelitapahtuman sukka joutui lähtemään urheilukentälle katsomaan naisten Vaahteraliigan ottelua.

Kaiken kaikkiaan sukka eteni viikonlopun aikana niin, että tuosta tekeillä olevasta parista on jo yli puoli vartta valmiina. Jos se kuulostaa vähältä, niin muistutan että kyseessä on 2,5 -millisillä puikoilla oleva sukka, jonka olisi tarkoitus yltää esiteiniomistajaansa puoleenreiteen.


Tänään sukka matkusti vähän muihin maisemiin, kun palailin pitkältä lomalta vähitellen varovasti työn touhuun. Kotiseututalo Parkvilla oli vielä pystyssä, mutta sen eteen oli parkkeerattu pieni nostolava; talon jo aika paljon säitä ja aikaa nähneet valkoiset puitteet ovat saamassa pintaansa uuden siistin maalin.

Ai niin, sen vielä mainitsen, että sain viimein tuonne toisen blogini puolelle laitettua kokoelman raapaleita. Joku saattaa muistaa, että minulla viime marraskuussa oli raapale päivässä -projekti. Nyt Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi minulla on meneillään Sata päivää, sata sanaa -proggis. Tässä vaiheessa blogissa on sen tiimoilta hieman yli 60 merkintää, kun muutama teksti on lähetetty tai lähdössä kirjoituskilpailuihin eivätkä siis tule julkiseen nettiin ennen kuin tulos on selvillä. Seuraava purske päivityksiä tulee varmaankin joskus elo-syyskuun taitteessa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla! Työt alkoivat, mutta kesä jatkuu selvästi vielä, eli katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kotimaanmatkailua

Elämänlangalla on harrastettu viime viikolla kotimaanmatkailua, kun kiertävä sirkus matkusti taas Seinäjoelle sukulaisiin. Instagram-tililtäni löytyy joitakin leppoisia matkakuvia aihetunnisteella #pohjanmaanvuoret. Oma lempparikuvani matkalta ei ole neulekuva, vaan esittää tuulivoimalaa.

Neulottua tuli kuitenkin reippaasti, kun lapsen ylipolvensukka eteni mennen tullen.

Sukka matkusti junassa, mutta vietti myös paljon aikaa anoppilan mukavalla terassilla. Sää oli aika viileä, mutta lasitetulla terassilla lämpötila nousi nopeasti heti kun aurinko vähänkään pilkisti.

Ensimmäinen sukka valmistui lopulta eilen, kun olin jo palannut takaisin pääkaupunkiseudulle ja kävin Alppipuiston kesä -tapahtumasarjan Puistokarkeloissa kuuntelemassa kansanmusiikkia. Pari on jo puikoilla, ja toivottavasti jaksaa neuloutua reipaasti, sillä vastaanottajan syntymäpäivä lähestyy.

Kesälomaa on jäljellä vielä tämä viikko, joka huipentuu viikonloppuna Ropeconiin. Siellä on perinteisesti ollut paljon hyvää puheohjelmaa, jota kuunnellessa on mukava neuloa sukkaa! Ja ensi viikolla sitten taas paluu toimistolle ja työn touhuun.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä sitten totuttuun tapaan pelitapahtumaraporttia.

 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sukkia

Elämänlangalla ollaan viime aikoina vietetty sukkaisaa aikaa, sillä sukat kulkevat kivasti mukana kaikissa kesän riennoissa. Puseroneule on kesken, enkä myöskään vielä ole ehtinyt tarttua ystävälle luvattuun Rikke -myssyyn, vaikka langatkin hengailisivat tuossa lankapussissa valmiina.

Tänään suoritin taas bloggaajaperheen perinteisen ohjelmanumeron "äiti vääntäytyy sohvalle selälleen outoon asentoon ja yrittää näyttää siltä, että jalat on rennosti samalla kun kuvaa niitä".

Tässä siis jälleen kerran Muhkean pohkeen polvisukat Wollmeise Twinistä, väri Gazpacho. Tummanvihreät raidat hukkuvat kuvassa punaisen ja oranssin lomaan.

Uusina sukkina on työn alla lapsen pitkät sukat, myöskin Wollmeisen Twinistä. Tässä värinä Aurora.

Sukka kävi sunnuntaina katsomassa amerikkalaista jalkapalloa, kun Helsinki Wolverinesin naisten edustusjoukkue kohtasi Seinäjoki Crocodilesin naisten Vaahteraliigan ottelussa. En ole varmaan useampaan vuoteen ehtinyt vain istua neulomassa sukkaa ja juomassa kahvia ottelussa, kun on aina ollut jotain vapaaehtoistehtävää. Tämä oli vaihtelun vuoksi oikein mukavaa, voisi kokeilla uudestaankin!

Kesäloma jatkuu edelleen, joten katsotaan mihin leppoisat päivät kuljettavat!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Lomatauko

Koska aurinko paistaa parvekkeella, enkä ole vieläkään saanut kuvattua uusia villasukkia (en yleensä lainkaan käytä sukkia toukokuulta syyskuulle) enkä edes sitä uutta lapsen pitkän sukan alkua joka edistyy ihan kivasti, julistan tämän viikon blogilomaviikoksi.

Viikon mittaan voi kurkistella kirjoitusblogiini, josko saisin tämän kesän raapaleprojektin satoa sinne julki jossain vaiheessa. Tässä näinä päivinä pitäisi nimittäin alkaa tehdä jotain päätöksiä teksteistä, joita lähettää pariin pätkäproosakilpailuun, ja sen jälkeen voi harkita julkaisevansa niitä, joita ei ole lähettämässä. Kesälomatunnelmiani puolestaan voi hyvin seurailla Instagramin puolelta; en linkkaa kuvia nyt suoraan blogiin, koska joillakin tuli vaikeuksia lukuohjelmien kanssa.

Katsotaan josko viimein saisin jotain neuleita myös kuvattua ensi viikolla, vai vieläkö silloinkin ollaan ihan täysin lomatunnelmissa!


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Lomailua ja lankasaalista

Elämänlangalla on vietetty kesälomaa oikein leppoisissa tunnelmissa. Olen laiskotellut kotona, tavannut kavereita ja esimerkiksi käynyt Sandrossa brunssilla. Ja tietysti hoitanut parvekekasveja, jotka tästä huolimatta ovat edelleen hengissä ja jopa tekee uusia lehtiä, rönsyjä tai kukan alkuja.

Kuten toukokuussa mainitsin, minulla on pitkäaikaislainassa Canonin digijärkkäri. Kuvausharjoituksille ei ole ihan hirveästi ollut aikaa, mutta eilen ja tänään vietin hyvän tovin parvekkeella koittaen keskustella kameran kanssa siitä, saataisiinko nyt kuvattua niiden kasvien kasvamista.

Kahden kuvauspäivän saldo oli neljän kuvan kollaasi, joista kolmessa oli tarkennus jotain sinnepäin. Seuraavaksi voisin koittaa uskaltautua valokuvaamaan neuleita.

Sitten viime viikon yhdet polvisukat ovat valmistuneet ja olen aloittanut eräälle nuorelle henkilölle luvatut ylipolvensukat, mutta näistä ei ole vielä kuvia - osittain siksi, että valokuvaamisen opettelu samalla kun koittaa vääntäytyä sellaiseen asentoon, että saa omia sääriään kuvattua kivan näköisesti osoittautui aika haastavaksi. Täytyy koittaa jossain vaiheessa rekrytoida perheenjäseniä apuun!

Se, että en ole ihan hirveästi ehtinyt neuloa ei tietysti estä hankkimasta lisää lankaa. Eräs ystävä on muuttamassa pois maasta ja luopuu isosta osasta omaisuuttaan. Minulle eksyi tänään tämä viehättävän sammalenvihreä vyyhti ohutta käsinkehrättyä villaa. Ellen aivan väärin lukenut stash-tietoja niin tämä on Louhittaren luolan tilausvärjättyä shetlanninvillaa, noin 200 grammaa ja kehrättynä ja kerrattuna 825 metriä eli esimerkiksi aika muhkean huivin verran. Tätä vastaan olen luvannut neuloa myssyn, eli hintakaan ei ole huimaava!

Niin, ja onhan tässä jotain pientä tekeillä, joskin totesin että ei nyt ainakaan pariin viikkoon vielä mitään:

Näissä tunnelmissa alkaa Elämänlangan heinäkuu! Vielä ei ole tietoa, mihin ensi viikko lomalaisen vie.

P.S.

Muissa uutisissa näin järjestöpuolelta; Ullapiknik tulee taas tänä kesänä! Meillä on tiedossa emännät Helsinkiin ja Joensuuhun, mutta mielellään kutsumme neulojat joka puolella maata mukaan. Paikallisia yhteyshenkilöitä kaivataan, eli toimenkuvaan kuuluu tietää missä on kiva piknikpaikka vaikkapa nyt Oulussa tai Hämeenlinnassa, kertoa se meille ja luvata olla paikalla oman neuleen ja piknik-korin kanssa 19.8. noin kello 13 alkaen tai niillämain.



maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kesäkirjeenvaihtaja raportoi

Hyvät neulojat ja muu väki, kesäkirjeenvaihtajanne raportoi täältä Leppävaaran kulmalta.

Se on nyt kuulkaa se loma. Viikonloppu meni juhannustunnelmissa mutta tänään koitti sitten lomailijan arki, kun olemme tämän viikon Joelin kanssa kotona kahden. Tekemisen puutetta nyt ei ihan heti tule, sillä sirkuksen läppärikantaa uusittiin rankalla kädellä kesän kunniaksi. Teemun läppärin näyttö ei ole toiminut varmaan pariin kuukauteen, minun koneeni alkoi osoittaa ikääntymisen merkkejä ja lasten monen monta vuotta sitten Expertin alennusmyynnistä parilla sadalla ostettu pikkuläppäri, niin loistava ostos kun se käyttötunteihinsa nähden on ollutkin, oli jo nähnyt parhaat päivänsä.

Olen siis viettänyt aikaa ensin uutta konetta asentaessa ja sitten pelaten; vanha läppärini kun ei pyörittänyt esimerkiksi tuota ruudulla näkyvää Plague Inc Evolved -peliä. Kuten kuvasta näkyy, sujuu myös uudella koneella läppäröinti mukavasti parvekkeen vihernurkkauksessa. Jopa paremmin kuin vanhalla koneella, sillä uuden akku jaksaa selvästi pidempään.

Neulonutkin olen, nyt lähinnä sukkaa: lupasin elokuulle eräälle nuorelle neidille syntymäpäivälahjaksi samanlaiset pitkät sukat kun taannoin tein Nealle, joten nyt pitää oikeasti saada omat sukat valmiiksi. Onneksi amerikkalaisen jalkapallon naisten MM-kisat ovat meneillään, joten pelejä katsoessa voi samalla neuloa.

Kiilakavennukset ovat valmiina, nyt siis enää pieni pätkä jalkaterää ja kärki, ja se on siinä.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Katsotaan, miltä elämä tuntuu ensi viikolla ensimmäisen kokonaisen lomaviikon jälkeen.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Loman tarpeessa

Elämänlangalla eletään viimeistä viikkoa ennen kesälomaa, ja odottavan aika on pitkä. Onneksi kotona on ihan hyvä kesälomasimulaattori, kun voi istua illalla parvekkeella kylmän valkoviinilasillisen kanssa ja ihailla viherkasveja, jotka kaikki ovat onnistuneesti edelleen hengissä.


Uusi ystäväni arabiankahvi tekee jopa pieniä uusia lehtiä! Monessa muussakin rehussa on selvästi erilaisia vaaleanvihreitä versoja ja pienoisorkideani alkoi kasvattaa uutta lehteä - harmillisesti ei vielä mitään elkeitä uusista kukista - kun annoin orkideojen tuulettua parvekkeella muutaman viikon. Ainoa toistaiseksi selvästi kärsivä kasvi on puolitetun lankaköynnöksen toinen puolikas, mutta toinen puolikas sitten versoo senkin edestä.

Töissä ovat meneillään viimeisten päivien kiireet. Tänään käänsin vielä viimeisiä osia yhdestä projektista ruotsiksi ja huomenna tai viimeistään ylihuomenna pitäisi saada pakettiin kesän jäsentiedote.

Ja sitten olen tietysti työn puolesta myös käynyt ulkona auringossa kävelemässä; sain työtehtäväkseni käydä katsastamassa Vanhan Albergan puutarhaa loppukesän Espoo-päivän tapahtumia ajatellen. Tuo puutarha on aikalailla puolivälissä matkalta kotoani Perkkaalta töihin Säterin puolelle Kehä ykköstä, ja kyllä siellä mielikseen kävelee.

Näissä vähäneuleisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla koittaakin sitten jo kesäloma!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kyldyyriä

Elämänlangalla on nautittu viime aikoina kulttuurista. Viime viikon lopulla pääsin työn puolesta vierailemaan Hvitträskissä. Museo keskittyy enimmäkseen arkkitehtuuriin, mutta on siellä jonkin verran myös käsityötaidonnäytteitä.

Erityisesti ilahdutti replika ryijystä, jonka Akseli Gallen-Kallela suunnitteli Pariisin maailmannäyttelyä varten. Museo-oppaan mukaan jäljennöksen (kuten myös alkuperäisen näyttelyryijyn) toteutti Suomen Käsityön Ystävät, ja jokainen lanka on laskettu niin, että kyseessä tosiaankin on täsmällinen jäljennös. Erityisesti reunuksen punaruskea ja yläosan vihreäkuvioiset raidat houkuttelivat myös pohtimaan, millä langat oli värjätty. En itse ole koskaan päässyt kokeilemaan kasvivärjäystä, mutta ainakin nuo sävyt näyttivät hyvinkin sellaisilta joita kasveilla voisi syntyä.

Hvitträsk on klassikko, mutta on minulla tärppi tuoreemmastakin otteesta! Noin viikko sitten tulin ohimennen käyneeksi katsomassa Amos Andersonin taidemuseon Generation 2017 -näyttelyn, jonka teokset ovat 15-23 -vuotiaiden taiteilijoiden tekemiä. Kännykän kuvissa näemmä oli ainoastaan tuo palosammutin, mutta teoksissa oli myös useita sellaisia, jotka osoittivat erinomaista kädentaitojen hallintaa. Olisin kuvannut malliksi Säde Rinteen Kiima -sarjan, mutta arvelin että se sotii kaikkien käyttämieni sosiaalisten medioiden käyttösääntöjä vastaan: erittäin yksityiskohtaisesti ja siististi mustalla langalla valkoiselle pohjalle kirjailtuja pornokuvia. Muissa kädentaitopohjaisissa teoksissa oli esillä ainakin kuvakudoksia, virkkaustyö ja aivan uskomattoman hienoja miniatyyrejä mm. polymeerimassasta.

Nämäkin kädentaito- ja taidetärpit tarjoilee taas Museokortti, jolle toivon sydämestäni onnea ja pitkää ikää. Ainakin tuo Generation 2017 olisi jäänyt pistäytymättä ja olisin mennyt luppoajaksi vaikka juomaan kahvia jos ei olisi sattunut olemaan kortti lompakossa.

Näissä kulttuurisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Toivottavasti kesän mittaan on aikaa käydä katsomassa muitakin museoita! Kuten eräälle vakituiselle museotreffiseuralleni totesin: "Niin paljon kiinnostavia näyttelyitä, niin vähän aikaa."

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Lifestyleä ja ajanhallintaa

Elämänlangalla parvekelifestyleprojekti on edistynyt viikon mittaan. Reissut Ikeaan ja kahteen eri kukkakauppaan tuottivat tulosta, ja nyt parvekeella on mukava vihernurkkaus jossa on sohva.

Näiden kuvassa näkyvien lisäksi toiseen nurkkaan muutti traakkipuu sekä parvekelaatikko jossa on pieniä mehikasveja, anopinkieli sekä jokin joka ehkä on eliaksenkukka. Lasien vieressä katonrajassa roikkuu kolme amppelia, joissa on muratti sekä yksi rehu jonka tiedän saniaiseksi ja toinen joka ehkä on joku saniainen.

Kuvittelin vuosikausia, että olen täysin yhteensopimaton viherkasvien kanssa, mutta nyt viimeisen vuoden ajan olen saanut joitakin kasveja pysymään hengissä sisätiloissa. Parveke onkin nyt sitten suuri koitos, ja pääsen testaamaan opinko kaikista näistä uusista kasveista miltä ne näyttävät kun joko kaipaavat lisää vettä tai niitä on kasteltu liikaa. Olen myös yrittänyt opetella uusien kasviystävieni nimiä, joskin osa tosiaan on vielä vaiheessa "vissiin joku saniainen" ja "tääkin on ehkä joku versio muorinkukasta". Tähän mennessä vaikuttaa siltä, että jos ei tiedä mikä joku viherkasvi on, "muorinkukka" on hyvä veikkaus. Suurin osa kasveista on valittu "Hei, tässä on hassun näköiset lehdet!" -periaatteella. Aina jos olen muistanut olen sitten vielä tarkistanut, että sanooko se olevansa helppohoitoinen. Valon määrä on parvekkeella se mikä on, ja koitan muistaa pitää parvekelaseja osittain auki sitten kun kesäilma lämpenee; katsotaan, kuinka monta rehuista vie syksyyn mennessä Darwin.

Parveketouhujen lisäksi olen ulkoiluttanut polvisukkaa erilaisissa paikoissa. Viikonloppuna se oli mukana katsomassa amerikkalaista jalkapalloa. (Nyt kun GS Demons on lopettanut, seuraan Helsinki Wolverinesin naisten edustusjoukkuetta.) Tosin koska päädyin käyttämään pelikelloa en ehtinyt neuloa ottelun aikana. Nyt maanantaina sukka puolestaan kävi kuuntelemassa YTN:n järjestösektorin ajanhallintakoulutusta. Lupaavasti alkaa vaikuttaa siltä, että polvisukat valmistuvat niin, että ehdin hyvin neuloa kesän aikana elokuulle eräälle nuorelle neidille synttärilahjaksi luvatut ylipolvensukat kiireettä.

Muutakin on neulepuolella kehitteillä, mutta niistä ehkä lisää loppukesää kohti. Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tänään, ja ensi viikolla lisää!


maanantai 29. toukokuuta 2017

Parvekepuuhia

Näin toukokuun lopun häämöttäessä on aika pitkästä aikaa kaivaa Lifestyle-Elämänlanka naftaliinista. Jo muutama viikko sitten pohdiskelimme täällä kotona, että vaikka parvekkeen raivaus viime vuonna jäi kotonaan, niin saisikohan sen tänä kesänä aikaiseksi. Sunnuntaina olin sitten pitkän viikonlopun myötä saanut kerättyä tarpeeksi voimia ja tartuin projektiin.

Vaiheessa 1 kurkistin varovasti parvekkeen ovesta:

Sitten mietin hetken aikaa, pistäisinkö vain oven takaisin kiinni ja antaisin olla.

Onneksi jaksoin kuitenkin ryhtyä raivaamiseen, sillä moni laatikoista oli yllättävän kevyt ja tavaroiden siirtäminen sujui helpommin kuin odotin. Vaiheessa 2 parveke näytti jo tältä:

Tässä kohdassa parvekkeella oli siis ainoastaan sellaista tavaraa, jonka paikka on, tadaa, parvekkeella! Ikävä kyllä olohuone näytti sitten tältä:

Olohuone täynnä pahvilaatikoita agitoi kuitenkin myös muuta perhettä mukaan talkoisiin, joten sillävälin kun itse pyyhin parvekkeen puuritilät rätillä ja asettelin ne paikoilleen, käytiin sisällä kaikkien laatikoiden sisältö läpi, lajiteltiin, tiivistettiin ja kannettiin sorttiin meneväksi tuomitut autoon. Yhdestä Bilteman laatikosta tuli pahviroskalaatikko, joka lopulta täyttyi poistoon menevistä tyhjistä ja rikkinäisistä bokseista.

Tänään päädyin vielä pitämään päivän verran jatkoa pitkälle viikonlopulle ja mm. pesemään parvekelasit sekä olohuoneen ison maisemaikkunan - en sentään sisintä lasia, koska joku raja reippaudellakin: olkkarissa pitäisi nimittäin siirtää mm. sähköpiano sitä varten. Nyt parveke näyttää tältä:

Nuo muutama laatikko nurkassa odottavat vientiä kellariin, vaaterekki etsii paikkaansa sillä vaikka parveke on ollut mitä on, se on ollut käytössä vaatteiden tuuletusta varten. Yritin jo agitoida muuta perhettä lähtemään HETI kanssani Ikeaan ja Plantageniin, mutta voi olla että eivät siihen innostu.

Puuritilöistä huomasin tänään käytössä, että ne eivät ole ihan hirveän kestävän tuntuiset ja ainakin yksi lauta rasahti jo jalan alla sen kuuloisesti että se katkesi, mutta eiköhän näillä tämä kesä pärjätä. Jos visioni toteutuu ja parvekkeesta tulee kunnollinen oleskelunurkkaus, voi lautojen uusimista harkita myöhemmin, varsinkin kun meillä on ilmeisesti monista viivästyksistä huolimatta ihan aikuisten oikeasti jossain vaiheessa tulossa julkisivuremontti.

Näissä kesäisissä lifestyletunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla! Katsotaan, tuoko ensi viikko tullessaan neuleita. Parvekkeellekin palataan kyllä sitten, kun projekti etenee.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Hiljaiseloa

Isojen neuleprojektien kirous on se, että niiden edistäminen vie aikaa. Niinpä Elämänlangalla ei tälläkään viikolla ole mitään mielenkiintoista näytettävää. Harkitsin jo epätoivoissani ryöstäväni Nean bestiksen itse virkkaaman kännykkäpussin blogiesittelyä varten, mutta pidättäydyin sitten kuitenkin.

Viime viikolla neulomista on hidastanut migreeni; joko täysin tukossa oleva niska-hartiaseutu laukaisi sen, tai sitten vetäisin niskani jumiin sen seurauksena, mutta lopputulos on sama. En uskaltanut koskea neulepuikkoihin lainkaan torstai-illan jälkeen, kun töistä lähtiessäni alkoi näkökentässä kiemurrella häiveteknologia-asuihin pukeutuneita käärmeitä. Tänään koitan ehkä varovasti taas lähestyä puseroa jossain vaiheessa iltaa. Kesäksi voisi tietysti ajatella myös kehittävänsä vaihteeksi jonkin kevyen pitsihuivin tai muun vastaavan neulottavan, sillä vaikka näin suomalaisittain tietää tulevan talven olevan jo ihan nurkan takana, niin kummasti motivaatio tarttua paksuun villapuseroon vähenee lisääntyvän auringonpaisteen myötä.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kiireitä

Kuten viime viikolla vähän ennustelin, ei paita ole edistynyt niin että olisi mitään varsinaisesti uutta valokuvattavaa tälle viikolle. Voitte siis kuvitella viime viikon oranssin puseron mutta nyt niin, että helmaa on kolmisenkymmentä senttiä.

Viikko meni aikamoista matalalentoa, koska töiden puolesta oli pari iltayhdeksään venynyttä päivää. Harmillisesti toinen näistä oli syntymäpäiväni jota ei siis mitenkään erityisemmin jaksettu huomioida, mutta syötiin sitten äitienpäivän iltana vielä jälkikäteen synttärikakkuakin. Täytin tänä vuonna 41, eli vähän mitäänsanomattoman keski-ikäinen luku tuli mittariin. Ensi vuonna täytyy sitten varmaan koittaa panostaa vähän enemmän ikääntymiseen, kun kunnioitettavat 42 tulee täyteen.

En myöskään toivonut enkä saanut mitään syntymäpäivä- tai äitienpäivälahjoja, mutta lapset olivat sentään taas askarrelleet koulussa kortit.

Tällä neulomistahdilla en tarvitse lisää lankaa ensi vuonna enkä ehkä edes seuraavalla vuosikymmenellä, mutta voi kyllä olla että jossain vaiheessa on taas itseään jollain tilauksella tai shoppailureissulla muistettava.

Seuraavaksi kiireet vievät illaksi roolipelaamaan, mutta siellä sentään aion neuloa samalla sukanvartta! Katsotaan, josko ensi viikolla olisi taas jotain näytettävää.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kuvauksellista

Elämänlangalla ollaan kuluneen viikon aikana varovasti leikitty uudella lelulla:

Valokuvausta harrastava ystävä on siirtynyt uudempaan kalustoon, joten sain hyvin palvelleen Canonin EOS 450D:n pitkäaikaislainaan. Olen pidempään miettinyt, että digijärkkäri olisi kiva omistaa, mutta koska nuo mokomat maksavat rahaa, en ole päässyt tässä kovin pitkälle.

En tiedä valokuvaamisesta yhtään mitään, mutta onneksi olen käyttänyt Canonin kompaktikameroita, joten asetusmerkinnät ovat kohtuullisen tuttuja.

Mitään erityisen julkaisukelpoista en vielä saanut aikaiseksi, mutta tämän verran kehtaan vilauttaa tekeillä olevaa villapuseroa. Helma on nyt ehkä puolessa ennen kädenteitä, eli nyt kaivattaisiin vain paljon sopivaa TV-viihdettä, että neule edistyisi.

Näissä tunnelmissa tällä neuleviikolla. Katsotaan, olisiko pusero ensi viikolla pidemmällä vai mennäänkö edelleen loputtomassa helmassa.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Valmista vapuksi!

Elämänlangalla saatiin viikonloppuna vihdoin pääteltyä langanpäät silkkijakusta. Kävimme pihalla kuvaamassa lauantaina todella pikaisesti ennen kuin iltapäiväksi ennustettu ja melkoisen mahtavana sitten toteutunutkin räntäsademyräkkä ehti meille asti. Hetken aikaa piti etsiä kerrostalon kulmalta paikkaa, joka olisi ollut niin tuulensuojassa että neule pysyi paikoillaan.

Silkkijakku on osoitus siitä, että joskus ne pitkäänkin pyörineet keskeneräiset työt valmistuivat! Tämä neule majaili itse asiassa arvotavarana pakastimessamme, ja oli jäänyt kohtaan jossa vartalo-osa oli neulottu, hihojen silmukat langoilla odottamassa ja pitsireunus aloitettu. Kun kaivoin sen esiin kesti hetken ennen kuin hahmotin mitä olin tekemässä - varsinkin kun minkäänlaisia muistiinpanoja ei ollut. Onneksi pitsineule oli hyvin yksinkertainen, joten siitä sai nopeasti taas kiinni, ja perinteisellä hyväksi havaitulla "hihasta ja hatusta" -metodilla tuli oikein mainio lopputulos.

Jakku pääsikin heti tositoimiin, kun suuntasin sunnuntaina vappunaamiaisiin. Tässä kuvassa Neiti Kevät tarkastelee tihkusateista vappuaaton säätä. Rankkasateeseen mennessä olin jo sentään jälleen onnellisesti sisätiloissa.

Alunperin mietin että uskallanko koskaan käyttää valkoista silkkiä. Minulla on lievästi neuroottinen suhtautuminen rinnuksille putoavaan ruokaan josta jää tahroja vaatteisiin, joten vaaleat vaatteet jäävät herkästi kaappiin. Vappuaattona siis ylitin itseni ja laitoin valkoisen silkkijakun lisäksi valkoisen mekon! Yllätyksekseni kaikki vaatekappaleet selvisivät tästä hurjasta riskinotosta hengissä.

Näissä tyytyväisissä valmistuneen neuleen tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Silkkiä ja villaa

Elämänlangalla vietettiin viikonloppuna tunti poikineen silkkilangan parissa, kun pikkujakun valmistuminen alkoi näyttää todennäköiseltä. Nyt jakku loikoilee kuivaustelineen päällä ja on jo melkein kuiva, mutta ei ihan vielä valmis pääteltäväksi.

Jakku jää siis edestä kokonaan avoimeksi, helma ylettyy juuri vyötärölle ja hihat hieman yli kyynärpään. Alustava sovitus vaikuttaa oikein lupaavalta, katsotaan saisiko ensi viikolle jonkun edustavan kuvan vaatteesta päällä.

Silkkijakku on ollut pitkään hautunut projekti, ja olen tosi tyytyväinen että sain sen nyt valmiiksi. Tätä työtä on myös neulottu hyvin tarkasti kirjoittamatta mitään muistiin, sillä joskus myös amatöörineulesuunnittelija tarvitsee ihan harrastusneuletta vailla paineita ohjeen kirjoittamisesta. Tätä lankaa ei myös enää saa mistään, sillä Jaegerin Silk on lakkautettu varmaan vuosikymmen sitten. Olen iloinen, että vihdoin ja viimein uskalsin käyttää tämän langan, joskin minulle on vielä epäselvää missä ikinä uskallan käyttää täyssilkkistä käsinneulottua valkoista pitsineuletta. Myönteisenä ongelmana lankaa jäi lopulta jäljelle kolme ja puoli kerää, eli siitä täytyy nyt vielä koittaa keksiä jotain.

Jottei totuus unohtuisi neuloin vielä eilen yön pimeinä tunteina mallitilkkua puseroon, josta ehkä voisikin tulla Ullaa ohje. Ohjeen työnimi on Laakson lilja, sillä testailin tähän Lily of the Valley -kuvioita. (Ei nyt välitetä siitä pienestä kielellisestä yksityiskohdasta, että "lily of the valley" on suomeksi kielo.) Lankana tässä on Nordian Ville, eli heittäydyin suorstaan niin hurjaksi että testailin pitsikuvioita paksuun villalankaan. Ainakin ensivaikutelma on ihan toimiva!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäistouhuja

Elämänlangalla on vietetty oikein rentouttavaa pitkää pääsiäisviikonloppua, jonka kantavina teemoina ovat olleet syöminen ja nukkuminen. Tätäkin kirjoittaessani olen juuri herännyt päiväunilta ja olen reilun tunnin päästä matkalla seuraaville sukulaispäivällisille.

Välissä olen ehtinyt vähän neuloakin, sillä Verso-sukkani valmistuivat aamupäivällä, ja niistä tuli oikein ihanat!

Tässä on pitkästä aikaa jonkun muun ohje, eli TiiQ:n Verso-sukat Ullasta 3/2009. Lankana Lankamaailmasta löytynyt uusi tuttavuus, Ferner Wollen Mally Socks. Mally on ihan uusi tuttavuus, ihanan pehmeä ja tosi kauniisti raidoittuva sukkalanka. Näistä tuli tällaiset hienostelu- ja lämmittelysukat kotikäyttöön, sillä arkikäyttösukkani ovat ohuempia - niitä pitkiä villasukkia, joita täällä blogissakin säännöllisesti nähdään. Itse asiassa olin jo toiveikas, että kohta voisin heittää taas sukille kokonaan hyvästit syksyyn saakka, mutta kylmät kelit kuulemma jatkuvat optimististen ennusteiden mukaan tämän viikon loppuun ja joidenkin mukaan jopa vappuun saakka.

Neulebloggausvarustukseen tuli pääsiäisviikonloppuna vähän uudistuksia, sillä vanha kännykkäni päätti tehdä surmansyöksyn kulma edellä ja lasi alaspäin suoraan parkkipaikan päällysteeseen.

Kuten kuvasta näkyy, noin kolmannes lasista meni säröille - ja kuvasta ei näy ruudun toisessa reunassa ennestään ollutta halkeamaa, joka jo ennestään haittasi käyttöä vähän. Sirpaleita irtosi sen verran, että istuin eilisen illan peukalossani Hello Kitty -laastari, kun puhelin vaati myös veriuhrin.

Kuvassa vasemmalla puolella sitten uusi kännykkäni, joka on malliltaan Huawei Honor 7. Sille hankinkin sitten saman tien myös pinkin kirjamallisen suojakotelon. Huaweilla on siis otettu myös tuo merkinnässä yllä oleva Verso-sukkien kuva, eli tuli saman tien testattua että myös tämä puhelin toimii siihen, että makaa omituisessa asennossa sohvalla jalat sukkaposeerauksessa ja kuvaa omia jalkojaan.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, millaisia neuleita ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tuloksia

Elämänlangalla on ollut hyvin intensiivistä menoa sitten viime viikon kehityskeskustelun. Kaiken touhuamisen lomassa on sentään ollut aikaa neuloa silloin puheena ollut myssy valmiiksi.

Tämä myssy matkaa lämmittämään yhden ystävättären korvia tuulisissa kevätsäissä.

Lauantaina vietettiin Ulla goes Lankamaailma -tapaamista Lankamaailman liikkeissä eri puolilla maata. Itse olin emännöimässä Helsingin tapaamista, ja puikoille piti tietysti saada tapahtuman kunniaksi jotain Ullassa julkaistua Lankamaailman langoista. Päädyin Verso-sukkiin, lankana Ferner Wollen Mally Socks -sukkalanka, jota tuli kerä testattavaksi edellisellä Lankamaailman vierailulla. Niin, ja on ehkä mahdollista, että Lankamaailmasta tarttui vähän muitakin tuomisia mukaan kotiin, mutta ettehän kerro kenellekään?


Samaiset Ulla goes Lankamaailma -tapaamista varten aloittamani sukat kävivät tänään ajelemassa kanssani Tampereelle, jossa kävin kokoustamassa työn puolesta. Ensimmäinen sukka valmistui ja toinenkin pääsi jo puikoille.

Olen oikein vaikuttunut tuosta Mally Socks -langasta. Se on todella pehmeää ja miellyttävää neulottavaa ja lisäksi raidoitus on hauska. Minulla on kuvan sukassa 56 silmukkaa, eli hyvin tasapainoisen levyistä raitaa tulee tällä määrällä.

Vielä sunnuntaina koostettiin uutta Ullaa, joka ilmestyi illalla sopivasti niin, että sen jälkeen saattoi ryhtyä jännittämään kuntavaalien tulosta. Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut; Ullassa on minun käsialaani paitsi yllä linkkaamani Ulla goes Lankamaailma -artikkeli myös Sarka-huivi, joka vilahti blogissa muutama viikko sitten, ja näiden lisäksi oma ehdokkaani valittiin Espoon kunnanvaltuustoon. Tästä on hyvä jatkaa kevättä!

Näissä vauhdikkaissa tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikonloppuna on pääsiäinen, jolloin toivottavasti ehtii myös vähän ottaa rauhallisesti.