maanantai 11. joulukuuta 2017

Mikä maa, mikä valuutta?

Elämänlangalla tosiaan podettiin vielä pitkälle viime viikkoon flunssaa, eli melko rauhallisesti on tullut otettua. Neulottu on hiljalleen, mutta mitään uutta valmista ei ole.

Koska itsenäisyyspäivänä oli vielä ihan selvästi flunssainen olo, niin jätin kaikki riennot väliin ja katsoin Linnan juhlia. Täytyi tosin tyytyä läppärin pieneen ruutuun, koska kun avasin television, se ilmoitti että meillä ei ole kanavia. En vielä ole selvittänyt mistä tämä johtuu, koska akuutti tarve katsoa televisiosta sieltä tulevaa lähetystä päättyi jo.

Juhlien katselussa toimi seurana säärystin, josta on kehkeytymässä oikein sievä. Olen toisaalta neulonut ja kiroillut ja miettinyt että miksi neulon baijerilaispalmikoita, ja toisaalta taas miettinyt että minullahan on tosiaan ison neulepuserollisen verran suklaanruskeaa sukkalanganpaksuista merinovillaa, josta voisi tulla pusero. Olin ajatellut tavallisia palmikoita, mutta edelleen: miksi neuloa jotain helppoa ja kivaa, jos voi neuloa baijerilaispalmikoita?

Kotona lepäily auttoi onneksi sen verran, että torstaina olinkin sitten tarpeeksi terve menemään hammaslääkäriin. Villasukka auttoi, vaikka lääkäri ei tarkistanutkaan onko siinä reikiä.

Minä sain pysyvän paikan hampaaseen, joka reilu kuukausi sitten todettiin haljenneeksi - ja noottia siitä, että voisi käydä hammaslääkärissä useammin. Sukka ei saanut toruja, vaan kiitoksia siitä, että onpa kaunis lanka.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Minulle väitettiin, että jouluaatto on jo ensi viikolla, mutta sitä en kyllä usko. Katsotaan, onko ensi maanantaina jo jouluisemmat tunnelmat!


maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukuu

Elämänlangalla ihmetellään näinä päivinä sitä, että marraskuu meni ja siitä selvittiin taas kerran hengissä. Nyt tosin iski viime viikon työkiireiden keskelle myös flunssa, jonka rippeitä vielä poden. Ääni alkaa sentään vähän parantua, niin että pystyn huomenna vastaamaan töissä puhelimeen, ja sitten on keskiviikkona onneksi vapaapäivä.

Keskellä kaikkia muita kiireitä päätin aloittaa uuden neuleen. Koska miksi neuloa mitään valmiiksi tai jatkaa mitään helppoa ja kivaa, jos voi neuloa baijerilaispalmikoita hammastikuilla? Tulossa on Tifara -säärystimet Rico Design Superba -bambusekoitesukkalangasta, jota näemmä olen joskus ostanut kaksi kerää ja sitten unohtanut. En vielä tiedä teenkö näihin alkuperäisissä Tifaroissa olevat levenevät alareunat, katsotaan sitten.

Nämä pikaiset terveiset tällä viikolla - katsotaan, onko ensi viikolla reippaampaa Elämänlanlaa.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Elämää ja roolipelejä

Elämänlangalla ollaan viime viikko vietetty kovin aktiivista ja kiireistä elämää, ja tällä viikolla kiireet jatkuvat töiden merkeissä. Jos lukijoissa on klassisen musiikin ystäviä tahi kotiseututyön tukijoita pääkaupunkiseudulta, niin tervetuloa tiistaina 28.11. kuuntelemaan konserttia Sellosaliin! Tämä on ollut vuoden suuri projekti, ja esiintyjät ovat maailman huipulta. Konsertin tuotolla tuetaan kotiseututyötä ja lähikulttuuria.


Töiden lomassa on onneksi ehtinyt myös harrastaa sekä neulontaa että roolipelaamista. Viime viikolla Nean luokka vietti peli-iltaa, ja Nea kysyi voisiko äiti vetää siellä peli-illassa roolipeliä. Tokihan äidin täytyi siihen ryhtyä.

Samaista Praedor-roolipeliä tuli muuten pelattua myös sunnuntaina. Samalla valmistuivat ne oranssit kärjestä aloitetut sukat, joista toinen vilahti pari viikkoa sitten blogikuvissa. Niistä ei tosin ole valokuvaa, koska ne ovat minulle hieman isot ja sitäpaitsi päättelykeijua ei ole näkynyt.

Aloitin sitten uudet polvisukat, että laukussa kulkevien keskeneräisten sukkien määrä pysyisi vakiona. Oranssinkeltaista Wollmeisea, väri Safran.

Tässä villasukka poseeraa tänä aamuna Suomen Kotiseutuliiton kokoustilassa, jossa olin osallistumassa kaupunkityön jaoston kokoukseen. Ensi kesän kotiseutupäiviä vietetään Lappeenrannassa, ja kuten on ollut tapana, keskustelutilaisuuksissa puhutaan myös siitä, millaista on kotiseututyö kaupungeissa.

Ja illalla lisää roolipeliä, tällä kertaa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa.

Seikkailuilla 1900-luvun alun Egyptissä oli mukana pitsihuivi, jonka löysin viime viikolla neulelaatikoita siivotessani. Huivi on jopa oikeasti jonkin verran edennyt viikossa.

Näin syksyllä on myös erilaisten vuosikokousten kulta-aikaa. Torstaina olen työn puolesta sihteerinä yhdessä syyskokouksessa, kun taas lauantaina olin puheenjohtajan ominaisuudessa pitämässä Ullaa julkaisevan Suomen Verkkoneuleyhdistyksen vuosikokousta. Jatkan puheenjohtajana myös ensi vuonna, joten myös blogissa tulee varmasti olemaan säännöllisiä muistutuksia Ullan olemassaolosta. Nyt heti mainostan, että kannattaa liittyä Suomen Verkkoneuleyhdistyksen jäseneksi, koska vuoden viimeisen numeron ilmestymisen jälkeen liittyneet saavat samalla myös alkavan vuoden jäsenyyden. Ullaa tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin, ja jäsenmaksut ovat yhdistyksen ainoa tulonlähde. Ne siis myös turvaavat sen, että Ullan kaikki ohjeet pysyvät verkossa ilmaiseksi saatavilla. Jäsenet saavat nähdä tulevat numerot ennakkoon ja pääsevät äänestämään kansikuvaneuletta.

Näissä aktiivisissa tunnelmissa Elämänlangalla tänään. Katsotaan riittääkö ensi viikolla enää energiaa bloggaamiseen!



maanantai 20. marraskuuta 2017

Laiskanlaista

Elämänlangalla neuleet ovat edistyneet viimeisen viikon aikana laiskanlaisesti. Syytän marraskuuta, kun kaikki on pimeää, ankeaa ja väsyttävää.

Viime viikon myssy on sentään valmis!

Nyt kun vielä jossain vaiheessa olisi tarpeeksi päivänvaloa neuleiden valokuvaamiseen. On se kumma, että yli vuosikymmenen neulebloggaamisen jälkeen edelleen tulee joka syksy yllätyksenä se, että valoa ei ole tarpeeksi kunnon blogikuviin.

Noin muuten olen viikon mittaan mm. siivonnut neulenurkkaukseni. Olen jo pidempään miettinyt, että pitäisi neuloa uusi pitsinen suorakaidehuivi - ja arvatkaa, mitä löysin? Kyllä, pitsisen suorakaidehuivin, josta on neulottu korkeintaan neljännes. Ja aika monta sellaista lankaa, jotka olin jo ehtinyt unohtaa ostaneeni. Mahtaakohan taas olla lankojen suhteen vähän kurinpalautuksen paikka?

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, eteneekö mikään ensi viikkoon mennessä!

maanantai 13. marraskuuta 2017

Optimistista neulontaa

Tänään Elämänlangalla mietitään taas kerran sellaista ihmeellistä ilmiötä kuin neulojan optimismi. Ne jotka tuntevat minut tietävät, että optimismi ei mitenkään ole määräävin ominaisuuteni, mutta joskus se päättää iskeä. Niin kuin esimerkiksi eilen illalla. Huomatkaa, että tämä ajatusketju alkoi varttia vaille 12 yöllä, eikä esimerkiksi iltayhdeksältä:

"Hei mulla puuttuu tästä uudesta myssystä vain ehkä sentti ja kavennukset. Mähän neulon tän nyt valmiiksi ja ehdin kastella ja laittaa kuivumaan ja saan huomenna päivänvalon aikaan kivoja blogikuvia."

Noin tuntia myöhemmin, siis kellon lähestyessä yhtä yöllä, oli päästy tähän:

"Tää neulominen olisi paljon nopeampaa, jos en unohtaisi kesken kerroksen että piti tehdä kavennuksia, ja joudun purkamaan monta kymmentä silmukkaa."

Että tonttumaisia terveisiä täältä Elämänlangalta. Onkos täällä kilttejä lapsia? Fiksuja neulojia nyt ei ainakaan. Mutta tänään saan ihan varmasti myssyn valmiiksi!

Loppukevennykseksi vielä kärjestä aloitettu villasukka. Tällaisia neuloessa tulee aina vastaan se työvaihe, jossa käy mielessä, että olikohan se nyt varmasti jalka eikä joku aivan muu ruumiinosa, johon tämä neule oli tarkoitettu.

Sukasta tuli minulle hippusen iso, joten jollekin miespuoliselle se oletettavasti joka tapauksessa lahjoitetaan.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Laakson lilja

Elämänlangalla on vihdoin ja viimein saatu aikaiseksi myös jotain valmista: kauan työn alla ollut Laakson lilja -pusero on päässyt puikoilta. Lämpötila tietysti nousi sopivasti heti muutaman asteen, mutta eiköhän villapaidalle syksyn ja talven edetessä löydy käyttöä.

Siitä tuli kyllä oikeasti aika kiva, ja väri piristää kummasti tähän aikaan vuodesta! Ihan sataprosenttisen tyytyväinen en ole; vartalo-osa voisi olla ihan himpun pidempi ja hihat pikkuisen lyhyemmät. En siis tiedä tuleeko tästä lopulta neuleohjetta vai ei, koska toisen mallikappaleen neulomiseen ei kyllä riitä aika ja jaksaminen.

Muuten aika yksinkertaisen puseron juju on hihoissa. Olen todella huono pitämään käsineitä, joten neuloin näihin hihoihin pitkät joustimet peukaloaukolla. Jos joustimet taittaa, hihat näyttävät ihan tavallisilta.

On kyllä aina todella piristävää saada suuri neuletyö valmiiksi! Nyt puikoilla on enimmäkseen pieniä neuleita, myssyjä ja sukkia. Katsotaan, mihin suurempaan sitten seuraavaksi tulee tartuttua, nyt ehkä kuitenkin viikko tai pari pienemmillä projekteilla välissä. Ehkä ensi viikon Elämänlangalla olisi jo jotain esiteltävää?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Lomaterveisiä

Kuten toissaviikolla mainitsin, Elämänlankaa oli viime viikolla lomalla. Tällä kertaa harvinaisen konkreettisesti, sillä vaikka harvoin tulee matkustettua mihinkään Tukholmaa tai Tallinnaa kauemmas, niin nyt tempaisimme Teemun kanssa ja kävimme syyskuisen 15-vuotishääpäivän kunniaksi Barcelonassa.

Katalonian nimikkojuoma on cava, joten ennakkoa piti tietysti ottaa jo Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtöä odotellessa. Mukana kuvassa myös matkaneule, joka tässä vaiheessa on vielä sievästi kerällä.

Barcelonassa paistoi aurinko ja lauantaina oli suomalaisittain lähes hellelukemat. Neule kävi ihastelemassa Välimerta, tosin turvallisesti rannalle johtavilta portailta käsin.

Koska emme olleet koskaan aiemmin käyneet Barcelonassa, vietimme aikaa lähinnä syöden hyvin ja katsellen nähtävyyksiä ulkoa päin. Totesimme, että viikonloppu ei ole niin pitkä, että siitä kannattaisi käyttää tuntikausia jonottamiseen. Neule tutustui siis monenlaisiin paikkoihin esimerkiksi puistonpenkeiltä käsin katsellen. Alla olevassa kuvassa näytillä Sagrada Familia, ihan tuolla jossain noiden puiden takana.

Koska joku kuitenkin kysyy, niin vakuutamme, että meillä ei ole mitään tekemistä Katalonian itsenäistymisen kanssa. Noudatimme ulkoministeriön matkailuohjeita ja vältimme väkijoukkoja emmekä osallistuneet mielenosoituksiin - joskin ehdotin, että Katalonian voisi kyllä vaikka liittää Suomeen, koska ainakin Barcelona vaikutti erinomaisen mukavalta kaupungilta.

Nyt Elämänlangalla on varovasti palailtu arkeen ja Suomen syksyiseen synkkyyteen. Katsotaan, olisiko ensi viikolla näyttää jotain vähän värikkäämpiä neuletöitä sen vastapainoksi!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kotitöitä

Elämänlangalla on viimeisen viikon aikana kyllä neulottu ahkerasti, mutta neulekuvia ei nyt tähän hätään ole; viimeisin polvisukka on kantapäätä ja jalkaterää vaille valmis, ja puserossa toisesta hihasta puuttuu enää joustin. Ei siis mitään erityisen kuvauksellista, vaikka asiat etenevät kyllä.

Jälkikasvu on puolestaan ollut toisella tavalla ahkeraa: meillä on jo hyvän aikaa sitten päästy tilanteeseen, jossa lapset pyynnöstä mm. kattavat ja raivaavat pöydän, tyhjentävät ja täyttävät tiskikoneen tai vievät roskat. Toiveissa on kuitenkin ollut, että jossain kohtaa kehittyisi myös kyky havaita oma-aloitteisesti, että jotain kotitöitä pitäisi tehdä.

Nyt meillä on testissä kotityölista. Jokaisella perheenjäsenellä on ruudukko johon saa kerätä rasteja esimerkiksi mainitusta tiskikoneen täyttämisestä tai tyhjentämisestä. Isommista hommista, kuten vaikka olohuoneen imurointi (joka ikävästi tavallisesti vaatii myös sen että joku jaksaa raivata kaikki ympäriinsä lojuvat tavarat että lattian oikeasti pystyy imuroimaan) saa rastin tuplana. Jos lapsi tekee jonkun homman vanhemman pyynnöstä, saa puolikkaan rastin, ja sovittiin että vanhempi saa puolikkaan rastin jos auttaa lasta. Vielä ei ole päätetty mitä vanhempi saa rasteista. Ajattelin ehdottaa, että kun on kerännyt viisi rastia saa ostaa lisää lankaa.

Kun rasteja on kertynyt viisi, saa lapsi lunastaa itselleen euron. Tämä ei ole millään muotoa niin suuri summa, että sitä voisi pitää kotitöistä maksamisena, mutta toimii pienenä lisäkannustimena ympäristön huomioimiseen. Katsotaan toimisiko se itsellenikin, koska siivoaminen ei varsinaisesti ole lempipuuhiani.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla Elämänlankaa on ennalta suunnitellulla lomalla, joten seuraavan kerran palaan asiaan kahden viikon kuluttua. Silloin toivottavasti on jo jotain valmista näytettävääkin.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Syyshommia

Elämänlangalla on vietetty syksyinen perinneviikonloppu amerikkalaisen jalkapallon parissa. Tänä vuonna Suomi-Ruotsi -maaottelu oli Finnkampen, eli se pelattiin Tukholmassa, mikä merkitsi viikonlopun viettämistä laivalla. Kaukaa viisaasti panostin sen verran, että varasin A-hytin, joten hytistä näki myös ulos, mikä paransi viihtyvyyttä merkittävästi.


Neule matkusti tietenkin mukana. Pusero jäi kotiin, koska puolta hihaa vajaa valmis villapaita on turhan suuri kannettavaksi, ja matkassa kulki perinteinen polvisukka. Sukka oli mukana SAJLin kauden päätösjuhlallisuuksissa (kanssa-asuja Minttu on tänäkin vuonna naisten vaahteraliigan all stars -kokoonpanossa), katseli reippaasti sekä naisten että miesten maajoukkuepelit (molemmat joukkueet voittivat ottelunsa) ja kuunteli pelaajien laulua kotimatkalla laivan karaokessa.

Kotiinpaluun jälkeen oli aika lopulta evakuoida viimeisetkin kasvit parvekkeelta, koska lokakuun kelit alkoivat tuntua sen verran viileiltä. Nyt olohuoneessa on viidakko, ja muutamia kasveja on laitettu amppeleihin muihinkin huoneisiin. Pianon ja minun neuletarvike- ja neulekirjahyllyjeni päällä on niin paljon kasvoja kuin niille mahtuu ja eteisen lipastolla asuu tällä hetkellä kolme ruukkua. Keittiön työtasolla on yksi parvekelaatikko, kylppärissä kuivausrummun päällä toinen. Yllätyin siitä, että sain melkein kaikki viherkasvit pysymään hengissä koko kesän, ja nyt on sitten vuorossa yritys onnistua samassa talviaikaan.

Neulepuolella oranssi pusero jatkuu, joskin hitaasti. Kävin tänään hierojalla, jolla oli muutama valittu sana sanottavana niska-hartiaseutuni kunnosta, joten koitan olla käsittelemättä raskasta neuletta kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Ainakin siihen asti, että hyvä neuleflow taas iskee.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, valmistuisiko tuo puolikas hiha ensi viikkoon mennessä!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Hihoja

Elämänlangalla ollaan viikon mittaan lähinnä neulottu hihoja.

Kuten viime viikolla mainitsin, sain purkaa puseron ensimmäisen hihapyöriön kertaalleen, koska se näytti puhvihihalta. Sitten neuloin uuden hihan vähän yli kyynärpään.





Sitten hiha pääsikin purkuun sinne sopivaksi soviteltuun pyöriöön saakka, sillä huomasin että olin kaventanut liian harvakseltaan. Aloitin alusta ja siinä puolivälin kohdalla totesin, että ei edelleen ole mitenkään erityisen täydellistä. Siinä vaiheessa kuitenkin totesin että en enää viitsi neuloa samaa hihaa uudelleen ja tein lopun matkaa vähän reippaampia kavennuksia. Ohjeeseen täytynee kirjoittaa tästä vähän lisää osviittaa.

Lopulta kuitenkin pääsin työn innovatiiviseen osaan asti. Olen ihan pirun huono käyttämään mitään käsineitä, joten nyt totesin että teen jonnekin pikkusormen pään kieppeille ulottuvan hihan jossa on aukko peukalolle. Joustin kapenee vähän peukaloaukon jälkeen joten hihan pää istuu kuin kämmekäs, mutta ei niin paljon etteikö hihaa voisi myös taittaa ihan siististi rannemittaiseksi.

Tällaista Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan olisiko ensi viikolla toinenkin hiha valmis!




maanantai 25. syyskuuta 2017

Valonpilkahduksia risukasaan

Elämänlangalla on vietetty enimmäkseen hiljaiseloa, sillä flunssankaltainen tuote vaivaa sitkeästi. Vielä eilen illalla lämpö nousi selvästi kuumelukemiin, mutta onneksi olo on noin muuten jo vähän parempi. Tänään kävin varovasti pihalla metsästämässä muutaman Pokémonin ja nauttimassa auringonpaisteesta, ja toistaiseksi vaikuttaa siltä, ettei se huonontanut oloa.

Alkaisin kyllä olla jo ihan kypsä tervehtymään, koska jopa sohvalla istuminen ja neulominen alkaa käydä vähän tylsäksi. Viikolla kävin sen verran töissä, että istuin pitämässä Parkvillan vuokrauspäivystykset, mutta aivotoiminta ei riittänyt mihinkään muuhun. Tällä viikolla pitäisi sitten malttaa olla yrittämättä suorittaa kahden viikon töitä kerralla vaan tehdä hommia rauhalliseen tahtiin, että on aikaa parantua kunnolla. Katsotaan kuinka se onnistuu.


Syyspuseroni on edistynyt kivasti; tällä hetkellä on menossa jo ensimmäinen hiha. Tai itse asiassa toinen hiha, sillä ihan ensimmäinen hihapyöriö alkoi näyttää kovasti puhvihihalta joten purin sen ja aloitin uudestaan pienemmällä silmukkamäärällä. Onneksi nyt on vielä ollut aurinkoista ja lämmintä, niin ei yhtään haittaa vaikka puseron valmistuminen venyy.

Lauantaina puolestaan kävin ihan vähän lankakaupassa, sillä Snurre lainasi ystävällisesti tilojaan neulekirjatyöryhmälle valokuvan taustaksi.






Lopputuloksena päädyin ostamaan satasella lankaa. Näistä harmaa kashmir on jo kanssa-asujan puikoilla muuttumassa myssyksi ja fuksiasta babyalpakasta tuli Nealle pipo:


Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Toivotaan, että ensi viikko alkaisi vähemmän kuumeisissa merkeissä!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Syysflunssa

Elämänlangalla on jonkinlainen syysflunssa iskenyt, joskin vähän outona variaationa. Perjantaina nousi kuume ja perjantaina ja lauantaina oli oikein reipas nuha, mutta sitten jäljelle jäikin vain se kuume (tai onneksi nyt maanantai-illan koittaessa lähinnä lämpö, koska ajattelin huomenna jaksaa pariksi kolmeksi tunniksi töihin).

Näin syksyiseen tapaan täällä on myös  neulottu ja katsottu amerikkalaista jalkapalloa:


"Eiks susta tunnu siltä, että nää sun neuletta ja jalkapalloa -kuvat toistaa itseään?"
"Ei, tää on ihan eri neule ku edellisessä kuvassa!" 

Koska syksy on saanut ja on jälleen keinovalossa valokuvaamisen vuodenaika, en saanut puseron väriä oikein esiintymään edukseen. Totuus on jossain tuossa ylemmän kuvan kirkkaan kellanoranssin ja alemman kuvan hillitymmän sävyn välillä. 


Alunperin olin toivnut saavani puseron valmiiksi Ullan syksyn deadlineen, mutta näin ei nyt tällä kertaa käynyt. Joka tapauksessa se valmistuu piristämään synkintä syyskautta, koska vartalo-osa on vain muutamaa senttiä vaille valmis eikä hihoissa mene ikuisuutta vaikka niiden neulominen loputtomalta usein tuntuukin.

Näissä oransseissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti sitten terveempänä ja pirteämpänä!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Kuvaterveisiä ja vapaapäivän neuletöitä

Elämänlangalla neulottiin jokunen kuukausi sitten villapaita koiralle. Pusero on vielä vähän suuri, mutta pentu on kuitenkin jo kasvanut niin että sitä voi jo käyttää. Sain viikonloppuna vähän kuvaterveisiä siitä, kuinka Tyyne ulkoilee puserossaan.

Itsehän en ole erityisemmin koiraihminen, mutta Tyynen kanssa ollaan kyllä oltu oikein hyvää pataa kun ollaan kesällä jenkkifudiskatsomossa useamman kerran tavattu.

Jenkkifudiksesta puheen ollen, NFL:n kausi (siis se suuren maailman jenkkifudiskausi joka sitten talvella huipentuu Super Bowliin) alkoi tänä viikonloppuna. Minun työtuntisaldoni on tällä hetkellä liki kuukauden työtuntieni verran plussalla, joten pyrin nyt syyskuussa pitämään maanantait mahdollisuuksien mukaan vapaana.

Niinpä vietinkin aamupäivän neuloen myssyä ja katsoen amerikkalaista jalkapalloa. Puikoilla oli siis Rikke, jonka lupauduin neulomaan ystävättärelle. Langaksi sain Jaegerin Extra Fine Merino DK:ta, joka on ihastuttavan pehmeää.

Minun päähäni myssy on himpun pieni, mutta jäi onnistuneesti kuitenkin minullekin päälaelta hieman löysäksi. Vastaanottajalla on selvästi pienempi pää, ja lisäksi tässä myssy on suoraan puikoilta ennen kastelua. Tarkoituksena on vielä muotoilla yläosaa hieman, sillä tiedän että tämä lanka rentoutuu kastelussa kauniisti.

Näissä tunnelmissa tällä neuleviikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Unohdus ja lisää valmista

Elämänlangalla havahduttiin lauantaina siihen, että hetkinen, viime viikon blogimerkintä puuttuu. Minulla oli runsaasti kuvamateriaalia kiireisestä Espoo-päivän työviikonlopusta, mutta kun sitten maanantaina viimein oli vapaapäivä, olin näemmä niin kuitti, että unohdin sen osuuden jossa kuvien ympärille kerätään blogikirjoitus.

Neulomisaikaakin on ollut. Nea ilmoitti, että on tullut sen verran kylmä että on saatava taas sormikkaat. Parin viikon takaisista ylipolvensukista jäi ihan reilusti lankaa jäljelle, joten nyt neidillä on Wollmeise-sormikkaat.

Sormikkaiden neulominen on työlästä, mutta totesin että se muuttuu helpommaksi kun ei enää tarvitse nykertää pienenpieniä sormia, vaan käsineet voi tähdätä omaan käteen himpun ahtaiksi. Langanpäiden päättelykin on oikeastaan vähän helpompaa isommassa koossa, joskin edelleen pahuksen rasittavaa hommaa.

Viikonloppuna olikin sitten vauhdikasta. Lauantai-iltana kävin katsomassa Naisten Vaahteraliigan finaalin, josta Minttu kävi Helsinki Wolverinesin riveissä pokkaamassa kultaa kotiin.

Vihreästä villasukasta on jo pohjekavennukset neulottu, joten matsia katsellessa ei tarvinnut laskea kerroksia vaan saattoi keskittyä jännäämään ottelua. Seurasin vuosia naisten SM-sarjan kestomenestyjä GS Demonsia, joka viime kauden jälkeen lopetti toimintansa. Iso osa tutuista pelaajista siirtyi Wolverinesiin, joten maailma on nyt taas radallaan kun tutut naamat olivat kultamitaleja hakemassa.

Niille, jotka seuraavat minua Instagramissa ei tule yllätyksenä, että viikonloppuna on ollut myös neulekirjakuvauksia.

Näiden kuvauksien tuloksia pitää vielä kuitenkin odottaa hyvä tovi, sillä nyt tehtiin vasta ennakkomateriaaleja kustantajalle; koko paketti menee varsinaisesti käsiteltäväksi vasta tammikuussa. Tiiviin viikonlopun aikana haettiin kansikuvaehdotuksia sekä mallitaittoon yhden luvun tekniikkakuvia. Lisää kirjatunnelmia tulee sitten taas myöhemmin, kunhan kirjoitusprosessi pääsee kunnolla käyntiin. Kuviakin otetaan pitkin talvea lisää!

Tämä Elämänlangalta tällä viikolla. Toivottavasti olen ensi viikolla muistavaisempi!

maanantai 21. elokuuta 2017

Valmista!

Elämänlangalla valmistuukin taas välillä jotain, nyt pitkä sukkapari eräälle nuorelle henkilölle syntymäpäivälahjaksi. Kun neuloin Nealle tuossa muutama kuukausi sitten ylipolvensukat, kävi ilmi, että myös naapurin jälkikasvu mieli samanlaisia. Olin joka tapauksessa aikeissa tilata itselleni langat taas yksiin uusiin sukkiin, joten pari vyyhtiä Wollmeise Twiniä vastaanottajan valitsemassa värissä mahtui mukavasti ostoskoriin. Väri näissä siis Aurora. Malliksi pääsi Nea:

Vastaanottajan äiti toki tarjoutui maksamaan sukista. Mietin asiaa, mutta totesin sitten että teen tämäntyyppisen projektin mieluummin lahjaksi - varsinkin kun lapset, erityisesti Nea, ovat viettäneet tuolla nimenomaisessa naapurissa ihan määriä aikaa ja luultavasti syöneet herkkukaapit tyhjiksi enemmän kuin kerran. Kun käyttää Wollmeisea niin jo pelkät materiaalikulut ovat kohtuullisen isot, ja työtunteja en neuloessani edes koita laskea. Hoikkaljakaisen lapsen ylipolvensukkiin menee kyllä vähemmän aikaa kuin omiin polvisukkiini, mutta ei näitä nopeaksi projektiksi voi väittää. Olen lopputulokseen tyytyväinen, ja ilmeisesti niin on myös nuori vastaanottaja. Sain kuvan, josta kävi ilmi, että hänen uusi mekkonsa sointuu mainiosti sukkien väriin.

Mekosta ja sukista puheen ollen:

Tuleva sukkani tutustuu tässä tiiviisti uuteen kukkamekkoon, jonka posti toi sopivasti ennen viikonloppuna olleita suuria juhlia. Samainen mekko saattaa ehkä päästä viikonloppuna Espoon kaupunginjohtajan Espoo-päivän vastaanotolle, jonne olen työn puolesta menossa, ja jonne pukukoodi oli "kevyen kesäisen juhlava". Eikö kukkamekko ole kaikkea tätä?

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Tuleva viikonloppu menee Espoo-päivän riennoissa, katsotaan ehtiikö myös sukka niihin mukaan!

maanantai 14. elokuuta 2017

Kotiseutupäivillä

Elämänlangalla työmatkaillaan aika rajallisesti, mutta näin elokuussa vietän yleensä pitkän viikonlopun Kotiseutupäivillä jossain päin maata. Tänä vuonna matka suuntautui Jyväskylään, ja neule oli tietysti mukana.

Muutamana aiempana viikkona reissussa olleet punaiset sukat valmistuivat vihdoin autossa matkalla Jyväskylään, joten kuunnellessani Kaikki kotona! -keskustelutilaisuutta kerin samalla takarivissä uutta lankaa. Koska olen urautunut, on tämäkin lanka Wollmeisen Twiniä, väri Frosch.

Uusi polvisukka osallistui reippaasti kotiseutupäiviin mm. Arkkitehtuuri kotiseutujemme mielenmaisemassa -keskustelukammarissa sekä myöhemmin Naisen kynästä -kierroksella, jolla tutustuttiin naisarkkitehtien piirtämiin rakennuksiin Jyväskylässä.

Tietysti Jyväskylässä käydessä oli vierailtava Toivolan vanhalla pihalla ja lankakauppa Titityyssä! Sukka arvosti kovasti erityisesti sitä, että sai uudet puikot; noissa kuvissa olevista harmaista puikoista on pyöröpuikon toinen pää kulunut varmaan puoli senttiä toista lyhyemmäksi ja ihan pyöreäksi.

Vaikka väsymys uhkasi niin piti kuitenkin käydä vierailemassa myös Suomen käsityön museossa. Sinne täytyy mennä toisenkin kerran vähän virkeämpänä, niin jaksaa myös kokeilla kangaspuita ja muita tarjolla olevia aktiviteetteja!

Kotona oli aikaa vielä kaivella kassista muu Titityyn saalis; tässä on minulle uusi syysmyssy sekä viisi kerää jotka eivät vielä ihan tiedä miksi aikovat ryhtyä, paitsi että joksikin sellaiseksi työksi jossa väri vaihtuu vähitellen.

Näissä lankaisissa tunnelmissa siis tällä viikolla, kiitos aktiivisen työmatkustamisen. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 7. elokuuta 2017

Aktiiviviikonloppu

Elämänlangalla työt alkoivat mutta kesä jatkuu. Perjantaina koko sirkus piti vapaapäivän ja suuntasi roadrtipille kohti Tamperetta.

Perjantain sää ei ollut kovin lupaava, mutta onneksi matka eteni rauhallisesti ajaen moottoritietä pitkin, ja perillä suunnitelmissa olikin perjantaina viettää iltapäivä Vapriikin museoissa.

Ykköskohde oli Suomen pelimuseo, jossa on vielä jonkun viikon ajan esillä pieni Ropecon-näyttely, mutta kiersin myös mm. Kivimuseon sekä Tampereen luonnontieteellisen museon näyttelyt. Viimeksi mainitussa minulle spekulatiivisen fiktion kirjoittajana puhui erityisesti tämä "ihminen osana luontoa" -asetelma:

Muutaman tunnin museoiden kiertelyn jälkeen olinkin ihan kypsä petiin, mutta lapset kävivät vielä mm. puljaamassa reilun pätkän hotellin uima-altaassa.


Seuraavana päivänä sirkuksen muut jäsenet suuntasivat Särkänniemeen, kun taas minun roadtrippini jatkui junalla takaisin kohti pääkaupunkiseutua. Kuten kuvasta näkyy, uusi neulepussi pääsi reissuun mukaan. Sukanvarsikin eteni reippaasti - pääsin aloittamaan toisen sukan kantapään tänään.

Loppupäivän sukka vietti enimmäkseen kassissa, kun ohjelmassa oli mm. kansallispukujen tuuletuspiknik hyvässä seurassa sekä saunailta 70-lukulaisessa entisen kirjapainotalon edustussaunassa. Saunassa oli jonkin verran ajan patinaa ja huoneenlämpöiseen uima-altaaseen laskeutuminen oli aika vilpoista, mutta hauskaa oli. Seuraavana aamuna tosin ääni kuulosti siltä, kuin olisin laulanut saunassa kansanlauluja nuotin vierestä. Mistähän mahtaisi johtua?

Aktiiviviikonloppu jatkui vielä sunnuntaina jenkkifudiksen tiimoilta, tällä kertaa Velodromilla. Tämän viikon matsin missaan, koska seuraavaksi jätän perheen kotiin ja roadtrippailen torstaista alkaen Valtakunnallisille Kotiseutupäiville Jyväskylään. Sitä ennen saan toivottavasti tämän sukan valmiiksi, joten ensi viikon Elämänlangalla on ehkä uudenvärisen villasukan seikkailuja!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ropeconissa

Elämänlangalla vietettiin viime viikonloppu suureksi osaksi Messukeskuksessa Ropeconissa. Sukkakin reissasi taas reippaasti mukana.


Sukka kävi kuuntelemassa mm. Burger Gamesin uuden Praedor -lisäosan, Kirotun kirjan, julkaisuluentoa sekä luentoa siitä, mitä tulee ottaa huomioon kun suunnittelee roolipelimaailmaansa tai fiktioonsa pahaa korporaatiota.


Sukka sai myös uuden neulepussin. Samasta kankaasta ommellun viimevuotisen pussin yläreuna näkyy tuossa kuvan alaosassa. Kuten huomaatte, reissussa rähjääntymistä on tapahtunut.


Myönnettäköön, että saatoin ehkä ostaa vähän jotain muutakin kuin neulepussin.



Kesken roolipelitapahtuman sukka joutui lähtemään urheilukentälle katsomaan naisten Vaahteraliigan ottelua.

Kaiken kaikkiaan sukka eteni viikonlopun aikana niin, että tuosta tekeillä olevasta parista on jo yli puoli vartta valmiina. Jos se kuulostaa vähältä, niin muistutan että kyseessä on 2,5 -millisillä puikoilla oleva sukka, jonka olisi tarkoitus yltää esiteiniomistajaansa puoleenreiteen.


Tänään sukka matkusti vähän muihin maisemiin, kun palailin pitkältä lomalta vähitellen varovasti työn touhuun. Kotiseututalo Parkvilla oli vielä pystyssä, mutta sen eteen oli parkkeerattu pieni nostolava; talon jo aika paljon säitä ja aikaa nähneet valkoiset puitteet ovat saamassa pintaansa uuden siistin maalin.

Ai niin, sen vielä mainitsen, että sain viimein tuonne toisen blogini puolelle laitettua kokoelman raapaleita. Joku saattaa muistaa, että minulla viime marraskuussa oli raapale päivässä -projekti. Nyt Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi minulla on meneillään Sata päivää, sata sanaa -proggis. Tässä vaiheessa blogissa on sen tiimoilta hieman yli 60 merkintää, kun muutama teksti on lähetetty tai lähdössä kirjoituskilpailuihin eivätkä siis tule julkiseen nettiin ennen kuin tulos on selvillä. Seuraava purske päivityksiä tulee varmaankin joskus elo-syyskuun taitteessa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla! Työt alkoivat, mutta kesä jatkuu selvästi vielä, eli katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.