maanantai 16. lokakuuta 2017

Kotitöitä

Elämänlangalla on viimeisen viikon aikana kyllä neulottu ahkerasti, mutta neulekuvia ei nyt tähän hätään ole; viimeisin polvisukka on kantapäätä ja jalkaterää vaille valmis, ja puserossa toisesta hihasta puuttuu enää joustin. Ei siis mitään erityisen kuvauksellista, vaikka asiat etenevät kyllä.

Jälkikasvu on puolestaan ollut toisella tavalla ahkeraa: meillä on jo hyvän aikaa sitten päästy tilanteeseen, jossa lapset pyynnöstä mm. kattavat ja raivaavat pöydän, tyhjentävät ja täyttävät tiskikoneen tai vievät roskat. Toiveissa on kuitenkin ollut, että jossain kohtaa kehittyisi myös kyky havaita oma-aloitteisesti, että jotain kotitöitä pitäisi tehdä.

Nyt meillä on testissä kotityölista. Jokaisella perheenjäsenellä on ruudukko johon saa kerätä rasteja esimerkiksi mainitusta tiskikoneen täyttämisestä tai tyhjentämisestä. Isommista hommista, kuten vaikka olohuoneen imurointi (joka ikävästi tavallisesti vaatii myös sen että joku jaksaa raivata kaikki ympäriinsä lojuvat tavarat että lattian oikeasti pystyy imuroimaan) saa rastin tuplana. Jos lapsi tekee jonkun homman vanhemman pyynnöstä, saa puolikkaan rastin, ja sovittiin että vanhempi saa puolikkaan rastin jos auttaa lasta. Vielä ei ole päätetty mitä vanhempi saa rasteista. Ajattelin ehdottaa, että kun on kerännyt viisi rastia saa ostaa lisää lankaa.

Kun rasteja on kertynyt viisi, saa lapsi lunastaa itselleen euron. Tämä ei ole millään muotoa niin suuri summa, että sitä voisi pitää kotitöistä maksamisena, mutta toimii pienenä lisäkannustimena ympäristön huomioimiseen. Katsotaan toimisiko se itsellenikin, koska siivoaminen ei varsinaisesti ole lempipuuhiani.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla Elämänlankaa on ennalta suunnitellulla lomalla, joten seuraavan kerran palaan asiaan kahden viikon kuluttua. Silloin toivottavasti on jo jotain valmista näytettävääkin.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Syyshommia

Elämänlangalla on vietetty syksyinen perinneviikonloppu amerikkalaisen jalkapallon parissa. Tänä vuonna Suomi-Ruotsi -maaottelu oli Finnkampen, eli se pelattiin Tukholmassa, mikä merkitsi viikonlopun viettämistä laivalla. Kaukaa viisaasti panostin sen verran, että varasin A-hytin, joten hytistä näki myös ulos, mikä paransi viihtyvyyttä merkittävästi.


Neule matkusti tietenkin mukana. Pusero jäi kotiin, koska puolta hihaa vajaa valmis villapaita on turhan suuri kannettavaksi, ja matkassa kulki perinteinen polvisukka. Sukka oli mukana SAJLin kauden päätösjuhlallisuuksissa (kanssa-asuja Minttu on tänäkin vuonna naisten vaahteraliigan all stars -kokoonpanossa), katseli reippaasti sekä naisten että miesten maajoukkuepelit (molemmat joukkueet voittivat ottelunsa) ja kuunteli pelaajien laulua kotimatkalla laivan karaokessa.

Kotiinpaluun jälkeen oli aika lopulta evakuoida viimeisetkin kasvit parvekkeelta, koska lokakuun kelit alkoivat tuntua sen verran viileiltä. Nyt olohuoneessa on viidakko, ja muutamia kasveja on laitettu amppeleihin muihinkin huoneisiin. Pianon ja minun neuletarvike- ja neulekirjahyllyjeni päällä on niin paljon kasvoja kuin niille mahtuu ja eteisen lipastolla asuu tällä hetkellä kolme ruukkua. Keittiön työtasolla on yksi parvekelaatikko, kylppärissä kuivausrummun päällä toinen. Yllätyin siitä, että sain melkein kaikki viherkasvit pysymään hengissä koko kesän, ja nyt on sitten vuorossa yritys onnistua samassa talviaikaan.

Neulepuolella oranssi pusero jatkuu, joskin hitaasti. Kävin tänään hierojalla, jolla oli muutama valittu sana sanottavana niska-hartiaseutuni kunnosta, joten koitan olla käsittelemättä raskasta neuletta kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Ainakin siihen asti, että hyvä neuleflow taas iskee.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, valmistuisiko tuo puolikas hiha ensi viikkoon mennessä!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Hihoja

Elämänlangalla ollaan viikon mittaan lähinnä neulottu hihoja.

Kuten viime viikolla mainitsin, sain purkaa puseron ensimmäisen hihapyöriön kertaalleen, koska se näytti puhvihihalta. Sitten neuloin uuden hihan vähän yli kyynärpään.





Sitten hiha pääsikin purkuun sinne sopivaksi soviteltuun pyöriöön saakka, sillä huomasin että olin kaventanut liian harvakseltaan. Aloitin alusta ja siinä puolivälin kohdalla totesin, että ei edelleen ole mitenkään erityisen täydellistä. Siinä vaiheessa kuitenkin totesin että en enää viitsi neuloa samaa hihaa uudelleen ja tein lopun matkaa vähän reippaampia kavennuksia. Ohjeeseen täytynee kirjoittaa tästä vähän lisää osviittaa.

Lopulta kuitenkin pääsin työn innovatiiviseen osaan asti. Olen ihan pirun huono käyttämään mitään käsineitä, joten nyt totesin että teen jonnekin pikkusormen pään kieppeille ulottuvan hihan jossa on aukko peukalolle. Joustin kapenee vähän peukaloaukon jälkeen joten hihan pää istuu kuin kämmekäs, mutta ei niin paljon etteikö hihaa voisi myös taittaa ihan siististi rannemittaiseksi.

Tällaista Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan olisiko ensi viikolla toinenkin hiha valmis!




maanantai 25. syyskuuta 2017

Valonpilkahduksia risukasaan

Elämänlangalla on vietetty enimmäkseen hiljaiseloa, sillä flunssankaltainen tuote vaivaa sitkeästi. Vielä eilen illalla lämpö nousi selvästi kuumelukemiin, mutta onneksi olo on noin muuten jo vähän parempi. Tänään kävin varovasti pihalla metsästämässä muutaman Pokémonin ja nauttimassa auringonpaisteesta, ja toistaiseksi vaikuttaa siltä, ettei se huonontanut oloa.

Alkaisin kyllä olla jo ihan kypsä tervehtymään, koska jopa sohvalla istuminen ja neulominen alkaa käydä vähän tylsäksi. Viikolla kävin sen verran töissä, että istuin pitämässä Parkvillan vuokrauspäivystykset, mutta aivotoiminta ei riittänyt mihinkään muuhun. Tällä viikolla pitäisi sitten malttaa olla yrittämättä suorittaa kahden viikon töitä kerralla vaan tehdä hommia rauhalliseen tahtiin, että on aikaa parantua kunnolla. Katsotaan kuinka se onnistuu.


Syyspuseroni on edistynyt kivasti; tällä hetkellä on menossa jo ensimmäinen hiha. Tai itse asiassa toinen hiha, sillä ihan ensimmäinen hihapyöriö alkoi näyttää kovasti puhvihihalta joten purin sen ja aloitin uudestaan pienemmällä silmukkamäärällä. Onneksi nyt on vielä ollut aurinkoista ja lämmintä, niin ei yhtään haittaa vaikka puseron valmistuminen venyy.

Lauantaina puolestaan kävin ihan vähän lankakaupassa, sillä Snurre lainasi ystävällisesti tilojaan neulekirjatyöryhmälle valokuvan taustaksi.






Lopputuloksena päädyin ostamaan satasella lankaa. Näistä harmaa kashmir on jo kanssa-asujan puikoilla muuttumassa myssyksi ja fuksiasta babyalpakasta tuli Nealle pipo:


Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Toivotaan, että ensi viikko alkaisi vähemmän kuumeisissa merkeissä!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Syysflunssa

Elämänlangalla on jonkinlainen syysflunssa iskenyt, joskin vähän outona variaationa. Perjantaina nousi kuume ja perjantaina ja lauantaina oli oikein reipas nuha, mutta sitten jäljelle jäikin vain se kuume (tai onneksi nyt maanantai-illan koittaessa lähinnä lämpö, koska ajattelin huomenna jaksaa pariksi kolmeksi tunniksi töihin).

Näin syksyiseen tapaan täällä on myös  neulottu ja katsottu amerikkalaista jalkapalloa:


"Eiks susta tunnu siltä, että nää sun neuletta ja jalkapalloa -kuvat toistaa itseään?"
"Ei, tää on ihan eri neule ku edellisessä kuvassa!" 

Koska syksy on saanut ja on jälleen keinovalossa valokuvaamisen vuodenaika, en saanut puseron väriä oikein esiintymään edukseen. Totuus on jossain tuossa ylemmän kuvan kirkkaan kellanoranssin ja alemman kuvan hillitymmän sävyn välillä. 


Alunperin olin toivnut saavani puseron valmiiksi Ullan syksyn deadlineen, mutta näin ei nyt tällä kertaa käynyt. Joka tapauksessa se valmistuu piristämään synkintä syyskautta, koska vartalo-osa on vain muutamaa senttiä vaille valmis eikä hihoissa mene ikuisuutta vaikka niiden neulominen loputtomalta usein tuntuukin.

Näissä oransseissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti sitten terveempänä ja pirteämpänä!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Kuvaterveisiä ja vapaapäivän neuletöitä

Elämänlangalla neulottiin jokunen kuukausi sitten villapaita koiralle. Pusero on vielä vähän suuri, mutta pentu on kuitenkin jo kasvanut niin että sitä voi jo käyttää. Sain viikonloppuna vähän kuvaterveisiä siitä, kuinka Tyyne ulkoilee puserossaan.

Itsehän en ole erityisemmin koiraihminen, mutta Tyynen kanssa ollaan kyllä oltu oikein hyvää pataa kun ollaan kesällä jenkkifudiskatsomossa useamman kerran tavattu.

Jenkkifudiksesta puheen ollen, NFL:n kausi (siis se suuren maailman jenkkifudiskausi joka sitten talvella huipentuu Super Bowliin) alkoi tänä viikonloppuna. Minun työtuntisaldoni on tällä hetkellä liki kuukauden työtuntieni verran plussalla, joten pyrin nyt syyskuussa pitämään maanantait mahdollisuuksien mukaan vapaana.

Niinpä vietinkin aamupäivän neuloen myssyä ja katsoen amerikkalaista jalkapalloa. Puikoilla oli siis Rikke, jonka lupauduin neulomaan ystävättärelle. Langaksi sain Jaegerin Extra Fine Merino DK:ta, joka on ihastuttavan pehmeää.

Minun päähäni myssy on himpun pieni, mutta jäi onnistuneesti kuitenkin minullekin päälaelta hieman löysäksi. Vastaanottajalla on selvästi pienempi pää, ja lisäksi tässä myssy on suoraan puikoilta ennen kastelua. Tarkoituksena on vielä muotoilla yläosaa hieman, sillä tiedän että tämä lanka rentoutuu kastelussa kauniisti.

Näissä tunnelmissa tällä neuleviikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Unohdus ja lisää valmista

Elämänlangalla havahduttiin lauantaina siihen, että hetkinen, viime viikon blogimerkintä puuttuu. Minulla oli runsaasti kuvamateriaalia kiireisestä Espoo-päivän työviikonlopusta, mutta kun sitten maanantaina viimein oli vapaapäivä, olin näemmä niin kuitti, että unohdin sen osuuden jossa kuvien ympärille kerätään blogikirjoitus.

Neulomisaikaakin on ollut. Nea ilmoitti, että on tullut sen verran kylmä että on saatava taas sormikkaat. Parin viikon takaisista ylipolvensukista jäi ihan reilusti lankaa jäljelle, joten nyt neidillä on Wollmeise-sormikkaat.

Sormikkaiden neulominen on työlästä, mutta totesin että se muuttuu helpommaksi kun ei enää tarvitse nykertää pienenpieniä sormia, vaan käsineet voi tähdätä omaan käteen himpun ahtaiksi. Langanpäiden päättelykin on oikeastaan vähän helpompaa isommassa koossa, joskin edelleen pahuksen rasittavaa hommaa.

Viikonloppuna olikin sitten vauhdikasta. Lauantai-iltana kävin katsomassa Naisten Vaahteraliigan finaalin, josta Minttu kävi Helsinki Wolverinesin riveissä pokkaamassa kultaa kotiin.

Vihreästä villasukasta on jo pohjekavennukset neulottu, joten matsia katsellessa ei tarvinnut laskea kerroksia vaan saattoi keskittyä jännäämään ottelua. Seurasin vuosia naisten SM-sarjan kestomenestyjä GS Demonsia, joka viime kauden jälkeen lopetti toimintansa. Iso osa tutuista pelaajista siirtyi Wolverinesiin, joten maailma on nyt taas radallaan kun tutut naamat olivat kultamitaleja hakemassa.

Niille, jotka seuraavat minua Instagramissa ei tule yllätyksenä, että viikonloppuna on ollut myös neulekirjakuvauksia.

Näiden kuvauksien tuloksia pitää vielä kuitenkin odottaa hyvä tovi, sillä nyt tehtiin vasta ennakkomateriaaleja kustantajalle; koko paketti menee varsinaisesti käsiteltäväksi vasta tammikuussa. Tiiviin viikonlopun aikana haettiin kansikuvaehdotuksia sekä mallitaittoon yhden luvun tekniikkakuvia. Lisää kirjatunnelmia tulee sitten taas myöhemmin, kunhan kirjoitusprosessi pääsee kunnolla käyntiin. Kuviakin otetaan pitkin talvea lisää!

Tämä Elämänlangalta tällä viikolla. Toivottavasti olen ensi viikolla muistavaisempi!

maanantai 21. elokuuta 2017

Valmista!

Elämänlangalla valmistuukin taas välillä jotain, nyt pitkä sukkapari eräälle nuorelle henkilölle syntymäpäivälahjaksi. Kun neuloin Nealle tuossa muutama kuukausi sitten ylipolvensukat, kävi ilmi, että myös naapurin jälkikasvu mieli samanlaisia. Olin joka tapauksessa aikeissa tilata itselleni langat taas yksiin uusiin sukkiin, joten pari vyyhtiä Wollmeise Twiniä vastaanottajan valitsemassa värissä mahtui mukavasti ostoskoriin. Väri näissä siis Aurora. Malliksi pääsi Nea:

Vastaanottajan äiti toki tarjoutui maksamaan sukista. Mietin asiaa, mutta totesin sitten että teen tämäntyyppisen projektin mieluummin lahjaksi - varsinkin kun lapset, erityisesti Nea, ovat viettäneet tuolla nimenomaisessa naapurissa ihan määriä aikaa ja luultavasti syöneet herkkukaapit tyhjiksi enemmän kuin kerran. Kun käyttää Wollmeisea niin jo pelkät materiaalikulut ovat kohtuullisen isot, ja työtunteja en neuloessani edes koita laskea. Hoikkaljakaisen lapsen ylipolvensukkiin menee kyllä vähemmän aikaa kuin omiin polvisukkiini, mutta ei näitä nopeaksi projektiksi voi väittää. Olen lopputulokseen tyytyväinen, ja ilmeisesti niin on myös nuori vastaanottaja. Sain kuvan, josta kävi ilmi, että hänen uusi mekkonsa sointuu mainiosti sukkien väriin.

Mekosta ja sukista puheen ollen:

Tuleva sukkani tutustuu tässä tiiviisti uuteen kukkamekkoon, jonka posti toi sopivasti ennen viikonloppuna olleita suuria juhlia. Samainen mekko saattaa ehkä päästä viikonloppuna Espoon kaupunginjohtajan Espoo-päivän vastaanotolle, jonne olen työn puolesta menossa, ja jonne pukukoodi oli "kevyen kesäisen juhlava". Eikö kukkamekko ole kaikkea tätä?

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Tuleva viikonloppu menee Espoo-päivän riennoissa, katsotaan ehtiikö myös sukka niihin mukaan!

maanantai 14. elokuuta 2017

Kotiseutupäivillä

Elämänlangalla työmatkaillaan aika rajallisesti, mutta näin elokuussa vietän yleensä pitkän viikonlopun Kotiseutupäivillä jossain päin maata. Tänä vuonna matka suuntautui Jyväskylään, ja neule oli tietysti mukana.

Muutamana aiempana viikkona reissussa olleet punaiset sukat valmistuivat vihdoin autossa matkalla Jyväskylään, joten kuunnellessani Kaikki kotona! -keskustelutilaisuutta kerin samalla takarivissä uutta lankaa. Koska olen urautunut, on tämäkin lanka Wollmeisen Twiniä, väri Frosch.

Uusi polvisukka osallistui reippaasti kotiseutupäiviin mm. Arkkitehtuuri kotiseutujemme mielenmaisemassa -keskustelukammarissa sekä myöhemmin Naisen kynästä -kierroksella, jolla tutustuttiin naisarkkitehtien piirtämiin rakennuksiin Jyväskylässä.

Tietysti Jyväskylässä käydessä oli vierailtava Toivolan vanhalla pihalla ja lankakauppa Titityyssä! Sukka arvosti kovasti erityisesti sitä, että sai uudet puikot; noissa kuvissa olevista harmaista puikoista on pyöröpuikon toinen pää kulunut varmaan puoli senttiä toista lyhyemmäksi ja ihan pyöreäksi.

Vaikka väsymys uhkasi niin piti kuitenkin käydä vierailemassa myös Suomen käsityön museossa. Sinne täytyy mennä toisenkin kerran vähän virkeämpänä, niin jaksaa myös kokeilla kangaspuita ja muita tarjolla olevia aktiviteetteja!

Kotona oli aikaa vielä kaivella kassista muu Titityyn saalis; tässä on minulle uusi syysmyssy sekä viisi kerää jotka eivät vielä ihan tiedä miksi aikovat ryhtyä, paitsi että joksikin sellaiseksi työksi jossa väri vaihtuu vähitellen.

Näissä lankaisissa tunnelmissa siis tällä viikolla, kiitos aktiivisen työmatkustamisen. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 7. elokuuta 2017

Aktiiviviikonloppu

Elämänlangalla työt alkoivat mutta kesä jatkuu. Perjantaina koko sirkus piti vapaapäivän ja suuntasi roadrtipille kohti Tamperetta.

Perjantain sää ei ollut kovin lupaava, mutta onneksi matka eteni rauhallisesti ajaen moottoritietä pitkin, ja perillä suunnitelmissa olikin perjantaina viettää iltapäivä Vapriikin museoissa.

Ykköskohde oli Suomen pelimuseo, jossa on vielä jonkun viikon ajan esillä pieni Ropecon-näyttely, mutta kiersin myös mm. Kivimuseon sekä Tampereen luonnontieteellisen museon näyttelyt. Viimeksi mainitussa minulle spekulatiivisen fiktion kirjoittajana puhui erityisesti tämä "ihminen osana luontoa" -asetelma:

Muutaman tunnin museoiden kiertelyn jälkeen olinkin ihan kypsä petiin, mutta lapset kävivät vielä mm. puljaamassa reilun pätkän hotellin uima-altaassa.


Seuraavana päivänä sirkuksen muut jäsenet suuntasivat Särkänniemeen, kun taas minun roadtrippini jatkui junalla takaisin kohti pääkaupunkiseutua. Kuten kuvasta näkyy, uusi neulepussi pääsi reissuun mukaan. Sukanvarsikin eteni reippaasti - pääsin aloittamaan toisen sukan kantapään tänään.

Loppupäivän sukka vietti enimmäkseen kassissa, kun ohjelmassa oli mm. kansallispukujen tuuletuspiknik hyvässä seurassa sekä saunailta 70-lukulaisessa entisen kirjapainotalon edustussaunassa. Saunassa oli jonkin verran ajan patinaa ja huoneenlämpöiseen uima-altaaseen laskeutuminen oli aika vilpoista, mutta hauskaa oli. Seuraavana aamuna tosin ääni kuulosti siltä, kuin olisin laulanut saunassa kansanlauluja nuotin vierestä. Mistähän mahtaisi johtua?

Aktiiviviikonloppu jatkui vielä sunnuntaina jenkkifudiksen tiimoilta, tällä kertaa Velodromilla. Tämän viikon matsin missaan, koska seuraavaksi jätän perheen kotiin ja roadtrippailen torstaista alkaen Valtakunnallisille Kotiseutupäiville Jyväskylään. Sitä ennen saan toivottavasti tämän sukan valmiiksi, joten ensi viikon Elämänlangalla on ehkä uudenvärisen villasukan seikkailuja!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Ropeconissa

Elämänlangalla vietettiin viime viikonloppu suureksi osaksi Messukeskuksessa Ropeconissa. Sukkakin reissasi taas reippaasti mukana.


Sukka kävi kuuntelemassa mm. Burger Gamesin uuden Praedor -lisäosan, Kirotun kirjan, julkaisuluentoa sekä luentoa siitä, mitä tulee ottaa huomioon kun suunnittelee roolipelimaailmaansa tai fiktioonsa pahaa korporaatiota.


Sukka sai myös uuden neulepussin. Samasta kankaasta ommellun viimevuotisen pussin yläreuna näkyy tuossa kuvan alaosassa. Kuten huomaatte, reissussa rähjääntymistä on tapahtunut.


Myönnettäköön, että saatoin ehkä ostaa vähän jotain muutakin kuin neulepussin.



Kesken roolipelitapahtuman sukka joutui lähtemään urheilukentälle katsomaan naisten Vaahteraliigan ottelua.

Kaiken kaikkiaan sukka eteni viikonlopun aikana niin, että tuosta tekeillä olevasta parista on jo yli puoli vartta valmiina. Jos se kuulostaa vähältä, niin muistutan että kyseessä on 2,5 -millisillä puikoilla oleva sukka, jonka olisi tarkoitus yltää esiteiniomistajaansa puoleenreiteen.


Tänään sukka matkusti vähän muihin maisemiin, kun palailin pitkältä lomalta vähitellen varovasti työn touhuun. Kotiseututalo Parkvilla oli vielä pystyssä, mutta sen eteen oli parkkeerattu pieni nostolava; talon jo aika paljon säitä ja aikaa nähneet valkoiset puitteet ovat saamassa pintaansa uuden siistin maalin.

Ai niin, sen vielä mainitsen, että sain viimein tuonne toisen blogini puolelle laitettua kokoelman raapaleita. Joku saattaa muistaa, että minulla viime marraskuussa oli raapale päivässä -projekti. Nyt Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi minulla on meneillään Sata päivää, sata sanaa -proggis. Tässä vaiheessa blogissa on sen tiimoilta hieman yli 60 merkintää, kun muutama teksti on lähetetty tai lähdössä kirjoituskilpailuihin eivätkä siis tule julkiseen nettiin ennen kuin tulos on selvillä. Seuraava purske päivityksiä tulee varmaankin joskus elo-syyskuun taitteessa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla! Työt alkoivat, mutta kesä jatkuu selvästi vielä, eli katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kotimaanmatkailua

Elämänlangalla on harrastettu viime viikolla kotimaanmatkailua, kun kiertävä sirkus matkusti taas Seinäjoelle sukulaisiin. Instagram-tililtäni löytyy joitakin leppoisia matkakuvia aihetunnisteella #pohjanmaanvuoret. Oma lempparikuvani matkalta ei ole neulekuva, vaan esittää tuulivoimalaa.

Neulottua tuli kuitenkin reippaasti, kun lapsen ylipolvensukka eteni mennen tullen.

Sukka matkusti junassa, mutta vietti myös paljon aikaa anoppilan mukavalla terassilla. Sää oli aika viileä, mutta lasitetulla terassilla lämpötila nousi nopeasti heti kun aurinko vähänkään pilkisti.

Ensimmäinen sukka valmistui lopulta eilen, kun olin jo palannut takaisin pääkaupunkiseudulle ja kävin Alppipuiston kesä -tapahtumasarjan Puistokarkeloissa kuuntelemassa kansanmusiikkia. Pari on jo puikoilla, ja toivottavasti jaksaa neuloutua reipaasti, sillä vastaanottajan syntymäpäivä lähestyy.

Kesälomaa on jäljellä vielä tämä viikko, joka huipentuu viikonloppuna Ropeconiin. Siellä on perinteisesti ollut paljon hyvää puheohjelmaa, jota kuunnellessa on mukava neuloa sukkaa! Ja ensi viikolla sitten taas paluu toimistolle ja työn touhuun.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä sitten totuttuun tapaan pelitapahtumaraporttia.

 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sukkia

Elämänlangalla ollaan viime aikoina vietetty sukkaisaa aikaa, sillä sukat kulkevat kivasti mukana kaikissa kesän riennoissa. Puseroneule on kesken, enkä myöskään vielä ole ehtinyt tarttua ystävälle luvattuun Rikke -myssyyn, vaikka langatkin hengailisivat tuossa lankapussissa valmiina.

Tänään suoritin taas bloggaajaperheen perinteisen ohjelmanumeron "äiti vääntäytyy sohvalle selälleen outoon asentoon ja yrittää näyttää siltä, että jalat on rennosti samalla kun kuvaa niitä".

Tässä siis jälleen kerran Muhkean pohkeen polvisukat Wollmeise Twinistä, väri Gazpacho. Tummanvihreät raidat hukkuvat kuvassa punaisen ja oranssin lomaan.

Uusina sukkina on työn alla lapsen pitkät sukat, myöskin Wollmeisen Twinistä. Tässä värinä Aurora.

Sukka kävi sunnuntaina katsomassa amerikkalaista jalkapalloa, kun Helsinki Wolverinesin naisten edustusjoukkue kohtasi Seinäjoki Crocodilesin naisten Vaahteraliigan ottelussa. En ole varmaan useampaan vuoteen ehtinyt vain istua neulomassa sukkaa ja juomassa kahvia ottelussa, kun on aina ollut jotain vapaaehtoistehtävää. Tämä oli vaihtelun vuoksi oikein mukavaa, voisi kokeilla uudestaankin!

Kesäloma jatkuu edelleen, joten katsotaan mihin leppoisat päivät kuljettavat!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Lomatauko

Koska aurinko paistaa parvekkeella, enkä ole vieläkään saanut kuvattua uusia villasukkia (en yleensä lainkaan käytä sukkia toukokuulta syyskuulle) enkä edes sitä uutta lapsen pitkän sukan alkua joka edistyy ihan kivasti, julistan tämän viikon blogilomaviikoksi.

Viikon mittaan voi kurkistella kirjoitusblogiini, josko saisin tämän kesän raapaleprojektin satoa sinne julki jossain vaiheessa. Tässä näinä päivinä pitäisi nimittäin alkaa tehdä jotain päätöksiä teksteistä, joita lähettää pariin pätkäproosakilpailuun, ja sen jälkeen voi harkita julkaisevansa niitä, joita ei ole lähettämässä. Kesälomatunnelmiani puolestaan voi hyvin seurailla Instagramin puolelta; en linkkaa kuvia nyt suoraan blogiin, koska joillakin tuli vaikeuksia lukuohjelmien kanssa.

Katsotaan josko viimein saisin jotain neuleita myös kuvattua ensi viikolla, vai vieläkö silloinkin ollaan ihan täysin lomatunnelmissa!


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Lomailua ja lankasaalista

Elämänlangalla on vietetty kesälomaa oikein leppoisissa tunnelmissa. Olen laiskotellut kotona, tavannut kavereita ja esimerkiksi käynyt Sandrossa brunssilla. Ja tietysti hoitanut parvekekasveja, jotka tästä huolimatta ovat edelleen hengissä ja jopa tekee uusia lehtiä, rönsyjä tai kukan alkuja.

Kuten toukokuussa mainitsin, minulla on pitkäaikaislainassa Canonin digijärkkäri. Kuvausharjoituksille ei ole ihan hirveästi ollut aikaa, mutta eilen ja tänään vietin hyvän tovin parvekkeella koittaen keskustella kameran kanssa siitä, saataisiinko nyt kuvattua niiden kasvien kasvamista.

Kahden kuvauspäivän saldo oli neljän kuvan kollaasi, joista kolmessa oli tarkennus jotain sinnepäin. Seuraavaksi voisin koittaa uskaltautua valokuvaamaan neuleita.

Sitten viime viikon yhdet polvisukat ovat valmistuneet ja olen aloittanut eräälle nuorelle henkilölle luvatut ylipolvensukat, mutta näistä ei ole vielä kuvia - osittain siksi, että valokuvaamisen opettelu samalla kun koittaa vääntäytyä sellaiseen asentoon, että saa omia sääriään kuvattua kivan näköisesti osoittautui aika haastavaksi. Täytyy koittaa jossain vaiheessa rekrytoida perheenjäseniä apuun!

Se, että en ole ihan hirveästi ehtinyt neuloa ei tietysti estä hankkimasta lisää lankaa. Eräs ystävä on muuttamassa pois maasta ja luopuu isosta osasta omaisuuttaan. Minulle eksyi tänään tämä viehättävän sammalenvihreä vyyhti ohutta käsinkehrättyä villaa. Ellen aivan väärin lukenut stash-tietoja niin tämä on Louhittaren luolan tilausvärjättyä shetlanninvillaa, noin 200 grammaa ja kehrättynä ja kerrattuna 825 metriä eli esimerkiksi aika muhkean huivin verran. Tätä vastaan olen luvannut neuloa myssyn, eli hintakaan ei ole huimaava!

Niin, ja onhan tässä jotain pientä tekeillä, joskin totesin että ei nyt ainakaan pariin viikkoon vielä mitään:

Näissä tunnelmissa alkaa Elämänlangan heinäkuu! Vielä ei ole tietoa, mihin ensi viikko lomalaisen vie.

P.S.

Muissa uutisissa näin järjestöpuolelta; Ullapiknik tulee taas tänä kesänä! Meillä on tiedossa emännät Helsinkiin ja Joensuuhun, mutta mielellään kutsumme neulojat joka puolella maata mukaan. Paikallisia yhteyshenkilöitä kaivataan, eli toimenkuvaan kuuluu tietää missä on kiva piknikpaikka vaikkapa nyt Oulussa tai Hämeenlinnassa, kertoa se meille ja luvata olla paikalla oman neuleen ja piknik-korin kanssa 19.8. noin kello 13 alkaen tai niillämain.



maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kesäkirjeenvaihtaja raportoi

Hyvät neulojat ja muu väki, kesäkirjeenvaihtajanne raportoi täältä Leppävaaran kulmalta.

Se on nyt kuulkaa se loma. Viikonloppu meni juhannustunnelmissa mutta tänään koitti sitten lomailijan arki, kun olemme tämän viikon Joelin kanssa kotona kahden. Tekemisen puutetta nyt ei ihan heti tule, sillä sirkuksen läppärikantaa uusittiin rankalla kädellä kesän kunniaksi. Teemun läppärin näyttö ei ole toiminut varmaan pariin kuukauteen, minun koneeni alkoi osoittaa ikääntymisen merkkejä ja lasten monen monta vuotta sitten Expertin alennusmyynnistä parilla sadalla ostettu pikkuläppäri, niin loistava ostos kun se käyttötunteihinsa nähden on ollutkin, oli jo nähnyt parhaat päivänsä.

Olen siis viettänyt aikaa ensin uutta konetta asentaessa ja sitten pelaten; vanha läppärini kun ei pyörittänyt esimerkiksi tuota ruudulla näkyvää Plague Inc Evolved -peliä. Kuten kuvasta näkyy, sujuu myös uudella koneella läppäröinti mukavasti parvekkeen vihernurkkauksessa. Jopa paremmin kuin vanhalla koneella, sillä uuden akku jaksaa selvästi pidempään.

Neulonutkin olen, nyt lähinnä sukkaa: lupasin elokuulle eräälle nuorelle neidille syntymäpäivälahjaksi samanlaiset pitkät sukat kun taannoin tein Nealle, joten nyt pitää oikeasti saada omat sukat valmiiksi. Onneksi amerikkalaisen jalkapallon naisten MM-kisat ovat meneillään, joten pelejä katsoessa voi samalla neuloa.

Kiilakavennukset ovat valmiina, nyt siis enää pieni pätkä jalkaterää ja kärki, ja se on siinä.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Katsotaan, miltä elämä tuntuu ensi viikolla ensimmäisen kokonaisen lomaviikon jälkeen.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Loman tarpeessa

Elämänlangalla eletään viimeistä viikkoa ennen kesälomaa, ja odottavan aika on pitkä. Onneksi kotona on ihan hyvä kesälomasimulaattori, kun voi istua illalla parvekkeella kylmän valkoviinilasillisen kanssa ja ihailla viherkasveja, jotka kaikki ovat onnistuneesti edelleen hengissä.


Uusi ystäväni arabiankahvi tekee jopa pieniä uusia lehtiä! Monessa muussakin rehussa on selvästi erilaisia vaaleanvihreitä versoja ja pienoisorkideani alkoi kasvattaa uutta lehteä - harmillisesti ei vielä mitään elkeitä uusista kukista - kun annoin orkideojen tuulettua parvekkeella muutaman viikon. Ainoa toistaiseksi selvästi kärsivä kasvi on puolitetun lankaköynnöksen toinen puolikas, mutta toinen puolikas sitten versoo senkin edestä.

Töissä ovat meneillään viimeisten päivien kiireet. Tänään käänsin vielä viimeisiä osia yhdestä projektista ruotsiksi ja huomenna tai viimeistään ylihuomenna pitäisi saada pakettiin kesän jäsentiedote.

Ja sitten olen tietysti työn puolesta myös käynyt ulkona auringossa kävelemässä; sain työtehtäväkseni käydä katsastamassa Vanhan Albergan puutarhaa loppukesän Espoo-päivän tapahtumia ajatellen. Tuo puutarha on aikalailla puolivälissä matkalta kotoani Perkkaalta töihin Säterin puolelle Kehä ykköstä, ja kyllä siellä mielikseen kävelee.

Näissä vähäneuleisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla koittaakin sitten jo kesäloma!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kyldyyriä

Elämänlangalla on nautittu viime aikoina kulttuurista. Viime viikon lopulla pääsin työn puolesta vierailemaan Hvitträskissä. Museo keskittyy enimmäkseen arkkitehtuuriin, mutta on siellä jonkin verran myös käsityötaidonnäytteitä.

Erityisesti ilahdutti replika ryijystä, jonka Akseli Gallen-Kallela suunnitteli Pariisin maailmannäyttelyä varten. Museo-oppaan mukaan jäljennöksen (kuten myös alkuperäisen näyttelyryijyn) toteutti Suomen Käsityön Ystävät, ja jokainen lanka on laskettu niin, että kyseessä tosiaankin on täsmällinen jäljennös. Erityisesti reunuksen punaruskea ja yläosan vihreäkuvioiset raidat houkuttelivat myös pohtimaan, millä langat oli värjätty. En itse ole koskaan päässyt kokeilemaan kasvivärjäystä, mutta ainakin nuo sävyt näyttivät hyvinkin sellaisilta joita kasveilla voisi syntyä.

Hvitträsk on klassikko, mutta on minulla tärppi tuoreemmastakin otteesta! Noin viikko sitten tulin ohimennen käyneeksi katsomassa Amos Andersonin taidemuseon Generation 2017 -näyttelyn, jonka teokset ovat 15-23 -vuotiaiden taiteilijoiden tekemiä. Kännykän kuvissa näemmä oli ainoastaan tuo palosammutin, mutta teoksissa oli myös useita sellaisia, jotka osoittivat erinomaista kädentaitojen hallintaa. Olisin kuvannut malliksi Säde Rinteen Kiima -sarjan, mutta arvelin että se sotii kaikkien käyttämieni sosiaalisten medioiden käyttösääntöjä vastaan: erittäin yksityiskohtaisesti ja siististi mustalla langalla valkoiselle pohjalle kirjailtuja pornokuvia. Muissa kädentaitopohjaisissa teoksissa oli esillä ainakin kuvakudoksia, virkkaustyö ja aivan uskomattoman hienoja miniatyyrejä mm. polymeerimassasta.

Nämäkin kädentaito- ja taidetärpit tarjoilee taas Museokortti, jolle toivon sydämestäni onnea ja pitkää ikää. Ainakin tuo Generation 2017 olisi jäänyt pistäytymättä ja olisin mennyt luppoajaksi vaikka juomaan kahvia jos ei olisi sattunut olemaan kortti lompakossa.

Näissä kulttuurisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Toivottavasti kesän mittaan on aikaa käydä katsomassa muitakin museoita! Kuten eräälle vakituiselle museotreffiseuralleni totesin: "Niin paljon kiinnostavia näyttelyitä, niin vähän aikaa."

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Lifestyleä ja ajanhallintaa

Elämänlangalla parvekelifestyleprojekti on edistynyt viikon mittaan. Reissut Ikeaan ja kahteen eri kukkakauppaan tuottivat tulosta, ja nyt parvekeella on mukava vihernurkkaus jossa on sohva.

Näiden kuvassa näkyvien lisäksi toiseen nurkkaan muutti traakkipuu sekä parvekelaatikko jossa on pieniä mehikasveja, anopinkieli sekä jokin joka ehkä on eliaksenkukka. Lasien vieressä katonrajassa roikkuu kolme amppelia, joissa on muratti sekä yksi rehu jonka tiedän saniaiseksi ja toinen joka ehkä on joku saniainen.

Kuvittelin vuosikausia, että olen täysin yhteensopimaton viherkasvien kanssa, mutta nyt viimeisen vuoden ajan olen saanut joitakin kasveja pysymään hengissä sisätiloissa. Parveke onkin nyt sitten suuri koitos, ja pääsen testaamaan opinko kaikista näistä uusista kasveista miltä ne näyttävät kun joko kaipaavat lisää vettä tai niitä on kasteltu liikaa. Olen myös yrittänyt opetella uusien kasviystävieni nimiä, joskin osa tosiaan on vielä vaiheessa "vissiin joku saniainen" ja "tääkin on ehkä joku versio muorinkukasta". Tähän mennessä vaikuttaa siltä, että jos ei tiedä mikä joku viherkasvi on, "muorinkukka" on hyvä veikkaus. Suurin osa kasveista on valittu "Hei, tässä on hassun näköiset lehdet!" -periaatteella. Aina jos olen muistanut olen sitten vielä tarkistanut, että sanooko se olevansa helppohoitoinen. Valon määrä on parvekkeella se mikä on, ja koitan muistaa pitää parvekelaseja osittain auki sitten kun kesäilma lämpenee; katsotaan, kuinka monta rehuista vie syksyyn mennessä Darwin.

Parveketouhujen lisäksi olen ulkoiluttanut polvisukkaa erilaisissa paikoissa. Viikonloppuna se oli mukana katsomassa amerikkalaista jalkapalloa. (Nyt kun GS Demons on lopettanut, seuraan Helsinki Wolverinesin naisten edustusjoukkuetta.) Tosin koska päädyin käyttämään pelikelloa en ehtinyt neuloa ottelun aikana. Nyt maanantaina sukka puolestaan kävi kuuntelemassa YTN:n järjestösektorin ajanhallintakoulutusta. Lupaavasti alkaa vaikuttaa siltä, että polvisukat valmistuvat niin, että ehdin hyvin neuloa kesän aikana elokuulle eräälle nuorelle neidille synttärilahjaksi luvatut ylipolvensukat kiireettä.

Muutakin on neulepuolella kehitteillä, mutta niistä ehkä lisää loppukesää kohti. Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tänään, ja ensi viikolla lisää!