maanantai 28. toukokuuta 2018

Palmikoita päivästä toiseen

Elämänlangalla viime viikon palmikot jatkuvat edelleen. Neulepinnasta tulee kaunis, mutta työ etenee 3 mm puikoilla hitaasti.

A post shared by Kristel Nyberg (@kristelnyberg) on



Tänään neule on edistynyt mm. yhden seminaarin verran, jota kuuntelin työn puolesta. Työ muuten etenee paljon nopeammin nyt kun luovuin toivosta löytää jonkun niistä varmasti tusinasta palmikkopuikosta, joita täällä jossain piilottelee, ja ostin uuden. Neuloin aika pitkälle ilman apupuikkoa, mutta koska käsialani on tiukka ja palmikoita tässä todella paljon, se oli paljon hitaampaa kuin mitä työ nyt on palmikkopuikon kanssa.

Neulomisen lisäksi olen taas metsästänyt larppivaatteita:




Vietän ensi viikon kesälomaa ja matkustan 1980-luvun alun New Yorkin osavaltioon Just a Little Lovin' -larpin myötä. Hippihahmon tyyli alkaa vähitellen löytyä, ja olen viettänyt runsaasti hilpeää aikaa katsoen dokumentteja siitä, kuinka AIDS-kriisi 1980-luvun alussa iski. Katsotaan miten valmistautuminen peliin viikon mittaan etenee!

Ensi viikolla ei luultavasti ole luvassa mitään uutta neuleaiheista, koska kesken oleva iso työ etenee hitaasti. Toivottavasti kuitenkin ehdin peliin valmistautumisen keskellä kirjoittaa!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Palmikoita

Elämänlangalla ollaan oltu viime aikoina vahvasti palmikkojen lumossa ja pusero etenee. Toistaiseksi on vielä aika epäselvää esim. miten pitkä paidasta tulee ja minkä mittaiset hihat siihen neulon, mutta pääasia on selvillä. Ne palmikot!




Kuva on taas vaihteeksi Instagramista, koska se on vain niin pahuksen paljon helpompaa. Joku toinen päivä kun ei ole niin kiire päästä takaisin palmikoiden pariin, siirtelen taas kuvat koneelle, muotoilen ne ja lataan Bloggeriin. Ehkä esimerkiksi ensi viikolla!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Kesä

Elämänlangalla on oltu viime päivinä ihan kesäisissä tunnelmissa, kun aurinko on paistanut ja parveke kukoistanut. Helatorstaina täytin kokonaista 42 vuotta, ja sen kunniaksi koitin saada parvekkeelle jo viime kesänä kaivatut verhot.

Homma meni suurin piirtein näin:
1) Etsi Ikean sivuilta kivat verhot. Mene Ikeaan ja osta kivat verhot.
2) Värvää perhe avuksi kiinnittämään verhoja kattoon. Totea, että eihän tässä meidän sirkuksessamme koskaan olla kotona samaan aikaan.
3) Mene roolipelaamaan. Kotiin palatessasi totea, että parvekkeen katossa on puolitoista reikää, mutta tulpat eivät mahdu niihin. Totea myös, että tulppia on liian vähän.
4) Mene kauppaan ja osta uusia samankokoisia tulppia. Totea, että veikattiin tulpan koko millillä väärin ja on porattu liian pienet reiät.
5) Koita vaihtaa terä kun olet yksin kotona. Totea, että et saa edes terää vaihdettua porakoneesta ilman apua.
6) Avun saavuttua totea, että perhanan porakoneessa on nappi, jota pitää painaa kun haluaa vaihtaa terän. Nappia ei mainita manuaalissa siinä kohdassa, jossa neuvotaan terän vaihtaminen.
7) Koita avun kanssa jatkaa porausprojektia. Riko kiviporanterä.
8) Osta uusi poranterä kaupasta. Kokeile uudelleen. Totea, että pora ei uppoa parvekkeen kattoon.

9) Luovuta ja soita isälle, joka tulee käymään, poraa kaikki 24 reikää, ruuvaa kiinnikkeet kattoon ja asentaa verhot alle tunnissa.

Tämän kokemuksen perusteella taidan edelleen pitäytyä neulomisessa:

Pusero etenee. Siinä on toistaiseksi neljää erilaista palmikkokuviota (tai no, viittä jos eri suuntiin kiertyvät tavalliset palmikot lasketaan), ja ruutupiirros löytyy vielä ainakin yhteen siinä vaiheessa kun pääsen täyteen silmukkamäärään saakka. Hidastahan tämä homma on kuin mikä, kun on 3 mm puikot ja ohuen ohutta lankaa, mutta eipä näillä säillä ole mikään kiirekään saada uutta villapuseroa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 7. toukokuuta 2018

Hupsistakeikkaa

Vapun hulinoissa Elämänlangalla pääsi kokonaan unohtumaan, että oli myös maanantai - eli blogipäivä.

Osansa unohduksesta teki kyllä myös se, että olin vappua edeltävän viikonlopun aivan muissa maailmoissa, nimittäin maagisen 1770-luvun Bahamalla.





Kiinalaisesta verkkokaupasta tilattu asu toimi yllättävän hyvin ja oli paljon vähemmän tappavan hiostava kuin oletin - vaikka kangas onkin aivan täyttä muovia.

On täällä taas vähän neulottukin: hihasta ja hatusta -metodilla suunnitellun palmikkopuseron ensimmäinen yritys meni purkuun, mutta toisella kerralla taisin saada ideasta kiinni.




Kuten kuvasta näkyy, on parvekekausi päässyt alkamaan oikein mukavasti! Katsotaan, miten kauan viherkasvit tänä vuonna selviävät hoidostani.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla, katsotaan josko ensi viikolla taas muistaisin, maanantaina, mikä viikonpäivä on!