maanantai 28. elokuuta 2006

Luulotautia ja lastenkutsuja

Elämänlangalla on viime viikolla vietetty melkoisen tautista viikkoa. Kaikki alkoi oikeastaan jo sunnuntaina, kun maisteri Elämänlanka valitteli #neulonta -kanavalla hassuja ranneoireita, ja pahat kanssaneulojat alkoivat pelotella: "Ehkä se on jännetupentulehdus." "Oletko miettinyt että se voisi olla rannekanavaoireyhtymä?"

Liiallinen netin selailu googlen avulla aiheutti sitten neulojassa valtaisan luulotautikohtauksen. Ranteet alkoivat toden totta tuntua kummallisilta, ja aivot kävivät ylikierroksilla. Raskaana olo altistaa oireyhtymälle, ja ranteita tulee kenties neuloessa rasitettuakin ihan riittävästi. Enkö jo viimeksi raskaana ollessa heräillyt välillä käsien puutumiseen? Apua!



Heti maanantaina piti sitten suunnata apteekkiin hankkimaan hätäapupakkaus: Mobilatia (koska tehokkaammissa voiteissa kuten Voltarenissa varoitettiin isoin kirjaimin käytöstä viimeisellä raskauskolmanneksella), kylmägeeliä, rannetuet... Lisäksi maisteri Elämänlanka päätti urheasti pitää neuletaukoa, joka kestikin kunnioitettavat puolitoista vuorokautta.

Luulotauti sai kuitenkin jo alkuviikosta jäädä taka-alalle, kun Harmoniassa podettiin porukalla Ronjan ensimmäistä päiväkotiflunssaa. Maanantaina Ronjan kuume huiteli yli 38 asteen ja nenä vuoti kuin vesiputous. Maanantai-iltana ensimmäinen kanssa-asuja alkoi valitella kipeää kurkkua, ja tiistaina päiväuniaikaan Nealle iski samainen tauti. Tiistai-iltana myös Teemu alkoi tuntea olonsa oudoksi, ja keskiviikkona toinenkin kanssa-asuja oli kurkkukipuinen ja väsynyt. Torstain tullen maisteri Elämänlanka jo suuresti ihmetteli, missä oma tauti viipyy, mutta flunssa odottikin reippaasti viikonloppua ja Nean syntymäpäiväjuhlia, jotka viimein saatiin järjestettyä näin kuukauden verran myöhässä.



Kurkkukivusta huolimatta Elämänlangalla harrastettiin sitten hetken aikaa neulonnan asemesta leivontataidetta, ja kakun ulkoasusta tulikin päivänsankarilta hyväksyvä kommentti: "Nea tykkää tämä kovin paljon." Tunnustettakoon tässä, että kakku on askarreltu kääretortuista eikä perinteisistä sokerikakkupohjista, sillä viimeksi kun maisteri Elämänlanka yritti tehdä kermakakkua, Harmoniassa syötiin (hyvin epähienon raivokohtauksen jälkeen) kakunmuru-kermavaahtomössöä jälkiruokakulhoista.

Lapsivieraita ei tällä kertaa ollut, koska myös Ronjan serkku poti flunssaa, mutta kakku upposi hyvin myös Harmonia-isovanhempiin, ja vieraiden lähdettyä maisteri Elämänlanka keskittyi joksikin aikaa rauhassa petiin ja potemiseen... Niin, ja toki uuden neuletyön aloittamiseen, palkinnoksi reippaasta emännöinnistä. Vielä sunnuntaina oli outo olo ja väsytti, mutta eiköhän tässä vähitellen elämä ala voittaa kun näin maanantaina ei kurkkukaan ole juuri kipeä.

Elämänlangalla aloitetaan siis viikkoa hieman puolikuntoisissa tunnelmissa. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa varmasti jo pirteämmissä merkeissä.

5 kommenttia:

Sia kirjoitti...

Paranemisia teille - koko Harmonian porukalle!

Altocumulus kirjoitti...

Pikaista paranemista ja jaksuja masun kanssa, sitä tosiaan on vainoharhaisempi kun on raskaana. Toivottavasti ranteet kestävät kuitenkin neulomisen.

Tiina kirjoitti...

Rannekanavaoireyhtymän kokeneena: oireeri voivat viitat tähän tautiin jos särky on sellaista hermosärkyä joka säteilee ranteestä ylöspäin tai käsi puutuu pitäessäsi sitä taaksepäin taivutettuna (90 asteen kulmassa) tai heräät yöllä siihen että kätesi ovat puutuneet tai puristaessasi neulepuikkoa liian lujaa käsi puutuu.

Jos rannetta vain särkee, on kyseessä jokin muu juttu. Mulla alkoi tuo toista lasta odottaessani ja molemmat ranteet on sittemmin leikattu.

Minna kirjoitti...

Mulla ainakin puutuu kädet yöllä kun olen omaksunut pahan tavan nukkua niiden päällä :]

Malla kirjoitti...

Mulla tuo rannekanavaoireyhtymä vaivasi ekassa raskaudessa, ei tokassa sitten kuitenkaan. Pari-kolme kuukautta kesti sen ensimmäisen raskauden lopulla, meni loppuvaiheessa aika pahaksi (esim. vesilasi piti nostaa kaksin käsin, yhdellä kädellä en pystynyt nostamaan juuri mitään), kirjoittaminen kynällä oli työn ja tuskan takana, näppikselläkin vaivalloista, neulominen ihan kokonaan pois kuvioista (kun käsivartta ylös säteilevä voimakas hermosärky alkoi aina n. kolme silmukkaa neulottuani...). Mutta se sitten meni tosiaan ohi aika pian synnytyksen jälkeen, eikä ole palannut toistaiseksi, ei tosiaan edes sitten toisessa raskaudessa. Mulla tuohon ei auttanut oikein mikään, kauhean voimakkaita troppeja en tosin edes uskaltanut raskauden takia ottaa.

Pidetään peukkuja, että on jotain muuta, tai että ainakaan ei mene kovin pahaksi!

-Maria