maanantai 27. elokuuta 2012

Luova tauko

Elämänlangalla on tänään ollut hiljaista, sillä viime viikko meni erittäin tiiviisti tulevan Pipo on pääasia -kirjan viimeistelyssä muiden tekijöiden sekä oikolukijan kanssa. Tänään kirja meni kustantajalle ja toivottavasti myös painoon.

Kuten neuleissa, myös kirjaa tehdessä siisti viimeistely vaatii aika paljon työtä. Tekemistä on paljon, mutta koko ajan tietää myös, että mitä huolellisemmin viimeistelyn hoitaa sen parempi lopputulos on. Valitettavasti viimeistely ja viilaaminen ei ole vahvimpia puoliani, joten olen ollut viikon verran stressaantunut ja väsyneen känkkäinen. Aiemmista projekteista tuttu "en koskaan enää tee neulekirjaa!" -tunne hiipi jälleen kimppuun, mutta onneksi näin kolmannella kierroksella sitä osaa jo odottaa.

Nyt on aika vähän hellittää. Olen viettänyt tämän päivän ensin tavallisissa töissäni - vain pari tuntia aamusta, sitten lähinnä nukkuen ja nyt iltapäivästä lasten kanssa. Olen neulonut sormikasta ja katsellut, kuinka reipas koululainen tekee matikanläksyjä.

Lupasin itselleni, että parina seuraavana päivänä voin pitää vapaata kaikenlaisesta neulesuunnitteluun liittyvästä. Katsotaan kuinka pitkään osaan ottaa rennosti. Onneksi nyt kun käsikirjoitus on valmis, kustantajalla ja kirjapainossa ei voi enää tehdä muuta kuin odottaa julkaisua. Minervan kustannuspäällikkö sanoi, että kustantamolla on tekeillä mainoskampanja viikolla 39, eli noin kuukauden kuluttua tulee sitten toivotavasti valmis kirjalapsi ihailtavaksi!

Näissä välivaiheen tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä vähän pirteämpänä?

maanantai 20. elokuuta 2012

Oranssia ja vihreää

Elämänlangalla ollaan värien suhteen siirtymässä jo syksyisiin tunnelmiin.


Nean oranssit käsineet valmistuivat ja ovat lämpimistä säistä huolimatta jo käytössä. Ne kuulemma vaan ovat niin kivat. Nyt jaloissa sitten pyöriikin kaksi pikkupoikaa, oma ja lainattu, kollektiiviselta nimeltään "viisivuotiaat", jotka molemmat jatkuvasti kyselevät joko heidän sormikkaansa ovat valmiit. Syksyn mittaan pitää myös vähitellen asennoitua puhumaan "kuusivuotiaista", sillä molemmat pikkupojat ovat aloittaneet eskarin ja täyttävät vähitellen vuosiakin. Joel tosin vasta marraskuussa - mutta mehän kaikki tiedämme, että muutama kuukausi kuluu hetkessä.


Pirteän oranssia on myös itsensä maisterin asusteissa. Minulla oli aikaisemmin ruskeanharmaaksi kauhtunut entinen musta Marimekko-olkalaukku. Viime viikolla huomasin, että vuosien päivittäinen käyttö on vienyt veronsa ja kangas on vain kertakaikkiaan kulunut puhki parista kohdasta. Onneksi tämä havainto osui yksiin palkkapäivän kanssa, joten marssin Sellon Marimekko-liikkeeseen.

Olin varovasti ajatellut, että ehkä voisin uskaltautua vaihtamaan mustan vaikkapa tummanvihreään. Kaupassa kuitenkin oli näyttävästi esillä syksyn kausivärinä ihana oranssi, joka vielä sointui päällä oleviin vihreisiin vaatteisiin niin kauniisti että pakkohan laukku oli mukaan poimia.


Vihreä on edustettuna sekä neuleissa että neulepussissa. Löysin yhden neulekassin pohjalta keskeneräisen vihreän sukkaparin, jota olen nyt reippaasti neulonut eteenpäin. Vielä ei varpaita palele, mutta kohta sekin aika koittaa. Uusia villasukkia tarvitsee aina!

Neulepussi on puolestaan vihreä löytö Vuosaaren Siwasta: siellä oli hedelmämuovipussien rinnalla tarjolla Punaisen ristin harsokangaspusseja. Kestohedelmäpussi maksoi pari euroa ja on juuri sopivan kokoinen paitsi omenakilolle myös esimerkiksi sukkaneuleelle.

Näissä värikkäissä tunnelmissa siis Elämänlangalla kohti syksyä! Ensi viikolla mahdollisesti lisää sormikkaita, tai sitten jotain aivan muuta.

maanantai 13. elokuuta 2012

Sormiharjoitus

Elämänlangalla on suhtauduttu viileään kesään vaihtelevasti. Itse olen nauttinut täysin rinnoin siitä, että ei ole kuuma: pidän kesästä ja siitä, että on valoisaa, mutta helteellä olo on kovin tukala. Loppuperhe ei niin välitä alle kahdenkymmenen asteen lämpötiloista. Nea alkoi jo heinäkuun lopulla valitella, että on kylmä. Erityisesti sormet kuulemma palelevat kovasti.

Ratkaisuksi neiti keksi itse tilausneuleen: äkkiäkös äiti neuloo pienet sormikkaat.


Ensimmäinen sormikas syntyi nopeasti. Toinen ei sitten olekaan edistynyt. Tässä on nimittäin useita pieniä ongelmia. Tarkemmin sanottuna viisi pientä ongelmaa. Onko noilla lapsilla pakko olla noin paljon sormia?

Sormet ovat pieniä nysverrettäviä. Sitä paitsi ne ovat aina toisessa käsineessä lyhyemmät kuin ensimmäisessä, vaikka kuinka tekisi kerroksen kiellon päälle ennen kuin aloittaa kavennukset. Lisäksi jokainen sormi tekee pari langanpäätä lisää pääteltäväksi. Jostain syystä en koskaan onnistu päättelemään sormikkaiden lankoja niin, etteivätkö päät alkaisi jossain vaiheessa tunkea neuloksen läpi oikealle puolelle kun sormikkaat ovat käytössä.

Sormikkaat aiheuttavat lisäksi neulekateutta. Lapselle numero kaksi pitäisi kuulemma neuloa tummansiniset sormikkaat ja lisäksi lainalapsi tahtoisi sellaiset, joissa on vihreää ja oranssia. Arvatkaa paljonko langanpäitä tulee, jos tekee raidalliset sormikkaat? Taidan ruveta kapinalliseksi ja neuloa seuraavaksi sukat.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uusia kujeita, mikäli en takerru langanpäihin.

maanantai 6. elokuuta 2012

Uutta ja ihanaa



Tunika, jota Elämänlangalla on puurrettu juhannuksesta lähtien valmistui viimein. Se on sopiva! Se on ihana! Se on mukava!

Lankana tässä siis Villavyyhdistä ostettu Geilskin ohut villa-puuvillasekoite. Suosittelen, lanka on todella miellyttävän tuntuista päällä ihan näin paljasta ihoakin vasten. Lisäksi se on todella riittoisaa! Tunikaan kului noin 7,5 kerää. Pitkät hihat olisivat tietenkin lisänneet kulutusta mutta vain kerällä tai parilla.



Yleiskuvassa etuhelma näyttää hieman nousevan. Tämä johtuu ihan puhtaasti yllättävästä siveyskohtauksesta. Minulla sattui olemaan päällä rintaliivit, joiden kaaret nousevat sen verran korkealle, että etumuksen pikku rusetti olisi pistänyt esiin kaula-aukosta jos olisin vetänyt puseron aivan niin alas kuin olisi tarkoitus. Todettakoon nyt, että minua ei vähimmässäkään määrin haittaa jos rintaliivit pilkottavat pitsin rei'istä, mutta on ehkä tyylikkäämpää jos liivien reunat kuitenkin pysyvät paidan alla.


Kaulus lähikuvassa. Tämä oli koko työn vaivalloisin osuus. Kaiken kaikkiaan taisin neuloa kauluksen neljä tai viisi kertaa, ennen kuin olin tyytyväinen. Loppujen lopuksi päädyin neulomaan niskasta alkaen ja sivuille leventäen oikealla puolella nurin. Sitten kun taitteen käänsi paikoilleen, pintaneule jatkuu koko ajan oikeana. Päättelyn olisi voinut tehdä vähän kireämmin, tai jos olisi ollut oikein reipas niin olisi tehnyt kerroksen 1 o, 1 n -ribbiä ja italialaisen päättelyn. Siinä suurin piirtein viidennellä kierroksella kauluksen neulomista reippaus ei kuitenkaan enää ollut kovin suuresti läsnä.


Detaljikuva niskasta. Harsin kauluksen käänteen paikoilleen, koska totesin että haluan sen pysyvän juuri tuossa. Tunnetusti jos neuleen vain kääntää ja sanoo että pysy noin, niin tuloksena on armotonta hapsotusta ja törrötystä juuri sellaisiin suuntiin kuin ei olisi tarkoitus.


Työssä ei muuten paljon muuta ommeltavaa ollutkaan kuin nuo taitteet kauluksessa, helmassa ja hihansuissa. Pusero on neulottu yhtenä kappaleena helmasta ylös. Ompelin olalta muutamat silmukat ja sitten kaulus onkin taas neulottu suoraan kiinni työhön. Ainoastaan kauluksen alareunat piti ommella paikoilleen taitteen lisäksi. Hihat tein niin että poimin kädentieltä sopivan tuntuisen määrän silmukoita ja neuloin pyöriön lyhennetyillä kerroksilla hihasta ja hatusta -metodilla. Hihoihin tuli näemmä pienet puhvit, mutta se on oikeastaan aika sievää.

Kaiken kaikkiaan erinomaisen onnistunut neuleprojekti. Nyt Elämänlangalla palaillaan varmaankin seuraavaksi herttaisten, pienten ja yksinkertaisten neuleiden pariin. Niistä enemmän ensi viikolla!